Yhteiskuntasopimus

Yhteiskuntasopimus on yleinen eettinen julkisen moraalin yhteiskuntafilosofinen perustelu, jonka mukaan luonnontilassa olevat ihmiset solmivat keskenään sopimuksen, jolla he perustavat valtion. Sopimuksessa määritetään kansalaisten ja valtion oikeudet ja velvollisuudet. Yhteiskuntasopimusetiikkaa kutsutaan myös kontraktarismiksi. Tässä yhteydessä siis käsitteellä yhteiskunta tarkoitetaan valtiota.

Alun perin termiä käytti Jean-Jacques Rousseau samannimisessä kirjassaan. Yhteiskuntasopimuksen perusidean mukaista valtioihannetta kannattivat häntä ennen kuitenkin jo Thomas Hobbes, John Locke ja Hugo Grotius. 1900-luvulla yhteiskuntasopimusperinnettä on yrittänyt herätellä John Rawls.

Kukaan yllä mainituista filosofeista ei kuitenkaan yrittänyt väittää, että tämä olisi todenmukainen selitys valtioiden synnyille; pikemminkin kyseessä on filosofinen perustelu sille, miksi valtio on olemassa. Hobbesin aikoihin nähtiin geneettinen selitys eli syntyselitys vahvasti perimmäisenä todellisena mahdollisuutena ymmärtää mitään ilmiötä, ja yhteiskuntasopimus on kohtalaisen koherentti selitys sille, miksi ihmiset muodostaisivat valtion eivätkä eläisi anarkiassa.

Koska teoria olettaa kansalaisten implisiittisen suostumuksen sopimukseen, jotkut filosofit kuten Lysander Spooner pitävät sitä pitämättömänä. Tähän yhteiskuntasopimuksen kannattajat usein perustelevat useimpien muidenkin yhteiskunnassamme pienemmällä tasolla vallitsevien sopimusten olevan implisiittisiä.

Jotkut yhteiskuntafilosofit kannattavat separatismioikeuksia valtiosta yhteiskuntasopimuksellisin perustein, väittäen nykyisen valtion olevan moraalisesti oikeutettu vain jos se oikeasti nousee luonnontilasta ja kaikki kansalaiset ”liittyvät” siihen vapaaehtoisesti. Tämän teorian mukaan kaikille suomalaisille pitäisi antaa mahdollisuus erota valtiosta, olla maksamatta veroja mutta olla myös nauttimatta valtion suojasta tai omaisuudesta pakollisia asioita, kuten teitä lukuun ottamatta (teiden käytöstä henkilö saattaisi joutua vaikkapa maksamaan käyttömaksua).

Äärimmäisyyteen tämän teorian on vienyt Henry David Thoreau kansalaistottelemattomuudellaan, kun hän perusteli verojen maksamattomuuttaan haluttomuudellaan rahoittaa Meksikon–Yhdysvaltain sotaa. Myös Bertrand Russell on nähnyt lakien noudattamisen ja verojen maksamisen ”turhana”, niin kauan kuin ketään ei vahingoiteta, väittäen valtion lähinnä käyttävän verorahoja sotimiseen, rinnastaen täten valtiota avokätisesti tukevan veronmaksajan Shakespearen näytelmissä esiintyviin palkkamurhaajien maksajiin. Russellin mielestä rahat tulisi pikemminkin käyttää suoraan lähipiirin hyväntekeväisyyteen, missä niistä olisi enemmän apua. Filosofi Jan Narveson on puolustanut anarkokapitalismia kontraktarismilla.

Debian-projektissa on ”yhteiskuntasopimus”, jonka mukaan käyttäjä asentaessaan käyttöjärjestelmän tietokoneelle olettaa käyttöjärjestelmän tekijällä olevan tietynlaisia velvollisuuksia.

Katso myös

• Sopimusteoriat

Aiheesta muualla

• Internet Encyclopedia of Philosophy: Social Contract Theory (englanniksi)