Aistialiherkkyys
Aistialiherkkyys tarkoittaa tilannetta, jossa ihmisen keskushermosto ei aisti tarpeeksi voimakkaasti saadakseen riittävästi aistimuksia. Ihminen kokee tällöin tarvetta toimia tavalla, joka johtaa aistimusten kokemiseen. Hän voi siksi esimerkiksi painella, puristella tai jopa lyödä itseään.[1]
Aistialiherkkyyttä esiintyy etenkin autisteilla. Pienellä osalla autistilapsia on todettu, että heidän hermostonsa reagoi poikkeuksellisen vaimeasti ulkoisiin ärsykkeisiin[2]. Näillä korkean ärsykekynnyksen lapsilla esiintyy taipumusta itseään vahingoittavaan käytökseen.[2] Tutkijat epäilevät, että hermoston aliherkkyys saattaa johtua mantelitumakkeen ja ohimolohkojen epänormaalista toiminnasta.[2]
Hyvin voimakkaasta aistialiherkkyydestä kärsivän on hyvä itse tunnistaa oma tilansa, koska jotkut tilanteet voivat olla vaarallisia. Jos ei aisti esimerkiksi kuumuutta, ei osaa vähentää vaatteita tai hakeutua varjoon, jolloin pahimmillaan seuraa nestehukka. Jos ei tunne kipua, ei osaa hakeutua hoitoon tai pois kipua aiheuttavasta tilanteesta.
Aistialiherkkyyden vastakohta on aistiyliherkkyys.
Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aistiyliherkkyys
- Autismi
- HFA (lievä autismi)
- Aspergerin oireyhtymä
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Page 1 Jaana Lehtinen, Terveydenhoitajan ja Asperger-nuoren tukikeskustelu, s. 17
- ↑ a b c W Hirstein, P Iversen, and V S Ramachandran: Autonomic responses of autistic children to people and objects. Proceedings of the royal society, biological sciences. 2001 September 22; 268(1479): 1883–1888. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC1088823/pdf/PB011883.pdf
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Delacato, Carl H : Muukalainen keskuudessamme - autistinen lapsi; Kehitysvammaliitto, 1995; ISBN: 9515801362