Aspergerin oireyhtymä

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Aspergerin oireyhtymä
Riboflavin penicillinamide.jpg
ICD-10 F84.5
ICD-9 299.80
OMIM 608638
MedlinePlus 001549
MeSH F03.550.325.100

Aspergerin oireyhtymä eli Aspergerin syndrooma (AS)[1] on geeni- tai kromosomimutaatiosta johtuvaa[2] autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston elimellistä poikkeavuutta, joka aiheuttaa neurobiologisia ja neuropsykologisia erityispiirteitä. Osa Aspergerin oireyhtymään liittyvistä erityispiirteistä vaikeuttaa elämää, mutta oireyhtymään liittyy myös vahvuuksia. Aspergerin oireyhtymä on osa autismin kirjoa, joka lukeutuu puolestaan neurokirjoon eli neurologisiin poikkeavuuksiin.

Aspergerin oireyhtymään liittyvien erityispiirteiden esiintyvyys ja voimakkuus ovat tapauskohtaisia. Aspergereilla esiintyy muun muassa laadullisia ja usein myös määrällisiä poikkeavuuksia sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja ei-kielellisessä viestinnässä [3]. Ulospäin havaittavat poikkeavuudet viestinnässä ja sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ovat tyypillisesti suurimmillaan ennen kouluikää ja vähenevät aikuisikään mennessä[4]. Tavallista on myös intensiivinen uppoaminen yhteen tai muutamaan erityiskiinnostuksen kohteeseen. Aspergereilla saattaa ilmetä etenkin lapsuudessa myös käsien räpyttelyn kaltaista epätavanomaista liikehdintää eli stimmailua, tarvetta päivittäisten rutiinien toistumiseen täsmälleen samalla tavalla taikka rituaalinomaiselta näyttävää toimintaa kuten lelujen järjestelyä riviin[5].

Aspergerin oireyhtymään liittyy yleensä poikkeuksellista aistiyliherkkyyttä[6], joka saattaa aiheuttaa jopa invalidisoivaa oireilua.[7] Aspergerin oireyhtymään liittyy osittain edelliseen liittyen myös niin sanottua autistista stressiherkkyyttä. Tämä ilmenee siten, että hyvin monenlaisiset tilanteet, toiminnot ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormittumisen kokemusta ja tarvetta levätä ja hakeutua sellaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin, jotka eivät kuormita[8][9]. Osalla aspergereita esiintyy myös ruoansulatuskanavan toiminnan poikkeavuuksia, joiden vuoksi heidän on noudatettava erityisruokavaliota[10].

Aspergereilla esiintyy usein yhdellä tai useammalla muistin osa-alueella poikkeuksellista lahjakkuutta tai muistihäiriöitä tai molempia. Aspergereilla esiintyy yleisesti myös jonkinasteista kasvosokeutta[11] ja jopa neljälläkymmenellä prosentilla AS-lapsista on arvioitu esiintyvän merkittävässä määrin tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n oireita[12]. Myös hermovärve- eli tic-oireet ovat yleisiä etenkin lapsuudessa[13][14].

Häiriö vai poikkeavuus?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymä on sijoitettu tautiluokituksessa laaja-alaisten eli kokonaisvaltaisten kehityshäiriöiden luokkaan[15]. Osa tutkijoista yhtyy kuitenkin Cambridgen yliopiston autismitutkimuskeskuksen johtajan Simon Baron-Cohenin näkemyksen siitä, ettei Aspergerin oireyhtymää ja lievää autismia voida nimittää arvottavasti häiriöiksi, koska kyse on pohjimmiltaan puhtaasti erilaisuudesta ja edellä mainittuihin oireyhtymiin liittyy myös kognitiivisia vahvuuksia[16][17][18][19]ja muita hyödyllisiä ominaisuuksia. Englantia puhuvissa maissa onkin ollut havaittavissa merkkejä yleisestä asennemuutoksesta, joka on näkynyt muun muassa siinä, että yhä useammat ihmiset ovat luopuneet häiriö-sanan käytöstä ja alkaneet puhumaan autismin kirjon tiloista (engl. autism spectrum condition)[20][21].

Eläminen neurotyypillisiä ihmisiä varten suunnitellussa yhteiskunnassa aiheuttaa kuitenkin erityistarpeita, jotka tulisi ottaa huomioon[22]. Autistien oikeuksien liikkeen parissa on ollut tapana verrata Aspergerin oireyhtymää homoseksuaalisuuteen[19], joka myös löytyi aiemmin tautiluokituksesta, persoonallisuushäiriöiden luokasta[23]. Liikkeen tavoitteena onkin, että autismin kirjolla olevat saisivat samanlaisia juridisia oikeuksia kuin homoseksuaaleilla on nykyisin monessa maassa[24].

Esiintyvyys ja sukupuolten väliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tieteellisissä tutkimuksissa käytetään yleensä yhdysvaltalaista DSM-tautiluokitusta, joka ei ole vertailukelpoinen Suomessa käytettävän kansainvälisen ICD-tautiluokituksen kanssa[25], sillä DSM IV -luokituksen mukainen AS-diagnoosi edellyttää vaikea-asteisempia oireita kuin ICD-luokituksen mukainen. Yhdysvalloissa onkin annettu usein määrittämättömän lapsuusiän laaja-alaisen kehityshäiriön diagnoosi (PDD-NOS) tapauksissa, joissa kaikki AS- tai autismidiagnoosin DSM-kriteerit eivät täyty.

Uusimmat väestöseulontoihin perustuvat arviot Aspergerin oireyhtymän ja PDD-NOS:in kokonaisesiintyvyydestä vaihtelevat 0,6 ja 1,7 prosentin välillä[26][27]. Arviohaarukan suuruus johtuu lähinnä siitä, että esiseulottuja henkilöitä on lähetetty jatkotutkimuksiin osassa tutkimuksia herkemmin kuin toisissa tutkimuksissa. Mitä alemmas vaadittu seulontalomakkeesta saatu vähimmäispisteraja asetetaan, sitä suurempi osa diagnoosikynnyksen ylittävistä tapauksiesta löydetään seulontaa seuraavassa diagnostisessa jatkotutkimuksessa.[28][29] Suurin ja kattavin tähän asti suoritetuista väestönseulontatutkimuksista on antanut tulokseksi, että 1,7 prosentilla väestöstä olisi Aspergerin oireyhtymä tai PDD-NOS[26]. Sen mukaan Suomessa olisi noin 90 000 henkeä, jolla täyttyvät jommankumman tilan DSM-luokitukseen mukaiset kriteerit.

Aspergerin oireyhtymän esiintyvyydestä eri sukupuolilla on olemassa vain yksi väestöseulontaan perustuva tutkimus, jonka mukaan oireyhtymää esiintyisi miehillä 25 % enemmän kuin naisilla[30]. Miehet saavat kuitenkin moninkertaisen määrän AS-diagnooseja naisiin verrattuna, sillä vain noin viidesosa henkilöistä, joille tehdään AS-diagnoosi, on naispuolisia. Miesten ja naisten erot diagnoosien määrissä ovat suuret etenkin kouluiässä, mutta myöhemmin ero pienentyy.[31] Miespuoliset aspergerit ohjataan naispuolisia useammin diagnosoitaviksi muun muassa sen vuoksi, että Asperger-piirteet ovat heillä näkyvämpiä. Esimerkiksi ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet ovat miehillä tavallisempia[32].

AS-naisille on lisäksi on tyypillistä, että lapsuudessa havaitut ulospäin näkyvät sosiaaliset vaikeudet lievenevät tai katoavat aikuisikään mennessä huomattavasti useammin kuin AS-miehillä[32]. Lisäksi erityiskiinnostuksen kohteet ovat lapsuudessa ja nuoruudessa tytöillä poikia harvemmin epätavallisia[33] ja tytöt luennoivat niistä poikia harvemminlähde?. AS-pojat herättävät myös enemmän huomiota, sillä he saattavat reagoida kohtaamiinsa vaikeuksiin aggressiivisesti[34].

AS-naiset kärsivät AS-miehiä enemmän aistiyliherkkyyksien tuomista ongelmista[32]. AS-naisten aivot ovat lisäksi selvästi maskuliinisempia kuin neurotyypillisten naisten aivot[35], joten heidän kokemusmaailmansa ja vuorovaikutuksensa poikkeavat heidän sosiaalisen viiteryhmänsä keskiarvosta. Tästä saattaa aiheutua sosiaalisia ongelmia, koska ihmiset kokevat samanlaisen viestinnän usein hyvin eri tavalla riippuen siitä, onko viestijä mies vai nainen.

Aspergerin oireyhtymän syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymä johtuu geeneissä ja kromosomeissa tapahtuneista mutaatioista tai DNA:n toiminnnan epigeneettisistä muuntumisista[36][37]. Yleensa kyse on useampien geenimuunnosten yhteisvaikutuksesta[38]. Osa DNA:n rakenteellisista tai toiminnallisista muutoksista periytyy vanhemmilta ja osa tapahtuu yksilölle itselleen jo sikiönkehityksen aikana[39][40]. 2000-luvun alussa käynnistynyt kansainvälinen Autism Genome Project on keskittynyt viime vuosina autismin kirjon tiloja aiheuttavien kromosomimutaatioiden tutkimiseen, joita onkin löytynyt jo satoja[41].

Ympäristötekijöiden aiheuttamien geneettisten ja epigeneettisten prosessien osuuden arvioidaan olevan lievien autismin kirjon tilojen kohdalla noin 50 prosenttia loppujen 50 prosentin johtuessa vanhemmilta perityistä geneettisistä muunnoksista[42][43][44]. Tällaisia ympäristötekjöitä ovat esimerkiksi raskaana olevan äidin sairaudet, synnytyksenaikaiset komplikaatiot[45] sekä sikiön altistuminen vierasaineille. Esimerkiksi masennuksen hoidossa yleisesti käytettyjen SSRI-lääkkeiden nauttiminen alkuraskauden aikana nelinkertaistaa riskin saada autismin kirjolla oleva lapsi[46] ja epilepsian, kaksisuuntaisen mielialahäiriön, migreenin, masennuksen ja skitsofrenian hoitoon käytetyn[47] natriumvalproaatin nauttiminen alkuraskauden aikana jopa seitsenkertaistaa riskin synnyttää lapsi, jolla on autismin kirjon oireyhtymä[48]. Eläinkokeissa on havaittu, että natriumvalproaatti aiheuttaa sikiön aivoihin samanlaisia poikkeavuuksia, joita esiintyy autisminkirjolaisilla[49].

Myös äidin astma, allergiat, metabolinen oireyhtymä, autoimmuunisairaudet[50] ja synnytyksenaikaiset komplikaatiot[51][52] lisäävät syntyvällä lapsella autismin kirjon oireyhtymän riskiä. Esimerkiksi keliakia[53] ja äidin sairaalahoitoa vaativa virusinfektio alkuraskauden aikana kolminkertaistavat riskin synnyttää autistinen lapsi[54]. Myös raskaana olevan äidin hoitamaton kuumeilu[55] ja vauvan altistuminen virusinfektiolle[56], hoitamaton keltaisuus[57] ja talviaikaan syntyminen[57] lisäävät riskiä. Äidin raskaudenaikainen tupakointi lisää 40 prosentilla riskiä, että lapsella diagnosoidaan myöhemmin Aspergerin oireyhtymä tai lievä autismi[58].

Syndrooman fysiologinen pohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskushermosto toimii aspergereilla usein hieman poikkeavasti. On esimerkiksi viitteitä siitä, että aspergerit käsittelevät kieltä eri aivoalueilla kuin valtaväestö[59][60]. Lievästi autististen lasten keskushermoston on myös havaittu reagoivan valtaväestöstä poikkeavalla tavalla katsekontaktiin: suora katsekontakti rauhoittaa valtaväestöllä keskushermoston toimintaa, mutta kiihdyttää sitä lievästi autistisilla lapsilla[61].

Monilla Asperger-henkilöillä esiintyy myös poikkeuksellisia hormonipitoisuuksia. Esimerkiksi tavanomainen kouluympäristö nostaa tutkimusten mukaan vireys- ja stressihormoni kortisolin pitoisuuksia aspergereilla enemmän kuin muilla lapsilla[62]. Lisäksi on viitteitä siitä, ettei aspergereiden elimistössä tapahtuisi heräämisen jälkeistä kortisolitason nousua (CAR)[63], minkä on todettu korreloivan unihäiriöiden kanssa[64]. Aspergerien aivoissa on lisäksi tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene)[65][66]. Lievästi autististen naisten aivot ovat rakenteellisesti maskuliinisempia kuin muiden naisten aivot[67]. On myös havaittu, että AS-poikaa odottavan äidin kohdussa esiintyy usein poikkeuksellisen paljon sukupuolihormoneita sekä vireys- ja stressihormoni kortisolia[68][69].

Joka kolmannella Asperger-henkilöllä on normaalia korkeampi elimistön serotoniinitaso[70]. Joidenkin aspergereiden tavanomaista korkeampi kipukynnys saattaisi selittyä poikkeuksellisella serotoniiniaineenvaihdunnalla[71]. Lisäksi pitäisi noudattaa suurta varovaisuutta pohdittaessa Asperger-ihmisen hoitoa keskushermoston serotoniinitasoa nostavilla lääkkeillä. Sama pätee kaikkien aivoihin ja muuhun keskushermostoon vaikuttavien lääkeaineiden käyttöön, sillä autisminkirjolaiset ovat usein yliherkkiä kyseisten lääkkeiden vaikutuksille[72]. Esimerkiksi AD/HD:n hoitoon käytetty lääke aiheuttaa merkittävästi enemmän haittavaikutuksia autisminkirjolaisille kuin muille AD/HD-potilaille[73][74].

Aspergerin syndrooman ilmeneminen käytännössä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Havainnoinnin erityispiirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aistiyliherkkyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes jokaisella aspergerillä on aistiherkkyyttä[6]. Vaikka herkistä aisteista voi olla myös suurta hyötyä, ne rajoittavat ja hankaloittavat usein suuresti elämää. Aistiyliherkkyydet johtavat pahimmillaan siihen, että ihmisen on mahdoton osallistua työelämään tai edes normaaliin perhe-elämään[75]. Paha aistiyliherkkyys voi estää myös esimerkiksi matkustamisen julkisissa liikennevälineissä[76].

Aistiyliherkkyyttä on tutkittu vain vähän[77], mutta jotkut tutkijat epäilevät, että hermoston yli- ja aliherkkyydet johtuvat mantelitumakkeen ja ohimolohkojen epänormaalista toiminnasta[78].

Joillain AS-henkilöillä on niin herkät aistit, että voimakkaat äänet, kirkkaat valot tai kosketus aiheuttavat suoranaista kipua. Kuormittavalle aistiärsykkeelle altistuminen saattaa johtaa myös liikahengitykseen ja siitä aiheutuvaan väsymykseen, päänsärkyyn, pahoinvointiin, pyörrytyksen tunteeseen tai astmakohtaukseen[7].

Tuntoaistin herkkyys saattaa lisäksi rajoittaa pukeutumista, koska vaatteet tai niiden saumat tuntuvat helposti häiritsevän epämukavilta. Myös peseytyminen voi olla vaikeaa, koska suihkun vedenpaine saattaa tuntua kivuliaalta ja suihkussa käynnin aiheuttamat ihon lämpötilan muutokset epämiellyttäviltä.lähde? Yliherkkyys saattaa rajoittaa myös mahdollisuuksia käyttää silmälaseja tai ehostusta.

Myös hiusten leikkuuseen liittyvä aistiärsytys saattaa tuntua epämiellyttäviltä. Makuaistin ja suun tuntoherkkyys asettavat usein myös suuria rajoituksia ruokavaliolle, koska aspergerin saattaa olla vaikea löytää ruokaa, jonka syöminen tuntuisi miellyttävältä.lähde?

Myös tunne-elämyksiin liittyvät fyysiset aistimukset saattavat olla huomattavan paljon voimakkaampia kuin valtaväestöllä. Jotkut ovat jopa niin herkkiä, että tietyt voimakkaat tunteet, kuten pettymys, saattavat tuntua suorastaan vihlovana kipuna.lähde?

Aspergereiden aistiherkkyys saattaa ilmenetä myös laadullisena. Monet kykenevät kuulemaan esimerkiksi korkeataajuisia ääniä, jotka jäävät muiden ihmisten kuulokynnyksen ulkopuolelle[7].

Aistialiherkkyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yliherkkyyksien lisäksi henkilöllä voi tietyissä aisteissa olla aliherkkyys. Joillain aspergereilla on esimerkiksi tavallista korkeampi kipukynnys eli he aistivat kivun vähemmän voimakkaana kuin muut ihmiset.lähde?

Yksikanavaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerit ovat valtaväestön edustajia voimakkaammin visuaalisesti, auditiivisesti (äänellisesti) tai taktiilis-kinesteettisesti suuntautuneita eli yksi aisti dominoi havainnointia ja ajattelua selvemmin kuin muilla. Kyseistä ilmiötä kutsutaan yksikanavaisuudeksi. Visuaalinen suuntautuminen eli näköaistin dominanssi on aspergereillä yleisintä, kuten myös valtaväestön keskuudessa.

Stressiherkkyys ja unihäiriöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjon ihmisillä on yliaktiivinen hermosto[79]. Tämän vuoksi hyvin monenlaiset tilanteet, toiminnot ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormittumista ja tarvetta levätä ja hakeutua sellaisiin ympäristöihin ja tilanteisiin, jotka eivät kuormita.[80][81] Kuormittavalle aistiärsykkeelle altistuminen saattaa johtaa liikahengitykseen ja siitä aiheutuvaan väsymykseen, päänsärkyyn, pahoinvointiin, pyörrytyksen tunteeseen tai astmakohtaukseen[7].

Diagnosoitujen aspergereiden kertomuksissa tulee usein esiin tapauksia, joissa ihmiset ovat joutuneet irtisanoutumaan tai keskeyttämään opintonsa ajauduttuaan syvään uupumustilaan. Pitkään jatkunut kuormittava elämäntilanne saattaa johtaa myös sympatikotoniaan eli dysautonomiaan[82][83]. Dysautonomia voi puolestaan aiheuttaa masennusta[84] tai kroonisen väsymysoireyhtymän, fibromyalgian tai pakko-oireisen häiriön[85] puhkeamisen.

Intensiivisen kokemisen teoriaa (engl. the intense world theory) kehittänyt aivotutkija Kamila Markram on verrannut autistisen ylikuormittumisen aiheuttamaa tilaa tilaan, joka aiheutuisi krapulan ja useamman peräkkäin valvotun yön yhteisvaikutuksesta.[86] Uupumusta aiheuttavat tekijät voivat liittyä esimerkiksi ympäristöstä tulevaan aistikuormaan tai muiden ihmisten läsnäolon ja kommunikoinnin aiheuttamaan kuormitukseen. On myös mahdollista, että autismin kirjon erityispiirteisiin kuuluva aistimusten ja tunteiden voimakkuus altistaa jo itsessään uupumukselle.

Monilla AS-henkilöillä esiintyy myös ADD-oireina pidettyjä toimintojen automatisoitumisen häiriöitä, jotka aiheuttavat sen, että lukuisista pienistä yksinkertaisista työvaiheista koostuvat toiminnot eivät järjesty aivojen alemmissa osissa itsestään automaattisesti suoritettaviksi, "selkäytimestä tuleviksi" kokonaisuuksiksi, vaan niiden yhtäaikainen tai peräkkäinen suorittaminen kuormittaa aivojen ylempiä osia kuluttaen ihmisen henkistä energiaa[87][88].

Suomalaisen tutkimusryhmän mukaan enemmistö diagnoosin saaneista aspergereista kärsii myös jonkinasteisesta unihäiriöstä[89][90]. Aspergerien unihäiriöt saattavat liittyä muun muassa poikkeavaan melatoniini-[91] tai kortisoliaineenvaihduntaan[63] tai vähäiseen uni-valverytmiä säätelevien RORA-geenien määrään[65][66].

Unettomuutta voi yrittää hoitaa melatoniinilla, koska se nopeuttaa nukahtamista osalla aspergereita. Melatoniini ei kuitenkaan paranna heikkoa unenlaatua, sillä se lisää yöunen katkonaisuutta.[92][93]

Persoonallisuus ja sukupuoli-identiteetti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerit ovat tutkija Tony Attwoodin mukaan rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on lisääksi vahva moraali ja oikeudentunto[94].

Cambridgen yliopiston autismitutkimuskeskuksen johtajan Simon Baron-Cohenin mukaan huolellinen ja syvällinen paneutuminen asioihin on tyypillistä aspergereille[95].

Asperger-henkilöillä on yleensä voimakas tunne-elämä, vaikka suurimmalla osalla tunteet eivät näykään ulospäin. Vahva tunne-elämä saattaa johtua tavallista herkemmistä aisteista, sillä tunteisiin liittyy autonomisen hermoston aktivoitumisesta johtuvia kehossa tuntuvia fysiologisia muutoksia[96][97][98].

Monet aspergerit kokevat tavanomaiset sukupuoliroolit itselleen epäluonteviksi ja keinotekoisiksi[99]. Kaksikymmentä prosenttia vuonna 2012 suoritetun kansainvälisen kyselyn naisvastaajista ilmoittikin kokevansa itsensä muuksi kuin biologisen sukupuolensa edustajaksi. Lisäksi havaittiin, että epätyypillinen sukupuoli-identiteetti korreloi positiivisesti henkilön autististen piirteiden kanssa etenkin naisilla.[100][101] Edellä mainittuja löydöksiä selittänee osaksi se, että autisminkirjon naisten aivot ovat rakenteeltaan miehisempiä kuin neurotyypillisten naisten aivot[102].

Yleinen suuntautuminen ja lahjakkuusrakenne[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerit ovat valtaväestöön verrattuna enemmän asiakeskeisiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Aspergerit ovat tähän liittyen usein hyviä systeemiajattelussa. Systeemiajattelulla viitataan taipumukseen suunnitella systeemejä eli vuorovaikutusjärjestelmiä taikka analysoida, ennustaa tai säädellä niiden toimintaa.[103] Aspergereille on tyypillistä etsiä asioista säännönmukaisuuksia ja ennustettavaa järjestelmällisyyttä[104]. AS-lasten on havaittu esimerkiksi suoriutuvan muita lapsia paremmin mekaniikan tajua ja yksityiskohtien havainnointia mittaavista testeistä[105].

Aspergereilla on usein epätasainen kykyprofiili. Epätasaisen kykyprofiilin omaava henkilö suoriutuu yhdestä tai useammasta älykkyyden tai muistin osa-alueesta selvästi paremmin tai huonommin kuin muista osa-alueista.lähde?

On viitteitä siitä, että AS-henkilöt saavat psykologisesta älykkyystestistä ryhmänä saman keskituloksen kuin valtaväestön edustajat. AS-henkilöiden testitulosten yläpäässä on kuitenkin tavallista enemmän hajontaa.[26]

Asperger-lapsilla on usein tavallista parempi mekaaninen lukutaito ja laaja sanavarasto, vaikka sanojen etsimiseen saattaakin mennä aikaa. Myös ulkolukumuisti on hyvä, mutta työmuisti on usein keskivertoa huonompi.lähde?

Aspergereilla on tyypillisesti kyky ajatella omaperäisesti. Monilla on lisäksi hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti.[94]

Saksalaisessa tietotekniikka-alalla toimivassa Auticon-yhtiössä on havaittu, että aspergereilla on hyvä keskittymiskyky ja kyky työskennellä huolellisesti[106].

Erityiskiinnostuksen kohteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AS-henkilöillä on yleensä yksi tai useampi harrastus tai erityiskiinnostuksen kohde, jolle he pyrkivät omistamaan aikaansa. Tähän erityisharrastukseen liittyy tyypillisesti laajaa tiedonhankintaa kiinnostavaksi tai tärkeäksi koetusta aiheesta tai aihepiiristä. Usein nämä mielenkiinnonkohteet liittyvät luonnontieteisiin tai humanistisiin aloihin. Erityismielenkiinnonkohde voi ilmetä myös keräily- tai muuna harrastuksena.lähde?

Erityiskiinnostuksen kohteet saattavat vaihdella pidemmällä aikavälillä, mutta intensiivisyys on aina huomattavan voimakasta. Erityiskiinnostuksen kohteisiin liittyvä toiminta saa tyypillisesti aikaan mielihyvän sävyttämän keskittyneen flow-tilan, jonka aikana ympäröivä maailma saattaa jopa unohtua kokonaan. Monet aspergerit kertovat, että tämän tilan saavuttaminen on tärkeää heidän henkisen hyvinvointinsa kannalta. Erityiskiinnostuksen kohteiden parissa toimiminen auttaa palautumaan stressistä ja tuo AS-henkilöiden elämään samantyyppistä sisältöä ja merkitystä kuin sosiaalinen kanssakäyminen valtaväestölle. Erityiskiinnostuksen kohteet koetaan yleensä elämää suuresti rikastuttaviksi, mutta joissain tapauksissa ne saattavat kehittyä jopa pakkomielteisiksi.lähde?

Etenkin nuoret Asperger-pojat saattavat esitelmöidä turhankin laveasti erityiskiinnostuksensa kohteista ilman, että huomaavat pitkästyttävänsä muita.lähde?

Ihmissuhteet ja seksuaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

AS-henkilöt viettävät tyypillisesti mieluiten aikaansa yhden kuin useamman henkilön kanssa, koska se helpottaa kommunikointia ja vähentää kommunikointitilanteisiin liittyvää multiprosessointia ja aistikuormitusta.lähde?

On olemassa paljon AS-henkilöitä, joilla ei käytännössä ole työn tai opiskelun lisäksi muuta sosiaalista elämää. Monet heistä ovat erakkoluonteisia ja viihtyvät yksin. AS-henkilölle ystävystyminen on usein tavallista hitaampi prosessi. Usein toisen henkilön kanssa olemista joudutaan aluksi "opiskelemaan". Kuitenkin löytyy myös enemmän muiden ihmisten seurassa viihtyviä AS-henkilöitä, joilla saattaa olla paljonkin ystäviä.lähde?

Iän ja sukupuolen kaltaisilla seikoilla on aspergereille vähemmän merkitystä kuin ihmisille yleensä, koska aspergerit eivät omaksu automaattisesti oman ikäryhmänsä ja sukupuolensa käyttäytymismalleja. Ystävien ikähaarukka onkin AS-henkilöillä monesti laajempi kuin valtaväestöllä. Tämä johtunee osaksi myös siitä, että aspergereiden on erilaisuutensa vuoksi usein vaikea löytää sielunkumppaneita omasta ikäluokastaan. Poikkeavat kiinnostuksenkohteet ja muu outous vaikeuttavat usein myös kumppanin löytämistä.lähde?

Vuonna 2012 suoritettuun kansainväliseen tutkimukseen osallistuneista autismin kirjon naisista noin 80 prosenttia ja miehistä noin kolmannes tunsi seksuaalista kiinnostusta kumpaakin sukupuolta kohtaan[107]. Myös äärimmäisyydet seksuaalisessa aktiivisuudessa, tavanomaista hitaampi kehittyminen tai pragmaattinen asennoituminen seksuaalisuuteen ovat asioita, jotka nousevat usein esiin aspergerien keskuudessa[99].

Vuorovaikutus ja sosiaalisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Näköhavainnot ja etenkin katsekontakti häiritsevät usein aspergerien keskittymistä puheen kuunteluun tai sen tuottamiseen. Monille AS-henkilöille on siksi tyypillistä vältellä katsekontaktia tai katsella sivuun puhekumppanistaan[7]. Jotkut AS-henkilöt pyrkivät kuitenkin tietoisesti peittämään erilaisuuttaan katsomalla puhekumppaniaan silmiin, jolloin katseesta tulee helposti liiankin tuijottava.lähde?

Ihmiset havainnoivat yleensä automaattisesti muiden ihmisten ulkoista olemusta ja ruumiinkieltä sekä tekevät saamiensa havaintojensa perusteella muiden ihmisten mielialoja ja ajatuksia koskevia pitkälle meneviä johtopäätöksiä.lähde?

Aspergereiden niin sanottu yksikanavainen havainnointityyli eli monoprosessointi vaikuttaa suuresti vuorovaikutustilanteissa tapahtuvaan havainnointiin. Yksikanavaisuus ei näy välttämättä päälle päin, vaan yksikanavainen ihminen saattaa esimerkiksi näyttää katselevan puhekumppaniaan, vaikkei havainnoisi häntä todellisuudessa lainkaan näköaistin välityksellä.lähde?. Yksikanavaisuus saattaa liittyä siihen, että aspergerit joutuvat ponnistelemaan valtaväestöä enemmän suoriutuakseen keskustelutilanteista, minkä vuoksi monet keskittyvät yksinomaan puheen asiasisällön vastaanottamiseen ja tuottamiseen. Jotkut pystyvät poimimaan muiden puheesta myös äänensävyjä.lähde?

Osa aspergereista lukee puhekumppaninsa tunteita tarkkailemalla etenkin suun seudun ilmeitä ja toiset ovat äärimmäisen taitavia havainnoimaan ja tulkitsemaan niitä. Kaikki eivät kuitenkaan pysty keskittymään ilmeiden tarkkailuun yhtä aikaa puheen vastaanottamisen kanssa. Tämä voi johtaa siihen, että henkilö vaikuttaa epäempaattiselta, koska ei ole havainnut puhekumppaninsa sanatonta tunneviestintää.lähde?

Vaikeudet huomata ilmeitä ja äänensävyjä saattavat johtaa siihen, ettei henkilö aina huomaa muiden viljelemää sarkasmia ja ironiaa. Jos henkilö puhuu itse tasaisella nuotilla ja ilmeettömästi, muut eivät myöskään välttämättä huomaa hänen sarkasmiaan.

Aspergereilla saattaa esiintyä myös eriasteisia kielellisiä erityisvaikeuksia eli puheen tuottamiseen tai havaitsemiseen liittyviä ongelmia. Dysfasia saattaa oireilla aspergereilla esimerkiksi siten, että asioiden ja ihmisten nimet eivät muistu mieleen puhetilanteissa. Aspergerit eivät voi kuitenkaan saada dysfasia-diagnoosia, koska dysfasiaoireiden katsotaan sisältyvän AS-diagnoosiin[108], vaikka ne eivät olekaan Aspergerin syndrooman diagnostisia kriteereitä[109].

Aspergereilla saattaa olla myös vaikeuksia erotella puheesta äänteitä etenkin silloin, kun tilanteessa on taustahälyä tai keskustelukumppani artikuloi huonosti. Jotkut tukeutuvatkin puheen lukemiseen keskustelukumppanin huulilta. Puhelimessa puhuminen saattaa tällöin muodostua ongelmaksi, koska keskustelukumppanin huulet ovat näkymättömissä. Puhelimessa puhuminen saattaa tuntua vaikealta myös siksi, että on vaikea tietää, milloin on oma vuoro puhua tai milloin puhelu tulisi päättää. Monet aspergerit viestivätkin mieluiten kirjallisesti, kuten sähköpostin ja internetin kautta[110].

Aspergerit katsovat puhekumppaniaan tyypillisesti vain harvoin silmiin, koska katsekontakti häiritsee keskittymistä puheen vastaanottamiseen ja oman puheenvuoron tuottamiseen. Katsekontaktia ei haluta pitää pitkään yllä senkään vuoksi, että se kiihdyttää aspergereiden keskushermostoa eikä rauhoita sitä, kuten valtaväestöllä.

Osa aspergereista näyttäisi katsovan puhekumppaniaan, muttei yksikanavaisuutensa vuoksi näe häntä lainkaan, koska huomio on keskittynyt puheen tuottamiseen ja vastaanottamiseen. Tämä johtaa usein siihen, ettei aspergeri havaitse puhekumppaninsa sanatonta viestintää eikä kykene siten reagoimaan siihen asianmukaisesti.

Puhekumppanin ohi tai "lävitse" katselu sekä niukka tai ylikorostunut ilme- ja elekieli saattavat johtaa siihen, että kanssakommunikoijat tekevät aspergereiden persoonaa tai mielentilaa koskevia virhetulkintoja. Aspergereita saatetaan luulla esimerkiksi epäempaattisiksi edellä mainittujen ominaisuuksien sekä asiakeskeisen viestintätyylinsä johdosta. Autisminkirjon aikuiset eri maissa ja kulttuureissa ovat kuitenkin päätyneet toisistaan riippumatta siihen, että empatian puute ei ole autismin kirjolle tyypillinen ominaisuus, vaan autismin kirjolla esiintyy samassa suhteessa empaattisia ja epäempaattisia persoonallisuuksia kuin valtaväestössäkin[111]. Tutkimusten mukaan aspergerit kokevatkin yhtä paljon empatiaa kuin valtaväestö, vaikka lukevat hieman huonommin muiden ihmisten ilmeitä[112].

Erilainen vuorovaikutustyyli saattaa aiheuttaa ongelmia myös aspergereille itselleen. Koska puheenvuoron luovutus puhekumppanille tapahtuu yleensä katseen avulla, aspergereilla on usein vaikeuksia ajoittaa puheenvuorojaan.lähde?

Koska aspergerien kommunikaatio tukeutuu lähes yksinomaan kielelliseen viestintään, rehellisyys on onnistuneen kommunikaation ehdoton edellytys. Aspergerit noudattavat viestinnässään vahvaa pyrkimystä totuudellisuuteen ja viestinnän täsmällisyyteen. Kommunikaatio voi kuitenkin epäonnistua, jos puhekumppani ei kykene lukemaan aspergerin puhetta sellaisenaan, vaan rupeaa etsimään siitä oletettuja sosiaalisesti motivoituja piiloviestejä tai rupeaa tulkitsemaan puhetta aspergerin niukan tai ylikorostuneen ilme- ja elekielen valossa.lähde?

Aspergereille on tyypillistä, että he koettavat pitäytyä mahdollisimman tarkoin siinä, mitä muut henkilöt sanovat ilman että lähtisivät arvuuttelemaan, tarkoittiko puhuja sittenkin jotain muuta kuin sanoi. Tämä ominaisuus saattaa johtaa vaikeuksiin lukea rivien välistä, kuten esimerkiksi tulkita viesti ironiaksi, sarkasmiksi tai teeskentelyksi.lähde?

Aspergereilla on usein vaikea samastua omaan ns. ”luontaiseen” viiteryhmäänsä. Tämä saattaa johtaa siihen, että he omaksuvat puhetapansa, elekielensä tai muun ulkoisen olemuksensa oman viiteryhmänsä ulkopuolelta. AS-henkilö voi puhua esimerkiksi muodollista ja huoliteltua kirjakieltä tai sellaista murretta, jota muut paikalliset eivät puhu. AS-henkilön puhe voi olla poikkeavaa etenkin lapsuudessa myös esimerkiksi intonaatioltaan, rytmiltään tai äänensävyltään[113]. Aspergereiden puheessa voivat korostua myös yksityiskohtainen täsmällisyys, vanhahtavat ilmaukset tai ulkoisesti robottimainen vaikutelma[114].

Monilla aspergereilla on valtaväestön edustajia pienempi luontainen tarve ylläpitää tiheään toistuvia sosiaalisia kontakteja. Aspergerin syndroomalle tyypillinen omiin oloihinsa vetäytyminen ei kuitenkaan johdu kaikissa tapauksissa siitä, että yksilö olisi introvertti, vaan taustalla on usein myös kommunikaatiotilanteiden neurologinen kuormittavuus tai muut kommunikaatioon liittyvät ongelmat. Kasvokkain tapahtuva kommunikointi aiheuttaa aspergereille yleensä huomattavasti enemmän kuormitusta kuin valtaväestön edustajille[115].

Aspergerit ovat tyypillisesti valtaväestöä asiakeskeisempiä ja vähemmän ihmiskeskeisiä. Tämän vuoksi kommunikaatio palvelee aspergereiden kohdalla usein toisenlaisia tarpeita kuin valtaväestön keskuudessa. Onnistunut keskustelutilanne merkitsee aspergereille tyypillisesti asiapitoista mielenkiintoisten tietojen tai henkilökohtaisten näkemysten vaihtoa. Aspergereiden lähestymiskulma on tietyssä mielessä älyllisempi tai analyyttisempi kuin valtaväestöllä, jolla hyväksynnän ja arvostuksen kaltaisten tunteiden viestintä on merkittävämmässä asemassa. Tämä ei kuitenkaan merkitse sitä, että aspergerit olisivat muita ihmisiä tunteettomampia. Monet aspergerit kokevat että heidän tunteensa ovat päinvastoin hyvinkin voimakkaita, vaikka ne eivät suurimmalla osalla näykään muille esimerkiksi ilmeiden välityksellä. Kyseinen havainto on linjassa Kamila ja Henry Markramin esittämän intensiivisen kokemisen teorian kanssa (Intense World theory)[116].

Mielenkiintoisiin aihepiireihin tutustuminen ja mielenkiintoisten elämänilmiöiden pohtiminen näyttelee yleensä aspergereiden elämässä huomattavasti suurempaa roolia kuin itsetarkoituksellinen oleilu muiden ihmisten kanssa. Aspergerit ovat usein kiinnostuneempia laajemmista tai monimutkaisemmista elämänilmiöistä kuin samoina toistuvien jokapäiväisten arkiaskareiden kuvailusta tai ajankohtaisen uutistarjonnan kertaamisesta. Aspergerit kokevatkin usein vaikeaksi osallistua small talk -jutusteluun, jossa keskustelun asiasisältö on toisarvoisessa roolissa.[117] Aspergereille on lisäksi tavallista vaikeampi palauttaa spontaanisti mieleen heille sattuneita tapahtumia[118][119]. Esimerkiksi viikonlopun viettoa koskevaan keskusteluun osallistuminen on hankalaa, jos viikonlopun tapahtumat eivät palaudu helposti mieleenlähde?.

Kasvokkain tapahtuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet koetaan usein kuormittaviksi etenkin silloin, kun keskustelussa on monta osapuolta. Tämä johtuu ainakin osaksi siitä, että ihmisten vapaamuotoisten keskustelujen perimmäinen tarkoitus on usein toimia itsetarkoituksellisen yhdessä oleilun ulkoisena kehyksenä vailla todellista pyrkimystä syventyä käsiteltävään aihepiiriin. Keskustelun kulku poukkoilee usein sattumanvaraisesti aiheesta toiseen siten, että kutakin aihetta käsitellään pinnallisesti ja hätäisesti vailla päämäärää tai "punaista lankaa". Aspergerit eivät useinkaan viihdy tällaisissa tilanteissa, vaan turhautuvat ja pitkästyvät. Lisäksi aspergerit kokevat usein, että fyysiseen läsnäoloon perustuvat sosiaalisen vuorovaikutuksen tilanteet kuormittavat jo itsessään.lähde?

Myös asiakeskeisemmät ryhmäkeskustelut noudattavat usein kaavaa, jossa asialistalla siirrytään eteenpäin, ennen kuin edellinen asia on sovittu tai käsitelty loppuun. Aspergerit kokevat tällaisen keskustelutyylin helposti kaoottiseksi.lähde?

Aspergerit ovat kiinnostuneita ihmisistä yksilöinä ja ilmiöistä ilmiöinä eikä sosiaalisen statuksen ilmentyminä. Aspergerit suhtautuvat kanssaihmisiin tavallista enemmän yksilöinä ja tavallista vähemmän jonkin ryhmän kuten sosiaaliluokan, perheen tai työyhteisön jäseninä. Aspergerien suhtautuminen kanssaihmiseen riippuu siten tavallista enemmän kyseisen henkilön henkilökohtaisista ominaisuuksista ja tavallista vähemmän hänen viiteryhmänsä ominaisuuksista taikka hänen asemastaan viiteryhmänsä hierarkiassa. Aspergereilta puuttuu myös valtaväestön keskuudessa yleinen taipumus havainnoida ja jäljitellä saman tai korkeamman sosiaalisen statuksen omaavien ihmisten mieltymyksiä, kiinnostuksen kohteita ja elintapoja.lähde?

Aspergereiden on usein vaikea noudattaa kulttuuriin liittyviä sosiaalisia normeja. Tämä pätee etenkin silloin, kun sosiaaliset normit perustuvat piiloarvoihin, jotka ovat ristiriidassa kulttuurin julkisten eli niin sanottujen ääneen lausuttujen arvojen kanssa. Monet aspergerit ajautuvatkin muuta väestöä herkemmin sosiaalisiin konflikteihin. Ilmiö johtunee osin myös aspergerien voimakkaasta taipumuksesta suorapuheisuuteen sekä vaikeudesta värittää totuutta esimerkiksi kohteliaisuussyistä.lähde? Aspergereiden valtaväestöä heikompi taipumus omaksua automaattisesti enemmistön käyttäytymis- ja ajattelumalleja johtaa usein siihen, että he ovat varsin itsenäisiä ajattelussaan ja toiminnassaan.

Aspergerit vierastavat usein arvohierarkioita ja pyrkivät tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppaninsa kanssa. Aspergerit eivät siten osaa välttämättä osoittaa erityistä nöyryyttä kommunikoidessaan auktoriteettien tai sellaisena itseään pitävien kanssa. Tämä on erityisen vaikeaa tilanteissa, joissa auktoriteettina itseään pitävän auktoriteetti ei perustu esimiesaseman kaltaiseen todelliseen valtaan taikka älylliseen suorituskykyyn, vaan kulttuuriseen uskomukseen esimerkiksi sukupuolen tai sosiaalisen aseman mukanaan tuomasta "luontaisesta" auktoriteetista tai sosiaalisesti ihanteellisiin persoonallisuuden piirteisiin.lähde?

Joillakin AS-henkilöillä voi esiintyä kasvosokeutta eli heillä on vaikeuksia tunnistaa aiemmin nähtyjä kasvoja. He eivät välttämättä tunnista monta kertaa näkemäänsä ihmistä ellei hänellä ole jotain tuttua vaatekappaletta. Kasvojen tunnistamisen vaikeus liittyy myös siihen, että aspergerit eivät tarkkaile intensiivisesti puhekumppaninsa kasvoja keskustelun aikana.lähde?

Tilanteet, joissa keskusteluun osallistuu useampia henkilöitä, kuten esimerkiksi kokoukset ja juhlat, koetaan usein kuormittaviksi ja kaoottisiksi.lähde?

Motorinen kömpelyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Motorinen kömpelyys on tavallista aspergereilla. Hienomotoriikan hitaan kehityksen vuoksi esimerkiksi kirjoittamaan opettelu saattaa olla vaikeaa ja käsialasta voi olla lähes mahdoton saada selvää.lähde?

Koulutus ja työelämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asperger-piirteistä on usein hyötyä opinnoissa ja työelämässä. Kykyä keskittyä pitkäjännitteisesti itsenäiseen tiedonhankintaan ja omaksua laajat määrät tietoa itseä kiinnostavista aiheista voi hyödyntää esimerkiksi kouluttautumalla asiantuntija-ammattiin. Kyky yksityiskohtien ja sävyjen hyvään hahmottamiseen on eduksi muun muassa tietotekniikassa, arkistoinnissa, kielellisessä työskentelyssä, teknisessä suunnittelussa ja taiteellisessa toiminnassa[120]. Aspergerit saattavat yltää tarkkuutensa ja systemaattisuutensa ansiosta huippusuorituksiin myös tieteellisessä työskentelyssä[104]. Erään teorian mukaan Asperger-ihmisiä työskentelee paljon tutkijoina myös siitä syystä, että akateemiset yhteisöt sietävät erilaisuutta paremmin kuin monet muut työyhteisöt[121]. Muutkin oppilaitokset voivat olla sosiaalisesti helppoja ja mielekkäitä työpaikkoja AS-henkilöille ja osalle AS-henkilöitä sopii ura armeijassa muun muassa samanlaisina toistuvien rutiinien ja selkeiden pelisääntöjen vuoksi.

Koska alan tutkimus on keskittynyt lapsiin ja teini-ikäisiin, aspergereiden työllistymisestä ja selviytymisestä työelämässä ei ole tehty tilastollisesti edustavia tutkimuksia. Osa aspergereistä pärjää hyvin tai erinomaisesti työelämässä[122], mutta diagnosoitujen aspergereiden kertomuksissa tulee myös usein esiin tapauksia, joissa ihmiset ovat joutuneet keskeyttämään opintonsa tai irtisanoutumaan työstään ajauduttuaan syvään uupumustilaan. Toisin kuin esimerkiksi Ruotsissa[123], Aspergerin oireyhtymää ei pidetä Suomessa työkyvyttömyyseläkeen myöntöperusteena. Osa AS-henkilöistä on osatyökykyisiä, mutta työnantajien tarjoama osa-aikainen työ ei ole yleensä niin hyvin palkattua, että sillä voisi elättää itsensä ja perheensä.

Tanskassa toimii vuonna 2004 perustettu insinöörialan henkilöstöyritys Specialisterne, jonka toimintaperiaatteena on tarjota rauhallisessa aistiympäristössä suoritettavaa työtä aspergereille ja muille lievästi autistisille henkilöille[124]. Varsinkin yrityksen ohjelmistotestaajat ovat hyvässä maineessa, koska he ovat tuottavampia ja tekevät 90 prosenttia vähemmän virheitä kuin muut samoissa tehtävissä toimivat[125]. Suurin osa yrityksen henkilökunnasta kykenee työskentelemään vain 20-25 tuntia viikossa[126], mutta kunnat kustantavat Tanskassa osa- ja kokopäivätyön välisen palkkaeron henkilöille, jotka eivät kykene työskentelemään kokopäiväisesti[127].

Diagnostiset kriteerit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asperger-diagnoosin voi saada Aspergerin syndroomaan perehtyneeltä neurologilta tai neuropsykiatrilta. Aspergerin syndrooman oireiden on tullut esiintyä potilaalla jo lapsuudessa[128]. Eri lääkäreiden noudattamat diagnosointikäytännöt poikkeavat kuitenkin toisistaan, koska kaikki lääkärit eivät noudata tautiluokituksen diagnostisia kriteereitä[129][130], vaan Asperger-diagnoosi saatetaan antaa esimerkiksi älyllisesti kehitysvammaiselle ihmiselle[131]. Marja-Leena Mattilan epidemiologisessa väitöstutkimuksessa havaittiin, että kymmenestä lapsesta neljälle, joille oli annettu ICD-tautiluokituksen mukainen Asperger-diagnoosi tai jotka eivät olleet saaneet diagnoosia, mutta jotka oli luokiteltu Asperger-piirteisiksi, olisi ICD-luokituksen mukaan pitänyt antaa Kannerin oireyhtymän diagnoosi[132].

Useamman viikon ympärivuorokautiset laitostarkkailujaksot ovat joissain kunnissa edelleen yleisiä lapsia diagnosoitaessa.

Aspergerin oireyhtymä ilmaistaan koodinumerolla F84.5.[133]. Oireyhtymän diagnosoimiseksi vaaditaan karkeasti ilmaistuna toteutuviksi seuraavat kohdat:[133]

  • Esiintyy laadullisia poikkeavuuksia keskinäisessä sosiaalisessa vuorovaikutuksessa ja viestinnässä; vaaditaan kaksi neljästä kriteereissä tarkemmin eritellystä piirteestä.
  • Esiintyy kaiken kattava syventyminen yhteen tai useampaan mielenkiinnon kohteeseen (yleisin tapaus) tai pakonomainen tarve noudattaa epätarkoituksenmukaisia päivittäisiä tottumuksia ja rituaaleja tai kaavamaisia ja toistavia motorisia maneereja tai lapsuudenaikainen alituinen syventyminen lelujen osatekijöihin kuten tuoksuun, pintamateriaaliin, ääneen tai värinään.
  • Kielellisessä tai kognitiivisessa kehityksessä ei ole merkittävää yleistä viivästyneisyyttä. Motorinen kömpelyys on yleistä, mutta ei ole diagnoosin edellytys.
  • Yksittäiset erityistaidot ovat yleisiä, mutta eivät ole diagnoosin edellytys.
  • Poikkeavaa käyttäytymistä ei voida pitää seurauksena seuraavista psyykkisistä tai kehityksellisistä häiriöistä:
    • Erityisosatekijätön skitsofrenia (F20.6)
    • Skitsotyyppinen häiriö (F21)
    • Pakko-oireinen häiriö (F42)
    • Vaativa persoonallisuus (F60.5)
    • Muu laaja-alainen kehityshäiriö (F84.0-F84.4)
    • Lapsuusiän reaktiivinen kiintymyssuhdehäiriö (F94.1)
    • Lapsuuden kiintymyssuhteiden estottomuus (F94.2).

Jokut tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että myös Aspergerin oireyhtymän omaavat henkilöt voivat sairastua pakko-oireiseen häiriöön ja esittäneet diagnoosikriteereiden korjaamista tältä osin[134][135].

Yhdysvalloissa ja Ruotsissa käytetään ICD:n sijaan Yhdysvaltain psykiatriayhdistyksen kehittämää mielenterveydellisten ongelmien referenssiopasta DSM. Suurin osa maailmalla tehtävästä Asperger-tutkimuksesta on tehty henkilöillä, joille on annettu DSM:n mukainen Asperger-diagnoosi. Näitä tutkimustuloksia ei voida siksi yleistää sellaisinaan suomalaiseen Asperger-väestöön, koska ICD ja DSM eivät ole yhteismitallisia[136][137].

DSM-luokituksen viides versio julkaistiin toukokuussa 2013[138]. Uudessa versiossa nimike autismin kirjon häiriö korvaa sekä Aspergerin että Kannerin oireyhtymän. Kriteeristöön tehtiin myös aistiyliherkkyyksiä koskeva lisäys.[139][140][141].

Yhdysvalloissa käytetään laajalti myös Szatmarin tutkimusryhmän kehittelemiä epävirallisia kriteereitä[137]. Myös ruotsalainen Christopher Gillberg on kehittänyt oman kriteeristönsä Aspergerin oireyhtymän diagnosointiin.

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymän perushoitona on suojautua liialta ylikuormitukselta, joka saattaa johtaa uupumukseen[7], masennukseen[142] tai pakko-oreiseen häiriön, krooniseen väsymysoireyhtymän tai fibromyalgian puhkeamiseen[143].

Aspergerin oireyhtymän ydinoireisiin ei ole olemassa toimivaa lääkehoitoa[144][145], mutta jos Aspergerin oireyhtymään liittyy gluteeniyliherkkyyttä, gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää todennäköisesti AS-oireita[146][147][148][149].

Syrjintä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Asperger-henkilöt joutuvat usein kokemaan kiusaamista ja syrjintää lapsena, teini-iässä sekä opiskelu- ja työpaikoilla. Jo työnsaanti voi olla vaikeaa sosiaalisuuden vaatimusten vuoksi, vaikka AS-henkilöllä olisi hyvätkin tutkintopaperit.lähde?

Monia AS-lapsia kiusataan muun muassa koulussa heidän erikoisuutensa takia. Toinen kiusaamista aiheuttava ongelma on se, että heidän on vaikeampi luoda vertaiskontakteja muiden samanikäisten kanssa. Vaikka AS-lapset kokevat tarvetta kuulua johonkin vertaisryhmään, he eivät välttämättä löydä samanhenkisiä ihmisiä omasta ikäluokastaan, mikä vaikeuttaa ystävyyssuhteiden syntyä.lähde?

Vahvaluonteinen, vahvamielipiteinen ja näennäisesti ulospäin suuntautunut, mutta kuitenkin sosiaalisesti muita kyvyttömämpi AS-oppilas saatetaan luokkayhteisössä kokea oudoksi ja hän saattaa olla helppo kohde muun joukon ärsytettäväksi. Toisaalta hiljainen, omissa oloissaan viihtyvä, omituisia rutiininomaisia tapoja omaava sulkeutunut AS-oppilaskin on kiusaajille helppo maalitaulu.lähde?

Joskus AS-henkilö saattaa tajuta joutuneensa kiusatuksi vasta paljon myöhemmin, toiset taas saattavat ylireagoida vähänkin kiusaamiseen vivahtavissa tilanteissa, vaikkei vastapuolella olisikaan ollut mitään aikomusta kiusata ko. henkilöä.lähde?

Aspergerin oireyhtymä ja rikollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tutkimusten mukaan Aspergerin oireyhtymä -diagnoosin omaavat henkilöt eivät syyllisty rikolliseen toimintaan muuta väestöä useammin[150][151].

Mielenterveyden ongelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diagnoosin saaneilla aspergereilla on valtaväestöä selvästi enemmän mielenterveyden ongelmia. Esimerkiksi Britanniassa on havaittu, että aikuisässä diagoosin saaneilla aspergereilla esiintyy kymmenen kertaa todennäköisemmin itsemurha-ajatuksia kuin muulla väestöllä ja yli kolmannes diagnoosin saaneista aspergereista on suunnitellut tai yrittänyt itsemurhaa jossain elämänsä vaiheessa.[152] Toisaalta kun tutkimuksiin otetaan mukaan myös ne aspergerit, joilla ei ole diagnoosia, on havaittu, että mielenterveysongelmista vain pakko-oireinen häiriö on sellainen, jota esiintyy AS-väestössä useammin kuin muussa väestössä[153][154]. Pakko-oireinen häiriö on virallisesti Aspergerin oireyhtymän erotusdiagnostinen kriteeri eli tautiluokituksen ohjeistus estää Asperger-diagnoosin antamisen pakko-oireista häiriötä sairastavalle. Tutkijat ovat kuitenkin havainneet, että myös Aspergerin oireyhtymän omaavat henkilöt voivat sairastua pakko-oireiseen häiriöön[155][156]. Suuri ero diagnosoidun ja diagnosoimattoman AS-väestön välillä viittaa siihen, että mielenterveyden ongelmista kärsivä AS-väestö hakeutuu muuuta AS-väestöä helpommin Aspergerin oireyhtymän diagnostisiin tutkimuksiin.

Yleiset virhediagnoosit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

On olemassa viitteitä siitä, että aspergerit saavat muuta väestöä helpommin väärän masennusdiagnoosin syrjäänvetäytymistaipumuksensa ja poikkeavan ruumiinkielensä kuten vähäisen katsekontaktin ja ilmeettömyyden vuoksi[7]. Myös tunneilmaisultaan epätyypilliset aspergerit voivat saada väärän masennusdiagnoosin, koska puhkeavat itkuun muita herkemmin.lähde? Aspergereilla usein esiintyvää ylikuormituksesta johtuva uupumusta saatetaan lisäksi erehtyä pitämään masennuksesta johtuvana jopa silloin, kun masennusta ei esiinny[7].

Monet Aspergerin syndroomaan usein liittyvät piirteet, kuten puheen ja tunnetilojen ilmaisun niukkuus, muuta väestöä vähäisempi katsekontakti[157], omiin oloihin vetäytyminen, epäsovinnainen käyttäytyminen ja epätavalliset kiinnostuksen kohteet saattavat muistuttaa myös skitsofrenian oireita. Myös aistiherkkyyttä ja epätavallista ruumiinkieltä on saatettu pitää osoituksena skitsofreniasta[158].

Jotkut Suharevan aikalaiset epäilivät, että skitsoideilla eli eristäytyvillä henkilöillä olisi muuta väestöä suurempi riski sairastua skitsofreniaan[159]. Hans Aspergerin aineisto kuitenkin todisti epäilyn turhaksi aspergereiden osalta: 200 potilaan joukosta vain yhdelle kehittyi skitsofrenia kahdenkymmenen vuoden pituisen tarkastelujakson aikana[160]. Aspergerin syndrooman oireiden saatettiin silti vielä 1990-luvun alussa tulkita johtuvan esimerkiksi skitsofrenian spektrin häiriöistä, kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä, ahdistuneisuushäiriöistä tai pakko-oireisesta häiriöstä, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin syndroomaa "kiisteltynä ilmiönä"[161]. Ennen Aspergerin oireyhtymän liittämistä tautiluokitukseen aspergereille saatettiin antaa myös MBD:n, mielialahäiriön, epävakaan persoonallisuuden tai syömishäiriön diagnoosi[162].

Yhä edelleen paljastuu säännöllisin väliajoin tapauksia, joissa Asperger-piirteitä on erehdytty luulemaan skitsofrenian[163][164][165] tai persoonallisuushäiriön oireiksi. Esimerkiksi vetäytymistä stimmailemaan piilossa muiden katseilta stressaavan tilanteen jälkeen on saatettu pitää osoituksena epävakaasta persoonallisuudesta. Vaativa persoonallisuus on toinen aspergereille usein annettu virhediagnoosi.

Aspergerkulttuuri ja yhteiskunnallinen Aspergerliike[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerkulttuuria syntyy yleensä luonnostaan kahden tai useamman aspergerin kohdatessa. Aspergerkulttuurilla tarkoitetaan tällöin yhteisesti jaettuja käsityksiä siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää aistimista ja käyttäytymistä. Aspergerkulttuurin mukaisissa tulkinnoissa ei esimerkiksi lähdetä siitä, että katsekontaktin välttely olisi merkki epärehellisyydestä, epäkohteliaisuudesta, ujoudesta tai huonosta itsetunnosta. Aspergerkulttuurin sisällä syntyy myös uusia neurotyypillisen kaltaisia käsitteitä, jotka kuvaavat autisminkirjolaisten ja valtaväestön välisiä eroja aiempia käsitteitä paremmin[166].

Yhä useammat aspergerit ovat alkaneet mieltää itsensä osaksi yhteiskunnan vähemmistöryhmää, jonka jäsenillä on monia yhteisiä piirteitä ja tarpeita. Aspergereille on tarjoutunut mahdollisuus päästä keskusteluyhteyteen toistensa kanssa etenkin sen jälkeen, kun internetiin on perustettu autisminkirjolaisille ja muille aiheesta kiinnostuneille tarkoitettuja keskustelufoorumeita.[167] Suomen suurin autisminkirjolaisille ja aiheesta kiinnostuneille tarkoitettu ASpalstan nimellä toimiva keskustelupalsta perustettiin vuonna 2001[168].

Kansainvälisen Autistien oikeuksien liikkeen nousun myötä on alettu muun muassa viettää Autistien oikeuksien päivää 18. kesäkuuta. Liike toimii sen puolesta, että yhteiskunta hyväksyisi neurologisen poikkeavuuden homoseksuaalisuuden kaltaisena asiana.[169] Tavoitteena on, että autisminkirjolaiset saisivat virallisen vähemmistöaseman, mikä turvaisi sen, ettei kirjolaisia asetettaisi perusteetta muita huonompaan asemaan.[170] Hans Aspergerin syntymäpäivä 18. helmikuuta on julistettu kansainväliseksi Asperger-tietoisuuden päiväksi.[171]

Aspergerin syndrooman esiintyminen taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kansainvälistä menestystä saavuttaneen tanskalais-ruotsalaisen tv-jännityssarjan Silta päähenkilöllä Saga Norénilla on samanlaisia sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmia, joita esiintyy Aspergerin oireyhtymän omaavilla henkilöillä.[172]

Ruotsalaisen Stieg Larssonin Millennium-trilogian päähenkilöllä Lisbeth Salanderilla on Aspergerin oireyhtymä[173]lähde tarkemmin?.

Lasse Hallströmin vuonna 2012 ensi-iltaan tulleen elokuvan Rakkaudesta, unelmista ja kaloista päähenkilö Fred Jones on aspergeri[174]. Ewan McGregorin näyttelemä Jones on luonnonvaraministeriön erityisasiantuntija, joka saa tehtäväkseen konsultoida Jemenin hallitsijaa paikallisessa lohenistutushankkeessa[175].

Elokuvassa Mary and Max (2009) toinen päähenkilö on aspergeri.[176]

Vuonna 2005 valmistunut elokuva Mozart and the Whale kertoo taksinkuljettajan ja tutkimusapulaisen rakkaustarinan. Molemmilla on Aspergerin oireyhtymä. DVD-version nimeksi tuli Crazy in Love. [177].

Brittiläisen Mark Haddonin vuonna 2003 kirjoittama nuortenromaani Yöllisen koiran merkillinen tapaus kertoo kirjan takakansitekstin mukaan pojasta, jolla on Aspergerin oireyhtymä. Haddon on kuitenkin ilmoittanut blogissaan, että on tutustunut vain pintapuolisesti Aspergerin oireyhtymään, eikä hänen kirjan päähenkilöllä ole todellisen elämän esikuvia. Haddon toteaa myös, että kirjassa ei mainita Aspergerin oireyhtymää tai autismia sekä kertoo katuvansa, että näitä termejä on käytetty kirjan markkinoinnissa.[178]

Tunnettuja Aspergerin oireyhtymäisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvaohjaaja Markku Pölönen[179], kuvanveistäjä Miina Äkkijyrkkä[180][181] sekä laulaja-lauluntekijä Juice Leskinen[182][183] ovat kertoneet julkisuudessa Aspergerin oireyhtymästään.

Koska Aspergerin oireyhtymän diagnosointi tapahtuu ulkoisen käyttäytymisen perusteella[184], diagnoosi voidaan antaa myös postuumisti, mikäli diagnosoitavan henkilön käyttäytymiselle tyypilliset piirteet voidaan selvittää kyllin luotettavasti. Aspergerin syndroomaan erikoistunut irlantilainen lastenpsykiatrian professori Michael Fitzgerald on julkaissut kaksi tieteellistä artikkelia, joiden mukaan viime vuosisadan merkittävimpiin filosofeihin lukeutuvalla Ludvig Wittgensteinlla sekä kuuluisalla brittiläisellä matemaatikolla Alan Turingilla oli Aspergerin oireyhtymä[185][186][187]. Näiden lisäksi Aspergerin oireyhtymä on tai epäilty olevan esimerkiksi seuraavilla henkilöillä:

Vanhentuneita ja vääriä käsityksiä Aspergerin syndroomasta ja hoidosta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aspergerin oireyhtymän on epäilty johtuvan rokotteiden apuaineena käytetystä elohopeasta. Institute of Medicine on kuitenkin julkaissut kolme kattavaa tutkimusyhteenvetoa. Jokaisessa näistä metatutkimuksista päädyttiin siihen johtopäätökseen, että rokotteet ovat tässä suhteessa turvallisia.[206]

Myös väitteet empatiakyvyn puuttumisesta ovat osoittautuneet vääriksi[207]. Tutkimusten mukaan aspergerit kokevat yhtä paljon empatiaa kuin valtaväestö, vaikka lukevatkin hieman huonommin muiden ihmisten ilmeitä[208]

Vanhempien saatettiin ennen epäillä laiminlyöneen lapsensa kasvatuksen, jos lapsi oli omaehtoinen ja itsepäinen eikä totellut opettajan kehotuksia. Aspergerin oireyhtymä ei kuitenkaan johdu vääristyneestä vuorovaikutuksesta tai kasvatuksesta.[209]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen neuropsykiatrian tohtori Grunja Suhareva julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen Aspergerin syndroomaa käsittelevän kansainvälisesti vertaisarvioidun tieteellisen artikkelin[210][211]. Suharevan tutkimus oli kuuden poikalapsen tapaustutkimus, ja hän kutsui syndroomaa skitsoidiksi psykopatiaksi. Psykopatialla tarkoitettiin aiemmin perinnöllisiä luonteen- ja käyttäytymisen piirteitä, joista oli haittaa henkilölle itselleen ja jotka johtivat sosiaalisiin konflikteihin[212]. Skitsoidi puolestaan viittaa eristäytyvään persoonallisuuteen. Skitsoidin psykopatian tunnusmerkkejä olivat muun muassa hentorakenteisuus, motorinen kömpelyys, ilmeettömyys, puhemelodian monotonisuus tai jokin muu puheilmaisun erikoisuus, taipumus pysytellä sivussa muiden lasten leikeistä ja oman rauhan kaipuu, haluttomuus jättää aloitettua tekemistä kesken, vaikeus sopeutua muutoksiin sekä taipumus pakko-oireisiin. Suhareva mainitsi artikkelissaan myös taipumuksen pohdiskella asioita sekä ajatella abstraktisti ja skemaattisesti.[213] Jälkimmäinen tarkoittaa loogis-luokittelevaa ajattelutapaa eli itsenäistä teoreettista ajattelua.

Suharevan artikkelin ilmestymisen jälkeen aihe vaipui unohduksiin kahdeksitoista vuodeksi. Siihen tartuttiin tieteellisellä rintamalla uudelleen vuonna 1938, kun itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogian uranuurtaja Hans Asperger mainitsi skitsoidit psykopaatit artikkelissaan Das psychisch abnorme Kind. Asperger ei oletettavasti ollut tutustunut Suharewan artikkeliin, koska käytti näistä potilaista nimitystä autistiset psykopaatit.[214]. Jo kertaalleen väitellyt Asperger julkaisi vuonna 1944 samasta aiheesta ylemmän tason väitöskirjan (Habilitationsschrift)[215]. Hän oli tutustunut uransa aikana yli 200 tapaukseen, joista hän otti neljä lähempään tarkasteluun[216].

Hans Asperger lisäsi oireyhtymän tunnusmerkkeihin muun muassa älylliset tai keräilyharrastukseen liittyvät erikoiskiinnostuksen kohteet ja taipumuksen esitelmöidä niistä, katsekontaktin puuttumisen, pyrkimyksen tasa-arvoiseen suhteeseen keskustelukumppanin kanssa, puuttuvan taipumuksen muiden ihmisten alitajuiseen jäljittelyyn, intensiivisen uppoutumisen omaan tekemiseen, ruokailuun liittyvät erikoiset mieltymykset, aistiyliherkkyydet, nukkumiseen liittyvät ongelmat, kehittyneen taiteellisen silmän[217] sekä varhaisen kielenkehityksen ja valtaväestöä suuremman kielellisen lahjakkuuden[218].

Hans Asperger korosti, ettei kaikilla yksilöillä ollut suinkaan kaikkia oireyhtymään kuuluvia piirteitä, vaan kyse oli kuvattujen ominaisuuksien esiintymisen kohonneesta todennäköisyydestä[219].

Hollantilainen Van Krevelen vertaili vuonna 1963 Kannerin ja Aspergerin oireyhtymiä englanninkielisessä artikkelissaan On the relationship between early infantile autism and autistic psychopathy[220]. Van Krevelen julkaisi aiheesta uuden artikkelin vuonna 1971, jossa päätyi siihen, että Aspergerin oireyhtymällä on huomattavasti parempi ennuste kuin Kannerin oireyhtymällä[221].

Vuonna 1979 brittiläinen National Autistic Society julkaisi Communication-lehdessään käännöksen Hans Aspergerin Sveitsissä vuonna 1977 pitämästä saksankielisestä luennosta[222]. Englantilainen psykiatri Lorna Wing julkaisi kahden vuoden kuluttua oman tapaustutkimuksensa viidestä aspergerinsyndroomaiseksi diagnosoimastaan henkilöstä.[158] Wingin kuvaamille henkilöille annettaisiin nykyisten diagnoosikriteerien perusteella kuitenkin Kannerin oireyhtymä -diagoosi, koska heillä oli merkittävää yleistä viivästyneisyyttä kielellisessä ja kognitiivisessa kehityksessä.

Wing päätti nimetä autistisen psykopatian uudelleen johtuen siitä, että oireyhtymän alkuperäinen nimi oli alkanut herättää vääriä mielleyhtymiä. Sanalla psykopatia oli ryhdytty viittaamaan yleiskielessä narsistiseen persoonallisuushäiriöön ja sosiopatiaan. Koska Wing ei ollut tietoinen Grunja Suharevan työstä, hän luuli Hans Aspergeria oireyhtymän keksijäksi ja nimesi oireyhtymän Aspergerin syndroomaksi.[158]

Saksalais-englantilainen Uta Frith käänsi Hans Aspergerin väitöskirjan englanniksi ja se julkaistiin vuonna 1991 Uta Frithin toimittamassa teoksessa Autism and Asperger Syndrome[223].

Aspergerin syndrooma lisättiin kansainväliseen ICD-tautiluokitukseen vuonna 1992[224] ja kaksi vuotta myöhemmin myös amerikkalaiseen DSM-luokitukseen[225].

Suharevasta tuli kansainvälisesti kuuluisa vasta vuonna 1996, kun skotlantilainen lastenpsykiatri Sula Wolff käänsi hänen 1920-luvulla ilmestyneen artikkelinsa saksasta englantiin, joka oli syrjättänyt saksan tieteen valtakielenä.

Suomessa yleinen tietoisuus Aspergerin oireyhtymästä ja mielenkiinto sitä kohtaan alkoivat kasvaa 1990-luvulla[6]. Kesti kuitenkin kauan, ennen kuin tieto Aspergerin oireyhtymän neurologisesta pohjasta tavoitti kaikki alan ammattilaiset, minkä vuoksi monet psykiatrit pitivät Aspergerin syndroomaa vielä 1990-luvulla "kiisteltynä ilmiönä"[226].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. AS on Aspergerin syndroomasta käytetty lyhenne. AS lyhennys myös Angelmanin oireyhtymästä
  2. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Ss. 53-63
  3. ICD-10 tautiluokitus, ks. kohta diagnostiset kriteerit. http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Aspergerin_oireyhtym%C3%A4&action=submit#Diagnostiset_kriteerit
  4. Piven J., Harper J., Palmer P., and Arndt S. Course of behavioral change in autism: a retrospective study of high-IQ adolescents and adults. Journal of the American Academy of Child Adolescent Psychiatry 35:4, 523–529, 1996.
  5. Krug, Arickin and Almondin 1980: Autism Behavior Checklist (ABC).
  6. a b c Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa 1. Yleislääkäri 3/2007.
  7. a b c d e f g h Essi Blomberg: Aisti- ja lääkeyliherkkyyttä ei tunnisteta terveydenhuollossa. Puoltaja-verkkolehti 13. 8. 2009. Meri Lähteenoksa: Vatupassi – palvelurakenteiden vääristymien oikomista vertaistuen voimin. Autismi-lehti 5/2009.
  8. Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.02.2008. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100313
  9. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  10. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1743008
  11. Jason J. S. Barton, Mariya V. Cherkasova, Rebecca Hefter, Terry A. Cox, Margaret O’Connor and Dara S. Manoach. Are patients with social developmental disorders prosopagnosic? Perceptual heterogeneity in the Asperger and socio-emotional processing disorders. Brain 2004, 127, sivut 1706–1716.
  12. Ronald A, Simonoff E, Kuntsi J, Asherson P, Plomin R: Evidence for overlapping genetic influences on autistic and ADHD behaviours in a community twin sample. Journal of Child Psychology and Psychiatry. 2008 May;49(5):535–542. Epub 2008 Jan 21. s. 536, 538.
  13. John M. Ringman, Joseph Jankovic. Occurrence of Tics in Asperger's Syndrome and Autistic Disorder. Journal of Child and Neurology, June 2000 15: s. 394–400.
  14. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  15. ICD|kansainvälinen tautiluokitus
  16. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000.
  17. Is There an Up Side to Autism? Society's Negative Bias Toward Autism Needs Rethinking, Expert Says. Yael Waknine. Medscape Medical News. November 07, 2011. http://www.medscape.com/viewarticle/753068
  18. Sarah Allreda: Reframing Asperger syndrome. Lessons from other challenges to the Diagnostic and statistical manual and ICIDH approaches. Disability and Society 1.7.2008, pages 343-355. http://www.tandfonline.com/doi/abs/10.1080/09687590902789511#.UxFQOs7gwms
  19. a b Jaarsma P, Welin S (February 2011). "Autism as a Natural Human Variation: Reflections on the Claims of the Neurodiversity Movement" (PDF). Health Care Anal. doi:10.1007/s10728-011-0169-9. PMID 21311979. 
  20. Simon Baron-Cohen et. al: [1] UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: 500-509.
  21. Dr Wendy Lawson, Live online Q&A with Wendy Lawson. 14 March 2013.
  22. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Development and Psychopathology (2000), 12 : s. 489–500. Cambridge University Press.
  23. Tautinimistö. Lääkintöhallitus 1953, ss. 36-41.
  24. Autistic licence. The Times 31.12.2005.
  25. Kristiina Kopra, Lennart von Wendt, Taina Nieminen-von Wendt, E. Juulia Paavonen: Comparison of Diagnostic Methods for Asperger Syndrome. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 2008, Volume 38, Issue 8, pp 1567-1573. http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10803-008-0537-y
  26. a b c Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh ym. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Taulukko 3
  27. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivut 57 ja 72. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  28. Posserud M, Lundervold AJ, Lie SA, Gillberg C.: The prevalence of autism spectrum disorders: impact of diagnostic instrument and non-response bias. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2010 Mar;45(3):319-27. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19551326
  29. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  30. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivu 70. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  31. Mattila, M.-L. ym., Journal of the American Academy of Child and Adolescent Psychiatry, 46(5), 2007, s, 636–646. (englanniksi)
  32. a b c Meng-Chuan Lai, Michael V. Lombardo, Greg Pasco ym. A Behavioral Comparison of Male and Female Adults with High Functioning Autism Spectrum Conditions. 13. 6. 2011 PLoS ONE 6(6): e20835. doi:10.1371/journal.pone.0020835.
  33. Anna North: Why Women With Autism Are Invisible. BuzzFeed 3.4. 2012. http://www.buzzfeed.com/annanorth/why-women-with-autism-are-invisble
  34. Anna North: Why Women With Autism Are Invisible. BuzzFeed 3.4. 2012. http://www.buzzfeed.com/annanorth/why-women-with-autism-are-invisble
  35. Biological sex affects the neurobiology of autism. Meng-Chuan et. al. 2013. Brain (2013) 136 (9): 2799-2815. 8.8.2013. http://brain.oxfordjournals.org/content/136/9/2799.full.pdf+html
  36. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Sivut 18, 53-63
  37. Katja Pulkkinen: Epigenetiikka linkittää ympäristön ja sairaudet. Kemia-lehti 4/2013, sivut 12-16. http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/06/Epigenetiikka_linkittaa_ympariston_ja_sairaudet_Kemia-lehti_11.6.13.pdf
  38. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. S. 61
  39. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Sivut 18, 53-63
  40. Katja Pulkkinen: Epigenetiikka linkittää ympäristön ja sairaudet. Kemia-lehti 4/2013, sivut 12-16. http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/06/Epigenetiikka_linkittaa_ympariston_ja_sairaudet_Kemia-lehti_11.6.13.pdf
  41. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Ss. 56-57
  42. Nature 24 July 2007. Heidi Ledford: New mutations implicated in half of autism cases. Disorder linked to genetic differences between parent and offspring. http://www.nature.com/news/2007/070723/full/news070723-1.html
  43. Keskisuomalainen/STT 24.5.2014. Tutkimus: Ympäristöllä suuri vaikutus autismin syntyyn. http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/tutkimus-ymparisto-yhta-tarkea-autismin-synnyssa-kuin-geenit/1811021
  44. Sven Sandin et al. 2014: The Familial Risk of Autism. https://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1866100#Conclusions
  45. Keskisuomalainen/STT 24.5.2014. Tutkimus: Ympäristöllä suuri vaikutus autismin syntyyn. http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/tutkimus-ymparisto-yhta-tarkea-autismin-synnyssa-kuin-geenit/1811021
  46. Croen et al.: Antidepressant use during pregnancy and childhood autism spectrum disorders. Archives of General Psychiatry 2011 Nov;68(11):1104-12. Sivut 1104 ja 1109. https://www.princeton.edu/~sswang/ASD/croen_hendrick11_jama-psychiatry-SSRI_ASD.pdf
  47. Tania Rinaldi, Gilad Silberberg and Henry Markram. Hyperconnectivity of Local Neocortical Microcircuitry Induced by Prenatal Exposure to Valproic Acid. Cerebral Cortex (2008) 18 (4): 763-770.
  48. Maia Szalavitz: The boy whose brain could unlock autism. Matter. https://medium.com/matter/70c3d64ff221
  49. Hyperconnectivity of Local Neocortical Microcircuitry Induced by Prenatal Exposure to Valproic Acid. Tania Rinaldi, Gilad Silberberg and Henry Markram. Cerebral Cortex (2008) 18 (4): 763-770. http://cercor.oxfordjournals.org/content/18/4/763.short
  50. Moises Velasquez-Manoff, An Immune Disorder at the Root of Autism. August 25, 2012. The New York Times Sunday Review.
  51. Keskisuomalainen/STT 24.5.2014. Tutkimus: Ympäristöllä suuri vaikutus autismin syntyyn. http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/tutkimus-ymparisto-yhta-tarkea-autismin-synnyssa-kuin-geenit/1811021
  52. Sven Sandin et. al: The Familial Risk of Autism. https://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1866100#Conclusions
  53. Moises Velasquez-Manoff, An Immune Disorder at the Root of Autism. August 25, 2012. The New York Times Sunday Review.
  54. Hjördis Ó. Atladóttir, Poul Thorsen, Lars Østergaard ym. Maternal Infection Requiring Hospitalization During Pregnancy and Autism Spectrum Disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders. December 2010, Volume 40, Issue 12, pp 1423-1430.
  55. Äidin kuumeilu saattaa altistaa lapsen autismille. Yle Teksti-TV 29.5.2012
  56. Antonio M. Persicoa & Thomas Bourgeronc: Searching for ways out of the autism maze: genetic, epigenetic and environmental clues. Trends in Neurosciences (July 2006): Vol. 29, No. 7, sivut 349-358
  57. a b Vauvojen keltaisuus nostaa autismiriskiä Yle.fi Terveys ja hyvinvointi. Viitattu 11.10.2010.
  58. Smoking during Pregnancy May Increase Autism Risk in Children. Medical Daily 27.4.2012.
  59. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog. http://vectorblog.org/2013/08/autism-and-aspergers-are-different-at-least-on-eeg/
  60. Duffy FH, Shankardass A, McAnulty GB, & Als H 2013: The relationship of Asperger’s syndrome to autism: a preliminary EEG coherence study. BMC Medicine 2013, 11:175. http://www.biomedcentral.com/1741-7015/11/175
  61. Kylliäinen, Anneli: Face and gaze prosessing in children with autism. Tampereen yliopisto 2007. Sivu 30.
  62. Amanda L. Richdale, Margot R. Prior: Urinary cortisol circadian rhythm in a group of high-functioning children with autism. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 1992, Volume 22, Issue 3, s. 433–447.
  63. a b Brosnan M , Turner-Cobb J , Munro-Naan Z , Jessop D 2009: Absence of a normal cortisol awakening response (CAR) in adolescent males with Asperger syndrome (AS. Psychoneuroendocrinology, 34(7), s. 1095–1100
  64. Jutta Backhaus, Klaus Junghanns and Fritz Hohagen: Sleep disturbances are correlated with decreased morning awakening salivary cortisol.
  65. a b Testosterone may bump autism rates in males. Karen Rowan. 18.2.2011.
  66. a b Valerie W Hu: Is retinoic acid-related orphan receptor-alpha (RORA) a target for gene-environment interactions contributing to autism? Neurotoxicology. 2012 Dec;33(6):1434–1435. doi: 10.1016/j.neuro.2012.07.009. Epub 2012 Aug 8.
  67. Biological sex affects the neurobiology of autism. Meng-Chuan et. al. 2013. Brain (2013) 136 (9): 2799-2815. 8.8.2013. http://brain.oxfordjournals.org/content/136/9/2799.full.pdf+html
  68. Autistic boys exposed to higher levels of hormones in womb, study finds 3 June 2014. http://www.theguardian.com/society/2014/jun/03/boys-with-autism-likely-exposed-to-more-hormones-in-the-womb?CMP=twt_gu http://www.theguardian.com/society/2014/jun/03/boys-with-autism-likely-exposed-to-more-hormones-in-the-womb?CMP=twt_gu
  69. Bonnie Auyeung, Simon Baron-Cohen, Emma Ashwin, Rebecca Knickmeyer, Kevin Taylor and Gerald Hackett. Fetal testosterone and autistic traits. British Journal of Psychology 100, 1–22 (2009).
  70. Burgess, N. K., Sweeten, T. L., McMahon, W. M., Fujinami R. S. 2006: Hyperserotinemia and altered immunity autims. Journal of Autism & Developmental Disorders 2006; Jul; 36(5):697–704.
  71. Ilkka Martikainen: Brain Dopamine and Serotonin Receptors in the Perception of Pain. Väitöskirja. Turun yliopisto. https://oa.doria.fi/handle/10024/50434
  72. Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Anne Avellan, Pekka Tani: Aspergerin oireyhtymä, kliininen kuva, diagnostiikka ja kuntoutus. Osa 2. Yleislääkäri 4/2007.
  73. Randomized, Controlled, Crossover Trial of Methylphenidate in Pervasive Developmental Disorders With Hyperactivity. November 2005. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=209056
  74. J Autism Dev Disord. 2000 Jun;30(3):245-55. Efficacy of methylphenidate among children with autism and symptoms of attention-deficit hyperactivity disorder. Handen BL, Johnson CR, Lubetsky M.http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/11055460
  75. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Rider books 2014. Esipuhe.
  76. AS-konsultti Paula Tilli. AS-palsta 8.12.2013. http://www.aspalsta.net/viewtopic.php?p=262790#262790
  77. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Rider books 2014. Esipuhe.
  78. W. Hirstein, P. Iversen, ja V. S. Ramachandran: Autonomic responses of autistic children to people and objects. Proceedings of the royal society, biological sciences. 2001 September 22; 268(1479): 1883–1888.
  79. Minun tarinani. Ulos autismista. Jyväskylän yo:n täydennyskoulutuskeskuksen oppimateriaaleja 8. 1992. Sivu 67. Alkuperäisteos Emergence Labelled Autistic julkaistu 1986.
  80. Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.02.2008. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100313
  81. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  82. Ming et al. 2005: Reduced cardiac parasympathetic activity in children with autism. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0387760405000288
  83. Lonsdale et al: Dysautonomia in Autism Spectrum Disorder: Case Reports of a Family with Review of the Literature. Autism Research and Treatment, Volume 2011 (2011). http://www.hindawi.com/journals/aurt/2011/129795/
  84. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  85. Methods for diagnosing pervasive development disorders, dysautonomia and other neurological conditions. http://www.google.com/patents/US8580522
  86. Maia Szalavitz: The boy whose brain could unlock autism. Matter. https://medium.com/matter/70c3d64ff221
  87. Heidi Väärämäki: Asperger-diagnoosin saanut: "Normiin pakottaminen on kamalinta". Helsingin Sanomien verkkosivut 10.4.2014. http://www.hs.fi/elama/Asperger-diagnoosin+saanut+Normiin+pakottaminen+on+kamalinta/a1397024493849?ref=tf_iHShuutoboksi_etusivu&jako=02f485c1fce1315e0e968e2b8d101f94
  88. Saana Pohjonen: Oikeus olla oma itsensä. Puoltaja 2.9.2013. http://www.puoltaja.fi/kesan-hedelmat/oikeus-olla-oma-itsensa
  89. Pekka Tani, Nina Lindberg, Taina Nieminen-von Wendt, Lennart von Wendt, Lauri Alanko, Björn Appelberg, and Tarja Porkka-Heiskanen: Insomnia is a frequent finding in adults with Asperger syndrome.
  90. Luci Wiggs & Gregory Stores: Sleep patterns and sleep disorders in children with autistic spectrum disorders: insights using parent report and actigraphy. Developmental Medicine & Child Neurology / Volume 46 / Issue 06 / June 2004, s. 372–380.
  91. Jonas Melke, Hany Goubran-Botros, Pauline Chaste, Catalina Betancur, Gudrun Nygren, Henrik Anckarsäter, Maria Rastam, Ola Ståhlberg, I. Carina Gillberg, Richard Delorme, Nadia Chabane, Marie-Christine Mouren-Simeoni, Fabien Fauchereau, Christelle M. Durand, Fabien Chevalier, Xavier Drouot, Corinne Collet, Jean-Marie Launay, Marion Leboyer, Christopher Gillberg, Thomas Bourgeron, and the PARIS study. Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98.
  92. E. Juulia Paavonen, Taina Nieminen-von Wendt, Raija Vanhala, Eeva T. Aronen, Lennart von Wendt. Effectiveness of Melatonin in the Treatment of Sleep Disturbances in Children with Asperger Disorder. Journal of Child and Adolescent Psychopharmacology. March 2003, 13(1): 83–95.
  93. Paavonen Juulia (2004) Sleep disturbances and psychiatric symptoms in school-aged children. Väitöskirja. Helsingin yliopisto.
  94. a b Attwood, Tony, 2007, s. 215
  95. Liz Else: In a different world. New Scientist 14.4.2001. http://inresco.org/as/mirrorf/localnewscientist.html
  96. Bodily maps of emotions. Lauri Nummenmaaa, Enrico Glereana, Riitta Harib and Jari K. Hietanen. November 27, 2013. Proceedings of the national academy of sciences of the united states of america. http://www.pnas.org/content/early/2013/12/26/1321664111
  97. Ilpo Pajunen 31.3.2014. Suomalainen tiedeartikkeli lukijahitti maailmalla – "Kiva päästä dekkarikirjailijan lukijamääriin".http://yle.fi/uutiset/suomalainen_tiedeartikkeli_lukijahitti_maailmalla__kiva_paasta_dekkarikirjailijan_lukijamaariin/7159973
  98. Aivoaakkoset, Lauri Nummenmaa: Toi punastui :) Tunteet ja niiden säätely. Julkaistu 10.12.2013. http://www.youtube.com/watch?v=D_XoiF1f8ik
  99. a b Heta Pukki (2007). Näkökulmia seksuaalisuuteen autismin kirjolla. Autismi- ja Aspergerliitto ry.
  100. Tutkimuskatsaus seksuaalisuuteen autismikirjolla. http://www.autismisaatio.fi/intro/tietoa-autismikirjosta/katsaus-seksuaalisuuteen-autismikirjolla/
  101. ASD SEX & GENDER STUDY PRELIMINARY REPORT. Conference Paper. Kat Stork-Brett, Fiona Kate Barlow, Matthew Hornsey, Tony Attwood. In proceeding of: Asperger's Services Australia, Volume: 2nd National Conference. Sivut 18,23,24. http://www.researchgate.net/publication/234125401_ASD_SEX__GENDER_STUDY_PRELIMINARY_REPORT
  102. Biological sex affects the neurobiology of autism. Meng-Chuan et. al. 2013. Brain (2013) 136 (9): 2799-2815. 8.8.2013. http://brain.oxfordjournals.org/content/136/9/2799.full.pdf+html
  103. Martine T. Roelfsema, Rosa A. Hoekstra, Carrie Allison, Sally Wheelwright, Carol Brayne, Fiona E. Matthews, Simon Baron-Cohen 2012: Are Autism Spectrum Conditions More Prevalent in an Information-Technology Region? A School-Based Study of Three Regions in the Netherlands. Journal of Autism Dev Disord DOI 10.1007/s10803-011-1302-1.
  104. a b Marko Hamilo: Autismin yleistyminen on arvoitus. Suomen Kuvalehti 47/2011, sivu 16–17.
  105. Simon Baron-Cohen: Autism and the technical mind. Scientific American. 11/2012, sivu 74. http://docs.autismresearchcentre.com/papers/2012_BC%202012_SciAm.pdf
  106. Susanne Lenz: Autisten sind Spezialisten. Berliner Zeitung 9.4.2014. http://www.berliner-zeitung.de/politik/berliner-firma-auticon-autisten-sind-spezialisten,10808018,23973612.html
  107. ASD SEX & GENDER STUDY PRELIMINARY REPORT. Conference Paper. Kat Stork-Brett, Fiona Kate Barlow, Matthew Hornsey, Tony Attwood. In proceeding of: Asperger's Services Australia, Volume: 2nd National Conference http://www.researchgate.net/publication/234125401_ASD_SEX__GENDER_STUDY_PRELIMINARY_REPORT
  108. Kielellinen erityisvaikeus (dysfasia, lapset ja nuoret) Käypä hoito 27.4.2010.
  109. ICD10-tautiluokitus.
  110. Shapiro, Joseph: Autism Movement Seeks Acceptance, Not Cures June 26, 2006. NPR. Viitattu 2007-11-23.
  111. Heta Pukki 2007: Näkökulmia seksuaalisuuteen autisminkirjolla. Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus. Autspect koulutus. Sivu 7.
  112. Isabel Dziobek, Kimberley Rogers, Stefan Fleck, Markus Bahnemann, Hauke R. Heekeren, Oliver T. Wolf, Antonio Convit. Dissociation of Cognitive and Emotional Empathy in Adults with Asperger Syndrome Using the Multifaceted Empathy Test (MET). Journal of Autism and Developmental Disorders. March 2008, Volume 38, Issue 3, s. 464–473.
  113. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivu 69. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  114. Ehlers, S., Gillberg, C. & Wing, L. 1999: A screening questionnaire for Asperger syndrome and other high-functioning autism spectrum disorders in school age children. Journal of Autism and Developmental Disorders, 29(2), 129-141. http://scatn.med.sc.edu/screening/ehlers-assq-1999%5B1%5D.pdf
  115. Essi Blomberg. Myyttien murtaja. Puoltaja 26.9.2011.
  116. Kamila Markram and Henry Markram: The Intense World Theory – a unifying theory of the neurobiology of autism. Frontiers in Human Neuroscience, 21 December 2010. http://www.frontiersin.org/Journal/10.3389/fnhum.2010.00224/full
  117. Aunila, Seija: Asperger-ihminen ei osaa small talkia Yle Olotila. 25.8.2011. Viitattu 21.11.2013.
  118. Lind, S.E. and Bowler, D.M. (2010) Episodic memory and episodic future thinking in adults with autism. Journal of abnormal psychology 119 (4) pp. 896–905.
  119. Hare, Mellor and Azmi. Episodic memory in adults with autistic spectrum disorders: Recall for self-versus Other-experienced events. Research in developmental disabilities. Volume 28 (3) 1.5.2007.
  120. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Development and Psychopathology (2000), 12: s. 489–500.
  121. Ollikainen, M. 1999: Autismi nyt. Tiede 2000. 8/1999, 44–50. Sivu 50.
  122. Henna Etula: Aikuisena yhteiskunnassa. Autismi-lehti 1/2014. Sivut 74-75.
  123. Heidi Väärämäki: Asperger-diagnoosin saanut: "Normiin pakottaminen on kamalinta". Helsingin Sanomien verkkosivut 10.4.2014. http://www.hs.fi/elama/Asperger-diagnoosin+saanut+Normiin+pakottaminen+on+kamalinta/a1397024493849?ref=tf_iHShuutoboksi_etusivu&jako=02f485c1fce1315e0e968e2b8d101f94
  124. Thorkil Sonne: Recruit Autistics. Drake Bennett, Wired Magazine 9.21.2009.
  125. Interview mit Thorkil Sonne, Gründer der dänischen Firma Specialisterne, einer Arbeitsvermittlung für Autisten. http://sonderpaedagoge.de/alt/serie/sonne/index.phtml
  126. Better, faster... and no office politics: the company with the autistic specialists.
  127. Interview mit Thorkil Sonne, Gründer der dänischen Firma Specialisterne, einer Arbeitsvermittlung für Autisten. Englanninkielinen artikkeli. http://sonderpaedagoge.de/alt/serie/sonne/index.phtml
  128. Personer med Aspergers syndrom och den reguljära arbetsmarknaden – En kvalitativ studie om vilka svårigheter och vilket stöd som finns i samband med att få och behålla ett arbete. Göteborgs universitet, Institutionen för socialt arbete. C-uppsats. Sivu 5.
  129. Personer med Aspergers syndrom och den reguljära arbetsmarknaden – En kvalitativ studie om vilka svårigheter och vilket stöd som finns i samband med att få och behålla ett arbete. Christine Augustsson. GÖTEBORGS UNIVERSITET , Institutionen för socialt arbete. C-uppsats. Sivu 5. https://gupea.ub.gu.se/bitstream/2077/26640/1/gupea_2077_26640_1.pdf
  130. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivu 57. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  131. Mouridsen SE, Rich B, Isager T, et al (2008) Pervasive developmental disorders and criminal behaviour: a case control study. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology ; 52: 196–205. Sivu 199. http://ijo.sagepub.com/content/52/2/196.full.pdf+html
  132. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivut 57 ja 70. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  133. a b ICD-10, kansainvälinen tautiluokitus
  134. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M,Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1091
  135. Oren Shtayermman: Suicidal Ideation and Comorbid Disorders in Adolescents and Young Adults Diagnosed with Asperger's Syndrome: A Population at Risk. Journal of Human Behavior in the Social Environment, Volume 18, Issue 3, 2008. Sivu 308.
  136. Kristiina Kopra, Lennart von Wendt, Taina Nieminen-von Wendt, E. Juulia Paavonen: Comparison of Diagnostic Methods for Asperger Syndrome. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 2008, Volume 38, Issue 8, pp 1567-1573. http://link.springer.com/article/10.1007%2Fs10803-008-0537-y
  137. a b Von Wendt, Lennart & Avellan, Anne, Autismin kirjon kymmenen vuoden kirkastumisen kausi. Autismi nro 4/ 2007
  138. Autism Spectrum Disorder. http://www.dsm5.org/Documents/Autism%20Spectrum%20Disorder%20Fact%20Sheet.pdf
  139. Asperger's syndrome dropped from psychiatrists' handbook the DSM, Guardian, 2.12.2012
  140. "A Powerful Identity, a Vanishing Diagnosis", New York Times 2.11.2009 (englanniksi)
  141. Autism Spectrum Disorder. http://www.dsm5.org/Documents/Autism%20Spectrum%20Disorder%20Fact%20Sheet.pdf
  142. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  143. Methods for diagnosing pervasive development disorders, dysautonomia and other neurological conditions. http://www.google.com/patents/US8580522
  144. Brugha T., McManus S., Meltzer H., ym. Autism Spectrum Disorders in adults living in households throughout England Report from the Adult Psychiatric Morbidity Survey 2007. s. 21.
  145. Gillberg C. (1999) Nörtti, nero vai normaali. Atena. Jyväskylä
  146. Autism Study Finds No Link to Celiac Disease; Gluten Reactivity Real. 25.9.2013. http://www.autismspeaks.org/science/science-news/autism-study-finds-no-link-celiac-disease-gluten-reactivity-real
  147. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1743008
  148. Autism/Asperger Gluten free diet update. 3.3.2008. You Tube -video. http://www.youtube.com/watch?v=r0-uUWX1ti0
  149. Autism: 3 Months on GlutenFree, Caseine Free diet. 28.3.2008. You Tube -video. http://www.youtube.com/watch?v=cl7zblUmMrY
  150. Mouridsen SE, Rich B, Isager T, et al (2008) Pervasive developmental disorders and criminal behaviour: a case control study. International Journal of Offender Therapy and Comparative Criminology ; 52: 196–205. Sivut 198, 201. http://carrieresantementale.ca/Resource%20Library/Developmental%20Disability%20and%20Dual%20Diagnosis/Pervasive%20Developmental%20Disorders%20and%20Criminal%20Behaviour%20-%202008.pdf
  151. K. Hippler, E. Viding, C. Klicpera, F. Happé: No increase in criminal convictions in Hans Asperger's original cohort. Journal of Autism and Developmental Disorders, 40 (2010), pp. 774–780. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/20024608
  152. Suicidal ideation and suicide plans or attempts in adults with Asperger's syndrome attending a The specialist diagnostic clinic: a clinical cohort study. Sarah Cassidy et. al. Lancet Psychiatry, Volume 1, Issue 2, Pages 142 - 147, July 2014. Table 5: Comparison of prevalence of suicidal ideation. http://www.thelancet.com/journals/lanpsy/article/PIIS2215-0366%2814%2970248-2/fulltext
  153. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M,Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  154. Brugha et al. Epidemiology of autism spectrum disorder in adults in the community in England. Arch Gen Psychiatry. 2011;68(5):459–465.
  155. Oren Shtayermman: Suicidal Ideation and Comorbid Disorders in Adolescents and Young Adults Diagnosed with Asperger's Syndrome: A Population at Risk. Journal of Human Behavior in the Social Environment, Volume 18, Issue 3, 2008. Sivu 308.
  156. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M,Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1091
  157. Jussi Laine. Katsekontaktin tilastollinen analysointi videokeskustelussa. Diplomityö. Teknillinen korkeakoulu 2009. s. 28
  158. a b c Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981.
  159. G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261. Sivu 237.
  160. Asperger, H. (1944), Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, s. 85–110, 131.
  161. Ryan 1992: Treatment-resistant chronic mental illness: Is it Asperger’s syndrome?. Hospital and Community Psychiatry 43, 807–811.
  162. Kielinen M. (2005) [http://herkules.oulu.fi/isbn9514276221/isbn9514276221.pdf Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Doctral Thesis. Sivu 33.
  163. Woodbury-Smith M, Boyd K, Szatmari P. Autism spectrum disorders, schizophrenia and diagnostic confusion. J Psychiatry Neurosci 2010;35:360. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2928288/
  164. Dossetor, DA. ‘All That Glitters Is Not Gold’: Misdiagnosis of psychosis in pervasive developmental disorders – a case series. Clin Child Psychol Psychiatry 2007;12:537–48
  165. Perlman L. Adults with Asperger disorder misdiagnosed as schizophrenics. Prof Psychol Res Pr 2000;31:221–5
  166. A note about language and abbreviations Arkistoitu 2008-06-06.
  167. Heta Pukki 2007: Näkökulmia seksuaalisuuteen autisminkirjolla. Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus. Autspect koulutus. Sivu 7.
  168. ASpalsta.net. http://www.aspalsta.net/viewforum.php?f=19&sid=913590ba62110ae29952478089505626
  169. Autistic licence. The Times 31.12.2005.
  170. Saner, Emine: 'It is not a disease, it is a way of life' The Guardian. 7.8.2007. Viitattu 5.11.2013. (englanniksi)
  171. http://www.asdperspectives.com/international-aspergers-awareness-day/
  172. Leena Ojala: Tanskalais-ruotsalaisesta tv-sarjasta Silta odotetaan menestystä. Helsingin Sanomat 6.7.2013.
  173. Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia, WSOY 2006.
  174. J. P. Spence. Film Interview: Salmon Fishing in the Yemen. Topanga Messenger 22.3.2012.
  175. Rakkaudesta, unelmista ja kaloista. Ohjaus Lasse Hallström. Tuotanto New Regency Enterprises, BBC Films, Kudos Film & Television 2012.
  176. Mary and Max – review, The Guardian 21.10.2010
  177. Film-O-Holic
  178. @mark_haddon 16.7.2009, Asperger's & autism.
  179. Markku Pölönen ei muista edes autonsa rekisterinumeroa. Ilta-Sanomien verkkosivut 23.10.2012. http://www.iltasanomat.fi/viihde/art-1288510081413.html?pos=ok-nln
  180. Miina Äkkijyrkän haastattelu Apu-lehdessä 31/2008.
  181. televisio-ohjelma Levengood Suomesta, lähetys 21.7.2009 Yleisradio.
  182. HELJÄ SALONEN: AS-henkilö on herkempi. Iltalehti 22.12.2008. http://www.iltalehti.fi/terveys/200812228659018_tr.shtml
  183. Harri Rinne: Juice on (Juice off), 2002, Johnny Kniga Kustannus, 2. painos, s. 165
  184. ICD-10 tautiluokitus: F84.5 Aspergerin oireyhtymä
  185. Henry O'Connell & Michael Fitzgerald: Did Alan Turing have Asperger's syndrome? Ir J. Pych Med 2003; 20(1). Sivu 30.
  186. Dr Jon Brock: Did Alan Turing have Asperger syndrome? 25.6.2012 http://crackingtheenigma.blogspot.fi/2012/06/did-alan-turing-have-asperger-syndrome.html
  187. M. Fitzgerald: Did Ludwig Wittgenstein have Asperger's syndrome? European Child & Adolescent Psychiatry, Volume 9, Number 1, Pages 61-65. http://www.springerlink.com/content/wd1bk8fkp4ru6xvy/
  188. Viktoria Lyons, Michael Fitzgerald: Did Hans Asperger have Asperger syndrome? Autism. dev. disord. 2007. http://www.springerlink.com/content/n00w0xl46510v681/
  189. http://www.sydbarrettpinkfloyd.com/2011/02/syd-barrett-asperger-syndrome.html
  190. Susan Boyle 'relieved' to discover Asperger's Syndrome diagnosis. http://www.independent.co.uk/news/people/news/susan-boyle-relieved-to-discover-aspergers-syndrome-diagnosis-8991416.html
  191. 'Knowing I have Asperger's is a relief'. http://www.telegraph.co.uk/health/8440800/Knowing-I-have-Aspergers-is-a-relief.html
  192. Charles Darwin had autism, leading psychiatrist claims. http://www.telegraph.co.uk/health/healthnews/4680971/Charles-Darwin-had-autism-leading-psychiatrist-claims.html
  193. http://www.tv.com/daryl-hannah/person/126002/summary.html
  194. http://www.child-autism-parent-cafe.com/famous-people-with-autism.html
  195. Melko kallista paskaa. Dokumenttielokuva. Ohj. Antti Tuomikoski 2008.
  196. http://arts.guardian.co.uk/features/story/0,,1723555,00.html
  197. Buncombe, Andrew. "Asperger's syndrome: The ballad of Nikki Bacharach", The
  198. http://www.contactmusic.com/news/numan-convinced-he-has-aspergers_1060637
  199. Independent, 8 January 2007. Luettu 3 May 2010. 
  200. http://www.autismikirjo.net/empowerment/Tyoryhma.html Empowerment-työryhmä
  201. Diane Savage: Matt Savage - A 14-Year-Old Marvelous Musician. https://www.wisconsinmedicalsociety.org/professional/savant-syndrome/profiles-and-videos/profiles/matt-savage-a-14-year-old-marvelous-musician/
  202. http://www.msnbc.msn.com/id/7030731/
  203. Nielsen, Lee Brattland (2008). Brief Reference of Student Disabilities: With Strategies for the Classroom, 2nd, Corwing Press, 48. ISBN 9781412966337. Viitattu 28 January 2010. 
  204. Buncombe, Andrew. "Asperger's syndrome: The ballad of Nikki Bacharach", Independent Print Limited, 8 January 2007. Luettu 31 May 2010. 
  205. Adam Feinstein: Daniel Tammet: 'Maths is as rich, inspiring and human as literature'. The Observer, Sunday 11 November 2012. http://www.theguardian.com/books/2012/nov/11/thinking-numbers-maths-daniel-tammet
  206. Laaja-alaisten kehityshäiriöiden varhaisten merkkien jäljillä. Terve.fi-sivusto 8.10.2008.
  207. Heta Pukki 2007: Näkökulmia seksuaalisuuteen autisminkirjolla. Autismikulttuuri, tutkimustieto ja seksuaalikasvatus. Autspect koulutus. Sivu 7.
  208. Isabel Dziobek, Kimberley Rogers, Stefan Fleck, Markus Bahnemann, Hauke R. Heekeren, Oliver T. Wolf, Antonio Convit. Dissociation of Cognitive and Emotional Empathy in Adults with Asperger Syndrome Using the Multifaceted Empathy Test (MET). Journal of Autism and Developmental Disorders. March 2008, Volume 38, Issue 3, s. 464–473.
  209. Asperger-lapsen erilaisuuden huomioiminen koulussa
  210. Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) <br
  211. G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  212. Colin Müller: Hans Asperger – selbst ein “Asperger”? 28.6.2006.
  213. G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  214. Asperger H (1938), Das psychisch abnorme Kind. Wiener klinische Wochenschrift 51: 1938, s. 1314-1317.
  215. Hans Asperger 1944: Die "Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136.
  216. Asperger, H. (1944), Die ”Autistischen Psychopathen” im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten, 117, s. 85–110, 128.
  217. Hans Asperger 1944: Die "Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136
  218. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
  219. Hans Asperger 1944: Die "Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136
  220. Arn van Krevelen 1963: On the relationship between early infantile autism and autistic psychopathy. Acta Paedopsychiatria 30. s. 303–323.
  221. D. Arn van Krevelen. Early infantile autism and autistic psychopathy. Journal of Autism and Childhood Schizophrenia 1971 Jan–Mar;1(1):82–86. S. 84.
  222. Asperger, H. (1979), Problems of Infantile Autism. Communication, 13, 45–52. (Lecture given at Fribourg, Switzerland on 13 March 1977). Asberger Syndroom Literatuurlijst. drs. J.H. Jessurun.
  223. Uta Frith (ed.): Autism and Asperger Syndrome. Cambridge University Press 1991.
  224. News, Medical.net
  225. Chris Plauché Johnson & Scott M. Myers: Identification and Evaluation of Children With Autism Spectrum Disorders. Pediatrics Vol. 120 No. 5 November 1, 2007, pp. 1183 -1215. Sivu 1185. http://pediatrics.aappublications.org/content/120/5/1183.full
  226. Ryan 1992: Treatment-resistant chronic mental illness: Is it Asperger’s syndrome?. Hospital and Community Psychiatry 43, 807–811

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi)
  • Attwood, Tony: Aspergerin oireyhtymä lapsuudesta aikuisuuteen. Helsinki: Oppimateriaalikeskus Opike, 2012. ISBN 978-951-580-530-0.
  • Paula Tilli: Minun Asperger-elämäni. Finn Lectura 2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]