Flogiston-teoria
Wikipedia
Flogiston-teoria oli 1600–1700-lukujen kemiallinen teoria, jolla pyrittiin selittämään palaminen. Teorian kehittäjä oli saksalainen fyysikko Johann Joachim Becher.
Teorian mukaan aineen palaessa siitä vapautuu flogistonia (kreikaksi flogistos, palamaton), joka on väritön, hajuton, mauton ja massaton aine. Koska aine voi palaa vain rajallisen ajan rajallisessa määrää ilmaa, ajateltiin, että ilmalla oli erityinen kyky sitoa itseensä tietty määrä flogistonia.
Teoria selitti käytännöllisesti palaessa vapautuvan höyryn ja savun selittäen niiden olevan vapautuvaa flogistonia. Aineeseen sitoutuneena flogistonilla oli kuitenkin massa. Näin teoria selitti miksi kappaleen tilavuus ja paino pienenivät palaessa.
Kokeet paljastivat kuitenkin teorian ongelmia. Esimerkiksi joidenkin metallien massa kasvoi niiden palaessa, vaikka aineesta piti poistua flogistonia. Flogiston-teoria oli kuitenkin vallalla, kunnes Antoine Lavoisier osoitti, että palaminen vaatii happea.
