Barmenin teologinen julistus

Osa artikkelisarjaa
Luterilaisuus
Lutherin sinetti
Tunnustuskirjat Apostolinen uskontunnustus Nikean uskontunnustus Athanasioksen uskontunnustus Augsburgin tunnustus Puolustus Vähä katekismus Iso katekismus Schmalkaldenin opinkohdat Paavin valta ja johtoasema
Teologia Lutherin teologia Laki ja evankeliumi Sola gratia Sola scriptura Kahden regimentin oppi Loci theologici Ristin teologia Katolisuus Pyhitys Yleinen pappeus
Suuntaukset Aitoluterilaiset Luterilainen puhdasoppisuus Pietismi Haugelaisuus Lestadiolaisuus Herännäisyys Uusluterilaisuus Korkeakirkollisuus Tunnustuksellinen luterilaisuus Liberaaliteologia Tunnustuskirkko Barmenin teologinen julistus
Sakramentit ja jumalanpalvelus Kaste Kheirotonia Konfirmaatio Ehtoollinen Rippi Sairaiden voitelu Virsi
Organisaatio Confessional Evangelical Lutheran Conference Kansainvälinen luterilainen neuvosto Luterilainen maailmanliitto Porvoon kirkkoyhteisö Luterilaiset kirkot Amerikan evankelisluterilainen kirkko Islanti Missouri-synodi Norja Ruotsi Saksa Suomi Tanska Viro Luettelo Suomen luterilaisista seurakunnista Ev. Lut. Herätysliikkeet EFS
Historia Uskonpuhdistus Ruotsissa Protestantismi Augsburgin uskonrauha Cuius regio, eius religio
Henkilöt Luther von Bora Melanchthon Agricola Bonhoeffer Bugenhagen Bultmann Chemnitz Egede Flacius Francke Grundtvig Kierkegaard Laestadius Löhe Otto Pannenberg Olaus Petri Laurentius Petri Quenstedt Rautanen Sasse Schleiermacher Spener Tausen Tillich Trubar Tyndale Walther Wyneken

Deutsche Postin julistuksen 50-vuotisjuhlapostimerkki

Julistus Saksan evankelisen kirkon tämänhetkisestä tilasta (saks. Theologische Erklärung zur gegenwärtigen Lage der Deutschen Evangelischen Kirche (DEK)), joka yleensä tunnetaan lyhyemmällä nimellä Barmenin teologinen julistus (saks. Barmer Theologische Erklärung), on Adolf Hitleriä ja natsi-Saksan kansallissosialistista ideologiaa vastustaneen saksalaisen Tunnustuskirkon päädokumentti. Julistuksen muotoili sveitsiläinen reformoitu teologi Karl Barth avustajinaan Thomas Breit ja Hans Asmussen. Julistus on saanut nimensä Wuppertalin kaupunkiin kuuluvasta Barmenista, jossa julistus hyväksyttiin Tunnustuskirkon ensimmäisessä synodissa 29.–31. toukokuuta 1934. Barmenin teologinen julistus oli osaltaan vaikuttamassa Saksan evankelisten kirkkojen hajoamiseen suhtautumisessa kansallissosialistisiin vallanpitäjiin.

Barmenin teologista julistusta pidetään eräänä 1900-luvun tärkeimmistä saksankielisistä teologisista asiakirjoista. Useat Saksan evankelisen kirkon maakirkoista samoin kuin Itävallan luterilainen ja reformoitu kirkko ovat määritelleet julistuksen osaksi tunnustuskirjojaan.

Barmenin teologinen julistus on lyhyt ja sisällöltään yksinkertainen ja pelkistetty. Se jakautuu kuuteen teesiin, joiden rakenne on aina samanlainen. Teesin alussa on yksi tai kaksi kohtaa Uudesta testamentista, näiden pohjalta luotu teologinen lausunto ja lopuksi lausunnon perusteella hylättävät väärät opit.

Barmenin teologisen julistuksen teksti

1.

"Jeesus vastasi: Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani." (Johannes 14:6) "Totisesti, totisesti: Se, joka ei mene lammastarhaan portista vaan kiipeää sinne muualta, on varas ja rosvo. Minä olen portti. Se, joka tulee sisään minun kauttani, pelastuu." (Johannes 10:1,9) Jeesus Kristus on, kuten Pyhät kirjoitukset meille todistavat, se ainoa Jumalan Sana, jota meidän tulee kuunnella, johon meidän tulee luottaa elämässä ja kuolemassa ja jota meidän tulee totella. Me hylkäämme väärän opin, jonka mukaan kirkolla voisi olla tai tulisi olla tämän yhden ja ainoan Jumalan Sanan lisäksi tai rinnalla muita tapahtumia tai valtoja, hahmoja tai totuuksia julistuksensa lähteenä tai että sellaisia pidettäisiin Jumalan ilmoituksena.

2.

"Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette. Hänet Jumala on antanut meille viisaudeksi, vanhurskaudeksi, pyhitykseksi ja lunastukseksi." (1. Korinttolaiskirje 1:30). Kuten Jeesus Kristus on Jumalan lupaus kaikkien syntiemme anteeksiantamisesta, hän on myös ja yhtä suuressa määrin Jumalan ohje kaikkeen elämäämme. Hänen kauttaan meidät vapautetaan tämän maailman syntisistä siteistä luomakunnan vapaaseen ja kiitolliseen palvelemiseen. Me hylkäämme väärän opin, jonka mukaan meidän elämässä olisi osa-alueita, joissa emme olisi Jeesuksen Kristuksen, vaan jonkun muun hallitsijan alamaisia; osa-alueita, joissa emme tarvitsisi hänen kauttaan saatavaa vanhurskautta ja pyhitystä.

3.

"Silloin me noudatamme totuutta ja rakkautta ja kasvamme kaikin tavoin kiinni Kristukseen, häneen, joka on pää. Hän liittää yhteen koko ruumiin." (Efesolaiskirje 4:15,16) Kristillinen kirkko on veljien (ja sisarten) yhteenliittymä, jossa Jeesus Kristus on läsnä ja jota hän hallitsee Pyhällä Hengellä Sanan ja sakramenttien kautta. Sen tulee todistaa uskollaan ja kuuliaisuudellaan, sanoillaan ja järjestyksellään olevansa armahdettujen syntisten yhteisö keskellä syntistä maailmaa. Se tulee osoittaa, että se on yksin Kristuksen oma, että se elää ja tahtookin elää yksin hänen lohdutuksestaan ja hänen sanoistaan odottaessaan hänen ilmestymistään. Me hylkäämme väärän opin, joka mukaan kirkko voisi muuttaa järjestystään ja julistustaan oman mielensä mukaan tai toimia kulloinkin vallassa olevian maailmankatsomuksellisten ja poliittisten mielipiteiden mukaisesti.

4.

"Jeesus sanoo: 'Te tiedätte, että hallitsijat ovat kansojensa herroja ja maan mahtavat pitävät kansoja valtansa alla. Niin ei saa olla teidän keskuudessanne. Joka tahtoo teidän joukossanne tulla suureksi, se olkoon toisten palvelija.'" (Matteus 20:25, 26). Kirkon erilaiset virat eivät merkitse toisten herruutta toisten yli, vaan niiden tehtävä on toteuttaa koko kirkolle uskottua palvelutehtävää. Me hylkäämme väärän opin, jonka mukaan kirkossa voisi olla tämän palveluviran lisäksi erityisillä valtaoikeuksilla varustettuja johtajia.

5.

"Pelätkää Jumalaa, kunnioittakaa keisaria." (1. Pietarin kirje 2:17) Raamattu osoittaa meille, että valtiolla on jumalalliseen järjestykseen perustuva tehtävä pitää huolta oikeuden ja rauhan toteutumisesta tässä vielä synnin vallassa olemassa maailmassa, jossa myös kirkko elää. Tätä tehtävää se toteuttaa inhimillisen viisauden ja inhimillisten kykyjen avulla, käyttäen tarvittaessa voimakeinoja tai uhaten nillä. Kirkko kiittää ja kunnioittaa Jumalaa tästä hyvästä järjestelystä. Kirkko muistuttaa Jumalan valtakunnasta, Jumalan käskyistä ja hänen vanhurskaudestaan sekä hallitsijoiden ja hallittavien vastuusta. Se luottaa Sanan voimaan, jolla Jumala pitää yllä kaikkea, ja alistuu sen alle. Me hylkäämme väärän opin, jonka mukaan kirkolla voisi tai tulisi olla oman erityisen tehtävänsä lisäksi valtiollisia tehtäviä ja velvollisuuksia tai että se voisi nauttia valtiolle kuuluvista oikeuksista ja tulla näin osaksi valtiollista järjestelmää.

6.

"Jeesus Kristus sanoo: 'Katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät aina maailman loppuun asti.'" (Matteus 28:20). "Jumalan sana ei ole kahleissa." (2. Timoteuksen kirje 2:9) Kirkon tehtävä, jolle myös sen vapaus perustuu, on julistaa kaikille kansoille sanomaa Jumalan vapaasta armosta Sanan ja sakramenttien kautta. Näin toimiessaan se toimii Kristuksen puolesta ja Hänen sanansa palveluksessa. Me hylkäämme väärän opin, jonka mukaan kirkolla olisi oikeus käyttää Jumalan Sanaa ja Hänen virkaansa joihinkin itse valittuihin tarkoituksiin, toiveisiin ja suunnitelmiin oman inhimillisen järkeilynsä mukaan.

Julistuksen teologinen merkitys

Ensimmäinen Barmenin julistuksen teeseistä ottaa selkeästi etäisyyttä luonnolliseen teologiaan, joka näkee Jumalan ilmoitusta Raamatun lisäksi esimerkiksi luonnossa tai kansakuntien vaiheissa. Tämä oli tärkeä osa julistuksen laatineen Karl Barthin teologista ajattelua. Barmenin julistuksessa teesi on suunnattu ennen muuta "Saksalaisia kristittyjä" (saks. Deutsche Christen) vastaan, jotka Barthin käsityksen mukaan pitivät saksalaista kansansielua jumalallisen ilmoituksen lähteenä.

Toinen teesi korostaa Kristuksen roolia kristityn kuninkaana kaikilla elämän osa-alueilla. Se torjuu perinteisen luterilaisen opin kahdesta regimentistä eli ajatuksesta, jonka mukaan maallinen esivalta on Jumalan "vasen käsi" ja osa hänen maailmanhallintoaan. Tämä opetus voi johtaa tilanteeseen, jossa kristitty voi katsoa oikeudekseen tai velvollisuudekseen toimia Jumalan antamia käskyjä vastaan toimiessaan valtion määräyksestä.

Julistuksen kolmas teesi muotoilee Tunnustuskirkon kirkkokäsityksen ja näkemyksen kirkko-oikeudesta. Sen mukaan kirkon järjestys nousee kirkon perustehtävästä, joka on todistaa Kristuksesta ja elää hänen ominaan. Kirkon on toiminnassaan alistuttava Jumalan sanan alle, eikä se voi muuttaa järjestystään mielensä mukaan tai jonkin maallisen tai poliittisen tahon mielen mukaisesti. Teesi korostaa kirkon itsenäisyyttä suhteessa valtioon. Sen mukaan kirkon järjestys ja toiminta ovat kirkon omaa alaa, eikä maallisella esivallalla ole oikeutta puuttua siihen.

Neljäs teesi tuo esiin perinteisen evankelisen virkakäsityksen. Sen mukaan kirkon virat ovat kirkon tehtävään ja järjestykseen liittyviä asioita, ja ne ovat olemassa, jotta kirkon tehtävä maan päällä tulisi hoidetuksi. Samalla kirkon virkajärjestelyistä tehdään selkeästi kirkon oma, sisäinen asia. Viides teesi asettuu kansallissosialistisen hallituksen ajamaa yhdenmukaistamispolitiikkaa eli Gleichschaltungia vastaan sekä vastustaa yleisemminkin totalitarismia. Sen mukaan valtiolla on jumalallisen järjestyksen mukaisesti tiettyjä tehtäviä, mutta valtio ei saa asettua omien rajojensa ulkopuolelle. Tähän perustuen kuudes teesi korostaa vielä kerran kirkon itsenäisyyttä ja riippumattomuutta valtiosta. Kirkolla on oltava oikeus toteuttaa maailmassa omaa lähetystehtäväänsä.

Aiheesta muualla

• Barmen 2009 (Arkistoitu – Internet Archive) (julistuksen 75-vuotisjuhlasivusto) (saksaksi)