Henry Cavendish
Sivulta puuttuu 
Henry Cavendish (10. lokakuuta 1731 – 24. helmikuuta 1810) oli brittiläinen tiedemies.
Toisen Devonshiren herttuan lapsenlapsi Cavendish kävi Cambridgen yliopistoa vuodesta 1749 vuoteen 1753. Hän jätti yliopiston ennen valmistumista ja perimänsä suuren omaisuuden turvin jatkoi tieteellisiä tutkimuksiaan. Suurin osa niistä julkaistiin vasta hänen kuoleman jälkeen.
Sisällysluettelo |
Vedyn löytäminen [muokkaa]
Cavendishia pidetään vedyn keksijänä, sillä hän kuvaili "herkästi syttyvän ilman" vuoden 1766 julkaisussaan "On Factitious Airs". Myöhemmin Antoine Lavoisier toisti Cavendishin kokeen ja antoi alkuaineelle sen nykyisen ranskankielisen nimen hydrogène vuonna 1783[1].
Maan punnitseminen [muokkaa]
Cavendish suoritti yhden ensimmäisistä tarkoista Maan massan mittauksista. Käyttämässään menetelmässä hän ensin mittasi kahden lyijypallon välisen gravitaatiovoiman. Tästä voimasta hän laski sitten Newtonin gravitaatiovakion, jonka arvoksi hän sai (nykyisiksi mittayksiköiksi muunnettuna) noin 6,670 · 10-11 m3 / kg s2. Sen avulla hän sitten laski Maan massan[2][3]. Hänen tuloksensa säilyi hyväksyttynä standardina aina 1900-luvulle saakka. Nykyisestä parhaasta arviosta 5,97 · 1024 kg hänen tuloksensa poikkeaa noin yhden prosentin.
Muita tutkimuksia [muokkaa]
Cavendish selvitti tarkan ilmakehän koostumuksen. Hänen aikanaan tiedettiin jo, että ilmassa on ainakin kahta ainetta, joita vallalla olleen flogiston-teorian mukaisesti nimitettiin "flogistoituneeksi ilmaksi" (typpi) ja "deflogistoituneeksi ilmaksi" (happi) Cavendishin mukaan ilmassa oli "deflogistoitunutta ilmaa" noin viidesosa.[4] Hän osoitti myös, että sähköpurkauksen avulla näistä kaasuista voitiin valmistaa typpihappoa, joka voitiin absorboida kaliumhydroksidiliuokseen. Hän havaitsi myös, että kun sekä happi että typpi oli saatu erilaisilla reaktioilla poistetuiksi, jäljelle jäi noin 1/120 alkuperäisen kaasun määrästä, joka ei ollut osallistunut mihinkään reaktioon. Yli sata vuotta myöhemmin William Ramsay ja John Strutt osoittivat tämän jäännöksen olevan argonia.[5]
Yksityiselämä [muokkaa]
Cavendish oli hiljainen ja syrjäänvetäytyvä ja häntä pidettiin varsin eriskummallisena. Hän ei muodostanut läheisiä henkilökohtaisia suhteita perheensä ulkopuolisiin. Erään tiedon mukaan hän lisäytti takaportaat taloonsa välttääkseen kohtaamasta taloudenhoitajaansa, koska hän erityisesti ujosteli naisia. Hänen luonteestaan tiedetyn perusteella on epäilty, että hän olisi saattanut kärsiä Aspergerin syndroomasta, mutta hän saattoi myös olla vain sairaalloisen ujo.
Epäsosiaalisuutensa ja salailevan käytöksensä vuoksi hän vältti töidensä julkaisemista ja suurta osaa hänen löydöksistään ei kerrottu edes tutkijatovereille. Vasta 1800-luvun lopulla Cavendishin kuoleman jälkeen James Clerk Maxwell kävi hänen paperinsa läpi. Maxwell havaitsi, että Cavendish oli tutkinut ja ennakoinut monia asioita, joista kunnia oli jo ehditty antaa jollekin muulle. Esimerkkejä Cavendishin löydöistä ja ennakoinneista ovat Richterin mittasuhteiden laki, Ohmin laki, Daltonin osapainelaki, sähköisen johtavuuden periaatteet ja Charlesin kaasulaki.
Cavendish jätti suuren kuolinpesän, joka oli tarkoitettu Cambridgen yliopiston Cavendishin laboratoriolle.
Lähdeviitteet [muokkaa]
- ↑ Peter van der Krogt: "Hydrogen". Elementymology & Elements Multidict. Viitattu 12.5.2009.
- ↑ Prabhakar Gondhalekar: The Grip of Gravity, The Quest for Understanding the Laws of Motion and Gravity, p. 193-194, Cambridge University Press 2001, ISBN 0 521 80316 0
- ↑ K. V. Laurikainen, Uuno Nurmi, Rolf Qvickström, Erkki Rosenberbg, Matti Tiilikainen: Lukion fysiikka 2, s. 133-134, WSOY 1974, ISBN 951-0-05657-X
- ↑ Christa Jungnickel, Russell McCormmach: Cavendish, s. 261-262 (alaviite). Philadelphia: The American Philosophical Society, 1996. ISBN 0-87169-220-1. Teoksen verkkoversio.
- ↑ John Hudson: Suurin tiede - kemian historiaa, s. 98. Suom. Kimmo Pietiläinen. Art House, 2002. ISBN 951-884-346-5.
