José Ortega y Gasset

Wikipedia

José Ortega y Gasset (9. toukokuuta 1883, Madrid – 18. lokakuuta 1955 Madrid) oli espanjalainen filosofi ja espanjankielisen maailman nimekkäimpiä ajattelijoita. Hänen fenomenologian sukuisia ajatuksiaan on verrattu Edmund Husserliin ja Martin Heideggeriin.^[1] Espanjankielisen kulttuurialueen ulkopuolella hänet tunnetaan parhaiten teoksestaan Massojen kapina.

Ortega y Gasset vaikutti 1900-luvulla niin liberalistisen kuin konservatiivisenkin ajattelun kehitykseen.

Sisällysluettelo 1 Elämä 2 Filosofia 3 Massojen kapina 4 Teoksia 4.1 Suomennoksia 4.2 Alkukielellä 5 Lähteet

[muokkaa] Elämä

Ortega aloitti opintien Málagassa, jossa kävi jesuiittakoulua kuusi vuotta. Hän jatkoi Bilbaon yliopistoon, josta siirtyi edelleen Madridin keskusyliopistoon opiskelemaan filosofiaa. Väiteltyään 1904 hän jatkoi opintojaan Saksassa.^[2]

Espanjaan palattuaan hän sai Madridin keskusyliopistosta filosofian professuurin, jota hoiti vuosina 1910–1936. Virassaan hänellä oli hyvä tilaisuus kehitellä filosofisia näkemyksiään. Hän hioi kirjoituksiaan ja luentojaan mahdollisimman ymmärrettäviksi, ja hänen esiintymisistään ja teksteistään tuli sangen suosittuja. Jo esikoisteoksessaan, Don Quijote -tulkinnassa Meditaciones del Quijote, hän hahmotteli filosofiansa perusperiaatteet ja kehitteli niitä elämänsä loppuun saakka. Aihevalintaansa selitti se, että taide ja etenkin kirjallisuus olivat hänelle vain "valeasuista filosofiaa". Julkaisuväyläkseen hän perusti useita julkaisuja, joista tärkein oli Revista de Occidente. Francolaisten valtaannousun jälkeen hän lähti vapaaehtoiseen maanpakoon. Oleskeltuaan perheineen Ranskassa, Saksassa, Portugalissa, Hollannissa ja Argentiinassa hän palasi Espanjaan 1945.^[3]

[muokkaa] Filosofia

Filos yleisesityksissä Ortega on lokeroitu ainakin eksistentialistiksi, fenomenologiksi ja pragmatistiksi. Itse hän nimesi filosofisen projektinsa "ratiovitalismiksi" (raciovitalismo).^[4]

Ratiovitalismissa yhdistyy kaksi toisilleen näennäisen vastakkaista koulukuntaa: järkeä korostava rationalismi ja järkeä biologisena prosessina pitävä vitalismi. ^[5]

Ortegan filosofinen vitalismi eroaa Henri Bergsonin filosofisesta vitalismista siten, että hän painottaa tiedon olevan järkiperäistä eikä intuitiivista. Filosofian keskeinen aines on elämä, jota pitää penkoa järjen työkaluin. Ortega ikään kuin kääntää René Descartesin sanonnan "ajattelen, siis olen" nurin: olen ja elän — siksi voin ajatella. Muuta ei ole oletettavissa kuin että on olemassa elämä, olemisen viitekehys ja olosuhteet, joissa asiat tapahtuvat. Filosofin ei pidä hylätä arkista maailmaa; päinvastoin, juuri siihen tulee tutustua filosofian avulla. Koska olosuhteemme liittävät meidät olevaan, on ne hyväksyttävä filosofian lähtökohdaksi. ^[6]

[muokkaa] Massojen kapina

Ehkä tunnetuimmassa teoksessaan Massojen kapina (La rebelión de las masas, 1930) José Ortega y Gasset kritisoi modernisoitumisen myötä syntynyttä henkisesti "laiskanpulskeaa" jokamiestä, joka on kovin kiinnostunut oikeuksistaan mutta tuskin lainkaan velvollisuuksistaan. Länsimaisen sivistyksen pohja sekä tieteen ja teknologian syvärakenteet jäävät tällaisen ihmistyypin ymmärryksen ulkopuolelle. Massojen kapinassa arvostellaan sitä, että maailman pitäisi tulla paremmaksi tai moraalisemmaksi. Päämäärät pitää asettaa siten, että ne voidaan saavuttaa nopeasti (välittömän tyydydyksen periaate). Niinpä päämäärät asetetaan niin matalalle, että ne myöskin toteutuvat.

Ortega y Gasset kritisoi niin fasismia kuin bolševismiakin. Euroopan tulee hänen mielestään pyrkiä säilyttämään johtoasemansa maailmassa. Maanosan kansallisvaltioiden muodostumista seuraava vaihe olisi Massojen kapinan kirjoittajan mukaan yleiseurooppalaisen valtioliiton luominen.

[muokkaa] Teoksia

[muokkaa] Suomennoksia

• Massojen kapina (1952)
• Historian kriiseistä (1956)
• Taiteen irtautuminen inhimillisestä ja Ajatuksia romaanista: kaksi esseetä (Otava, 1961)
• Ajatuksia tekniikasta (Eurooppalaisen filosofian seura, 2006) ISBN 952-5503-24-0

[muokkaa] Alkukielellä

• Meditaciones del Quijote (1914)
• Vieja y nueva política (1914)
• Investigaciones psicológicas (curso explicado entre 1915–16 y publicado en 1982)
• Personas, Obras, Cosas (artículos y ensayos escritos entre 1904 y 1912: «Renan», «Adán en el Paraíso», «La pedagogía social como programa político», «Problemas culturales», etc.) (1916)
• El Espectador (8 tomos publicados entre 1916 y 1934)
• España invertebrada (1921)
• El tema de nuestro tiempo (1923)
• Las Atlántidas (1924)
• La deshumanización del Arte e Ideas sobre la novela (1925)
• Espíritu de la letra • Mirabeau o el político (1927, 1928–1929)
• ¿Qué es filosofía? (1928–29, curso publicado póstumamente en 1957)
• Kant (1929–31)
• ¿Qué es conocimiento? (publicado en 1984, recoge tres cursos explicados en 1929, 1930 y 1931, titulados, respectivamente: «Vida como ejecución (El ser ejecutivo)», «Sobre la realidad radical» y «¿Qué es la vida?»)
• La rebelión de las masas (1930)
• Rectificación de la República; La redención de las provincias y la decencia nacional (1931)
• Goethe desde dentro (1932)
• Unas lecciones de metafísica (curso dado entre 1932–33 y publicado en 1966)
• En torno a Galileo (curso explicado en 1933 del que se publicaron algunas lecciones en 1942 bajo el título Esquema de las crisis) (1933–34)
• «Prólogo para alemanes» (prólogo a la tercera edición alemana de El tema de nuestro tiempo. El propio Ortega prohibió su publicación «por los sucesos de Munich de 1934». Finalmente se publicó en español en 1958)
• Historia como sistema (1ª edición en inglés 1935. La versión española es de 1941 e incluye su ensayo sobre «El Imperio romano»)
• Ensimismamiento y alteración. Meditación de la técnica (1939)
• Ideas y creencias • Sobre la razón histórica (curso explicado en Buenos Aires y publicado en 1979 junto a otro dado en Lisboa sobre el mismo asunto) (1940)
• Teoría de Andalucía y otros ensayos • Guillermo Dilthey y la idea de vida (1942)
• Sobre la razón histórica (curso dado en Lisboa, vid. supra) (1944)
• Idea del teatro. Una abreviatura (conferencia dada en Lisboa, abril, y en Madrid, mayo de 1946; publicada en 1958, aunque en el núm. 62 de la Revista Nacional de educación ofreció una versión de la pronunciada en Madrid)
• La idea de principio en Leibniz y la evolución de la teoría deductiva (1947, pero publicado en 1958)
• Una interpretación de la Historia Universal. En torno a Toynbee (1948, pero publicado en 1960)
• Meditación de Europa (conferencia pronunciada en Berlín en 1949 con el título: «De Europa meditatio quaedam». Se publica en 1960 junto a otros textos inéditos afines)
• El hombre y la gente (curso explicado en 1949–50 en el Instituto de Humanidades; se publica en 1957)
• Papeles sobre Velázquez y Goya (1950)
• Pasado y porvenir para el hombre actual (título publicado en 1962 que reúne una serie de conferencias que Ortega pronunció en Alemania, Suiza e Inglaterra en 1951–54 y se publicaron junto a un «Comentario al Banquete» de Platón)
• Goya (1958)
• Velázquez (1959)
• Origen y epílogo de la Filosofía (1960)
• La caza y los toros (1960)

• Obras Completas, Editorial Alianza/ Revista de Occidente, Madrid. 12 volúmenes. 1946–1983. Edición de Paulino Garagorri

• Obras Completas, Editorial Taurus, Madrid, 10 volúmenes (Santillana Ediciones Generales/Fundación José Ortega y Gasset, en coedición). En proceso de publicación (2004 en adelante). Hasta ahora —Febrero de 2007—, se han publicado los 6 primeros volúmenes.

[muokkaa] Lähteet

Tämä tieteenharjoittajasta kertova artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.