Aspergerin oireyhtymä

Aspergerin oireyhtymä eli Aspergerin syndrooma (AS) on kehityksellistä eli lapsuudesta asti ilmenevää neurobiologista poikkeavuutta, joka aiheuttaa neuropsykologisia erityispiirteitä. Aspergerin syndrooma on osa autismin kirjoa ja johtuu pääasiallisesti perimästä.

Etenkin laadulliset ja usein myös määrälliset poikkeavuudet sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ei-kielellisessä viestinnässä ovat ominaisia aspergereille. Tavallista on myös intensiivinen uppoaminen yhteen tai muutamaan erityiskiinnostuksen kohteeseen.

Aspergerin oireyhtymään liittyy yleensä myös poikkeuksellista aistiyliherkkyyttä, joka saattaa aiheuttaa huomattavia käytännön ongelmia. Lisäksi aspergereilla esiintyy usein yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella poikkeuksellista lahjakkuutta tai muistihäiriöitä tai molempia. Monilla aspergereilla on myös Touretten oireyhtymä tai tarkkaavaisuushäiriön oireita.

Aspergerin syndrooman tunnusmerkkien esiintyvyys ja voimakkuus ovat tapauskohtaisia. Aspergerin oireyhtymän tunnusmerkit ovat usein tilanteesta riippuen etuja tai haittoja. Esimerkiksi tarkoista aisteista voi olla hyötyä, mutta ne voivat myös hankaloittaa elämää. Lisäksi aspergerit ovat usein varsin itsenäisiä ajattelussaan ja toiminnassaan, koska heillä on valtaväestöä heikompi taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja.

Syndrooman fysiologinen pohja

Jo oireyhtymän ensimmäisenä kuvaillut Grunja Suhareva havaitsi, että aspergerien vanhemmilla ja muilla sukulaisilla esiintyi yleensä runsaasti Asperger-piirteitä. Myös Hans Asperger piti Asperger-piirteiden periytyvyyttä toteen näytettynä.

Aspergerin oireyhtymä johtuu useimmiten yksilön geeniperimästä, mutta toisinaan myös kromosomeissa taikka geeneissä tapahtuneista mutaatioista. Myös sikiönä tai vauvana koettu virustauti sekä äidin kohdun tavanomaista suuremmat testosteronipitoisuudet saattavat vaikuttaa lapsella ilmeneviin Asperger-piirteisiin.

Monilla Asperger-henkilöillä esiintyy luontaisesti poikkeuksellisia hormonipitoisuuksia. Esimerkiksi joka kolmannella Asperger-henkilöllä on normaalia korkeampi elimistön serotoniinitaso. Tämän vuoksi pitäisi noudattaa suurta varovaisuutta pohdittaessa Asperger-ihmisen hoitoa keskushermoston serotoniinitasoa nostavilla lääkkeillä. Tämä pätee muuhunkin lääkehoitoon, koska lääkeyliherkkyys on erittäin yleistä Asperger-ihmisillä.

On havaittu myös viitteitä siitä, että asperger-naisten testosteronipitoisuudet saattavat olla keskimääräistä suurempia.

Tutkimuksissa on havaittu, että aspergerien keskushermosto reagoi poikkeuksellisen voimakkaasti tärkeiksi tai mielenkiintoisiksi koettuihin näköärsykkeisiin. Uusin tutkimus on löytänyt myös viitteitä siitä, että aspergereiden elimistössä ei tapahtuisi heräämisen jälkeistä kortisolitason nousua (CAR). Kyseisen reaktion puuttumisen on todettu korreloivan unihäiriöiden kanssa.

Tieto Aspergerin oireyhtymän neurologisesta pohjasta ei ole vieläkään tavoittanut kaikkia alan ammattilaisia, ja keskustelu diagnoosin tarpeesta jatkuu edelleen. Lastenpsykiatrian alalla jotkut kutsuvat Aspergeria "kiistetyksi" syndroomaksi.

Esiintyvyys

Aspergerin syndrooman esiintyvyys on uusimpien arvioiden mukaan noin 0,8 prosentin luokkaa. Vain noin viidesosa henkilöistä, joille tehdään AS-diagnoosi, on naispuolisia. Oireyhtymän uskotaankin olevan yleisempi miehillä kuin naisilla. Miesten ja naisten erot diagnoosien määrissä ovat kouluiässä suuret, mutta nuoruusiässä ero pienentyy.

Aspergerin syndrooma ilmenee naisilla usein hieman eri tavoin kuin miehillä. Esimerkiksi erityiskiinnostuksen kohteet ovat pojilla useammin epätavallisia kuin tytöillä ja pojat luennoivat niistä tyttöjä useammin. Sukupuolten väliset erot saattavat johtaa siihen, että pojat ohjataan diagnosoitaviksi tyttöjä useammin. Lisäksi pojat saavat diagnoosin helpommin, koska Asperger-piirteet ovat heillä näkyvämpiä.

Diagnostiset kriteerit

Suomessa on käytössä lähinnä ICD-10-tautiluokittelu kriteereineen, jossa Aspergerin oireyhtymä ilmaistaan koodinumerolla F84.5. Karkeasti ilmaistuna Aspergerin oireyhtymän diagnosoimiseksi vaaditaan toteutuviksi seuraavat kohdat:

1. Esiintyy laadullisia poikkeavuuksia keskinäisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä; vaaditaan kaksi neljästä kriteereissä tarkemmin eritellystä piirteestä.
2. Esiintyy kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen (yleisin tapaus) tai pakonomainen tarve noudattaa epätarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja tai kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja tai lapsuudenaikainen alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin kuten tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään.
3. Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei ole merkittävää yleistä viivästyneisyyttä. Motorinen kömpelyys on yleistä, mutta ei ole diagnoosin edellytys.
4. Yksittäiset erityistaidot ovat yleisiä, mutta eivät ole diagnoosin edellytys.
5. Poikkeavaa käyttäytymistä ei voida pitää seurauksena seuraavista psyykkisistä tai kehityksellisistä häiriöistä:
   1. Skitsofrenia simplex (F20.6)
   2. Skitsotypaalinen häiriö (F21)
   3. Obsessiivis-kompulsiivinen häiriö (F42)
   4. Anankastinen persoonallisuushäiriö (F60.5)
   5. Muu laaja-alainen kehityshäiriö (F84.0-F84.4)
   6. Lapsuusiän reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (F94.1)
   7. Lapsuusiän estoton kiintymyssuhdehäiriö (F94.2).

Laajalti, muun muassa Yhdysvalloissa ja Ruotsissa on käytössä mielenterveydellisten ongelmien referenssiopas DSM-IV. Tätä määritelmää kritisoidaan nykyisin laajalti, koska se on hyvin subjektiivinen eikä monien mielestä edes vastaa kunnolla oireyhtymää. Suurin osa Asperger-tutkimuksesta tehdään kuitenkin henkilöillä, joille on annettu DSM-IV:n mukainen Asperger-diagnoosi. Näitä tutkimustuloksia ei voida siksi yleistää sellaisinaan suomalaiseen Asperger-väestöön.

DSM-IV määrittää osassa 299.80 Aspergerin oireyhtymän seuraavasti:

1. Laadullisia ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, johon liittyy vähintään kaksi seuraavista:
   1. Selviä ongelmia ei-sanallisessa kommunikaatiossa, kuten silmiin katsomisessa, ilmeissä, asennoissa ja eleissä, joilla sosiaalista kanssakäymistä ohjataan
   2. Kyvyttömyys kehittää vertaiskontakteja ikäistensä tavoin
   3. Spontaanin ilon, mielenkiinnon tai saavutusten esittelyn puute: ei esimerkiksi näytä tai tuo esille mielenkiinnon kohteitaan muille ihmisille
   4. Sosiaalisen tai emotionaalisen vastavuoroisuuden puute
2. Rajoitettuja toistuvia tai stereotyyppisiä käyttäytymisen malleja, mielenkiinnon kohteita tai aktiviteetteja, joihin kuuluu ainakin yksi seuraavista:
   1. Kiinnostus ja uppoutuminen yhteen tai useampaan stereotyyppiseen ja rajoittuneeseen kiinnostuksen kohteeseen, kiinnostus on epänormaali joko intensiteetiltään tai kohteeltaan
   2. Ilmeisen joustamaton pitäytyminen erityisissä, ei-funktionaalisissa rutiineissa tai rituaaleissa
   3. Stereotyyppisiä ja toistuvia motorisia liikkeitä, kuten käsien tai sormien taputtelu tai heiluttelu, tai monimutkaiset koko vartalon liikkeet
   4. Hellittämätön kiinnostus esineiden osia kohtaan
3. Häiriö aiheuttaa kliinisesti merkittäviä haittoja sosiaalisella, ammatillisella tai muilla merkittävillä toiminnan osa-alueilla
4. Kielen oppimisessa ei ole havaittu yleistä viivettä, vaan diagnosoitava käyttää esimerkiksi yksittäisiä sanoja kahden vuoden iässä ja kokonaisia lauseita kolmevuotiaana
5. Ei kliinisesti merkittävää viivästymistä kognitiivisessa kehityksessä tai ikään sopivien omatoimisuustaitojen kehittymisessä tai adaptiivisessa käyttäytymisessä, lukuun ottamatta sosiaalista kanssakäymistä, tai ympäristöön kohdistuvassa kiinnostuksessa lapsuuden aikana
6. Muun laaja-alaisen kehityshäiriön (Pervasive Developmental Disorder) tai skitsofrenian kriteerit eivät täyty.

Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia. Vielä ongelmallisempaa on, että jos verrataan Gillbergin käyttämiä kriteerejä Yhdysvalloissa laajassa käytössä olevaan Szatmarin kriteereihin, niin osoittautuu, että niiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tämä siis tarkoittaa, että Szatmarin kriteerien täyttyminen ”suojaa” siltä, että Gillbergin kriteerit täyttyvät. Tästä voidaan tietenkin päätellä, että 1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Tutkijoiden mukaan korjaus tehdäänkin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana.

Koska Aspergerin ja Kannerin oireyhtymien välille on vaikea vetää selvää rajaa, on myös mahdollista, että kyseisistä nimikkeistä luovutaan tulevaisuudessa. Tällöin puhuttaisiin vain eriasteisista autismin kirjon tiloista.

Historiaa

Venäläinen neurologi Grunja Jefimovna Suhareva (1891–1981) julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen Aspergerin syndroomaa käsittelevän kansainvälisesti vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin. Suharevan tutkimusaineisto koostui poikalapsista, ja hän kutsui syndroomaa skitsoidiksi psykopatiaksi. Psykopatialla tarkoitettiin aiemmin perinnöllisiä luonteen- ja käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin. Oireyhtymään kuului muun muassa seuraavia tunnusmerkkejä:

• hentorakenteisuus
• motorinen kömpelyys
• ilmeettömyys
• puhemelodian monotonisuus tai jokin muu puheilmaisun erikoisuus
• taipumus pysytellä sivussa muiden lasten leikeistä ja oman rauhan kaipuu
• haluttomuus jättää aloitettua tekemistä kesken
• vaikeus sopeutua muutoksiin
• taipumus pakko-oireisiin.

Suhareva mainitsi artikkelissaan myös taipumuksen pohdiskella asioita sekä ajatella abstraktisti ja skemaattisesti. Jälkimmäinen tarkoittaa loogis-luokittelevaa ajattelutapaa eli itsenäistä teoreettista ajattelua.

Suharevan artikkelin ilmestymisen jälkeen aihe vaipui unohduksiin lähes kahdeksikymmeneksi vuodeksi. Siihen tartuttiin tieteellisellä rintamalla uudelleen vasta vuonna 1944, kun itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogian uranuurtaja Hans Asperger julkaisi oman kuvauksensa kyseisestä poikkeavuudesta. Hans Asperger oli tutustunut uransa aikana yli 200 tapaukseen, joista hän otti neljä lähempään tarkasteluun.

Hans Asperger lisäsi syndrooman tunnusmerkkeihin muun muassa seuraavia piirteitä:

• erikoiskiinnostuksen kohteet, jotka ovat tyypillisesti älyllisiä taikka liittyvät keräilyharrastukseen
• taipumus puhua itsepintaisesti omista erikoiskiinnostuksen kohteista
• katsekontaktin puuttuminen eli se, ettei katse viivy kauaa puhekumppanissa eikä varsinkaan hänen silmissään
• pyrkimys tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppanin kanssa
• puuttuva taipumus muiden ihmisten alitajuiseen jäljittelyyn
• intensiivinen uppoutuminen omaan tekemiseen
• ruokailuun liittyvät erikoiset mieltymykset
• aistiyliherkkyydet
• nukkumiseen liittyvät ongelmat
• kehittynyt taiteellinen silmä.

Hans Asperger korosti, ettei kaikilla yksilöillä ollut suinkaan kaikkia oireyhtymään kuuluvia piirteitä, vaan kyse oli kuvattujen ominaisuuksien esiintymisen kohonneesta todennäköisyydestä. Asperger ei ollut tietoinen Suharevan tutkimuksesta, minkä vuoksi hän nimesi syndrooman uudelleen autistiseksi psykopatiaksi.

Hans Aspergerin tutkimus käännettiin vuonna 1979 englannin kielelle, ja englantilainen psykiatri Lorna Wing julkaisi kahden vuoden kuluttua englanninkielisen yhteenvedon löytämästään kolmestatoista syndroomasta aiemmin tehdystä tutkimuksesta. Psykopatia-sanan yleiskielinen merkitys oli muuttunut kuvaamaan narsistista persoonallisuushäiriötä ja sosiopatiaa, joten Wing päätti nimetä oireyhtymän uudelleen. Koska Wing ei ollut tietoinen Grunja Suharevan työstä, hän luuli Hans Aspergeria oireyhtymän keksijäksi ja nimesi oireyhtymän Aspergerin syndroomaksi.

Suharevasta tuli kansainvälisesti kuuluisa vasta vuonna 1996, kun skotlantilainen lastenpsykiatri Sula Wolff käänsi hänen 1920-luvulla ilmestyneen artikkelinsa saksasta englantiin, joka oli syrjättänyt saksan tieteen valtakielenä.

Aspergerin syndrooma lisättiin kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vasta vuonna 1992 ja kaksi vuotta myöhemmin myös amerikkalaiseen DSM-IV-luokitukseen. Aluksi luultiin, että aspergerit muodostaisivat vähemmistön autismin kirjon sisällä, mutta diagnoosin yleistyessä havaittiin, että aspergereita onkin paljon enemmän kuin muita autisminkirjolaisia.

Suomessa yleinen tietoisuus Aspergerin oireyhtymästä ja mielenkiinto sitä kohtaan alkoivat kasvaa 1990-luvulla. Asperger-diagnoosin voi saada nykyisin Aspergerin syndroomaan perehtyneeltä neurologilta tai neuropsykiatrilta.

Aspergerin syndrooman ilmeneminen käytännössä

Yleinen suuntautuminen ja lahjakkuusrakenne

Aspergerit ovat valtaväestöön verrattuna enemmän asiakeskeisiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Aspergerit ovat tähän liittyen tyypillisesti hyviä systeemiajattelussa. Systeemiajattelulla viitataan taipumukseen suunnitella systeemejä eli vuorovaikutusjärjestelmiä taikka analysoida, ennustaa tai säädellä niiden toimintaa.

Aspergereilla on usein epätasainen kykyprofiili. Epätasaisen kykyprofiilin omaava henkilö suoriutuu yhdestä tai useammasta älykkyyden tai muistin osa-alueesta selvästi paremmin tai huonommin kuin muista osa-alueista.

Diagnoosin saaneilla AS-henkilöillä on älykkyystestien mukaan suunnilleen sama keskimääräinen älykkyysosamäärä kuin neurologisesti tyypillisillä ihmisillä, mutta heidän joukossaan on normaalia enemmän ihmisiä, joiden älykkyysosamäärä on selvästi keskiarvoa joko korkeampi tai matalampi.

Asperger-lapsilla on usein tavallista parempi mekaaninen lukutaito ja laaja sanavarasto, vaikka sanojen etsimiseen saattaakin mennä aikaa. Myös ulkolukumuisti on hyvä, mutta työmuisti on usein keskivertoa huonompi.

Vuorovaikutus ja sosiaalisuus

Ihmiset havainnoivat yleensä automaattisesti muiden ihmisten ulkoista olemusta ja ruumiinkieltä sekä tekevät saamiensa havaintojensa perusteella muiden ihmisten mielialoja ja ajatuksia koskevia pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Aspergerit havainnoivat muita vähemmän kanssaihmisten sanatonta viestintää, koska he keskittyvät puhetilanteessa ennen kaikkea kuuntelemiseen. Aspergereilla saattaa olla myös vaikeuksia erotella puheesta äänteitä etenkin silloin, kun tilanteessa on taustahälyä tai keskustelukumppani artikuloi huonosti. Jotkut tukeutuvatkin puheen lukemiseen keskustelukumppanin huulilta. Puhelimessa puhuminen saattaa tällöin muodostua ongelmaksi, koska keskustelukumppanin huulet ovat näkymättömissä. Monet aspergerit viestivätkin mieluiten sähköpostilla tai muissa internetpalveluissa.

Aspergerit katsovat puhekumppaniaan tyypillisesti vain harvoin silmiin, koska katsekontakti häiritsee keskittymistä puheen vastaanottamiseen ja oman puheenvuoron tuottamiseen. Puhekumppanin ohi tai "lävitse" katselu sekä niukka tai ylikorostunut ilme- ja elekieli saattavat johtaa siihen, että kanssakommunikoijat tekevät aspergereiden persoonaa tai mielentilaa koskevia virhetulkintoja. Aspergereita saatetaan luulla esimerkiksi tunteettomiksi tai empatiakyvyttömiksi, koska heidän ilmehdintänsä ja elehdintänsä on yleensä niukkaa. Tämä koskee erityisesti sellaisia kommunikaatiotilanteita, joissa osapuolet tuntevat toisensa huonosti. Myös valtaväestön epäasialliset reaktiot saattavat muodostua vakavaksi ongelmaksi. Nämä kumpuavat usein tietämättömyydestä ja erilaisuuden synnyttämästä pelosta, mutta myös tietoinen kiusanteko on valitettavan yleistä etenkin lasten keskuudessa.

Erilainen vuorovaikutustyyli saattaa aiheuttaa ongelmia myös aspergereille itselleen. Koska puheenvuoron luovutus puhekumppanille tapahtuu yleensä katseen avulla, aspergereilla on usein vaikeuksia ajoittaa puheenvuorojaan.

Koska aspergerien kommunikaatio tukeutuu lähes yksinomaan kielelliseen viestintään, rehellisyys on onnistuneen kommunikaation ehdoton edellytys. Aspergerit ovatkin tunnettuja siitä, että he noudattavat viestinnässään vahvaa pyrkimystä totuudellisuuteen ja viestinnän täsmällisyyteen. Kommunikaatio voi kuitenkin epäonnistua, jos puhekumppani ei kykene lukemaan aspergerin puhetta sellaisenaan, vaan rupeaa etsimään siitä oletettuja sosiaalisesti motivoituja piiloviestejä tai rupeaa tulkitsemaan puhetta aspergerin niukan tai ylikorostuneen ilme- ja elekielen valossa.

Monilla aspergereilla on valtaväestön edustajia pienempi luontainen tarve ylläpitää tiheään toistuvia sosiaalisia kontakteja. Aspergerin syndroomalle tyypillinen omiin oloihinsa vetäytyminen ei kuitenkaan johdu kaikissa tapauksissa siitä, että yksilö olisi introvertti, vaan taustalla on usein myös kommunikaatiotilanteiden neurologinen kuormittavuus tai muut kommunikaatioon liittyvät ongelmat. Kasvokkain tapahtuva kommunikointi aiheuttaa aspergereille yleensä huomattavasti enemmän kuormitusta kuin valtaväestön edustajille.

Aspergerit ovat tyypillisesti valtaväestöä asiakeskeisempiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Tämän vuoksi kommunikaatio palvelee aspergereiden kohdalla usein toisenlaisia tarpeita kuin valtaväestön keskuudessa. Onnistunut keskustelutilanne merkitsee aspergereille tyypillisesti asiapitoista mielenkiintoisten tietojen tai henkilökohtaisten näkemysten vaihtoa. Aspergereiden lähestymiskulma on tietyssä mielessä älyllisempi tai viileän analyyttisempi kuin valtaväestöllä, jolla hyväksynnän ja arvostuksen kaltaisten tunteiden viestintä on merkittävämmässä asemassa.

Mielenkiintoisiin aihepiireihin tutustuminen ja mielenkiintoisten elämänilmiöiden pohtiminen näyttelee yleensä aspergereiden elämässä huomattavasti suurempaa roolia kuin itsetarkoituksellinen oleilu muiden ihmisten kanssa. Aspergerit ovat usein kiinnostuneempia laajemmista tai monimutkaisemmista elämänilmiöistä kuin samoina toistuvien jokapäiväisten arkiaskareiden kuvailusta tai ajankohtaisen uutistarjonnan kertaamisesta. Aspergerit kokevatkin usein vaikeaksi osallistua small talk -jutusteluun, jossa keskustelun asiasisältö on toisarvoisessa roolissa. Myös mahdollinen muistihäiriö saattaa rajoittaa kykyä osallistua sujuvasti arkipäiväiseen jutusteluun. Esimerkiksi viikonlopun viettoa koskevaan keskusteluun on vaikea osallistua, jos viikonlopun tapahtumien mieleen palauttaminen on hidasta tai ei onnistu.

Kasvokkain tapahtuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet koetaan usein kuormittaviksi etenkin silloin, kun keskustelussa on monta osapuolta. Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että ihmisten vapaamuotoisten keskustelujen perimmäinen tarkoitus on usein toimia itsetarkoituksellisen yhdessä oleilun ulkoisena kehyksenä vailla todellista pyrkimystä syventyä käsiteltävään aihepiiriin. Keskustelun kulku poukkoilee usein sattumanvaraisesti aiheesta toiseen siten, että kutakin aihetta käsitellään pinnallisesti ja hätäisesti vailla päämäärää tai "punaista lankaa". Aspergerit eivät useinkaan viihdy tällaisissa tilanteissa, vaan turhautuvat ja pitkästyvät.

Myös asiakeskeisemmät ryhmäkeskustelut noudattavat usein kaavaa, jossa asialistalla siirrytään eteenpäin, ennen kuin edellinen asia on sovittu tai käsitelty loppuun. Aspergerit kokevat tällaisen keskustelutyylin helposti kaoottiseksi.

Aspergereilta puuttuu valtaväestön keskuudessa yleinen taipumus havainnoida ja jäljitellä saman tai korkeamman sosiaalisen statuksen omaavien ihmisten mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita ja elintapoja.

Aspergerit ovat kiinnostuneita ihmisistä yksilöinä ja ilmiöistä ilmiöinä eikä sosiaalisen statuksen representaatioina. Aspergerit suhtautuvat kanssaihmisiin tavallista enemmän yksilöinä ja tavallista vähemmän jonkin ryhmän kuten sosiaaliluokan, perheen tai työyhteisön jäseninä. Aspergerien suhtautuminen kanssaihmiseen riippuu siten tavallista enemmän kyseisen henkilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tavallista vähemmän hänen viiteryhmänsä ominaisuuksista taikka hänen asemastaan viiteryhmänsä hierarkiassa.

Aspergereiden on usein vaikea noudattaa kulttuuriin liittyviä sosiaalisia normeja. Tämä pätee etenkin silloin, kun sosiaaliset normit perustuvat piiloarvoihin, jotka ovat ristiriidassa kulttuurin julkisten eli niin sanottujen ääneen lausuttujen arvojen kanssa. Monet aspergerit ajautuvatkin muuta väestöä herkemmin sosiaalisiin konflikteihin. Ilmiön johtunee osin myös aspergerien voimakkaasta taipumuksesta suorapuheisuuteen sekä vaikeudesta värittää totuutta esimerkiksi kohteliaisuussyistä.

Aspergerit vierastavat usein arvohierarkioita ja pyrkivät tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppaninsa kanssa. Aspergerit eivät siten osaa välttämättä osoittaa erityistä nöyryyttä kommunikoidessaan auktoriteettien tai sellaisena itseään pitävien kanssa. Tämä on erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa auktoriteettina itseään pitävän auktoriteetti ei perustu esimiesaseman kaltaiseen todelliseen valtaan taikka älylliseen suorituskykyyn, vaan kulttuuriseen uskomukseen esimerkiksi sukupuolen tai sosiaalisen aseman mukanaan tuomasta "luontaisesta" auktoriteetista tai sosiaalisesti ihanteellisiin persoonallisuuden piirteisiin.

Aspergerit puhuvat usein huoliteltua yleiskieltä (vrt. kirjakieli), ja heidän sanavarastonsa ja kielioppinsa kehittyvät usein jo lapsena poikkeuksellisen pitkälle. Puheen teknisessä tuottamisessa on myös usein erikoisuuksia kuten monotonisuutta, outo melodia tai puhumista liian hiljaisella, voimakkaalla tai epätavallisen korkealla äänellä. Puheessa voi olla myös esimerkiksi honotusta tai änkytystä.

Aspergerin oireyhtymästä kärsivä saattaa olla sosiaalisesti yhtä "sokea" kuin täysin autistinen henkilökin. Sosiaalisesta sokeudesta kärsivä ei esimerkiksi välttämättä ymmärrä hymyn tarkoitusta eli onko se iloinen, vahingoniloinen vai ilkeä hymy tai ei huomaa koko hymyä. Hän ei aina huomaa, että häntä pilkataan epäsuorasti ja saattaa jopa nauraa pilkkaajien kanssa yhteen ääneen.

Toisaalta taas AS-henkilöllä saattaa olla yliherkistynyt taipumus tulkita ihmisten ilmeitä ja eleitä. Hän voi oppia eri ilmeiden merkitykset pieniä vivahteita myöten. Myös elekielen tulkinnan vaikeus voi johtaa sosiaaliseen ylivarovaisuuteen ja ylitarkkaan tulkintaan, johon ilmekirjon ylihallinta ja tuntemus perustuvat.

Asperger-henkilöillä on yleensä vaikeuksia lukea rivien välistä ja he saattavat käsittää sanatarkasti sen, mitä sanotaan.

AS-henkilöllä on usein ulkopuolisen näkökulma sosiaalisiin tilanteisiin. Hän tuntee usein kokevansa asiat hyvin objektiivisesti, eikä ymmärrä miksi toinen saattoi loukkaantua hänen huomautuksestaan. Muiden ihmisten matkiminen on myös joillekin AS-henkilöille helppoa, koska he eivät ole intuitioidensa vankeja seuratessaan muiden käytöstä vaan huomaavat maneerit helpommin^lähde?. Toisaalta he voivat huomata myös muita asioita, jotka jäävät ehkä muilta huomaamatta ja saattavat osua juuri arkaan paikkaan – ehkä puolivahingossa sanoen, loukaten tai piristäen jopa tarkoituksella^lähde?.

Joillakin AS-henkilöillä voi olla prosopagnosia eli heillä on vaikeuksia ihmisten kasvojen tunnistuksessa. He eivät välttämättä tunnista monta kertaa näkemäänsä ihmistä ellei hänellä ole jotain tuttua vaatekappaletta. Kasvojen tunnistamisen vaikeus liittyy myös siihen, että aspergerit katselevat tyypillisesti puhekumppaniaan vain harvoin keskustelun aikana.

Kaoottiset tilanteet, kuten isot juhlat, ovat usein vaikeita. Puhelimessa puhuminen saattaa tuntua AS-henkilöstä vaikealta, koska on vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua tai milloin puhelu tulisi päättää.

Aspergerin oireyhtymä näkyy usein huumorissa. AS-henkilöllä on usein omalaatuinen huumorintaju ja hän nauraa asioille, joita muut eivät pidä hauskana. Hän uppoutuu usein ajatuksiinsa ja saattaa ilman ulkomaailmalle näkyvää syytä alkaa nauraa, usein vieläpä täysin väärässä paikassa. Naurun (kuten joskus myös itkun) hallinta on vaikeaa eikä naurusta välillä ole tulla loppua. AS-henkilö saattaa myös usein olla se, joka tajuaa vitsin viimeisenä.

Toisaalta huumori, jos AS-henkilö hallitsee sitä, saattaa olla myös turvallinen ja hallittu kanssakäymisen muoto. Kun kaoottinen asiasta toiseen versova keskustelu tuntuu AS-henkilöstä vaikealta, vitsin kertominen voi olla hänelle helppo tapa viedä tilannetta eteenpäin. Pakonomainen vitsien kertomisen tarve uusia ihmisiä tavatessaan tai yleisesti ottaen pakonomainen huumorin käyttö ovat yleisiä piirteitä aktiivisilla AS-henkilöillä^lähde?.

AS-henkilöiden voi olla vaikea ymmärtää ironiaa tai suoranaista valehtelua. Vaikka he tunnistaisivatkin tilanteen ja osaisivat punnita eri vaihtoehtoja, lopullinen tulkinta toisen henkilön tarkoituksista jää hämäräksi siksikin, että päätöstä eri tulkintojen välillä on vaikea tehdä. Yleisten tapojen ja joidenkin asioiden huomiotta jättäminen ja toisaalta omien erikoisempien vaihtoehtojen ajatteleminen vaikeuttavat arviointia.

Koska AS-henkilö ei aina havaitse muiden ihmisten sanatonta tunneviestintää, hän saattaa huomaamattaan loukata muita. Ihmiset saavat AS-henkilöistä usein itsekeskeisen tai/ja kylmän kuvan. Tosiasiassa Asperger-henkilön tunnereaktiot ovat yhtä vahvat tai jopa vahvemmat kuin neurologisesti tyypillisten (NT) ihmisten, heillä on vain enemmän vaikeuksia tuoda tunteitaan esille^lähde?. Se, ettei AS-henkilö vaikuta tunteelliselta ja sympaattiselta, ei tarkoita sitä, etteikö hän sitä olisi.

Keho ja aistit

Lähes jokaisella aspergerillä on aistiherkkyyttä. AS-henkilöillä voi olla niin herkät aistit, että voimakkaat äänet, kirkkaat valot tai kosketus aiheuttavat jopa kipua. Kuormittavalle aistiärsykkeelle altistuminen saattaa aiheuttaa jopa sairauskohtauksen.

Tuntoaistin herkkyys saattaa lisäksi rajoittaa pukeutumista, koska vaatteet tai niiden saumat tuntuvat helposti häiritsevän epämukavilta. Myös peseytymisen aiheuttamat ihon lämpötilan muutokset sekä hiusten leikkuuseen liittyvät asiat saattavat tuntua epämiellyttäviltä. Makuaistin ja suun tuntoherkkyys asettavat usein myös suuria rajoituksia ruokavaliolle, koska aspergerin saattaa olla vaikea löytää ruokaa, jonka syöminen tuntuisi miellyttävältä.

Myös tunne-elämyksiin liittyvät fyysiset aistimukset saattavat olla huomattavan paljon voimakkaampia kuin valtaväestöllä, ja tietyt voimakkaat tunteet, kuten pettymys, saattavat tuntua suorastaan vihlovana kipuna.

Tiedon puutteen vuoksi aspergerit leimataan aistiyliherkkyytensä vuoksi helposti vaikeiksi ihmisiksi, hysteerisiksi tai jopa käytöshäiriöisiksi.

Aspergereiden aistiherkkyys ilmenee myös laadullisena siten, että he kykenevät kuulemaan esimerkiksi korkeataajuisia ääniä, jotka jäävät muiden ihmisten kuulokynnyksen ulkopuolelle.

Yliherkkyyksien lisäksi henkilöllä voi tietyissä aisteissa olla aliherkkyys. Joillain aspergereilla onkin tavallista korkeampi kipukynnys eli he aistivat kivun vähemmän voimakkaana kuin muut ihmiset.

Aspergerien aivot reagoivat poikkeuksellisen voimakkaasti myös tärkeiksi tai mielenkiintoisiksi koettuihin näköärsykkeisiin. Tämä saattaa selittää osaltaan sitä, että näköhavainnot ja etenkin katsekontakti häiritsevät aspergerien keskittymistä puheen kuunteluun tai sen tuottamiseen. Monille AS-henkilöille on siksi tyypillistä vältellä katsekontaktia tai katsella sivuun puhekumppanistaan. Jotkut AS-henkilöt pyrkivät kuitenkin tietoisesti peittämään erilaisuuttaan katsomalla puhekumppaniaan silmiin, jolloin katseesta tulee helposti liiankin tuijottava.

Aspergerit ovat valtaväestön edustajia voimakkaammin visuaalisesti, auditiivisesti (äänellisesti) tai taktiilis-kinesteettisesti suuntautuneita eli yksi aisti johtaa havainnointia selvemmin kuin muilla. Visuaalinen suuntautuminen eli näköaistin dominanssi on aspergereillä yleisintä, kuten myös valtaväestön keskuudessa.

Joillain aspergereilla saattaa olla vaikeuksia keskittyä asioihin, jotka eivät heitä kiinnosta. Tällöin he saattavat upota omiin maailmoihinsa.

Myös kömpelyys on tavallista. Hienomotoriikan hitaan kehityksen vuoksi esimerkiksi kirjoittamaan opettelu saattaa olla vaikeaa ja käsialasta voi olla lähes mahdoton saada selvää. Ääritapauksissa AS-henkilöstä tulee molempikätinen.

Erityiskiinnostuksen kohteet

AS-henkilöillä on yleensä yksi tai useampi harrastus tai erityiskiinnostuksen kohde eli "ekko", jolle he pyrkivät omistautumaan. Tähän erityisharrastukseen liittyy tyypillisesti laajaa tiedonhankintaa kiinnostavaksi tai tärkeäksi koetusta aiheesta tai aihepiiristä. Usein nämä mielenkiinnonkohteet liittyvät humanistisiin tai luonnontieteisiin. Erityismielenkiinnonkohde voi ilmetä myös keräilyharrastuksena tai jonain järjestelmällisenä ilmiönä tai harrastuksena, kuten sakkina tai taistelulajina.

Erityiskiinnostuksen kohteet saattavat vaihdella pidemmällä aikavälillä jonkin verran, mutta intensiivisyys on aina huomattavan voimakasta. Harrastukset saattavat joissain tapauksissa kehittyä jopa pakkomielteisiksi.

Asperger-ihmisistä etenkin nuoret pojat esitelmöivät usein turhankin laveasti erityiskiinnostuksensa kohteista ilman, että huomaavat pitkästyttävänsä muita.

Unihäiriöt

Erään tutkimuksen mukaan enemmistö diagnoosin saaneista aspergereista kärsii jonkinlaisesta unihäiriöstä.

Melatoniinia käytetään aspergerin syndroomaan liittyvän kroonisen unihäiriön hoidossa, vaikka sen pitkäaikaiskäytöstä ei ole olemassa tutkittua tietoa. Melatoniini nopeuttaa joillain aspergereilla nukahtamista. Nukkumisen kokonaistehokkuus ei kuitenkaan parane merkitsevästi, koska melatoniini lisää myös yöunen katkonaisuutta. Koska tutkimus kesti vain kaksi viikkoa eikä siinä käytetty kontrolliryhmää, ei kuitenkaan tiedetä, kuinka suuri osa melatoniinin nukahtamista nopeuttavasta vaikutuksesta johtui tilapäisestä lumevaikutuksesta.

Ihmissuhteet

On olemassa paljon AS-henkilöitä, joilla ei käytännössä ole työn tai koulun lisäksi mitään muuta sosiaalista elämää. Monet heistä ovat erakkoluonteisia ja viihtyvät yksin. Kuitenkin löytyy myös enemmän muiden ihmisten seurassa viihtyviä AS-henkilöitä, joilla saattaa olla paljonkin ystäviä.

Ystävien ikähaarukka on AS-henkilöillä monesti laajempi kuin valtaväestöllä. Tämä johtunee ainakin osaksi siitä, että aspergereiden on erilaisuutensa vuoksi usein vaikea löytää sielunkumppaneita omasta ikäluokastaan etenkin pienemmillä paikkakunnilla. Lisäksi iän ja sukupuolen kaltaisilla seikoilla on aspergereille vähemmän merkitystä, koska aspergerit eivät omaksu automaattisesti oman ikäluokkansa ja sukupuolensa käyttäytymismalleja.

AS-henkilöt viettävät tyypillisesti mieluiten aikaansa yhden kuin useamman henkilön kanssa, koska se helpottaa kommunikointia ja vähentää kommunikointitilanteisiin liittyvää aistikuormitusta.

AS-henkilölle ystävystyminen on usein tavallista hitaampi prosessi. Usein toisen henkilön kanssa olemista joudutaan aluksi "opiskelemaan".

Vastapuolelta vaaditaan ystävystymisessä usein joustavuutta. Joskus käy niin että niin sanottu "me-henkikin" löytyy AS-henkilön ja ei-AS-henkilön välille ajan kuluessa. AS-henkilön ja toisen henkilön välistä ystävyyttä voidaan pitää hyvin arvokkaana asiana, ja se yleensä saattaa estää AS-henkilöiden myöhempiä mielenterveysongelmia selvästi. Luonnostaan toistenkin seuraan hakeutuvasta AS-henkilöstä saa parhaimmillaan hyvinkin luotettavan ja "henkeen ja vereen" kaveriaan puolustavan ystävän, jolla on vahva moraali.^lähde? Parhaimmillaan ns. normaali henkilö ystävänä antaa AS-henkilölle turvallisen ikkunan ymmärtää tavallisten ihmisten sosiaalista maailmaa entistä paremmin. Tällöin ystävien kesken voi syntyä molemmin puolinen hyötysuhde: toinen saa vahvamoraalisen järkähtämättömän liittolaisen ja AS-osapuoli taas saa uusia näkökulmia ja ymmärrystä.

Poikkeavat kiinnostukset ja muu erilaisuus, jopa erilainen olemus, vaikeuttavat usein parisuhteen syntyä, koska yleisesti samanlaisuutta pidetään yhteenkuuluvuuden mittana. AS-henkilöt eivät aina ajattele näin, ja tästä syystä torjutuksi tuleminen erilaisuuden vuoksi voi olla ankara koettelemus, varsinkin kun koko elämänsä on joutunut samanlaistamisen paineen alaiseksi. Suuri osa AS-henkilöistä kuitenkin löytää itselleen lopulta puolison ja ystäviä.^lähde?

Kiusaaminen

Asperger-henkilöt joutuvat usein kokemaan kiusaamista ja syrjintää lapsena, teini-iässä sekä opiskelu- ja työpaikoilla. Jo työnsaanti voi olla vaikeaa sosiaalisten vaatimusten vuoksi, vaikka AS-henkilö olisi hankkinut alan koulutuksen ja hänellä olisi hyvätkin tutkintopaperit.

Monia AS-lapsia kiusataan muun muassa koulussa erikoisuutensa takia. Tyypillinen kiusaamista aiheuttava ongelma on se, että he eivät usein luo muiden samanikäisten kanssa vertaiskontakteja. Vaikka AS-lapset kokevat tarvetta kuulua johonkin vertaisryhmään, he eivät välttämättä löydä samanhenkisiä ihmisiä omasta ikäluokastaan, mikä vaikeuttaa ystävyyssuhteiden syntyä.

Vahvaluonteinen, vahvamielipiteinen ja näennäisesti ulospäin suuntautunut, mutta kuitenkin sosiaalisesti muita kyvyttömämpi AS-oppilas saatetaan luokkayhteisössä kokea oudoksi ja hän saattaa olla helppo kohde muun joukon ärsytettäväksi. Toisaalta hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä, omituisia rutiininomaisia tapoja omaava sulkeutunut AS-oppilaskin on kiusaajille helppo maalitaulu. Tällaista yksinäisempää oppilasta on helpompi kiusata.

On erittäin yleistä, että opettajat eivät puutu kiusaamiseen, vaan kiusaajat saavat jatkaa toimintaansa, kunnes kiusattu menettää itsehillintänsä ja käy heidän kimppuunsa. Toisinaan käy jopa niin, että kiusaajien harjoittamaa henkistä väkivaltaa katsotaan läpi sormien, mutta malttinsa menettänyt AS-lapsi leimataan käytöshäiriöiseksi.

Joskus AS-henkilö saattaa tajuta joutuneensa kiusatuksi vasta paljon myöhemmin, toiset taas saattavat ylireagoida vähänkin kiusaamiseen vivahtavissa tilanteissa, vaikkei vastapuolella olisikaan ollut mitään aikomusta kiusata ko. henkilöä.

Työelämä

Kykyä keskittyä pitkäjännitteisesti itsenäiseen tiedonhankintaan ja omaksua laajat määrät tietoa itseä kiinnostavista aiheista voi hyödyntää esimerkiksi kouluttautumalla asiantuntija-ammattiin. Erään teorian mukaan Asperger-ihmisiä työskentelee paljon esimerkiksi tutkijoina osaksi myös siitä syystä, että akateemiset yhteisöt sietävät erilaisuutta paremmin kuin monet muut työyhteisöt.

Mikäli AS-henkilö pystyy yhdistämään jonkin mielenkiinnonkohteensa ja työnsä, hän saattaa tehdä merkittävän uran. AS-henkilöt työskentelevät usein esimerkiksi arkkitehteinä tai insinööreinä. Armeija on joillekin AS-henkilöille kotoisa paikka tiukkoine rutiineineen ja sääntöineen, ja se saattaa tarjota työpaikan, johon yhdistyy sosiaalisesti selkeä ja vakaa ympäristö. Myös erilaiset oppilaitokset voivat olla sosiaalisesti helppoja ja mielekkäitä työpaikkoja AS-henkilöille. AS-henkilöt menestyvät usein myös taiteen saralla.

Tanskassa on yritys, jonka tehtävänä on työllistää Asperger-ihmisiä sekä syvästikin autistisia arvostettuihin ammatteihin.

Arvomaailma

Useilla Asperger-henkilöillä on vahva arvomaailma. AS-henkilö pitää mielipiteidensä ilmaisemisesta. ”Ulkopuolisen näkökulmasta” katsoen tavalliset ihmiset puhuvat usein arvoistaan, mutta käyttäytyvät AS-henkilöiden mielestä pikemminkin juuri niin kuin on sosiaalisesti soveliasta. Monet individualistiset, erikoiset ryhmät saattavat kiehtoa heitä.

”Olen huomannut, että Asperger-henkilöt ovat persoonallisuudeltaan muun muassa rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto. Heidän älyllisiin kykyihinsä kuuluvat poikkeuksellisen hyvä muisti, innostus ja tietämys erityisistä kiinnostuksen kohteista, omaperäinen ajattelutapa, hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. Nämä luonteenpiirteet eivät koske vain Aspergerin oireyhtymää, mutta vahvistuvat sen ansiosta.”

Mielenterveyden häiriöt

Asperger-henkilöt ovat varsinkin nuoruudessa ja nuorella aikuisiällä muuta väestöä alttiimpia mielenterveydellisille ongelmille, kuten masennukselle ja ahdistuneisuudelle. Koulukiusaaminen on tavallisin syy AS-henkilöiden masennukseen Toisaalta aspergerit saavat myös muita helpommin väärän masennusdiagnoosin syrjäänvetäytymistaipumuksensa ja poikkeavan ruumiinkielensä kuten vähäisen katsekontaktin vuoksi.

Skitsofrenia ei ole Asperger-henkilöillä sen yleisempää kuin muullakaan väestöllä. Hans Aspergerin 200 potilaan joukosta vain yhdelle kehittyi skitsofrenia kahdenkymmenen vuoden pituisen tarkkailujakson aikana. Psykiatrian piirissä Aspergerin syndroomaa on pidetty kuitenkin "kiisteltynä ilmiönä" ja Aspergerin syndrooman oireiden saatetaan tulkita johtuvan skitsofreniasta tai muista mielenterveyden häiriöistä. Monet AS-piirteet kuten puheen ja tunnetilojen ilmaisun niukkuus, muuta väestöä vähäisempi katsekontakti, omiin oloihin vetäytyminen, epäsovinnainen käyttäytyminen ja epätavalliset kiinnostuksen kohteet saattavatkin muistuttaa skitsofrenian oireita. Myös aistiherkkyyttä ja persoonallista ruumiinkieltä on saatettu pitää osoituksena skitsofreniasta. Virhediagnoosin mahdollisuutta lisää myös se, että Suomessa käytössä olevan tautiluokituksen mukaan skitsofreniadiagnoosi voidaan antaa pelkän puhumattomuuden ja vähäpuheisuuden perusteella, vaikkei henkilöllä esiintyisikään harha-aistimuksia, vainoharhaisuutta tai kokemuksia yliluonnollisista tapahtumista.

Joillekin Asperger-nuorille voi tulla jakso, jolloin heidän taitonsa tilapäisesti taantuvat, he vetäytyvät sosiaalisista yhteyksistä, suhtautuvat välinpitämättömästi henkilökohtaiseen hygieniaan ja uppoutuvat intensiivisesti omiin kiinnostuksenkohteisiinsa. Sitä voidaan helposti luulla taantumisjaksoksi, joka edeltää skitsofrenian puhkeamista. (Attwood 2007). Pienelle vähemmistölle nuoria AS-aikuisia voi kuitenkin kehittyä myös aitoja skitsofrenian oireita, jotka liittyvät usein johonkin stressaavaan tapahtumaan. (Attwood 1998.)

Vanhentuneita käsityksiä Aspergerin syndroomasta ja hoidosta

Ennen Lorna Wingin vuonna 1981 ilmestynyttä artikkelia "Asperger's syndrome: a clinical account" oli pitkään vallalla uskomus, että Asperger-piirteet johtuisivat huonosta äitisuhteesta. Yksi näistä virheellisistä käsityksistä oli Bruno Bettelheimin teoria keskiluokkaisista jääkaappiäideistä, joilla ei ollut aikaa hoitaa lapsiaan. Lasten vanhempien saatettiin myös epäillä laiminlyöneen lapsensa kasvatuksen, jos lapsi oli omaehtoinen ja itsepäinen eikä totellut opettajan kehotuksia. Aspergerin oireyhtymä ei kuitenkaan johdu vääristyneestä vuorovaikutuksesta tai kasvatuksesta. Haastava käytös saattaa johtua myös unen puutteesta, joka on autismin kirjossa yleistä.

Uusi käsitys palautti lapset laitoksista koteihin. Perheen syyllistäminen loppui ja Asperger-ihmisten omanarvontunto nousi. Käsitystä Aspergerin oireyhtymästä ovat mullistaneet myös Asperger-ihmiset. Laitoshoito on kuitenkin edelleen yleistä joillain paikkakunnilla, vaikka kansainvälisissä suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon.

Aspergerin syndrooman syyksi on myös epäilty ruokavaliota, lisäaineita, ympäristömyrkkyjä ja rokotuksia, mutta nämä selitysmallit on sittemmin hylätty.

Miten Aspergerin syndrooman kanssa oppii selviytymään arjesta

Useimmin Aspergerin syndrooma aiheuttaa ongelmia kouluiässä. Koulujärjestelmän nivelvaiheet ja murrosikä ovat vaikeimpia. Kun näistä vaiheista selviää ja alkaa aikuistua, jotkut kertovat parantuneensa aspergerista. Tosiasiassa asperger on neurologinen ominaisuus, josta ei parannuta, vaan opitaan elämään sen ehdoilla. Seuraavassa on eräs tyypillinen autismin kirjon kertomus omasta selviytymisestä:^lähde?

»Minulla on vaikeuksia sosiaalisissa toiminnoissa (olen liian suorapuheinen, ajoittain insensitiivinen muiden tunteille tai sitten yliempaattinen joissakin asioissa) -- toisaalta taas huomaan, että kompensoin näitä puutteita tavoilla, jotka kuulostavat varmaankin omituisille. Olen nuoresta lähtien tietoisesti opetellut havainnoimalla ymmärtämään, kuinka erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tulee reagoida, milloin tulee käyttäytyä empaattisesti, missä sopivan empatian raja menee jne. Huomaan kuitenkin, että erityisesti väsyneenä tai stressaantuneena en jaksa pinnistää tuolla "normaalivaihteella", vaan käyttäydyn tavoilla, jotka muut kokevat hankalina. Erityisesti rutiinien tarve korostuu.»

»Lisäksi suhteeni tunteisiin on jotakuinkin hassu. Toisaalta koen emotionaalisesti hyvin voimakkaasti, mutta toisaalta en kykene kokemuksen tasolla samastumaan toisen ihmisen tunteisiin. Älyllisesti kylläkin. Jonkinlaisena apuna muiden tunteiden tavoittamisessa on toiminut se, että ikään kuin älyllisesti "tunnistan" tai havaitsen, mistä tunteesta toisen ihmisen kohdalla on kyse, ja sitten haen sisältäni jonkun vastaavan kokemuksen, eläydyn siihen ja tavoitan näin sen, mitä toinen kokee. Tai ainakin useimmiten, aina se ei kuitenkaan onnistu, jos en löydä sisältäni sopivaa kontaktipintaa...»

»Hulluinta ainakin minulle itselleni on kuitenkin se, ettei kukaan yleensä havaitse, että minulle olisi tämän kaltaisia ongelmia. Eli ulospäin näytän ja useimmiten vaikutan täysin normaalille, ehkä jopa oikein hyvin sosiaalisesti pärjäävälle -- kukapa osaisi arvata, että tämä kaikki on vain hartaan opettelun ja paneutumisen tulosta?!»

Iän myötä ihminen oppii uusia selviytymiskeinoja. Vanhempana Aspergerin syndrooman voi välillä jopa unohtaa.^lähde?

Asperger-kulttuuri ja yhteiskunnallinen Asperger-liike

Asperger-kulttuuria syntyy yleensä luonnostaan kahden tai useamman aspergerin kohdatessa. Asperger-kulttuurilla tarkoitetaan tällöin yhteisesti jaettuja käsityksiä siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää aistimista ja käyttäytymistä. Asperger-kulttuurin mukaisissa tulkinnoissa ei esimerkiksi lähdetä siitä, että katsekontaktin välttely olisi merkki epärehellisyydestä, ujoudesta tai epäkohteliaisuudesta.

Kansainvälisen autismiliikkeen nousun yhteydessä on alettu viettää Autistien oikeuksien päivää 18. kesäkuuta. Lisäksi Hans Aspergerin syntymäpäivä 18. helmikuuta on julistettu kansainväliseksi aspergereiden päiväksi.

Aspergerin syndrooman esiintyminen taiteessa

Aspergerin oireyhtymää on tuotu esille toisinaan myös kirjallisuudessa ja elokuvissa. Brittiläisen Mark Haddonin romaanin Yöllisen koiran merkillinen tapaus päähenkilöllä on syvälaatuinen Aspergerin syndrooma suomenkielisen painoksen takakannen mukaan, mutta Haddon ilmoitti blogissaan, että kirja ei erityisesti kerro aspergerista ja että hän ei ole aiheen asiantuntija.

Tunnettuja henkilöitä, joilla on tai epäillään olleen Aspergerin syndrooma

Elokuvaohjaaja Steven Spielberg , taiteilija Miina Äkkijyrkkä, muusikko-kirjailija Juice Leskinen ja itäsuomenkarjan kasvattaja Ilmari Majuri ovat julkisesti kertoneet diagnosoidusta Aspergerin syndroomastaan.

Koska Aspergerin syndrooman lääketieteellinen diagnosointi tapahtuu ulkoisen käyttäytymisen perusteella, diagnoosi voidaan antaa myös postuumisti, mikäli diagnosoitavan henkilön käyttäytymiselle tyypilliset AS-piirteet voidaan selvittää kyllin luotettavasti. Aspergerin syndroomaan erikoistunut irlantilainen lastenpsykiatrian professori Michael Fitzgerald on julkaissut tieteellisen artikkelin, jonka mukaan kuuluisalla brittiläisellä matemaatikolla Alan Turingillä oli Aspergerin syndrooma. Fitzgerald osoittaa toisessa tieteellisessä artikkelissaan, että viime vuosisadan merkittävimpiin filosofeihin lukeutuvalla Ludvig Wittgensteinilla oli niin sanottu hyvätasoinen autismi.

Cambridgen yliopiston Autismitutkimuskeskuksen johtajan Simon Baron-Cohenin sekä kehityspsykologi Erik H. Eriksonin mukaan on aihetta epäillä, että myös Albert Einstein oli AS-henkilö..

Näiden lisäksi Asperger on tai epäilty olevan esimerkiksi seuraavilla henkilöillä:^{kenen mukaan?}

• Isaac Newton
• Charles Darwin
• Syd Barrett

Katso myös

• HFA (hyvätasoinen autismi)
• Autismin kirjo
• Autismin kirjon vahvuuksista
• Autismi
• Autismin, skitsofrenian ja persoonallisuushäiriön erot
• Neuropsykologia
• Luettelo autismin kirjon henkilöistä
• Autismi- ja Aspergerliitto
• Autistien oikeuksien liike
• Maailman autismitietoisuuden päivä

Kirjallisuutta ja lähteitä

Yleisesityksiä

• Attwood, Tony: Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Jyväskylä: Haukkarannan koulu, 2005. ISBN 952-5338-22-3.
• Attwood, Tony: The complete guide to Asperger's syndrome. Jessica Kingsley Publishers, 2007. ISBN 978-1-84310-669-2. (englanniksi)
• Faherty, Catherine: Autismi/Aspergerin oireyhtymä. Mitä se merkitsee minulle? Ideoita strukturoitua opetusta varten kotiin ja kouluun. Autismi- ja Aspergerliitto ry, 2006. ISBN 952-99283-5-1.
• Gillberg, Christopher: Nörtti, nero vai normaali? Aspergerin oireyhtymä lapsilla, nuorilla ja aikuisilla. Suom. Soili Remonen. Jyväskylä: Atena kustannus, 1999. ISBN 951-796-178-2.
• Maria Rhode, Trudy Klauber: The many faces of Asperger's syndrome. Karnac Books, 2004. ISBN 1-85575-930-6. (englanniksi)

Tieteellisiä tutkimuksia

• Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Aspalsta
• Asperger-foorumi
• Aspergerin oireyhtymä
• Aspergerin oireyhtymä – Kehitysvammahuollon tietopankki
• Aspergerin oireyhtymä - Terveyskirjasto
• Asperger-testi
• Autismi- ja Aspergerliitto ry
• Carl Irjalan asperger-sivusto
• Autismin kirjon diagnoosin vaikeus
• Englanninkielinen Asperger-testi
• Autismin kirjon ihmisoikeudet Euroopassa
• YLE Olotila: Asperger-ihminen ei osaa small talkia
• Asperger-erityisoppilaan sosiaalinen integraatio -väitös

Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt

Autismi - HFA - Aspergerin oireyhtymä - Keskittymishäiriö - Touretten oireyhtymä - Dysfasia