Erik Gustaf Geijer

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Erik Gustaf Geijer 1840-lukulaisessa litografissa.
Viisi 1800-luvun alun suurmiestäː Johan Olof Wallin arkkipiispa), Frans Michael Franzén (piispa), Jöns Jakob Berzelius (kemisti), Erik Gustaf Geijer ja Esaias Tegnér (piispa). Maalaus: Johan Gustaf Sandberg, noin 1843.

Erik Gustaf Geijer (12. tammikuuta 1783 Ransäter, Värmlanti23. huhtikuuta 1847 Tukholma) oli ruotsalainen kirjailija, runoilija, filosofi, historioitsija ja säveltäjä. Hän oli yksi ruotsalaisen romantiikan suurimmista vaikuttajista. Häntä pidetään myös yhtenä ruotsalaisen nationalismin isistä, ja vuodesta 1838 hän oli merkittävä liberalismin puolestapuhuja.

Hän kävi koulua Karlstadin lukiossa, jossa hän aloitti 12-vuotiaana ja suoritti ylioppilastutkinnon Upsalan yliopistossa, jossa hän jatkoi opiskeluaan. 20-vuotiaana hän kirjoitti teoksensa "Äreminne över Sten Sture den äldre" ja sai siitä Ruotsin akatemian suuren palkinnon. Vuosina 1809–1810 hän teki opintomatkan Englantiin. Hänen merkittävimmät teoksensa ovat "Svea rikets hävder" ja "Svenska folkets historia".[1]

Geijer toimi historian professorina Uppsalan yliopistossa vuodesta 1817 ja nousi vuonna 1824 yhdeksi Ruotsin akatemian jäsenistä,hänen tuolinsa numero oli 14. Lisäksi hän toimi Uppsalan yliopiston rehtorina vuosina 1822, 1830, 1836 ja 1843–1844. Yliopistoviransa puolesta hän oli pappissäädyn edustaja säätyvaltiopäivillä vuosina 1828–1830 ja 1840–1841. Geijer oli myös kirjallisuusseura Götiska Förbundetin perustajajäsen ja seuran lehden Idunan päätoimittaja.[2]

Geijer toimi Johan Olov Wallinin ja Frans Mikael Franzénin kanssa läheisessä yhteistyössä virsikirjan uudistustyössä. Kuusi hänen kirjoittamaansa virttä julkaistiin vuonna 1812 ilmestyneessä virsikirjaehdotuksessa "Försök till Psalmer 1812", ja vielä virsikirjan valmistuessa 1818–1819 hän kirjoitti lisää virsiä.[1] Häntä on kuvattu lahjakkaaksi, itsenäiseen luovuuteen pystyvänä ja rakastettavana runoilijana, joka virsissään poikkesi vallitsevan valistusajan filosofian etiikan ja estetiikan arvoista ja kirjoitti henkilökohtaisia virsiä joista voidaan löytää myös mystiikkaan liittyviä ajatuksia.[3]

Geijerin virsiä on Ruotsin kirkon vuoden 1986 virsikirjassa kaksiː virsi 140 "Du bar ditt kors, o Jesu mild", "Kun kannoit, Jeesus, ristisi" 1819. (Ruotsin kirkon virsikirjassa suom. Pekka Kivekäs 1995, säv. Darmstadt 1699) ja virsi 150 "Du segern oss förkunna"r, "Sait, Jeesus, täyden voiton" 1812 (Suom. Knut L. Lindström 1868, uud. Niilo Rauhala 1984 ja uud. suom. 1998, säv. kansansävelmä/Erfurt 1524). Sama virsi on Suomen ev. lut. kirkon virsikirjassa virsi 100 "Sait, Jeesus, täyden voiton" (Suom. Knut Legat Lindström 1868. sävelmä: Piae Cantiones 1582 / 1911).

Ruotsalainen lääkäri ja harrastajasäveltäjä Carl Sjöberg (1861–1900) sävelsi Geijerin vuonna 1829 kirjoittaman runon "Tonerna" yksinlauluksi, josta on tullut hyvin suosittu muun muassa tenori Jussi Björlingin esittämänä.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Oscar Lövgren: Psalm- och sånglexikon, s. 226. Gummesons bokförlag, Stockholm, 1964. (ruotsiksi)
  2. Geijer, Erik Gustaf svenskaakademien.se. Viitattu 26.11.2020. (ruotsiksi)
  3. Per Olof Nisser, Inger Selander, Hans Bernskiöld: Psalmernas väg. Kommentaren till text och musik i Den svenska psalmboken, Band 1 Psalmerna 1- 204 av den ekumeniska psalmboksdelen., s. 370. Wessmans musikförlag AB Visby 2014 ISBN 978-91-8771-034-6, 2014. (ruotsiksi)
  4. Toivo Haapanen ym. (toim.): Musiikin tietokirja (2. painos), s. 456. Helsinki: Otava, 1957.