Autismin kirjo

Autismin kirjolla eli autismin spektrillä viitataan laaja-alaisiin kehityshäiriöihin (Pervasive Developmental Disorders, PDD), joka on yhteisnimitys Aspergerin, Kannerin, Rettin ja Hellerin oireyhtymille sekä älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvälle hyperaktiivisuusoireyhtymälle. Suomessa käytössä oleva ICD 10 -tautiluokitus ei kuitenkaan tunne termiä autismin kirjo.

Yhdysvalloissa käytössä olevaa tautiluokitusta ollaan uudistamassa siten, että edellä mainittujen oireyhtymien virallinen diagnoosinimeke muuttuisi autismin kirjon häiriöksi.

Autismin kirjon henkilöitä on kaikkialla maailmassa, kaikissa etnisissä ryhmissä ja yhteiskuntaluokissa. Arviot autismin kirjon henkilöiden väestöosuudesta vaihtelevat nykyisin noin 0,6:n ja 1,2 prosentin välillä. Kaikkiaan noin 50 000 suomalaista kuuluu autismin kirjoon. Lähes 80 % autismin kirjoon kuuluvista on henkilöitä, joilla on Aspergerin oireyhtymä ja noin 20 prosentilla on Kannerin oireyhtymä.

Aspergerin syndrooman lisääminen tautiluokitukseen ja lisääntynyt tietoisuus autismin kirjosta ovat johtaneet autismin kirjon diagnoosien määrän kasvuun. Autismin kirjolaisilla esiintyy usein myös muita perinnöllisiä neurologisia poikkeamia kuten epilepsia, Touretten oireyhtymä tai tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö (ADHD). Myös autoimmuunisairaus keliakia on yleinen.

Autismin kirjon lapsi asettaa usein lelunsa tarkkaan järjestykseen

Historiaa

Venäläinen neurologi Grunja Jefimovna Suhareva (1891–1981) julkaisi vuonna 1926 ensimmäisen tieteellisen autismin kirjon henkilöitä esittelevän tutkimuksen. Seuraavat autismin kirjoa käsittelevät tutkimukset julkaistiin vasta toisen maailmansodan aikana. Amerikkaan emigroitunut lastenpysikiatri Leo Kanner julkaisi vuonna 1943 ns. Kannerin autismia käsittelevän tutkimuksen. Itävaltalainen lastenlääkäri ja erityispedagogi Hans Asperger julkaisi heti seuraavana vuonna Aspergerin syndroomaa käsittelevän tutkimuksen.

Kanner kiinnitti tutkimuksessaan huomiota lapsiin, jotka pysyttelivät passiivisena muiden yrittäessä saada heihin kontaktia.

Varhaislapsuuden autismia luultiin toisinaan skitsofreniaksi, koska myös skitsofreenikot saattavat pysytellä omissa oloissaan ja höpistä itsekseen outoja lauseita. Kahta Kannerin kuvailemaa autistia oltiinkin ehditty luulemaan skitsofreenikoiksi. Kannerin käyttämä skitsofrenian oirekuvauksesta lainattu termi "autistinen" oli luonnollisesti omiaan lisäämään väärinkäsityksen riskiä.

Skitsofrenian sekoittamisesta autismiin seurasi, että lastenpsykiatriassa käytettiin käsitteitä lapsuuden psykoosi ja lapsuusiän skitsofrenia, joiden piiriin autismikin kuului. Autismi erotettiin omaksi tautiluokituksekseen vasta 1980-luvulla. Kansainvälisessä tautiluokituksessa ICD-10 alkuperäinen käsite yksittäisestä häiriöstä laajentui nykyiseksi käsitteeksi laaja-alaiset kehityshäiriöt vuonna 1994. Tällöin myös Yhdysvalloissa käytössä olevaan DSM-IV tautiluokitukseen lisättiin diagnoosit Aspergerin oireyhtymä, epätyypillinen autismi, Rettin oireyhtymä sekä Hellerin oireyhtymä eli lapsuuden disintegratiivininen kehityshäiriö.

Autismikirjon alatyypit ICD-10 mukaan

F84 Laaja-alaiset kehityshäiriöt

F84.0 Kannerin oireyhtymä (varhaislapsuuden autismi)

F84.1 Epätyypillinen autismi

F84.2 Rettin oireyhtymä

F84.3 Hellerin oireyhtymä (disintegratiivinen kehityshäiriö)

F84.4 Älylliseen kehitysvammaisuuteen ja kaavamaisiin liikkeisiin liittyvä hyperaktiivisuusoireyhtymä

F84.5 Aspergerin oireyhtymä

F84.8 Muu lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

F84.9 Määrittämätön lapsuusiän laaja-alainen kehityshäiriö

Diagnoosi

Autistinen yksinäisyys ja pakonomainen tarve samanlaisena toistuviin asioihin olivat Kannerin mukaan autismin keskeiset piirteet. Laaja-alaiset kehityshäiriöt diagnosoidaan edelleenkin tyypillisen käyttäytymisen perusteella. Tärkeimmät kolme tutkittavaa aluetta ovat kommunikaatio, kiinnostuksen kohteet ja sosiaalinen vuorovaikutus. Autismin spektrin monimuotoisuus johtuu siitä, että näiden kolmen alueen komponentit esiintyvät lukuisissa erilaisissa yhdistelmissä. Usein ilmenee lisäksi stereotyyppistä, toistavaa käytöstä ja eri maneereita. Myös ali- tai yliherkkyys ympäristön ärsykkeille on tavallista. Oirekuva voi vaihdella henkilöstä toiseen suurestikin. Autismin spektrin piirteet vaihtelee siis yksilöllisesti ja muuttuu henkilön kehittymisen myötä, jonka vuoksi diagnostisten rajojen asettaminen on vaikeaa. Kun diagnoosi tehdään varhain puhutaan autismista. Myöhemmin tehty diagnoosi on tavallisesti Asperger

Diagnoosin ongelmia

Autismin diagnosointi ei ole yksinkertaista. Se on oireyhtymä. Diagnoosissa pisteytetään ja summataan tutkittavan käytökseen ja kommunikointiin liittyviä oireita diagnostisesta oireluettelosta. Vaikka kahdella autismin kirjoon kuuluvalla diagnoosi olisi sama, lopputulos saattaa koostua aivan erilaisista oireista. Yksittäisiä ja eriasteisia Asperger-piirteitä esiintyy muissakin henkilöissä kuin diagnosoiduissa tai diagnosoitavissa olevissa. Aspergerin syndroomasta on tunnistettu jo erilaisia alaryhmiä, joten määritelmä saattaa tulevaisuudessa laajentua. Rettin syndroomaa pidetään myös autismin kirjoa sivuavana. Autismioireiden yhteydessä esiintyy usein myös keskittymishäiriötä (ADHD), Touretten oireyhtymää, epilepsiaa ja dysfasiaa. Psykiatrisena diagnoosina on usein laaja-alainen kehityshäiriö. Se sisältää kaikki edellä mainitut neurologiset oireyhtymät eikä ole kovin tarkkarajainen. Vaikka lapsen ongelmat näyttävät psyykkisiltä, psykiatrinen diagnoosi ei yksin sovi hoidon suunnitteluun, vaan vaatii moniammatillista tiimiä, jossa on mukana myös neurologian ja neuropsykologian asiantuntemus.

Aspergerin oireet on virheellisesti sekoitettu skitsofreniaan. Vielä 10 vuotta sitten autismin kirjon piirteet diagnosoitiin usein psykoosina. Autismin kirjon oireyhtymät oli huonosti tunnettu ja vielä harvemmin tunnustettu. Lastenpsykiatrian piirissä edelleenkin löytyy niitä jotka kutsuvat autismin kirjon oireyhtymiä, kuten Aspergeria "kiistetyksi" syndroomaksi. Autismin kirjon laaja-alaisia kehityshäiriöitä käytetään toisinaan (vastoin varsinaista diagnoosikriteeristön määritelmää) myös kuvaamaan tilannetta, jossa lapsella on vakavia psyykkisiä ongelmia, esimerkiksi psykoottistyyppistä käyttäytymistä. Erot termin käytössä näyttävät liittyvän tapaan arvioida psyykkistä kehitystä; käytetyllä teoreettisella ja terapeuttisella viitekehyksellä voi olla merkitystä ongelman määrittelyssä. Suomalaisten autismin kirjon tutkijoiden mukaan ICD-10 ja DSM-IV eivät ole erityisen yhteismitallisia. Vielä ongelmallisempaa on, että jos verrataan Gillbergin käyttämiä kriteerejä uudella mantereella laajassa käytössä olevaan Szatmarin kriteereihin, niin osoittautuu, että niiden välillä vallitsee negatiivinen korrelaatio. Tämä siis tarkoittaa, että Szatmarin kriteerien täyttyminen ”suojaa” siltä, että Gillbergin kriteerit täyttyvät. Tästä voidaan tietenkin päätellä, että 1990-luvun alun tietämystä edustavat ICD-10 ja DSM-IV ovat korjauksen tarpeessa. Tutkijoiden mukaan korjaus tehdäänkin seuraavan kymmenvuotiskauden aikana.

Vääriä diagnooseja

Autismin kirjon piirteet

Autismin kirjon piirteiden avulla määritellään autismin vaikeusastetta. Yleisesti autismiksi kutsutaan autismin kirjon kolmea vaikeinta diagnostista luokkaa. Autismi diagnosoidaan yleensä lapsena. Voidaan puhua sulkeutuneista, passiivisista ja aktiivisista, mutta oudosti käyttäytyvistä lapsista. Sulkeutuneita ja passiivisia sanotaan vaikeasti autistisiksi LFA (Low Functioning Autism). Autismista, johon liittyy verrattain korkea toiminnallinen kyky, käytetään nimitystä HFA (High Functioning Autism) hyvätasoinen autismi. Se on lähellä Aspergerin oireyhtymää, autismin kirjon lievempää muotoa. Aspergerin syndroomaa saatetaan käyttää joskus jopa "paremman puutteessa", kun henkilöllä on selvästi autismin kirjoon liittyviä piirteitä, mutta mikään muukaan syndrooma ei täsmää. Tällöin kuitenkin kyseessä voi olla epätyypillinen autismi.

Vaikka autistisia oireita voidaan lievittää ja vaikka erityyppiset liitännäisongelmat – kuten alkoholismi, äkilliset sekavuustilat, masentuneisuus ja pakonomainen kiinnostus kuolemaa kohtaan – hämärtävät oireyhtymän kliinistä kuvaa, keskeistä on, että nämä henkilöt eivät edelleenkään kykene olemaan nopeassa ja intuitiivisessa vuorovaikutuksessa muiden kanssa sosiaaalisesti hyväksyttävällä ja joustavalla tavalla. Tämän vuoksi heiltä lähes täysin puuttuu luonnollinen improvisoimiskyky. Yksittäiset henkilöt voivat silti omaksua suuren määrän erilaisia sosiaalisia rooleja ja lyhyen aikaa selviytyä hyvinkin jonkin tällaisen roolin esittämisestä – ja siten näyttää tässä suhteessa normaaleilta. Usein kuitenkin myös tällaisissa tapauksissa henkilöiden puutteellinen kyky improvisoida havaitaan yleensä nopeasti. Kokemukset, elämäntapahtumat ja hoito eivät vaikuta jäykkyyteen, rutiineihin ja takertumiseen.

Vuorovaikutusongelmat

Ihminen on jo syntymästään kehittynyt havaitsemaan erityisen herkästi muut ihmiset ympärillään. Erityisesti tunteiden tulkinta kasvojen ilmeiden perusteella kehittyy nopeasti. Kohta lapsi alkaa myös erottaa omat tunteensa ja ajatuksensa ympärillä olevien ihmisten tunteista. Jos nämä varhaisen vuorovaikutuksen taidot eivät kehity normaalisti, puhutaan autismin kirjon ongelmista. Joillakin lapsilla nämä vuorovaikutusongelmat näkyvät jo hyvin pienenä, toisilla lapsilla vasta myöhemmin. Jos lapsi ei opi puhumaan ennen kolmatta ikävuottaan, epäillään autismia, mutta lapsi joka oppii puhumaan, vaikka käytös muuten saattaa olla autistinen, saattaa jäädä diagnosoimatta ennen kouluikää, sillä kotona opitaan usein tulemaan toimeen poikkeuksellisesti käyttäytyvän lapsen kanssa. Autismin spektrin piirteet voidaan nähdä osana lapsen luonteenpiirteitä. Lasta saatetaan pitää tavallista tarkempana ja ujona. Viimeistään autismin spektrin ongelmat näkyvät kodin ulkopuolella erilaisina sosiaalisen vuorovaikutuksen ja oppimisen vaikeuksina ennen murrosikää.

Autismin vuorovaikutusongelmat ovat sosiaalisia, kielellisiä ja ajan tajuun liittyviä. Nämä ilmenevät mm. ymmärryksen, ilmaisun, ajattelun, tunteitten ja liikkeiden vaikeutena. Ne eivät ole samanlaisia kaikilla vaan yksilöllinen vaihtelu on suurta. Seuraava taulukko on malli siitä, miten nämä vaikeudet vaikuttavat monella tasolla toinen toisiinsa. Vuorovaikutusongelmien seurauksena saattaa olla haastava käytös .

Sosiaaliset vaikeudet näkyvät sosiaalisten vihjeitten tulkinnan väärinkäsityksinä. Sosiaalinen ilmaisuntarve on niukkaa. Ajattelu on ratkaisukeskeistä. Tunteiden hallinta on heikkoa ja eleet ja ilmeet jäykkiä ja vaikeasti tulkittavia.

Kielelliset vaikeudet näkyvät abstraktienkin asioiden konkreettisena ymmärtämisenä. Myös kielellinen ilmaisu on konkreettista. Ajattelu on mustavalkoista. Kompromissit ovat vaikeita. Eläytyminen kielen keinoin on vaikeaa. Eleviestintä on jäykkää.

Ajan taju on vaikeaa. Tämä näkyy ajattomuutena sekä ilmaisun ja toiminnan hitautena. Ajatteluakin on vaikea jaksottaa abstrakteiksi kokonaisuuksiksi. Tunneilmaisu ei ota huomioon aikaa eikä paikkaa. Rytmitaju on hyvä, musiikkiin on helppo eläytyä, mutta on vaikeuksia tuottaa toimia kielellisten ohjeitten mukaan.

Vaikeus	Ymmärrys	Ilmaisu	Ajattelu	Tunteet	Liikkeet
Sosiaalinen	Tulkinta	Tarve	Ratkaisu	Hallinta	Ilmeet
Kielellinen	Konkretia	Konkreettinen	Kyllä / Ei	Eläytyminen	Jäykkyys
Ajallinen	Ajattomuus	Hitaus	Jaksottomuus	Sopivuus	Rytmi

Geneettinen pohja

Autismin kirjon ongelmat esiintyvät usein suvuittain. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä on monissa tapauksissa suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen kuin lapsuuden kokemuksilla. Tutkimuksissa on todettu, että autismin kirjon oireiden aiheuttajia yhdistää enemmän tai vähemmän tietty geenijoukko, joka esiintyessään aiheuttaa yhtä tai useampaa oiretta. Kyseisen geenijoukon ohella on usein havaittu esiintyvän myös monia myönteisiä vaikutuksia. Tämä lienee osasyynä siihen, että autismin kirjon häiriöt eivät näytä vähentyvän kansanterveydessä (katso autismi epidemiana). Uusimmat tutkimukset ovat edelleen vahvistaneet autismin geneettisen pohjan.

Ravinnon merkitys

Tutkimusten mukaan autismin kirjon oireita voidaan helpottaa sopivalla ravinnolla. Omega-3- ja omega-6-rasvahapot ovat aivan välttämättömiä aivojen normaalille kehitykselle ja toiminnalle, mutta monesti ne puuttuvat nykyajan ruokavaliosta. Niitä esiintyy kaloissa ja äyriäisissä sekä joissakin pähkinöissä ja siemenissä sekä vihreissä lehtivihanneksissa. Kaikki ihmiset tarvitsevat riittävän määrän näitä HUFA-rasvahappoja sekä aivojen toimintaa että fyysistä terveyttä varten. Rasvahapporavintolisien ei voida odottaa auttavan jokaisessa tapauksessa, mutta ne voivat auttaa korjaamaan rasvahappojen puutteen oireet mm. seuraavissa oireissa:

• karhea tai kuiva iho
• kiillottomat tai elottomat hiukset, hilse
• hauraat kynnet
• allergiset iho-oireet
• astma
• heikko hämäränäkö
• herkkyys kirkkaalle valolle
• kaksoiskuvat lukiessa
• keskittymisvaikeudet
• työmuistiongelmat
• emotionaalinen yliherkkyys
• masentuneisuus
• voimakkaat mielialanvaihtelut
• ahdistuneisuus
• nukahtamisvaikeudet

Myös keliakia on autismin kirjon ihmisillä yleistä. Hoito keliakiaan on gluteenia sisältävien viljatuotteiden, vehnän, ohran ja rukiin, poistaminen ravinnosta. Vilja itsessään on ihmiselle välttämätön ravintoaineiden, erityisesti kuidun, lähde, joten edellämainitut viljalajit kannattaa korvata gluteenittomilla viljoilla. On viitteitä, että autismi saattaisi osaksi johtua immunologisista syistä (viljojen ja maidon proteiinit).

Kuntoutuksesta

Autismin kirjon oireyhtymiin ei ole olemassa toimivaa lääkehoitoa.

Autistisen lapsen neuropsykologinen kuntoutus pitäisi aloittaa mahdollisimman varhain, mieluiten noin 2-4 vuoden iässä. Etenkin Kannerin autistit hyötyvät intensiivisestä terapiasta. Nämä varhaislapsuuden autismidiagnoosin saaneet ovat yleensä vaikeavammaisia, jolloin heidän kuntoutuksestaan vastaa Kansaneläkelaitos.

Autismia ei voi parantaa. Siihen liittyviä oireita voidaan kuitenkin helpottaa ja sekä kommunikointia että vuorovaikutustaitoja parantaa. Tämä kehitys näkyy parhaiten perheiden sisällä. Suotuisa kehitys vaatii intensiivistä työtä ja ympäristön tukea. Pelkästään kahdenkeskisillä terapioilla, kuten psykoterapia, ei ole merkitystä, vaan terapia vaatii moniammatillista yhteistyötä. Autistisella lapsella on usein monia kuntoutusmuotoja kuten puheterapia, erilaiset visuaaliset harjoitteet, Lovaasin terapia, TEACCH (Treatment and Education of Autistic and Related Communication Handicapped Children), Portaat-varhaiskuntoutus ja PECS (Picture Exchange Communication System). Myös 1950-luvulla kehitettyä sensorisen integraation terapiaa (SI-terapia) on tarjolla, mutta se on tutkimusten mukaan vaikutuksetonta.

Autismin kirjolle ovat ominaisia vuorovaikutusongelmat. Laitoshoidossa pyritään poistamaan käytös jona ongelma näyttäytyy. Näin ei kuitenkaan saada aikaan pysyviä tuloksia, sillä uusissa olosuhteissa henkilö ei tiedä miten soveltaa oppimaansa. Parhaisiin tuloksiin päästään niissä olosuhteissa, joissa ihminen toimii sopeuttamalla vuorovaikutustaidot sosiaalisesti hyväksyttävään muotoon. Tämä tarkoittaa henkilökohtaisten vahvuuksien tukemista. Tärkeää on selvitä jokapäiväisen elämän paineissa. Autismin kirjon ongelmat tulevat mm. aistiherkkyyksistä ja erilaisesta maailman kokemisesta. Outona häirikkönä ja pelottavana kummajaisena hän kokee olevansa kuin Notre Damen kellonsoittaja. Nostamalla oppimisvaikeuksista kärsivän yksilön itsetuntoa ja huomioimalla henkilön vahvuudet, hänen suhteensa muuhun maailmaan ja muun maailman suhde häneen tasapainottuu. Tärkeintä kuntoutusta autismin kirjossa on asianmukainen tuki koulutuksessa.

Laitoshoito vai avohoito

Laaja-alaisten kehityshäiriöiden syyksi epäillään toisinaan myös kasvatusta ja lapsen elinolosuhteita, ravitsemusta sekä myrkkyjä ja lisäaineita sekä rokotteita. Välillä esitetään myös, että autismin kirjon piirteet ovat yleisinhimillisiä ja vanhemmat vain yrittävät hyötyä hankkimalla diagnoosin lapselleen. Autismin kirjon häiriöitä tulkitaan psykiatriassa myös lapsuuden psykoosiksi. Edelleenkin psykodynaamisen koulukunnan mukaan kuntoutukseksi sopii psykoanalyysi, joka on kuitenkin todettu useassa tutkimuksessa hyödyttömäksi ja jopa haitalliseksi. Kognitiivinen psykoterapia sen sijaan sopii paremmin.

Lasten asperger diagnosoidaan psykiatriassa usein muuksi laaja-alaiseksi kehityshäiriöksi. Laaja-alaisia kehityshäiriöitä hoidetaan Suomessa sekä laitoksissa että kotona. Hoito vaihtelee eri puolilla Suomea. Laitoshoito on edelleen erittäin yleistä, vaikka kansainvälisissä suosituksissa pitäisi siirtyä perhekeskeiseen avohoitoon. Stakesin tutkimuksessa Psykiatrian erikoisalan laitoshoito 2005 lasten laitoshoidon erot eri puolilla maata on huomattavan suuret.

Kehitysvammaisilla autisteilla tavataan suhteellisen usein haastavaa käyttäytymistä, joka liittyy usein ympäristötekijöihin ja pakkoon, vaatimuksiin tai haluun saada jotain mieluista. Haastavaa käyttäytymistä on yritetty hillitä psykoosilääkkeillä, vaikka niiden tehosta ei ole ollut tutkittua tietoa. Uusimpien tutkimusten mukaan psykoosilääkkeet eivät vähennä haastavaa käytöstä, vaan pikemminkin lisäävät sitä.

Haastava käytös johtuu usein myös unen puutteesta, joka on autismin kirjossa yleistä. Melatoniini nopeuttaa erään tutkimuksen mukaan unihäiriöstä kärsivien autismin kirjon lasten nukahtamista keskimäärin 18 minuutilla. Unen osuus nukkumiseen käytetystä ajasta ei kuitenkaan lisääntynyt merkitsevästi, koska melatoniini lisäsi yöunen katkonaisuutta. Tuloksissa oli lisäksi hyvin paljon yksilöllistä vaihtelua.

Opetuksesta ja ohjauksesta

Autismin kirjoon kuuluminen ei välttämättä tarkoita vain ongelmia, vaan esimerkiksi asperger ja hyvätasoinen autismi HFA merkitsevät myös vahvuuksia. Koulussa autismin kirjon piirteet näkyvät usein siinä, että oppija on oman tiensä kulkija. Hän ei toimi niin kuin yleensä odottaisi ikäistensä tekevän. Lapsi saattaa ymmärtää ohjeet väärin ja usein konkreettisella tavalla. Tämä saattaa johtaa omaperäisiin ratkaisuihin. Koulunkäynti ei kuitenkaan suosi omaperäisiä ratkaisuja. Huomatessaan toimivansa ”väärin” lapselle syntyy epävarmuus. Koulussa lapsi oppii katsomaan ensin mitä muut tekevät ja pyrkii sitten tekemään samalla tavalla kuin muutkin. Monesti ajatellaan, että vahvasti strukturoitu opetus on parasta opetusta autistin spektrin opiskelijoille. Se on varmasti totta siinä mielessä, että ajan ja oman toiminnan ohjaus on heikkoa. Jo opiskelun alkaessa tarvitaan siis selkeä struktuuri ja ohjelma, joka kattaa koko opiskeluajan. Tämä ei kuitenkaan riitä, sillä autismin spektrin opiskelijan kiinnostuksen kohteet ohjaavat voimakkaasti hänen opintojaan. Siksi opetussuunnitelman mukaiset sisältöalueet eivät välttämättä toteudu siinä mielessä, kuin ne on oppilaitoksen opetussuunnitelmaan kirjattu.

Opiskelijan ohjauksessa ja opetuksessa erityiset kiinnostuksen kohteet aiheuttavat sen, että joissakin oppiaineissa opiskelija saa helposti täysiä pisteitä ja suorituksia jopa enemmän kuin on tarpeen. Toisissa oppiaineissa osallistuminen saattaa olla heikkoa ja suoritukset jäävät toteutumatta. Autismin spektrin opiskelijoita auttaa yksilöity henkilökohtainen opetussuunnitelma, mutta se ei yksin riitä. Joustavuutta tarvitaan myös opetussuunnitelman sisältöihin ja niiden toteutukseen, jotka ovat usein liian kankeita. Opiskelun alussa opetuksen toteutus ei useinkaan hahmotu opiskelijalle niin, että hän voisi tehdä itselleen sopivia valintoja. Joskus valintamahdollisuudetkin saattaa olla lähes olemattomat. Henkilökohtaista opetussuunnitelmaa pitäisi tarkentaa opiskelun kuluessa.

Erityisesti oppiaineissa, joissa huomataan kiinnostuksen puute, pitäisi miettiä, miten opetusta voitaisiin toteuttaa toisella tavalla. Sekä opetusmenetelmiä että sisältöjä olisi syytä tarkistaa siitä näkökulmasta, miten niistä saataisiin autismin spektrin opiskelijalle mielekkäitä kokonaisuuksia. Erityisopettajan autismin spektrumin vaikeuksien tuntemus voi olla tässä arvaamattomaksi avuksi. Usein uskotaan, että tiukat rajat ja pakko toimii autistiselle opiskelijalle. Pakkotilanteessa opiskelija saattaa kuitenkin mennä aivan jumiin tai käyttäytyä odottamattomasti. Tämä ei johda oppimista eteenpäin. Motivaatio ja innostus pitää löytyä opiskelijasta itsestään jos halutaan päästä eteenpäin. Autistinen ihminen on usein sinnikäs. Löytäessään tavoitteensa hän harvoin antaa periksi. Psykiatria saattaa pitää tilannetta patologisena ja sekoittaa sen pakko-oireisuushäiriöihin. Autistinen mielenkiinto ei kuitenkaan ole aina patologista. Koulutuksen tehtävä on ohjata tätä mielenkiintoa sosiaalisesti rakentaviin kohteisiin. Löytämällä yhdessä opiskelijan kanssa oppiaineesta aspektin, joka sopii opiskelijan erityiseen mielenkiinnon kohteeseen, saatetaan päästä pattitilanteesta ja opinnot alkavat sujua jopa paremmin kuin oli odotettu.

Tutkija Simon Baron-Cohenin mukaan autismin kirjon lapsen erityisominaisuudet kannattaa huomioida esimerkiksi seuraavasti :

1. Lapsi viihtyy paremmin esineiden kuin ihmisten parissa — ei siis tarvitse huolestua, jos lapsi leikkii mielellään yksin.
2. Lapsi viestii vähemmän kuin muut — on seurattava tarkemmin lapsen tarpeita.
3. Lapsi mieluummin seuraa omia mielihalujaan ja uskomuksiaan — kannustetaan lasta oppimaan rakentavia asioita.
4. Lapsi ei ole kiinnostunut yhteisistä tekemisistä muiden lasten kanssa — annetaan lapselle tilaisuus toimia ryhmässä myös itsenäisesti.
5. Lapsella on vahvat mielenkiinnon kohteet — hyödynnetään mielenkiinnon kohteita vaikeiden asioiden oppimiseksi.
6. Lapsi havaitsee yksityiskohdat tarkasti — esimerkiksi marjassa ja sienimetsässä tästä on iloa koko perheelle.
7. Lapsi huomaa asioita, joita muut eivät huomaa — kannattaa luottaa lapseen siinä, miten hän kokee tilanteen.
8. Lapsen käsitys olennaisesta poikkeaa muista — antaa uuden näkökulman ja auttaa näkemään asioita uudessa valossa.
9. Lasta voivat kiinnostaa kuviot, muodot, numerot, kirjaimet ja listat — lähtee oppimisessa mielellään yksityiskohdista ja toistosta.
10. Lasta kiinnostavat pienet, kompleksit tai abstraktit systeemit — ymmärtää kokonaisuuksia, kun niistä tehdään järjestelmiä.
11. Lapsi lajittelee ja ryhmittelee mielellään kiinnostuksensa kohteet — siivous ja järjesteleminen kiinnostavat toisin kuin muita lapsia.
12. Lapsi pyrkii tilanteiden hallintaan ja välttää epävarmuutta — suunnittelee mielellään esimerkiksi yhteisiä aikatauluja ja seuraa niiden toteutumista.

Tutkimuksia

Kontu, Elina (2004) Mielen ja musiikin ikkunat autismiin, väitöskirja Helsingin yliopisto http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/kay/sovel/vk/kontu/mielenja.pdf

Nieminen-von Wendt, Taina (2004). On the origins and diagnosis of asperger syndrome: a clinical, neuroimaging and genetic study. Väitöskirja Helsingin yliopisto. Väitöskirja ladattavana pdf-tiedostona (englanniksi)

Katso myös

• Autismi
• Asperger
• HFA
• Neuropsykologia
• Haastava käytös
• Luettelo autismin kirjon henkilöistä
• Autismin kirjon vahvuuksista
• Autistien oikeuksien liike
• Autistien päivä
• Maailman autismitietoisuuden päivä

Aiheesta muualla

• Autismi- ja Aspergerliitto
• Autismisäätiö

Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt

Autismi - HFA - Aspergerin oireyhtymä - Keskittymishäiriö - Touretten oireyhtymä - Dysfasia