Kekkosen I hallitus

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Kekkosen I hallitus

Kekkosen I hallitus oli Suomen tasavallan 33. hallitus. Se oli Maalaisliiton, Edistyspuolueen ja RKP:n muodostama porvarillinen vähemmistöhallitus, jolle kertyi 307 hallituspäivää. Hallitus toimi 17. maaliskuuta 1950 – 17. tammikuuta 1951.

Fagerholmin hallitus erosi 1. maaliskuuta 1950. Seuraavana päivänä eduskunnan puhemies Urho Kekkonen ja eduskuntaryhmien edustajat kävivät keskustelemassa presidentti J. K. Paasikiven kanssa hallituskysymyksestä. Kekkonen ilmoitti 14. maaliskuuta ottaneensa vastaan tehtävän muodostaa hallitus. Kekkosen hallitus nimitettiin lopulta 17. maaliskuuta.[1]

Ulkoministerinä yhtäjaksoisesti elokuusta 1944 lähtien toiminut, presidentti Paasikiven lähimpiin avustajiin ja neuvonantajiin kuulunut, puolueisiin sitoutumaton Carl Enckell kieltäytyi ikäänsä ja heikentyneeseen terveyteensä vedoten enää jatkamasta tehtävässä, ja presidentti nimitti ulkoministeriksi Ahlström Oy:n apulaisjohtajan, vuorineuvos Åke Gartzin. Sisäministeri Lauri Riikonen siirtyi syksyllä 1950 Kuopion läänin maaherraksi ja uudeksi sisäministeriksi tuli kansanedustaja Johannes Virolainen.

Kekkosen I hallitus merkitsi eräänlaista ulkopoliittista käännekohtaa Suomen suhteissa Neuvostoliittoon. Kekkonen otti presidentti Paasikiveä aktiivisemman roolin, ja suostui, toisin kuin presidentti, allekirjoittamaan Neuvostoliiton sponsoroiman Maailman rauhanneuvoston vetoomuksen atomiaseen kieltämiseksi. Lisäksi kesäkuussa 1950 Kekkonen matkusti Moskovaan sopimaan ensimmäisen viisivuotissopimuksen Suomen ja Neuvostoliiton keskeisestä kaupankäynnistä.

Hallituksen toimintaa vaikeutti Korean sodan laukaisema inflaatiokehitys, sekä työmarkkina- ja muiden etujärjestöjen vaatimukset. SAK uhkasi hallitusta yleislakolla kaksi kertaa ja MTK kieltäytyi 1950 keväällä korottamasta työntekijöidensä palkkoja, ellei maidon ja viljan hintaa saada nostettua.

Virkamiesliitto vaati 5. huhtikuuta 1950 hallitusta vastaamaan palkkavaatimuksiinsa. Hallitus vastasi 11. huhtikuuta esittelemällä alustavan suunnitelman kiistan ratkaisemiseksi.[2] Virallinen esitys virkamiesten palkkausuudistuksesta annettiin 8. toukokuuta 1950.[3] Hallitus päätti 12. huhtikuuta 1950 nostaa kahvitullia sekä -veroa ja sokerin hintaa[2], mutta eduskunta hylkäsi korotukset 26. toukokuuta 1950.[3] Hallitus asetti myös 26. huhtikuuta ministerivaliokunnan selvittämään työmarkkinakiistoja.[2]

Veturimiehet aloittivat 3. toukokuuta 1950 lakon. Hallitus määräsi vastatoimena veturimiehet ylimääräisiin kertausharjoituksiin. Päätös kuitenkin peruttiin kolme päivää myöhemmin ja lakko loppui lopulta 8. toukokuuta.[4]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

[5]

Salkku Ministeri Aloitti tehtävässä Lopetti tehtävässä Puolue
Pääministeri, sisäasiainministeri Urho Kekkonen17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Ministeri sisäasiainministeriössä Lauri Riikonen17.3.195030.9.1950Maalaisliitto
 Johannes Virolainen30.9.195017.1.1951Maalaisliitto
Ulkoasiainministeri Åke Gartz17.3.195017.1.1951Ammattiministeri
Ministeri ulkoasiainministeriössä Sakari Tuomioja17.3.195017.1.1951Edistyspuolue
Oikeusministeri Heikki Kannisto17.3.195017.1.1951Edistyspuolue
Puolustusministeri Kustaa Tiitu17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Valtiovarainministeri V. J. Sukselainen17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Ministeri valtiovarainministeriössä Nils Meinander17.3.195017.1.1951Ruotsalainen kansanpuolue
Opetusministeri Lennart Heljas17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Maatalousministeri Taavi Vilhula17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Ministeri maatalousministeriössä Eemil Luukka17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeri Martti Miettunen17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Ministeri kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriössä Kauno Kleemola17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
 Lauri Riikonen24.3.195031.3.1950Maalaisliitto
 Vihtori Vesterinen31.3.195017.1.1951Maalaisliitto
Kauppa- ja teollisuusministeri Sakari Tuomioja17.3.195030.9.1950Edistyspuolue
 Teuvo Aura30.9.195017.1.1951Edistyspuolue
Sosiaaliministeri Ralf Törngren17.3.195017.1.1951Ruotsalainen kansanpuolue
Ministeri sosiaaliministeriössä Vihtori Vesterinen17.3.195017.1.1951Maalaisliitto
 Kauno Kleemola24.3.195030.9.1950Maalaisliitto
 Teuvo Aura30.9.195017.1.1951Edistyspuolue

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Simonen, Salama: Mitä Missä Milloin 1951, s. 16–28. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Otava, 1950.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Simonen 1950, s. 16–17
  2. ↑ a b c Simonen 1950, s. 18
  3. ↑ a b Simonen 1950, s. 20
  4. ↑ Simonen 1950, s. 20–21
  5. ↑ Kekkosen hallitus valtioneuvosto.fi. Valtioneuvosto. Arkistoitu 28.1.2022. Viitattu 28.1.2022.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fagerholm, K-A.: Puhemiehen ääni. S. 258-260. Tammi, 1977. ISBN 951-30-3980-3.

Suomi Edeltäjä:
Fagerholmin I hallitus 		Suomen hallitus
17. maaliskuuta 1950 – 17. tammikuuta 1951. 		Seuraaja:
Kekkosen II hallitus
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Kekkosen_I_hallitus&oldid=22332509”