Työväenliike
Sivulta puuttuu Työväenliike on käsite, joka perinteisesti jaetaan kahteen pääosaan, jotka ovat ammatillinen työväenliike ja poliittinen työväenliike. Suomen työväenliikkeen varhaishistoriaan kuului lisäksi ns. wrightiläinen työväenliike. Yhteistä näille on työläisten elinolojen puolustaminen ja parantaminen. Työväenliike eroaa anarkismista ja maolaisuudesta muun muassa siinä, että nämä usein saattavat pyrkiä jopa työläisten aseman huonontamiseen, jotta luokkaristiriidat kärjistyisivät.lähde?
Sisällysluettelo |
Wrightiläinen työväenliike [muokkaa]
Wrightiläinen työväenliike oli 1800-luvun lopulla Suomessa toiminut sosiaaliliberaali yhteiskunnallinen liike, joka pyrki neutraloimaan työväestön radikalisoitumista pyrkimällä edistämään heidän asemaansa yhteisellä järjestäytymisellä työnantajien kanssa. Se tuli Suomeen Ruotsin mallin mukaisena 1886–1894. Wrightiläinen työväenliike oli käytännössä työnantajan tai kapitalistin johtamaa toimintaa, jolla yritettiin vaimentaa työläisten omaa aktiivisuutta ja hillitä kumouksellisen sosialistisen työväenliikkeen etenemistä. Sillä oli usein eettisesti hyvät tarkoitusperät, ja sen avulla voitiin edistää esimerkiksi työläisten terveyttä ja hyvinvointia. Myöhempi työväenliike on voimakkaasti arvostellut wrightiläisyyttä, koska se ei kunnioittanut työväenluokan omia toimintaoikeuksia. Wrightiläisestä työväenliikkeestä on käytetty toisinaan myös nimitystä porvarillinen työväenliike. Wrightiläisen työväenliikkeen lähisukulainen on hyväntekeväisyys.
Ammatillinen työväenliike [muokkaa]
Ammatillinen työväenliike on työläisten omasta toimintatarpeesta lähtevä liike, joka pyrkii puolustamaan ja saavuttamaan maan työläisten toimintaoikeuksia ilman omistavan luokan holhousta. Tätä vastaa nykyään kehittyneissä maissa ammattiyhdistysliike, joka on kuitenkin monin tavoin sidoksissa poliittiseen työväenliikkeeseen.
Poliittinen työväenliike [muokkaa]
-
Pääartikkeli: Vasemmisto
Poliittinen työväenliike on kehittynyt oivalluksesta, jonka mukaan työläisten etuja ja oikeuksia kannattaa ajaa myös julkisen vallan, lähinnä valtion tasolla. Poliittinen työväenliike on jakautunut pääpiirteissään kahteen suuntaukseen, jotka ovat sosiaalidemokratia ja kommunismi. Edellisen peruspilarina on ajaa työväestön etua porvarillisen yhteiskunnan oloissa tai sitten käsitetään yhteiskunnan muuttuvan sosialistiseksi, jos vaaleissa saavutetaan työväenliikkeen enemmistö. Jälkimmäisen mukaan on pyrittävä välittömien etujen puolustamisen ohella proletariaatin vallankumoukseen, jossa niin tuotantovälineet kuin koko valtiovaltakin siirtyy - lopulta maailmanlaajuisesti - työväenluokalle. Neuvostoliiton romahtaminen aiheutti tälle suuntaukselle paljon hämmennystä. Nykykäsityksenä onkin vallalla se, ettei valta Neuvostoliitossa ollutkaan työväestöllä vaan kommunisteiksi itseään nimittävällä eliitillä.
Katso myös [muokkaa]
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Hanna Kautto: Ammattiyhdistysliike työväen edunvalvojana 2004. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteellinen tiedekunta.
