Joseph Priestley

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Joseph Priestley.

Joseph Priestley (1733-1804) oli englantilainen pappi, kemisti, luonnonfilosofi ja psykologi. Kemistinä hän tutki varsinkin kaasuja. Vuonna 1774 hän sai elohopeaoksidia kuumentamalla valmistetuksi puhdasta happea ja tutki sen ominaisuuksia. Muutamaa vuotta myöhemmin hän havaitsi myös, että "sitoutunutta ilmaa" (hiilidioksidia) sisältävässä vedessä kasvit tuottivat sitä.[1] Jo sitä ennen hän oli todennut, että "sitoutunut ilma" ei ylläpitänyt palamista eikä hengitystä, mutta sitä sisältäneessä säiliössä hiiret pysyivät kauemmin hengissä, jos siellä pidettiin myös kasveja.[2]

Vaikka Priestely eristi hapen, hän pysyi vallalla olleen flogiston-teorian kannattajana. Hän nimitti happea "deflogistoituneeksi ilmaksi". Hänen mukaansa se erosi tavallisesta ilmasta siten, ettei se sisältänyt flogistonia, minkä vuoksi se pystyi sitomaan sitä palavista aineista tavallista ilmaa tehokkaammin.[3]

Priestley eristi myös muita kaasuja, jotka nykyään tunnetaan nimillä typpioksidi, typpioksiduuli eli ilokaasu ja hiilimonoksidi.[4]

Priestley oli oli Lunar societyn keskeisiä henkilöitä.[5]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • The Rudiments of English Grammar (1761)
  • A Chart of Biography (1765)
  • Essay on a Course of Liberal Education for Civil and Active Life (1765)
  • The History and Present State of Electricity (1767)
  • Essay on the First Principles of Government (1768)
  • A New Chart of History (1769)
  • Institutes of Natural and Revealed Religion (1772–74)
  • Experiments and Observations on Different Kinds of Air (1774–77)
  • Disquisitions relating to Matter and Spirit (1777)
  • The Doctrine of Philosophical Necessity Illustrated (1777)
  • Letters to a Philosophical Unbeliever (1780)
  • An History of the Corruptions of Christianity (1782)
  • Lectures on History and General Policy (1788)
  • Theological Repository (1770–73, 1784–88)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 92-95. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
  2. A. G. Morton: Kasvitieteen historia, s. 258-259. Suom. Johannes Enroth, Ilkka Kukkonen. Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-756-0.
  3. Hudson, s. 94
  4. Hudson, s. 91
  5. The Lunar Society of Birmingham Notes and Records of the Royal Society of London.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä tieteenharjoittajaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.