Neurodiversiteetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neurodiversiteetti on "kiistanalainen konsepti, joka ... pitää epätyypillistä neurologista kehitystä normaalina ihmisten välisenä variaationa".[1]Jaarsma and Welin (2011) mukaan, "neurodiversiteettiliike kehitettiin 1990 luvulla (hyvän toimintakyvyn omaavien) autististen henkilöiden toimesta. Nykyään termi on vahvasti sidoksissa neurologisen tai neurokehityksellisen häiriön diagnoosin saaneiden henkilöiden ihmisoikeuksien puolesta taisteluun.".[1]

Sisällysluettelo

Historia [muokkaa]

Biodiversiteetti on yleisesti hyväksytty eläinkunnan ilmiö.[2] Alunperin inhimillisen neurodiversiteetin käsitteen omaksuivat muutamat autistiset ja autismin kirjoon kuuluvat ihmiset.[1] Myöhemmat ryhmät laajensivat käsitettä kattamaan myös muita autismiin liittymättömiä tiloja, kuten bipolaarihäiriötä, ADHD:ta,[3] skitsofreniaa,[4] sirkadiaanisen rytmin häiriöitä, puhevikoja, Parkinsonin tautia, lukihäiriötä, dyspraksiaa ja Touretten syndroomaa.[3][5]

Erään New York -nimisen lehden mukaan[6] käsitteen kehittäjänä pidetään Judy Singer -nimistä Aspergerin syndrooman omaavaa sosiologia. Käsite esiintyi ensimmäistä kertaa kirjallisessa julkaisussa The Atlantic -lehden artikelissa, jonka kirjoitti Harvey Blume 30. syyskuuta 1998. [7]

“ Neurodiversiteetti saattaa olla täsmälleen yhtä tärkeää ihmisrodulle kuin biodiversiteetti kaikelle elävälle. Kuka pystyy sanomaan, minkälainen neurologinen johdotus osoittautuu parhaaksi kullakin hetkellä? Esimerkiksi kybernetiikka ja tietokonekulttuuri saattaa suosia jokseenkin autistista mieltä. ”


Ennen tätä, vaikkei Blume käyttänyt nimenomaan termiä "neurodiversiteetti", hän kirjoitti New York Times -lehteen 30. kesäkuuta 1997:[8] "Kuitenkin, yrittäessään tulla toimeen NT-dominoidun maailman kanssa, autistit eivät ole halukkaita tai kykeneviä luopumaan omista tavoistaan. He ehdottavatkin uutta sosiaalista käsitystä, joka korostaa neurologista monimuotoisuutta. [...] Internetin keskustelu­palstoilla, joilla autistiset ihmiset keskustelevat, alkaa muodostua konsensus, [...] että NT on vain yksi monista neurologisista konfiguraatioista -- varmasti kaikista yleisin, muttei välttämättä paras."

Blume oli asian ensimmäisiä puolestapuhujia, joka ennakoi että Internet tulee olemaan tärkeässä roolissa neurodiversiteetin edistäjänä, sanoen:[9] "Tällä sidoksella Internetiin on myös poliittinen puolensa. CyberSpace 2000 -niminen projekti on omistautunut saamaan mahdollisimman monta autismin spektriin kuuluvaa ihmistä Internetiin vuoteen 2000 mennessä, syystä että "Internet on olennainen keino autistisille ihmisille elämänlaadun parantamiseen, koska se on monesti heidän ainoa keinonsa kommunikoida tehokkaasti. [...] Suurin haaste, jonka me kaikki tulemme kohtaamaan enenevissä määrin, Internetissä ja reaalimaailmassa, on katsoa itseämme uudella tapaa ja hyväksyä neurologinen diversiteetti."

Käsitteen käyttö on laajentunut yleismaailmallisempaan merkitykseen; esimerkiksi Iso-Britannian, Developmental Adult Neurodiversity Association (DANDA) kattaa kehityksellisen dyspraksian, ADHD:n, Aspergerin syndrooman ja vastaavat tilat.[10] Käsite sai laajempaa näkyvyyttä vuonna 2004 ilmestyneessä Amy Harmonin kirjoittamassa New York Times -lehden artikkelissa otsikolla "Neurodiversity Forever; The Disability Movement Turns to Brains".[11]

Autismin kirjo [muokkaa]

Neurodiversiteetti käsitteenä nojautuu havaintoon siitä, että autismilla on orgaaninen perusta, edustaen uudenlaista näkemystä, joka ei aseta syytä äidin ja kasvatuksen harteille, kuten 1900-luvun teorioilla oli tapana tehdä. Ennen 1980-luvun tieteellisiä löytöjä autismin tutkijat popularisoivat uskomusta, että autismi johtuisi huonosta kasvatuksesta; stigma säilyi, kunnes viimeaikainen geneettinen tutkimus kumosi tämän myytin.[12] On edelleen kiistanalaista, mistä autismi johtuu, ja se saattaakin olla seurausta monista tekijöistä jotka, ovat luonteelta geneettisiä, biologisia tai ympäristöllisiä; muutos on siinä, että nykyisin autismin ei uskota perustuvan täysin sosiaalisiin syihin. 1980-luvun autismin genitisöinti, jossa sillä sanottiin olevan orgaaninen perusta, oli muutos ,joka poiki neurodiversiteetin idean, jonka mukaan autistisuus voitaisiin hyväksyä luonnollisena erona yksilöiden välillä.[12]

Neurodiversiteettiin liittyvä kielenkäyttö on ollut hyvin kiistanalaista.[1] Lääketieteellistä mallia kannattavat leimaavat oppimiserot "häiriöiksi, vioiksi ja sairauksiksi". Tämän näkemyksen mukaan neurologiset poikkeavuudet ovat lääketieteellisiä tiloja, jotka voi ja tulee korjata.[13] Kirjoittaja David Pollak näkee neurodiversiteetin kaikenkattavana käsitteenä, joka viittaa jokaisen mahdollisen henkisen tilan tasavertaisuuteen. Osa kuitenkin hylkää sanan, koska se kuulostaa liian lääketieteelliseltä ja jättää varjoonsa niiden ihmisten tarpeet, joilla esiintyy eroavaisuuksia oppimisessa.[13]

Neurodiversiteetin kannattajat pyrkivät konseptualisoimaan autismin ja siihen liittyvien tilojen käsitteet uudestaan. Liikkeen päätavoitteisiin kuuluu:

  • Sen hyväksyminen, etteivät neurologisesti poikkeavat ihmiset tarvitse parannusta
  • Kielelliset muutokset nykyisellään käytettyyn termistöön kuten "tila, sairaus, tai häiriö"
  • Terveellisen tai itsenäisen elämisen ymmärryksen laajentaminen; uudentyyppisen autonomian hyväksyminen
  • Lisääntyneen kontrollin antaminen neurologisesti poikkeaville ihmisille heidän oman hoitonsa suhteen, kattaen hoitotavan, ajan ja mikäli mitään hoitoa tulisi ylipäätään olla.[14]

Jaarsma ja Welin kirjoittivat vuonna 2011, että "neurodiversiteettiväitteen laajempi versio, joka kattaa sekä vaikeasti autistiset (LFA, low functioning Autism) että korkean toimintakyvyn omaavat autistiset ihmiset (HFA, high functioning autism), on ongelmallinen. Ainoastaan neurodiversiteetin kapeampi versio, joka viittaa nimenomaan korkean toimintakyvyn omaaviin autistisiin ihmisiin, on kohtuullinen.[1] Yhteenvetona he toteavat, että korkean toimintakyvyn omaavat yksilöt, joilla autismia esiintyy, eivät välttämättä hyödy sellaisesta psykiatrisesta diagnostiikasta, joka pitää heitä viallisina, ja joissakin tapauksissa se on jopa vahingollista, sillä tällainen diagnoosi loukkaa heidän luonnollista tapaansa olla. Kuitenkin he pitävät kohtuullisena että tietyt autistiset kategoriat sisällytettäisiin psykiatriseen diagnostiikkaan. Heidän mielestään juuri tämä neurodiversiteettikonseptin kapeampi versio tulisi hyväksyä ja laajempi taas hylätä.[1]

Katso myös [muokkaa]

Lähteitä [muokkaa]

  1. ↑ a b c d e f Jaarsma P, Welin S (February 2011). "Autism as a Natural Human Variation: Reflections on the Claims of the Neurodiversity Movement" (PDF). Health Care Anal. doi:10.1007/s10728-011-0169-9. PMID 21311979. 
  2. ↑ (2011) The Politics of Neurodiversity: Why Public Policy Matters. Lynne Rienner Publishers. ISBN 978-1-58826-754-2. 
  3. ↑ a b Woodford, Gillian. 'We Don't Need to be Cured' Autistics Say. National Review of Medicine. Volume 3. No. 8. April 30, 2006. Retrieved February 23, 2008.
  4. ↑ Morrice, Polly (January 29, 2006) "Otherwise Minded" The New York Times, review of A Mind Apart: Travels in a Neurodiverse World
  5. ↑ Mackenzie, Robin; John Watts (2011-01-31). "Is our legal, health care and social support infrastructure neurodiverse enough? How far are the aims of the neurodiversity movement fulfilled for those diagnosed with cognitive disability and learning disability?". Tizard Learning Disability Review 16 (1): 30–37. Pier Professional. doi:10.5042/tldr.2011.0005 10.5042/tldr.2011.0005. Viitattu September 4, 2011. “We recommend, therefore, that the term neurodiverse include the conditions ASD, ADHD, OCD, language disorders, dyspraxia, dyslexia and Tourette's syndrome.” 
  6. ↑ Solomon, Andrew. "The Autism Rights Movement", New York Magazine, May 25, 2008. Luettu June 28, 2008. 
  7. ↑ Blume, Harvey. "Neurodiversity", The Atlantic, September 30, 1998. Luettu November 7, 2007. 
  8. ↑ Blume, Harvey. "Autistics, freed from face-to-face encounters, are communicating in cyberspace", The New York Times, June 30, 1997. Luettu November 8, 2007. 
  9. ↑ Blume, Harvey: "Autism & The Internet" or "It's The Wiring, Stupid" July 1, 1997. Media In Transition, Massachusetts Institute of Technology. Viitattu November 8, 2007.
  10. ↑ Home page. DANDA. Retrieved on 2007-11-08
  11. ↑ Harmon, Amy. Neurodiversity Forever; The Disability Movement Turns to Brains. The New York Times, May 9, 2004. Retrieved on 2007-11-08.
  12. ↑ a b Bumiller, Kristen. "The Geneticization of Autism: From New Reproductive Technologies to the Conception of Genetic Normalcy." Signs 34.4 (2009): 875-99. Chicago Journals. University of Chicago Press.
  13. ↑ a b Pollak, David. 2009. “Neurodiversity in Higher Education.” John Wiley & Sons, Ltd.
  14. ↑ Fenton, Andrew, and Tim Krahn. "Autism, Neurodiversity and Equality Beyond the Normal." Journal of Ethics in Mental Health 2.2 (2007): 1-6. Web. 10 November 2009.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Neurodiversiteetti&oldid=13114149