Autismin kirjo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee koko autismin kirjoa. Päällekkäisyyksien välttämiseksi artikkeli pyritään pitämään mahdollisimman lyhyenä johdantona autismin kirjon tiloihin, joiden ilmenemistä käsitellään yksityiskohtaisemmin Aspergerin, Kannerin ja Rettin oireyhtymiä käsittelevissä artikkeleissa.

Autismin kirjolla (engl. autism spectrum) viitataan laaja-alaisiin eli kokonaisvaltaisiin autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston kehityshäiriöihin (pervasive developmental disorders, PDD, diagnoosikoodi F84), joita ovat Aspergerin oireyhtymä, Kannerin oireyhtymä ja epätyypillinen autismi sekä erittäin harvinaiset Rettin oireyhtymä, Hellerin tauti ja älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä. Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, etteivät kolme viimeksi mainittua kuuluisi autismin kirjoon[1][2].

Autismikirjon häiriö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismikirjon häiriö (Autism spectrum disorder, ASD) on korvannut yhdysvaltalaisessa DSM-5 tautiluokituksessa aiemmassa DSM-IV tautiluokituksessa määritellyt laaja-alaiset kehityshäiriöt (Autism spectrum disorders ASDs) yhdellä diagnoosilla [3].

Yhdysvalloissa ja Kanadassa käytettävään tautiluokitukseen lisättiin vuonna 1987 tautinimeke PDD-NOS (pervasive developmental disorder not otherwise specified), jonka tarkoituksena oli kattaa autismin lievemmät muodot sekä sellaiset tapaukset, joissa aivan kaikki diagnoosikriteerit eivät täyttyneet[4]. PDD-NOS-diagnoosista on tullut sittemmin niin yleinen, että jotkut tutkijat kutsuvat sitä jopa autismin kirjon kolmanneksi alaryhmäksi[5], esimerkiksi Kanadassa jopa puolet autismin kirjon diagnooseista on ollut PDD-NOS-diagnooseja[6]. On myös viitteitä siitä, että PDD-NOS-diagnoosinimekkeen käyttö olisi alkanut levitä yli alkuperäisen käyttöaiheensa lääkäreiden alkaessa antaa sitä autismi-diagnoosin sijaan. Syynä olisi ollut usko siihen, että vanhemmat pysyvät optimistisempina, jos heidän lapselleen annetaan todellista lievempi diagnoosi.[7] Myös Suomessa on havaittu, että lääkärit antavat usein liian lieviä diagooseja. Monelle Kannerin autistille on annettu Aspergerin oireyhtymän diagnoosi samalla kun osa aspergereista on jätetty kokonaan ilman tautiluokituksen mukaista diagnoosia.[8]

Yhdysvalloissa luovuttiin keväällä 2013 kaikkien edellä mainittujen diagnoosinimikkeiden käytöstä, jolloin ne korvautuivat uudella kattodiagnoosilla autism spectrum disorder, ASD (autismin kirjon häiriö)[9][10][11]. Tämä diagnoosi on jaettu oireiden vakava-asteisuuden mukaan kolmeen eri vaikeusasteeseen. PDD-NOS-diagnosoidut henkilöt ja Aspergerit sijoittuvat tyypillisesti asteille 1 ja 2 ja Kannerin autistit asteille 2 ja 3[12]. Tämänkaltaista yksisuuntaista luokittelua on kuitenkin kritisoitu keinotekoiseksi. Autismin kirjolaiset eivät sijoitu todellisuudessa yksiulotteiselle janalle, jonka toisessa päässä olisivat syvimmin autistiset ja toisessa päässä lievimmin autistiset ihmiset, vaan autismin kirjo koostuu joukosta hyvin erilaisia vahvuuksien ja heikkouksien yhdistelmiä[13].

Häiriö vai poikkeavuus?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Osa tutkijoista on arvostellut negatiivisen häiriö-nimekkeen käyttämistä etenkin Aspergerin oireyhtymän sekä Kannerin oireyhtymän lievän muodon HFA:n kohdalla, koska monen mielestä niissä on kyse pikemminkin erilaisuudesta kuin häiriöstä[14][15][16][17]. Englantia puhuvissa maissa onkin ollut havaittavissa merkkejä yleisestä asennemuutoksesta, joka on näkynyt muun muassa siinä, että yhä useammat ihmiset ovat luopuneet häiriö-sanan käytöstä ja alkaneet puhumaan autismin kirjon tiloista (engl. autism spectrum condition).[18][19]

Esiintyvyys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2010-luvun aikana on suoritettu useampia väestöseulontoihin perustuvia tutkimuksia, jotka ovat antaneet aiempia tutkimuksia luotettavampia tuloksia. Näiden tutkimusten mukaan DSM-tautiluokituksen mukainen osuus autismin kirjon henkilöiden väestönosuudesta PDD-NOS-tapaukset mukaan luettuna vaihtelee välillä 0,9 - 2,6 prosenttia[20][21][22]. Arviohaarukan suuruus johtuu lähinnä siitä, että osassa tutkimuksia on lähetetty potentiaalisia kirjolaisia jatkotutkimuksiin herkemmin kuin toisissa tutkimuksissa. Mitä alemmas vaadittu seulontalomakkeesta saatu vähimmäispisteraja asetetaan, sitä suurempi osa autisminkirjolaisista löydetään seulontaa seuraavassa diagnostisessa jatkotutkimuksessa.[23][24] Suurin ja kattavin tähän asti suoritetuista väestönseulontatutkimuksista on antanut tulokseksi, että 2,6 prosenttia väestöstä sijoittuisi autismin kirjolle. Suomessa olisi tämän mukaan noin 140 000 autisminkirjolaista.

Uusien tutkimusten myötä on havaittu myös, että miesten yliedustus on huomattavasti pienempää kuin aiemmin on arvioitu[25][26]. Silti uusienkin tutkimusten valossa näyttää siltä, että autismin kirjon miehiä olisi yli kaksinkertainen määrä naisiin verrattuna[27][28]. Etenkin kehitysvammaisten kirjolaisten keskuudesta löytyy miesten yliedustusta[27][29].

Autismin kirjon diagnoosien kasvu Yhdysvalloissa 1993–2003

Uusien autismin kirjon diagnoosien määrä on noussut Yhdysvalloissa vuosien 1975 ja 2012 välillä 0,2 promillesta[30] kahteen prosenttiin[31].Englannissa vuonna 2011 tehdyssä laajassa epidemiologisessa väestötutkimuksessa ei kuitenkaan havaittu autismin kirjon tilojen yleistymistä. Tulos saattaa merkitä sitä, että diagnoosien kasvu selittyisi Aspergerin oireyhtymän lisäämisellä tautiluokitukseen ja Kannerin oireyhtymän aiempaa paremmalla diagnosoinnilla. Toinen mahdollisuus on, että Kannerin oireyhtymä on yleistynyt, sillä laitoksissa asuva väestö oli rajattu kyseisen tutkimuksen ulkopuolelle.[32] Kannerin oireyhtymän mahdollinen lisääntyminen saattaisi selittyä lisääntyneellä masennuslääkkeiden käytöllä[33][34] ja sillä, että syntyvien lasten vanhemmat ovat aiempaa iäkkäämpiä[35].

Kannerin ja Aspergerin oireyhtymän väliset erot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kannerin oireyhtymä eroaa Aspergerin oireyhtymästä kolmella tavalla. Yhtenä erona on se, että Kannerin oireyhtymän tunnusmerkit voidaan havaita jo alle kolmen vuoden iässä. Kannerin oireyhtymäisillä saattaa myös esiintyä kielenkehityksen ongelmia, kun taas Aspergerin oireyhtymäisillä esiintyy usein kielellistä lahjakkuutta[36].

Kolmas eroavaisuus on siinä, että Kannerin oireyhtymään saattaa liittyä merkittäviä ongelmia kognitiivisessa kehityksessä, kun taas normaalia alhaisempi älykkyys sulkee pois Aspergerin oireyhtymän mahdollisuuden[37].

Tutkija Lorna Wingin mukaan Aspergerin ja Kannerin oireyhtymissä oli kyse periaatteessa samasta ilmiöstä, mutta henkilön älyllinen kehitysaste määräsi pitkälti sen, miten sosiaalisen vuorovaikutuksen ongelmat näkyivät käytännössä[38]. Autismitutkimuksen pioneerin Hans Aspergerin mukaan muutkin autistiset piirteet ilmenivät kehitysvammaisilla voimakkaammin kuin muilla kirjolaisilla[39]. Suurin osa tutkijoista on edelleen sitä mieltä, että Kannerin ja Aspergerin oireyhtymissä on kyse saman jatkumon eri päistä. Osa tutkijoista on kuitenkin sitä mieltä, että kyseessä olisi kaksi toisistaan selvästi erottuvaa osajoukkoa. Esimerkiksi vuonna 2013 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa havaittiin, että valtaväestön, Kannerin autistien ja aspergerinsyndroomaisten aivot käsittelevät kieltä kullekin ryhmälle ominaisella tavalla[40][41].

Autismin kirjon geneettinen ja fysiologinen pohja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monissa suvuissa esiintyy tavallista enemmän henkilöitä, jotka ovat joko autismin kirjolla tai joilla on niin sanottu laajempi autismin fenotyyppi eli heillä on autismin kirjoon liittyviä geneettisiä muunnoksia ja ominaisuuksia, mutta niitä ei ole niin paljon, että heille voisi antaa autismin kirjon diagnoosia[42][43][44]. Autismin kirjon oireyhtymien perimmäisenä syynä pidetään geeneissä tai kromosomeissa tapahtuneita rakenteellisia tai toiminnallisia muutoksia tai näiden yhdistelmiä[45][46]. Yleensa kyse on useampien geenimuutosten yhteisvaikutuksesta[47]. Osa muutoksista on peräisin edelliseltä tai edellisiltä sukupolvilta, osa syntyy vasta sikiönkehityksen aikana[48]. 2000-luvun alussa käynnistynyt kansainvälinen Autism Genome Project on keskittynyt viime vuosina autismin kirjon tiloja aiheuttavien kromosomimutaatioiden tutkimiseen, joita onkin löytynyt jo satoja[49]. Jotkut mutaatiot näyttäisivät liittyvän Aspergerin oireyhtymään, jotkut Kannerin oireyhtymään ja jotkut molempiin.[50]

Uusimpien tutkimusten mukaan puolet autismin kirjon tiloja aiheuttavista geneettisistä muunnoksista olisi perinnöllisiä eli edellisiltä sukupolvilta saatuja ja puolet ympäristötekijöiden aikaansaamia uusia mutaatioita[51][52]. Muun muassa psyykenlääkkeiden käytön[53][54], tupakoinnin[55] ja ilmansaasteille[56][57] tai torjunta-aineille[58][59] altistumisen on todettu lisäävän riskiä synnyttää autistinen lapsi. Myös synnytyksenaikaiset komplikaatiot ja raskaana olevan äidin sairaudet lisäävät autismin kirjon oireyhtymien riskiä[60][61][62][63][64].

Autisminkirjolaisilla on tutkimusten mukaan usein poikkeava hormoniaineenvaihdunta esimerkiksi serotoniinin, kortisolin ja testosteronin osalta[65] [66] [67] [68][69][70] [71] [72]. Noin kahdella kolmanneksella autismin kirjolla olevista on lisäksi epänormaalin niukka melatoniinineritys[73], mikä saattaa selittää kirjolaisten heikkoa unenlaatua[74] ja sitä, että kirjolaisilla on usein epätyypillinen vuorokausirytmi[75]. Kirjolaisten aivoissa on lisäksi tavallista vähemmän elimistön vuorokausirytmiä sääteleviä RORA-geenejä (retinoic acid-related orphan receptor-alpha gene)[76][77].

Aivojen magneettikuvaukseen perustuvissa tutkimuksissa on havaittu, että autismin kirjon naisten aivot ovat rakenteeltaan miehisempiä kuin muiden naisten aivot. Autismin kirjon miesten aivoissa ei ole havaittu vastaavanlaista ylimaskulinisaatiota.[78] Autismin kirjon pojilla on kuitenkin havaittu tuoreessa tutkimuksessa lähes 40 prosenttia vähemmän testosteronia estrogeeniksi muuttavaa entsyymiä sekä yli kolmanneksen vähemmän estrogeeni-beta-respeptoreita, joilla on suotuisia vaikutuksia tunne-elämään ja muistitoimintoihin. Autismin kirjon tytöille ei vastaavaa tutkimusta ole vielä tehty.[79]

Autisminkirjolaisten aivokuorelta on löytynyt myös samanlaista erikoistuneiden hermorakenteiden (mini-colums) ylimäärää, jota esiintyy tutkijoiden aivoissa. Aivotutkija Kamila Markram kutsuu näitä rakenteita aivojen mikroprosessoreiksi.[80].

Vuonna 2013 saatiin viitteitä siitä, että Aspergerin ja Kannerin oireyhtymäiset käsittelevät kieltä eri aivoalueilla[81][41]. Tämä saattaisi selittää, miksi Kannerin autisteilla on usein kielellisiä vaikeuksia kun taas aspergerit ovat usein kielellisesti lahjakkaita[82]. Tutkijat ovat havainneet myös, että autismikirjolaisten aivot prosessoivat sitä hitaammin ääniä, mitä enemmän heillä on sosiaalisia ongelmia, toistavaa käyttäytymistä ja rajoittuneita kiinnostuksenkohteita[83][84].

Useissa tutkimuksissa on myös havaittu, että monilla autisminkirjolaisilla on tavallista enemmän lyhyitä, aivoalueiden sisäisiä hermosoluyhteyksiä ja vähemmän pitkiä, eri aivoalueita toisiinsa kytkeviä yhteyksiä[85][86]. Tämä saattaisi selittää sitä, että autisminkirjolaisten on usein valtaväestöä helpompi syventyä tietyn aihepiirin muodostamiin laajoihinkin asiakokonaisuuksiin, mutta vaikeampi seurata nopeasti vaihtuvien ja toisiinsa liittymättömien asioiden ja ärsykkeiden virtaa.

Mainittua "yhteysteoriaa" on kuitenkin horjuttanut kolmen tutkimusryhmän vuonna 2012 julkaisemat havainnot siitä, että pienetkin pään liikkeet magneettikuvauksen aikana saavat aikaan tulosten vääristymisen siten, että tutkittavalla näyttäisi olevan tavallista vähemmän pitkiä yhteyksiä ja tavallista enemmän lyhyitä yhteyksiä. Osalla autisminkirjolaisia esiintyvä huomattavan voimakas pään heiluttelutaipumus aiheuttaisi siten tulosten vääristymisen tältä osin.[87][88]

Tutkijat epäilevät, että hermoston yli- ja aliherkkyydet johtuvat mantelitumakkeen ja ohimolohkojen epänormaalista toiminnasta[89].

Autismin kirjon liitännäishäiriöt ja -sairaudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjon ihmisillä esiintyy usein eräitä muitakin perinnöllisiä neurologisia poikkeavuuksia tai sairauksia. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan jopa 44 prosentilla 8-vuotiaita autismin kirjolaisia esiintyisi hermovärvettä eli tic-oireita[90].

Englannissa tehdyn väestötutkimuksen mukaan neljälläkymmenellä prosentilla autismin kirjon lapsia esiintyy merkittävässä määrin myös tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD:n oireita[91]. Toisissa tutkimuksissa on havaittu, että ADHD:n diagnostiset kriteerit täyttyvät noin 30 prosentilla autismin kirjon lapsia[92][93].

Myös unihäiriöt ovat yleisiä autismin kirjon liitännäisiä. Esimerkiksi 28 prosentilla 8-vuotiaita autismin kirjon lapsia esiintyy nukahtamivaikeuksia[94].

Noin 20 prosentilla autismin kirjon henkilöitä esiintyy laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai älyllistä kehitysvammaisuutta[21]. Edellä mainituihin lukuihin tulee kuitenkin suhtautua varauksella, sillä ne eivät perustu annettuihin kehitysvammadiagnooseihin tai todettuihin oppimisvaikeuksiin, vaan älykkyystesteistä saatuihin pistemääriin eli niin sanottuun älykkyysosamäärään[95]. Älykkyysosamäärä ei kuitenkaan ole luotettava älyllisten kykyjen arvioinnin apuväline autismin kirjolaisten kohdalla edes yksittäisillä osa-alueilla. Esimerkiksi kirjailija Donna Williams sai kehitysvammaisuuteen viittaavan älykkyysosamäärän psykologin suorittamassa älykkystestissä. Hän sai erittäin huonot pisteet myös kielellisiä taitoja mittaavassa testiosiossa, vaikka oli suorittanut kielitieteen sivuainekokonaisuuden ja kirjoittanut kansainvälisen menestysteoksen.[96]

Myös epilepsia kuuluu autismin kirjon mahdollisiin neurologisiin liitännäissairauksiiin[97].

Pitkään jatkunut neurologisesti kuormittava elämäntilanne saattaa johtaa masennukseen tai sympatikotoniaan eli dysautonomiaan[98][99]. Dysautonomiasta voi puolestaan seurata masennusta[100] tai kroonisen väsymysoireyhtymän, fibromyalgian tai pakko-oreisen häiriön puhkeaminen[101]. Suomalaisen väestötutkimuksen mukaan pakko-oireisen häiriön esiintyvys onkin autismin kirjolaisilla moninkertaista muuhun väestöön verrattuna[102], sillä kymmeneltä prosentilta tutkittavista löytyi kyseinen häiriö[103]. Lisäksi seitsemällätoista prosentilla tutkituista kahdeksanvuotiaista esiintyi uhmakkuushäiriötä, mikä on huomattavasti enemmän kuin keskiverto kymmenen prosenttia[104]. Tulos saattoi kuitenkin liittyä siihen, että tutkimuksessa käytetty esiseulontalomake[105] sisälsi omavaltaisuutta ja muista ihmisistä piittaamattomuutta mittaavia kysymyksiä.

Autismin kirjolaisilla esiintyy myös tavallista enemmän ruoansulatuselimistön oireilua. Autismin kirjon lapsilla on esimerkiksi moninkertainen riski sairastua krooniseen ripuliin tai ummetukseen[106]. Osalla autismin kirjolaisista esiintyy gluteeniyliherkkyyttä[107], joka ilmenee kuitenkin toisella tavalla kuin keliakia. On olemassa runsaasti viitteitä siitä, että gluteenin jättäminen pois ruokavaliosta vähentää näiden henkilöiden autismioireita.[108][109]

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Venäläinen neuropsykiatrian tohtori Grunja Suhareva julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen tieteellisen autismin kirjon henkilöitä esittelevän tutkimuksen[110]. Suharevan artikkeli käsitteli tapauksia, jotka luokiteltaisiin nykyisin aspergereiksi.

Aiheeseen tartuttiin tieteellisellä rintamalla uudelleen vuonna 1938, kun itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogian uranuurtaja Hans Asperger mainitsi skitsoidit psykopaatit tieteellisessä artikkelissaan Das psychisch abnorme Kind. Asperger ei oletettavasti ollut tutustunut Suharewan artikkeliin, koska käytti näistä potilaista nimitystä autistiset psykopaatit.[111]

Yhdysvaltoihin emigroitunut lastenpsykiatri Leo Kanner julkaisi vuonna 1943 varhaislapsuuden autismia käsittelevän tutkimuksen. Tutkimuksen aineisto koostui pääosin kehitysvammaisiksi luokitelluista lapsista, joiden elämää seurattiin aikuisuuteen asti[112]. Hans Asperger julkaisi heti seuraavana vuonna saksankielisen autismin kirjoa käsittelevän ylemmän tason väitöskirjan, jonka aineisto koostui pääosin normaaliälyisistä tai tavallista älykkäämmistä henkilöistä[113]. Hans Asperger ei maininnut tutkimuksessaan Kanneria eikä Kanner Aspergeria. Itävallasta kotoisin oleva Kanner puhui äidinkielenään saksaa, mutta on mahdollista, ettei Kannerin Yhdysvalloissa julkaistu tutkimus ollut läpäissyt vastakkaisella puolella sotaa käyvän Itävallan sensuurilaitosta.

Asperger toi artikkelissaan esiin sen, että vain pieni osa autisteista oli kehitysvammaisia[114], mutta autistiset piirteet ilmenevät kehitysvammaisten kohdalla tavallista voimakkaampina. Aspergerin mukaan autismissa oli kyse jatkumosta, joka ulottui vaikeasti tai ei lainkaan kommunikoivista kehitysvammaisista neroutta lähenteleviin älykköihin[115]. Tätä jatkumoa alettiin myöhemmin kutsua autismin kirjoksi.

Hans Asperger esitti 1960-luvulla, että kielellinen lahjakkuus olisi yksi autismin kirjoa selkeästi jakava tekijä. Hän liitti Aspergerin syndroomaan varhaisen kielenkehityksen ja valtaväestöä suuremman kielellisen lahjakkuuden, kun taas Kannerin syndroomaan liittyy usein kielen kehityksen häiriöitä.[116] Aspergerin mukaan autisti, joka ei opi ymmärtämään kieltä, jäisi älyllisesti kehitysvammaiseksi[117]. Vuonna 2013 ilmestyneen yhdysvaltalaistutkimuksen tulos tukee Aspergerin näkemyksiä siinä mielessä, että siinä havaittiin, että aspergerit käsittelevät kieltä eri aivoalueilla kuin valtaväestö tai Kannerin autistit[118][119].

Hollantilainen Van Krevelen vertaili vuonna 1963 autismia ja Aspergerin syndroomaa englanninkielisessä artikkelissaan[120]. Van Krevelen julkaisi aiheesta uuden artikkelin vuonna 1971, jossa päätyi siihen, että autismissa olisi kyse heikon ennusteen omaavasta psykoottisesta prosessista eli vakavasti ihmisen henkiseen toimintakykyyn vaikuttavasta mielenterveyden häiriöstä, kun taas Aspergerin syndroomassa olisi kyse persoonallisuudenpiirteistä, joiden ennuste oli huomattavasti parempi[121]. Ajatus autismista psykoottisena prosessina on sittemmin kuitenkin hylätty[122].

Vuonna 1979 brittiläinen National Autistic Society julkaisi Communication-lehdessään käännöksen Hans Aspergerin Sveitsissä vuonna 1977 pitämästä saksankielisestä luennosta[123]. Englantilainen psykiatri Lorna Wing julkaisi kahden vuoden kuluttua oman tapaustutkimuksensa viidestä aspergerinsyndroomaiseksi diagnosoimastaan henkilöstä.[124] Wingin kuvaamille henkilöille annettaisiin nykyään kuitenkin diagnoosiksi Kannerin oireyhtymä, koska heillä oli merkittävää yleistä viivästyneisyyttä kielellisessä ja kognitiivisessa kehityksessä.

Autisminkirjolaisia yhdistäviä ongelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autisminkirjolaisia yhdistää tietyntyyppinen stressiherkkyys, joka ilmenee siten, että monenlaiset tilanteet ja ympäristöt aiheuttavat ylikuormitusta ja tarvetta hakeutua sellaisiin tilanteisiin ja ympäristöihin, joissa vastaavaa kuormitusta ei synny[125][80][126].

Autisminkirjolaisilla esiintyy myös yleisesti aistien yliherkkyyttä. Lisäksi monilla autisminkirjolaisilla on epätasainen kykyprofiili ja joka viidennellä esiintyy laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai kehitysvammaisuutta.

Muita autismin kirjon tunnusmerkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autisminkirjolaisilla on valtaväestöstä poikkeava tapa osoittaa sosiaalisuutta ja olla vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Lisäksi kirjolaisilla esiintyy usein tarvetta viettää aikaa oman erikoiskiinnostuksenkohteen parissa. Myös yksikanavaisuus eli monoprosessointi on ominaista autisminkirjolaisille.

Autisminkirjolaisten vahvuuksista[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Autismin kirjoon erikoistunut englantilainen psykologi Tony Attwood on todennut seuraavaa:

»Olen huomannut, että Asperger-henkilöt ovat persoonallisuudeltaan muun muassa rehellisiä, uskollisia, luotettavia ja mutkattomia ja heillä on vahva moraali ja oikeudentunto. Heidän älyllisiin kykyihinsä kuuluvat poikkeuksellisen hyvä muisti, innostus ja tietämys erityisistä kiinnostuksen kohteista, omaperäinen ajattelutapa, hyvä mielikuvitus ja ainutlaatuinen kyky ajatella visuaalisesti. Nämä luonteenpiirteet eivät koske vain Aspergerin oireyhtymää, mutta vahvistuvat sen ansiosta. Nykyään ollaan tietoisia siitä, että merkittävät tieteelliset ja taiteelliset saavutukset ovat olleet sellaisten ihmisten aikaansaannoksia, joilla on ollut erilainen tapa ajatella ja joilla on ollut paljon Aspergerin oireyhtymän kognitiiviseen profiiliin yhdistettyjä piirteitä."

Ruotsalainen psykiatri Lena Nylander vuonna 2010 suomennetussa kirjassaan Autismin kirjo aikuisikäisillä:

"...Henkilöillä, joilla on Aspergerin oireyhtymä tai autismi ja normaali lahjakkuustaso, on usein vahvuuksia, kuten esimerkiksi hyvä muisti. He voivat olla tarkkoja, täsmällisiä, sinnikkäitä ja rehellisiä (mitä ei aina sosiaalisissa tilanteissa arvosteta). Heillä voi olla paljon asiatietoa kiinnostuksensa kohteesta. Joillakin heistä on todella omaperäisiä ja innovatiivisia ideoita, toisilla on selviä taipumuksia taiteelliseen toimintaan tai tutkimustyöhön."

Brittiläinen psykologian professori ja Cambridgen yliopiston alaisen autismin tutkimuskeskuksen johtaja Simon Baron-Cohenin mukaan AS-henkilöt eivät tarvitse muiden ihmisten seuraa viihtyäkseen. Lisäksi he kykenevät tarkkaan yksityiskohtien havainnointiin ja huomaavat sellaista, mikä jää muilta piiloon. AS-henkilöillä on myös kyky tutkia ja ymmärtää monimutkaisia järjestelmiä.

Kehitys lapsuudessa ja nuoruudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monet autismin kirjon lapset eivät viihdy aikuisen sylissä ja heidän saattaa olla vaikea ystävystyä muiden lasten kanssa. Autismin kirjon lapsi saattaa esimerkiksi pitää ikäistensä lasten leikkejä lapsellisena. Lapsen kommunikaatio on usein jollain tavalla poikkeavaa, hän saattaa esimerkiksi puhua hyvin aikuismaisesti. Lapsi saattaa myös käsittää asiat kirjaimellisesti. Jotkut autismin kirjon lapset ärsyyntyvät helposti, jos heitä ei ymmärretä.

Rutiinit ja niiden noudattaminen ovat usein tärkeitä. Nukahtamisvaikeudet ovat yleisiä. Lapsi saattaa omaksua sosiaaliset perustaidot myöhemmin kuin muut ikäisensä.

Murrosikään saattaa liittyä identiteettikriisi, koska sosiaalisen verkostoitumisen merkitys korostuu yleensä murrosiässä[127]. Erilaiselta vaikuttava ulkoinen olemus ja sosiaalisuuteen sekä kommunikaatioon liittyvät ongelmat saattavat vaikeuttaa myös seurustelukumppanin löytymistä. Monet kirjolaiset tajuavatkin vasta murrosiässä, kuinka erilaisia he ovat muihin verrattuina.

Diagnosointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kattavimman koko väestön seulontaan perustuvan esiintyvyystutkimuksen mukaan 66 prosenttia autismin kirjon lapsista jäisi ilman diagnoosia[128]. Tämä ei kuitenkaan päde Yhdysvalloissa, jossa jo kahdella prosentilla kouluikäisistä lapsista on jokin autismin kirjon diagnoosi[129].

Jos autistinen lapsi oppii puhumaan, hän saattaa jäädä diagnosoimatta ennen kouluikää, sillä autistiset piirteet voidaan nähdä osana lapsen luonteenpiirteitä. Lasta saatetaan pitää esimerkiksi tavallista tarkempana ja ujona.[130] Jos lapsella ei ole silmiinpistävän suuria ulospäin näkyviä ongelmia, häntä ei todennäköisesti viedä missään vaiheessa diagnosoitavaksi. Lapsena diagnosoiduilla kirjolaisilla esiintyykin diagnosoimattomia enemmän esimerkiksi ADHD:tä ja nukahtamisvaikeuksia[131].

Uuden vuosituhannen aikana tapahtunut Asperger-tietoisuuden lisääntyminen on johtanut siihen, että yhä suurempi joukko aikuisia hakeutuu diagnosoitavaksi havaittuaan, että heidän ongelmansa voisivat johtua Aspergerin oireyhtymästä. Autismin kirjon oireyhtymät voidaan diagnosoida missä iässä tahansa, kunhan pystytään selvittämään, ilmenikö oireita jo lapsuudessa.

Autismin kirjon tilat diagnosoidaan tyypillisen käyttäytymisen perusteella. Diagnosoinnissa summataan diagnostisesta oireluettelosta löytyviä tutkittavan käytökseen ja kommunikointiin liittyviä oireita. Kolme tärkeintä tutkittavaa aluetta ovat kommunikointi, sosiaalinen vuorovaikutus ja kiinnostuksen kohteet. Lisäksi autisminkirjolaisilla esiintyy lähes aina yliherkkyyttä yhden tai useamman aistin kohdalla. Nämä yliherkkyydet sisältyvät nykyisin amerikkalaiseen DSM-kriteeristöön[132]. Etenkin Kannerin oireyhtymässä ilmenee myös toistavaa käyttäytymistä eli sensorismia ja voimakasta tarvetta samoina toistuville rutiineille.

Jos lapsuudessa on ilmennyt jo ennen kolmen vuoden ikää poikkeavuutta leikeissä taikka kielellisessä tai sosiaalisessa kehityksessä tai jos autistisia piirteitä omaavan lapsen kognitiivinen kehitys on merkittävästi viivästynyttä, diagnoosikriteeristön mukaiseksi diagnoosiksi tulee yleensä varhaislapsuuden autismi eli Kannerin oireyhtymä[133]. Muissa tapauksissa diagnoosiksi tulee yleensä Aspergerin oireyhtymä.

Autisminkirjolaiset työelämässä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diagnosoiduilla autisminkirjolaisilla esiintyy tutkimusten mukaan muuta väestöä huomattavasti enemmän työttömyyttä ja koulutusta vastaamattoman työn tekemistä[134]. Diagnosoitujen autisminkirjolaisten on myös usein hyvin vaikea selvitä työn ja muun elämän yhteensovittamisesta, sillä monet kuormittuvat nopeasti ja heidän palautumisensa on usein hyvin hidasta. Työnantajien tarjoama osa-aikatyö on lisäksi tyypillisesti niin pienipalkkaista, että sillä ei pysty elättämään itseään ja perhettään.

Tanskassa perustettiin vuonna 2004 insinöörialan henkilöstöyritys Specialisterne tarjoamaan rauhallisessa aistiympäristössä tapahtuvaa osa-aikatyötä aspergereille ja muille lievästi autistisille henkilöille[135]. Etenkin firman ohjelmistotestaajat ovat hyvässä maineessa, koska he ovat tuottavampia ja tekevät 90 prosenttia vähemmän virheitä kuin muut samoissa tehtävissä toimivat[136]. Suurin osa yrityksen työntekijöistä kykenee työskentelemään vain 20-25 tuntia viikossa[137], mutta kunnat maksavat Tanskassa osa- ja kokopäivätyön välisen palkkaeron henkilöille, jotka eivät kykene työskentelemään kokopäiväisesti[138].

Osa Specialisternen henkilökunnasta on työkyvyttömyyseläkkeellä. Heille ei makseta palkkatukea, mutta he saavat pitää eläkkeen palkkansa lisäksi. Suomessa ei kuitenkaan myönnetä työkyvyttömyyseläkettä lievien autismin kirjon tilojen perusteella, eikä täällä myöskään kompensoida vajaakuntoisille koko- ja puolipäiväpalkan välistä erotusta.

Kehitysvammaisia henkilöitä Specialisterne ei kykene työllistämään. Suomessa osa kehitysvammaisista autisteista työskentelee vakituisessa avotyössä esimerkiksi keittiöapulaisena tai siivoojana. Avotyöstä ei makseta kuitenkaan palkkaa eikä eläkemaksuja eivätkä avotyöntekijät ole esimerkiksi työterveyshuollon piirissä.[139] Osa avotyön tekijöistä saa kunnan maksamaa työosuusrahaa, jonka suuruus on keskimäärin neljä euroa päivässä[140].

Autismin kirjon lapset koulussa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koulussa autismin kirjon piirteet saattavat näkyä siinä, että oppilas on oman tiensä kulkija, eikä toimi niin kuin yleensä odottaisi ikäistensä tekevän. Monella autisminkirjolaisella on epätasainen kykyprofiili, joka voi näkyä siten, että joissakin oppiaineissa saadaan helposti täysiä pisteitä, kun taas toisista oppiaineista selviäminen vaatii suuria ponnisteluja. Myös ryhmätöihin osallistuminen saattaa olla vaikeaa[141].

Vuonna 2011 voimaan tulleen perusopetuslain mukaan opetusta voidaan eriyttää sekä menetelmällisesti että sisällöllisesti esimerkiksi lapsen oppimistyylin ja mielenkiinnon kohteiden mukaan. Eriyttämistä voidaan käyttää sekä siinä tapauksessa, että tavanomainen opetus on liian vaikeasti omaksuttavaa että silloin kun se ei tarjoa oppilaalle riittävästi haastetta.[142]

Joillain autismin kirjon lapsilla on myös tarkkaavaisuushäiriö ADD, mikä saattaa oireilla siten, että lapsen on vaikea keskittyä opiskeluun. Jos kirjolaisella on laaja-alaisia oppimisvaikeuksia tai älyllinen kehitysvamma, hän saattaa tarvita henkilökohtaisen opetussuunnitelman ja mukautettua opetusta.

Autismin kirjon lapsen vahvuuksia voidaan huomioida esimerkiksi seuraavasti[143] :

  1. Lapsi viihtyy paremmin esineiden kuin ihmisten parissa — ei siis tarvitse huolestua, jos lapsi leikkii mielellään yksin.
  2. Lapsi viestii vähemmän kuin muut — on seurattava tarkemmin lapsen tarpeita.
  3. Lapsi mieluummin seuraa omia mielihalujaan ja uskomuksiaan — kannustetaan lasta oppimaan rakentavia asioita.
  4. Lapsi ei ole kiinnostunut yhteisistä tekemisistä muiden lasten kanssa — annetaan lapselle tilaisuus toimia ryhmässä myös itsenäisesti.
  5. Lapsella on vahvat mielenkiinnon kohteet — hyödynnetään mielenkiinnon kohteita vaikeiden asioiden oppimiseksi.
  6. Lapsi havaitsee yksityiskohdat tarkasti — esimerkiksi marjassa ja sienimetsässä tästä on iloa koko perheelle.
  7. Lapsi huomaa asioita, joita muut eivät huomaa — kannattaa luottaa lapseen siinä, miten hän kokee tilanteen.
  8. Lapsen käsitys olennaisesta poikkeaa muista — antaa uuden näkökulman ja auttaa näkemään asioita uudessa valossa.
  9. Lasta voivat kiinnostaa kuviot, muodot, numerot, kirjaimet ja listat — lähtee oppimisessa mielellään yksityiskohdista ja toistosta.
  10. Lasta kiinnostavat pienet, kompleksit tai abstraktit systeemit — ymmärtää kokonaisuuksia, kun niistä tehdään järjestelmiä.
  11. Lapsi lajittelee ja ryhmittelee mielellään kiinnostuksensa kohteet — siivous ja järjesteleminen kiinnostavat toisin kuin muita lapsia.
  12. Lapsi pyrkii tilanteiden hallintaan ja välttää epävarmuutta — suunnittelee mielellään esimerkiksi yhteisiä aikatauluja ja seuraa niiden toteutumista.

Laaja-alaisten kehityshäiriöiden diagnoosikoodit kansainvälisessä tautiluokituksessa (ICD 10)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

F84.0

  • Kannerin oireyhtymä (varhaislapsuuden autismi)

F84.1

  • Epätyypillinen autismi

F84.2

  • Rettin oireyhtymä

F84.3

  • Hellerin oireyhtymä (disintegratiivinen kehityshäiriö)

F84.4

  • Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä

F84.5

  • Aspergerin oireyhtymä

F84.8

  • Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

F84.9

  • Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielinen M. (2005) [http://herkules.oulu.fi/isbn9514276221/isbn9514276221.pdf Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Doctral Thesis. Sivu 33.
  2. Chris Plauché Johnson & Scott M. Myers: Identification and Evaluation of Children With Autism Spectrum Disorders. Pediatrics, Vol. 120 No. 5 November 1, 2007, s. 1183–1215. s. 1183–1184. (englanniksi)
  3. Mattila M-L. (2014) Autism spectrum disorders : an epidemiological and clinical study. Academic dissertation. University of Oulu
  4. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Sivu 15
  5. Andrea N. Witwer, Luc Lecavalier: Examining the Validity of Autism Spectrum Disorder Subtypes. Journal of Autism and Developmental Disorders. October 2008, Volume 38, Issue 9, s. 1611–1624 (englanniksi)
  6. Frombonne, Eric et. Al:Pervasive Developmental Disorders in Montreal, Quebec, Canada. Prevalence and Links With Immunizations. Pediatrics Vol. 118 No. 1 1.7.2006, sivut e139–e150. (englanniksi)
  7. Catherine Lord: Ending Fear Over the New Autism Diagnosis. 24.10.2012. (englanniksi)
  8. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivut 57 ja 70. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  9. Asperger's syndrome dropped from psychiatrists' handbook the DSM, Guardian, 2.12.2012 (englanniksi)
  10. "A Powerful Identity, a Vanishing Diagnosis", New York Times 2.11.2009 (englanniksi)
  11. Autism Spectrum Disorder. (englanniksi)
  12. Marja-Leena Mattila: Väitöstutkimus: Autismikirjon häiriöiden esiintyvyys ja diagnostiikkaa. Autismi 1/2014, sivu 52–53.
  13. Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.02.2008. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100313
  14. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability? Invited submission for Special Millennium Issue of Developmental and Psychopathology Draft: 5th January 2000.
  15. Laurent Mottron: Changing perceptions: The power of autism. nature 479, 33–35 (3.11.2011).
  16. Sarah Allreda: Reframing Asperger syndrome. Lessons from other challenges to the Diagnostic and statistical manual and ICIDH approaches. Disability and Society 1.7.2008, s. 343–355.
  17. Jaarsma P, Welin S: Health Care Anal, helmikuu 2011. (englanniksi)
  18. Simon Baron-Cohen et. al: [1] UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: s. 500–509.
  19. Dr Wendy Lawson, Live online Q&A with Wendy Lawson. 14 March 2013.
  20. Posserud M, Lundervold AJ, Lie SA, Gillberg C.: The prevalence of autism spectrum disorders: impact of diagnostic instrument and non-response bias. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2010 Mar;45(3):319-27. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19551326
  21. a b Young Shin Kim, Bennett L. Leventhal; Yun-Joo Koh ym. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Taulukko 3.
  22. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivut 57 ja 72. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  23. Posserud M, Lundervold AJ, Lie SA, Gillberg C.: The prevalence of autism spectrum disorders: impact of diagnostic instrument and non-response bias. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol. 2010 Mar;45(3):319-27. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19551326
  24. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  25. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  26. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivu 70. http://urn.fi/urn:isbn:9789526203386
  27. a b Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014. Sivu 57–58.
  28. [http://ajp.psychiatryonline.org/article.aspx?volume=168&page=904 Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  29. [http://ajp.psychiatryonline.org/article.aspx?volume=168&page=904 Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  30. Marko Hamilo: Autismin yleistyminen on arvoitus. Suomen Kuvalehti 47/2011, s.16
  31. Changes in Prevalence of Parent-reported Autism Spectrum Disorder in School-aged U.S. Children: 2007 to 2011–2012. National health statistics reports. Number 65 n March 20, 2013. Blumberg et. al. http://www.cdc.gov/nchs/data/nhsr/nhsr065.pdf
  32. Epidemiology of autism spectrum disorder in adults in the community in England. Brugha et al. Arch Gen Psychiatry. 2011;68(5):459–465. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=211276
  33. Tutkimus: Ympäristötekijät synnyttävät autismia. HS.fi uutiset 5.7.2011.
  34. Antidepressant use in pregnancy may raise autism risk. Anne Harding, Health.com 6.7. 2011.
  35. Maureen S. Durkin, Matthew J. Maenner, Craig J. Newschaffer ym. Advanced Parental Age and the Risk of Autism Spectrum Disorder. American Journal of Epidemiology, Volume 168, Issue 11 s. 1268–1276. Sivu 1273
  36. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
  37. Simon Baron-Cohen et. al: [2] UK school-based population study. The British Journal of Psychiatry (2009) 194: 500–509.
  38. Lorna Wing: The Definition and Prevalence of Autism: A Review. European Child and Adolescent Psychiatry, Vol.2, Issue 2, April 1993, pp.61–74 http://www.mugsy.org/wing.htm
  39. Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136. Sivut 108,109,118.
  40. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog. http://vectorblog.org/2013/08/autism-and-aspergers-are-different-at-least-on-eeg/
  41. a b Duffy FH, Shankardass A, McAnulty GB, & Als H 2013: The relationship of Asperger’s syndrome to autism: a preliminary EEG coherence study. BMC Medicine 2013, 11:175.
  42. Simon Baron-Cohen et. al: Research project: Broader Autism Phenotype (Parents and siblings). http://www.autismresearchcentre.com/project_4_phenotype
  43. Simon Baron-Cohen and Jessica Hammerm 1997: Parents of children with asperger syndrome: what is the cognitive phenotype? Journal of cognitive neuroscience 9:4. Sivut 548-554. http://docs.autismresearchcentre.com/papers/1997_BC_Parents_of_children_with_AS_JnlCogNeuro.pdf
  44. Molly Losh, Debra Childress, Kristen Lam, and Joseph Piven: Defining Key Features of the Broad Autism Phenotype. A Comparison Across Parents of Multiple- and Single-Incidence Autism Families. American Journal of Medical Genetics Part B (Neuropsychiatric Genetics). 47B:424–433 (2008). http://comm.soc.northwestern.edu/ndl/files/2012/10/Losh-Childress-Lam-Piven-2008.pdf
  45. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Ss. 53-63
  46. Katja Pulkkinen: Epigenetiikka linkittää ympäristön ja sairaudet. Kemia-lehti 4/2013, sivut 12-16. http://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/06/Epigenetiikka_linkittaa_ympariston_ja_sairaudet_Kemia-lehti_11.6.13.pdf
  47. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. S. 61
  48. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Ss. 53-63
  49. Temple Grandin and Richard Panek: The autistic brain. Raider 2014. United Kingdom. Ss. 56-57
  50. Heta Pukki: Autismin kirjon määrittelemisestä. Empowerment-päivät 19.11.2011.
  51. Keskisuomalainen/STT 24.5.2014. Tutkimus: Ympäristöllä suuri vaikutus autismin syntyyn. http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/tutkimus-ymparisto-yhta-tarkea-autismin-synnyssa-kuin-geenit/1811021
  52. Sven Sandin et. al: The Familial Risk of Autism. https://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1866100#Conclusions
  53. Antidepressant use in pregnancy may raise autism risk. Anne Harding, Health.com 6.7. 2011.
  54. Genetic Heritability and Shared Environmental Factors Among Twin Pairs With Autism. Archives of General Psychiatry 2011; 68(11): 1095–1102. Lisa Croen Judy Grether, Claire Lajonchere Janet Miller, Joachim Hallmayer Linda Lotspeich, Neil Risch.
  55. Smoking during Pregnancy May Increase Autism Risk in Children. Medical Daily 27.4.2012.
  56. Tutkimus: Ilmansaasteiden keskellä asuvat äidit saavat selvästi todennäköisemmin autistisia lapsia. Samuli Harala, Yle 18.6.2013.
  57. Perinatal air pollutant exposures and autism spectrum disorder in the children of Nurses’ Health Study II participants Andrea L. Roberts, Kristen Lyall, Jaime E. Hart ym. Environmental Health Perspectives, June 18, 2013.
  58. Maatalouden torjunta-aineet lisäävät autismin riskiä. Helsingin Sanomien verkkkolehti 23.6.2014. http://www.hs.fi/terveys/a1403494829638?jako=4f4490e168ba211349e66c3fe2c05a3f&ref=fb-share Shelton et. al: Environ Health Perspect; DOI:10.1289/ehp.1307044
  59. Neurodevelopmental Disorders and Prenatal Residential Proximity to Agricultural Pesticides: The CHARGE Study. http://ehp.niehs.nih.gov/1307044/
  60. Keskisuomalainen/STT 24.5.2014. Tutkimus: Ympäristöllä suuri vaikutus autismin syntyyn. http://www.ksml.fi/uutiset/ulkomaat/tutkimus-ymparisto-yhta-tarkea-autismin-synnyssa-kuin-geenit/1811021
  61. Sven Sandin et. al: The Familial Risk of Autism. https://jama.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1866100#Conclusions
  62. Moises Velasquez-Manoff, An Immune Disorder at the Root of Autism. August 25, 2012. The New York Times Sunday Review.
  63. Hjördis Ó. Atladóttir, Poul Thorsen, Lars Østergaard ym. Maternal Infection Requiring Hospitalization During Pregnancy and Autism Spectrum Disorders. Journal of Autism and Developmental Disorders. December 2010, Volume 40, Issue 12, pp 1423-1430.
  64. Äidin kuumeilu saattaa altistaa lapsen autismille. Yle Teksti-TV 29.5.2012
  65. Fetal testosterone and autistic traits. Bonnie Auyeung, Simon Baron-Cohen, Emma Ashwin, Rebecca Knickmeyer, Kevin Taylor and Gerald Hackett. British Journal of Psychology 100, 1– 22 (2009). http://docs.autismresearchcentre.com/papers/2009_Auyeung_etal_BJP.pdf
  66. Burgess, N. K., Sweeten, T. L., McMahon, W. M., Fujinami R. S. 2006: Hyperserotinemia and altered immunity autims. Journal of Autism & Developmental Disorders 2006; Jul; 36(5):697–704. http://link.springer.com/article/10.1007/s10803-006-0100-7#page-1
  67. Erin Ingudomnukula, Simon Baron-Cohena, Sally Wheelwrighta and Rebecca Knickmeyer: Elevated rates of testosterone-related disorders in women with autism spectrum conditions. Hormones and Behavior
  68. Brosnan M , Turner-Cobb J , Munro-Naan Z , Jessop D 2009: Absence of a normal cortisol awakening response (CAR) in adolescent males with Asperger syndrome (AS. Psychoneuroendocrinology, 34(7), s. 1095–1100
  69. Jutta Backhaus, Klaus Junghanns and Fritz Hohagen: Sleep disturbances are correlated with decreased morning awakening salivary cortisol.
  70. Gehan A Mostafa and Laila Y AL-Ayadhi 2011: A lack of association between hyperserotonemia and the increased frequency of serum anti-myelin basic protein auto-antibodies in autistic children. Journal of Neuroinflammation 2011, 8:71. http://www.jneuroinflammation.com/content/pdf/1742-2094-8-71.pdf
  71. Variable cortisol circadian rhythms in children with HFA and anticipatory stress. Blythe A. Corbett, Sally Mendoza, Jacob A. Wegelin, Vanessa Carmean, and Seymour Levine. J Psychiatry Neurosci. 2008 May; 33(3): 227–234. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2441887/
  72. Elevated cortisol during play is associated with age and social engagement in children with autism. Molecular Autism 2010, 1:13. http://www.biomedcentral.com/2040-2392/1/13
  73. Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2199264/ Jonas Melke, Hany Goubran-Botros ym.
  74. Luci Wiggs & Gregory Stores: Sleep patterns and sleep disorders in children with autistic spectrum disorders: insights using parent report and actigraphy. Developmental Medicine & Child Neurology / Volume 46 / Issue 06 / June 2004, s. 372–380. http://journals.cambridge.org/action/displayAbstract?fromPage=online&aid=222203
  75. Abnormal melatonin synthesis in autism spectrum disorders. Mol Psychiatry. 2008 January; 13(1): 90–98. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC2199264/ Jonas Melke, Hany Goubran-Botros, Pauline Chaste ym.
  76. Testosterone may bump autism rates in males. Karen Rowan. 2/18/2011. http://www.msnbc.msn.com/id/41671269/ns/health-mental_health/t/testosterone-may-bump-autism-rates-males/#.UQZb_KC-nY8
  77. Valerie W Hu: Is retinoic acid-related orphan receptor-alpha (RORA) a target for gene-environment interactions contributing to autism? Neurotoxicology. 2012 Dec;33(6):1434-1435. doi: 10.1016/j.neuro.2012.07.009. Epub 2012 Aug 8. http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/22967355
  78. Biological sex affects the neurobiology of autism. Meng-Chuan et. al. 2013. Brain (2013) 136 (9): 2799-2815. 8.8.2013. http://brain.oxfordjournals.org/content/136/9/2799.full.pdf+html
  79. Amanda Crider, Roshni Thakkar, Anthony O Ahmed, Anilkumar Pillai. Dysregulation of estrogen receptor beta (ERβ), aromatase (CYP19A1), and ER co-activators in the middle frontal gyrus of autism spectrum disorder subjects. Molecular Autism, Published September 9 2014. http://www.molecularautism.com/content/5/1/46
  80. a b Maia Szalavitz: The boy whose brain could unlock autism. Matter
  81. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog. http://vectorblog.org/2013/08/autism-and-aspergers-are-different-at-least-on-eeg/
  82. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
  83. Tara Haelle: Brainwave test may help diagnose autism. HealthDay. September 23, 2014. http://www.cbsnews.com/news/brainwave-test-may-help-diagnose-autism/
  84. Alice B. Brandwein et al.: Neurophysiological Indices of Atypical Auditory Processing and Multisensory Integration are Associated with Symptom Severity in Autism. Journal of Autism and Developmental Disorders. September 2014. http://link.springer.com/article/10.1007/s10803-014-2212-9
  85. Heta Pukki: Autismin kirjon määrittelemisestä. Empowerment-päivät 19.11.2011.
  86. Ben Deen & Kevin Pelphrey Perspective: Brain scans need a rethink. Nature 31.10.2012
  87. Jani Kaaro: Tutkijat: Keskeinen autismiteoria voi perustua tekniseen virheeseen. Helsingin Sanomat 7.11.2012.
  88. Ben Deen & Kevin Pelphrey Perspective: Brain scans need a rethink Nature 31.10.2012
  89. W. Hirstein, P. Iversen, ja V. S. Ramachandran: Autonomic responses of autistic children to people and objects. Proceedings of the royal society, biological sciences. 2001 September 22; 268(1479): 1883–1888.
  90. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  91. Ronald A, Simonoff E, Kuntsi J, Asherson P, Plomin R: Evidence for overlapping genetic influences on autistic and ADHD behaviours in a community twin sample. Journal of Child Psychology and Psychiatry. 2008 May;49(5):535–542. Epub 2008 Jan 21. (englanniksi)
  92. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  93. Nearly 1 in 3 Kids with Autism Have ADHD Symptoms By Traci Pedersen June 8, 2013. (englanniksi)
  94. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  95. Viittausvirhe: Virheellinen <ref>-elementti; viitettä Kielinen05 ei löytynyt
  96. Donna Williams, Diagnosis.
  97. Kielinen M. (2005) Autism in Northern Finland; A perevalence, follow-up and descriptive study of children and adolescents with autistic disorder. Doctral Thesis. Sivu 26. (englanniksi)
  98. Ming et al. 2005: Reduced cardiac parasympathetic activity in children with autism. http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0387760405000288
  99. Lonsdale et al: Dysautonomia in Autism Spectrum Disorder: Case Reports of a Family with Review of the Literature. Autism Research and Treatment, Volume 2011 (2011). http://www.hindawi.com/journals/aurt/2011/129795/
  100. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  101. Methods for diagnosing pervasive development disorders, dysautonomia and other neurological conditions. http://www.google.com/patents/US8580522
  102. Pediatr Rev. 2013 Jan;34(1):19-27; quiz 28. doi: 10.1542/pir.34-1-19. Childhood obsessive-compulsive disorder. Sarvet B.
  103. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  104. Matti Huttunen: Lasten uhmakkuushäiriö. Lääkärikirja Duodecim 28.6.2013. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00384
  105. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1086
  106. Autism and GI Disorders. http://www.autismspeaks.org/what-autism/treatment/treatment-associated-medical-conditions/gi-disorders
  107. The impact of the metabotropic glutamate receptor and other gene family interaction networks on autism. Nature Communications, 2014. http://www.neuroscientistnews.com/research-news/three-gene-networks-discovered-autism-may-present-treatment-targets
  108. Autism Study Finds No Link to Celiac Disease; Gluten Reactivity Real. 25.9.2013. http://www.autismspeaks.org/science/science-news/autism-study-finds-no-link-celiac-disease-gluten-reactivity-real
  109. A Nationwide Study of the Association Between Celiac Disease and the Risk of Autistic Spectrum Disorders. Jonas F. Ludvigsson, MD, PhD1,2,3,4; Abraham Reichenberg, PhD5,6; Christina M. Hultman, PhD2; Joseph A. Murray, MD4. JAMA psychiatry November 2013, Vol 70, No. 11. http://archpsyc.jamanetwork.com/article.aspx?articleid=1743008
  110. Nieminen-von Wendt, Taina: On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, 2004. Teoksen verkkoversio. (englanniksi) – G. E. Ssucharewa 1926: Die schizoiden Psychopathien im Kindesalter. Monatsschrift für Psychiatrie und Neurologie 60:235–261.
  111. Asperger H (1938), Das psychisch abnorme Kind. Wiener klinische Wochenschrift 51: 1938, s. 1314–1317.
  112. Autistic disturbances of affective contact: Nerv Child, 1943, 2. vsk, s. 217–50.
    L. Kanner: Acta Paedopsychiatr, 1968, 35. vsk, nro 4, s. 100–136. Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  113. Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für psychiatrie und nervenkrankheiten 1944; 117:76–136.
  114. Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten 1944; 117:76–136. Sivu 85.
  115. Hans Asperger 1944: Die „Autistischen Psychopathen“ im Kindesalter. Archiv für Psychiatrie und Nervenkrankheiten 1944; 117:76–136. Sivut 85, 108,109,118.
  116. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 141.
  117. Hans Asperger (1968), Zur Differentialdiagnose des Kindlichen Autismus. Acta paedopsychiatrica, 35, s. 136–145. Sivu 140.
  118. Nancy Fliesler: Autism and Asperger’s are different… at least on EEG. 15.8.2013. Vector. Boston Childrens hospitals science and clinical innovation blog. http://vectorblog.org/2013/08/autism-and-aspergers-are-different-at-least-on-eeg/
  119. Duffy FH, Shankardass A, McAnulty GB, & Als H 2013: The relationship of Asperger’s syndrome to autism: a preliminary EEG coherence study. BMC Medicine 2013, 11:175.
  120. Arn van Krevelen 1963: On the relationship between early infantile autism and autistic psychopathy. Acta Paedopsychiatria 30. Pages 303–323.
  121. D. Arn van Krevelen, Early infantile autism and autistic psychopathy. Journal of Autism and Childhood Schizophrenia 1971 Jan–Mar;1(1):82–86. s. 84.
  122. Gary B. Mesibov, Victoria Shea, Lynn W. Adams 2001: Asperger Syndrome and High Functioning Autism. s. 16.
  123. Asperger, H. (1979), Problems of Infantile Autism. Communication, 13, 45–52. (Lecture given at Fribourg, Switzerland on 13 March 1977). Asberger Syndroom Literatuurlijst. drs. J.H. Jessurun.
  124. Lorna Wing: Asperger syndrome: a clinical account. Psychol Med 11 (1): 115–29. 1981.
  125. Autismikouluttaja Heta Pukin haastattelu Inhimillinen tekijä -ohjelmassa 13.02.2008. Yle Elävä arkisto. http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/autismi_on_edelleen_arvoitus_100312.html#media=100313
  126. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivut 22-23.
  127. Anna-Sofia Berner: Waiffeilta pääsy kielletty. Helsingin Sanomat 18.5.2014, C13
  128. Prevalence of Autism Spectrum Disorders in a Total Population Sample. American Journal of Psychiatry 168:904–912. September 2011. Young Shin Kim ym.
  129. Changes in Prevalence of Parent-reported Autism Spectrum Disorder in School-aged U.S. Children: 2007 to 2011–2012. National health statistics reports. Number 65 n March 20, 2013. Blumberg et. al. http://www.cdc.gov/nchs/data/nhsr/nhsr065.pdf
  130. Clements, John & Zarkowska, Ewa (2006) Behavioural Concerns & Autistic Spectrum Disorders. Jessica Kingsley Publishers, London.
  131. Mattila ML, Hurtig T, Haapsamo H, Jussila K, Kuusikko-Gauffin S, Kielinen M, Linna SL, Ebeling H, Bloigu R, Joskitt L, Pauls DL & Moilanen I (2010) Comorbid psychiatric disorders associated with Asperger syndrome/high-functioning autism: a community- and clinic-based study. J Autism Dev Disord 40(9): 1080–1093. Sivu 1087
  132. Autism Spectrum Disorder.
  133. OCD 10. Diagnostiset kriteerit.
  134. Scott Michael Robertson: Neurodiversity, Quality of Life, and Autistic Adults: Shifting Research and Professional Focuses onto Real-Life Challenges. Disability Studies Quarterly Vol 30, No 1 (2010).
  135. Thorkil Sonne: Recruit Autistics. Drake Bennett, Wired Magazine 9.21.2009.
  136. Interview mit Thorkil Sonne, Gründer der dänischen Firma Specialisterne, einer Arbeitsvermittlung für Autisten. http://sonderpaedagoge.de/alt/serie/sonne/index.phtml
  137. Better, faster... and no office politics: the company with the autistic specialists.
  138. Interview mit Thorkil Sonne, Gründer der dänischen Firma Specialisterne, einer Arbeitsvermittlung für Autisten. Englanninkielinen artikkeli. http://sonderpaedagoge.de/alt/serie/sonne/index.phtml
  139. Kati Valjus:Avotyö avaa ovia työelämään. Kehitysvammaisten tukiliitto ry.
  140. Eduskunnan toimenpidealoite 59/2008 vp Vammaisten työosuusrahan korottaminen. Tuomo Puumala 21.10.2008. http://www.eduskunta.fi/triphome/bin/thw.cgi/trip/?${APPL}=utptpa&${BASE}=faktautptpa&${THWIDS}=0.54/1395442434_70935&${TRIPPIFE}=PDF.pdf
  141. Peter Schneider: Autistit tuntevat itsensä erilaisiksi. Autismi 2/2014, sivu 23.
  142. Pirkko Leskelä: Perusopetuksen kolmiportainen tuki. Autismi-lehti 1/2014, sivu 29.
  143. Simon Baron-Cohen: Is Asperger’s syndrome/High-Functioning Autism necessarily a disability?

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]