Autistien oikeuksien liike
Sivulta puuttuu Autistien oikeuksien liikkeen päämääränä on neurologisen monimuotoisuuden eli neurodiversiteetin tunnustaminen, autismin kirjoon kuuluvien yhteiskunnallisen aseman parantaminen sekä omaehtoisesti toimivan autismikulttuurin luominen.
Poikkeavuuden leiman sijasta pyritään kiinnittämään huomiota siihen, että autismi voi olla vahvuus. He pyrkivät tuomaan esille omat kykynsä osana positiivista identiteettiään.
Empowerment toiminnalla pyritään löytämään voimavaroja selviytymiselle ilman ulkopuolista ohjausta. Tarkoituksena on oppia auttamaan itse itseään ja hallitsemaan omaa elämäänsä mahdollisimman pitkälle, jotta autismikirjon ihmiset eivät jokapäiväisessä elämässään olisi "vajaavaltaisen" asemassa suhteessa yhteiskuntaan ja muihin ihmisiin.
Tavoitteena on luoda ihmisten välille sellaisia keskinäisen avun ja tiedostamisen verkostoja, joissa autismikirjon ihmisten oma tietämys tilanteestaan tulisi mahdollisimman tehokkaasti hyödynnetyksi. Tavoitteen toteuttamiseksi tullaan kehittämään jo olemassa olevia vertaistukiryhmiä välittäen eri ryhmien kokemuksia ja käytäntöjä ryhmien välillä. Lisäksi tullaan edesauttamaan uusien vertaisryhmien syntymistä eri puolilla maata muun muassa kouluttamalla niille vetäjiä autismikirjon ihmisten piiristä.
Sisällysluettelo |
Taustaa[muokkaa]
Tutkijat ja autismin kirjon ihmiset ovat todenneet, että autismin kirjon kehityshäiriö ei ole sairaus, joka pitää parantaa, vaan erilainen tapa viestiä ja kokea maailma [1]. Aspies for Freedom - ryhmä esitti idean autistien oikeuksien päivästä joka toteutui ensimmäisen kerran 18. kesäkuuta 2005 [2]. Autismin kirjon ihmisten ponnistelut oikeuksiensa puolesta on tuottanut tulosta ja autistien oikeuksien liike on tunnustettu niin Euroopan unionissa kuin YK:ssa, joka on esittänyt jäsenmailleen 2. huhtikuuta vietettäväksi Maailman autismitietoisuuden päivää 2008 alkaen.
Menneet näkemykset[muokkaa]
Autismia on ollut kautta historian. Kykenemättä kommunikoimaan ympäristönsä säännöillä autismin kirjon ihmiset eivät ole pystyneet pitämään sosiaalisesti puoliaan siinä missä muut. Näin he ovat olleet monenlaisen hyväksikäytön uhreja. Westermarck-efekti ja kaksostutkimukset ovat osoittaneet, että geeneillä on suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla.
Autismin historia on ollut osa hulluuden historiaa, jota muun muassa Foucault on tutkinut. Autismi on erottunut muista mielenterveyden ongelmista vasta varsin myöhään. Varhaisimman tutkimuksen autismin kirjon lapsista julkaisi venäläinen neurologi Eva Sucharewa vuonna 1926. Vaikka Leo Kannerin ja Hans Aspergerin tutkimuksissa autismin kirjo erotettiin skitsofreniasta, sekaannus mielisairauksiin sekä tämän seurauksena väärät käsitykset ja hoitomenetelmät ovat edelleen yleisiä. Tästä väärinkäsitysten oikaisusta nousi aluksi vanhempien liike autismin oikeiden hoitomenetelmien puolesta ja sittemmin lasten aikuistuttua tietoisuus eriarvoisuudesta ja syrjinnästä on nostanut autistien oikeuksien liikkeen.
Integraatio ja inkluusio[muokkaa]
Syrjäytymisen estäminen ja integraatio- ja inkluusiopyrkimykset ovat tuoneet uutta ajattelua yhteiskunnan palveluihin. YK:n yleiskokouksen päätös vuodelta 1993 toteaa, että kouluviranomaiset ovat velvollisia järjestämään vammaisten henkilöiden opetuksen tavallisilla luokilla[3]. Myös Euroopan unioni on tukenut tätä kehitystä. Suomessa tasa-arvon toteutuminen yhteiskunnan palveluissa on vaatinut epäkohtien viemistä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen[4]. Viime vuosina vanhemmat ovat tulleet mukaan lastensa asioita koskevaan päätöksentekoon yhä enemmän. Heidän voimaantumisensa näkyy muun muassa pyrkimyksenä vaikuttaa autismin asianmukaiseen diagnosointiin, kuntoutukseen ja koulutukseen. Näitä kysymyksiä ajaa muun muassa vuonna 1997 perustettu Autismi- ja Aspergerliitto ry. Autismi-lehden nro 5 2007 teemana on voimaannuttaminen[5].
Autismin kirjon voimavarat[muokkaa]
»Olen huomannut, että Asperger-henkilöt ovat persoonallisuudeltaan muun muassa rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto. Heidän älyllisiin kykyihinsä kuuluvat poikkeuksellisen hyvä muisti, innostus ja tietämys erityisistä kiinnostuksen kohteista, omaperäinen ajattelutapa, hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. Nämä luonteenpiirteet eivät koske vain Aspergerin oireyhtymää, mutta vahvistuvat sen ansiosta.»
(Tony Attwood[6])
Asiantuntija Simon Baron-Cohenin mukaan Aspergerin oireyhtymässä ja hyvätasoisessa autismissa ei ole välttämättä kyse vammoista vaan erilaisuudesta. Hän toteaa, että lapsen ominaisuudet voivat olla myös voimavara toisin kun yleisesti luullaan. Kun nähdään lapsen vahvuudet, ne auttavat lasta kehittymään [1].
- Lapsi viihtyy paremmin esineiden kuin ihmisten parissa
- Lapsi viestii vähemmän kuin muut
- Lapsi mieluummin seuraa omia mielihalujaan ja uskomuksiaan
- Lapsi ei ole kiinnostunut yhteisistä tekemisistä muiden lasten kanssa
- Lapsella on vahvat mielenkiinnon kohteet
- Lapsi on tarkka yksityiskohtien havaitsemisessa
- Lapsi huomaa asioita, joita muut eivät huomaa
- Lapsen käsitys olennaisesta poikkeaa muista
- Lasta voivat kiinnostaa kuviot, muodot, numerot, kirjaimet ja listat
- Lasta kiinnostavat pienet, kompleksit tai abstraktit systeemit
- Lapsi lajittelee ja ryhmittelee mielellään kiinnostuksensa kohteet
- Lapsi pyrkii tilanteiden hallintaan ja välttää epävarmuutta
Mikään mainituista ominaisuuksista ei välttämättä ole vamma tai heikkous. Niitä voidaan hyödyntää niin lapsen kasvatuksessa opiskelussa kuin työelämässäkin. Autismin kirjon ihmiset kutsuvat neurotyypillisen ihmisen tarkastelemaan neurologista poikkeavuutta uusin silmin. Sen sijaan että nähdään poikkeavuus ongelmana, se voi olla myös vahvuus. Erilaiseen synnynnäiseen temperamenttiin liittyvät ominaisuudet, voivat olla heikkouksia tai vahvuuksia sen mukaan, miten niiden kanssa eletään.
Katso myös[muokkaa]
Lähteet[muokkaa]
- ↑ a b Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability?
- ↑ Trivedi, Bijal: Autistic and proud of it 18.6.2005. New Scientist. Viitattu 24.11.2007.
- ↑ Saloviita, T. (1999) Kaikille avoimeen kouluun. Erilaiset oppilaat tavallisella luokalla. Atena, Jyväskylä
- ↑ Ihmisoikeudet
- ↑ Autismi-lehti
- ↑ Attwood, Tony (2007,215) Aspergerin oireyhtymä. Opas vanhemmille ja asiantuntijoille. Haukkarannan koulu, Jyväskylä
