Neurodiversiteetti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Neurodiversiteetillä viitataan ihmiskunnan neurologiseen monimuotoisuuteen. Termi on johdettu biodiversiteetistä eli biologisesta monimuotoisuudesta, jota pidetään yleisesti arvokkaana ja hyödyllisenä asiana.

Neurodiversiteetin käsite syntyi 1990-luvulla autismin kirjolaisten internet-ryhmissä. Termillä viitataan ajatukseen siitä, että neurologinen erilaisuus pitäisi nähdä rikkautena ja hyväksyä osana ihmiskunnan luonnollista muuntelua[1]. Nykyään termiä käytetään ajettaessa aspergerinsyndroomaisten, ADHD-ihmisten ja Tourettensyndroomaisten kaltaisten neurologisesti poikkeavien väestöryhmien oikeuksia.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alunperin inhimillisen neurodiversiteetin käsitteen kehittivät aspergerit ja muut autismin kirjoon kuuluvat ihmiset.[1] Myöhemmat ryhmät laajensivat käsitettä kattamaan myös muita autismiin liittymättömiä tiloja, kuten bipolaarihäiriötä, ADHD:ta,[2] skitsofreniaa,[3] sirkadiaanisen rytmin häiriöitä, puhevikoja, Parkinsonin tautia, lukihäiriötä, dyspraksiaa ja Touretten syndroomaa.[2][4]

Biodiversiteetti-käsitteen kehittäjänä pidetään sosiologi Judy Singeriä, jolla on itsellään Aspergerin oireyhtymä. Singer on esittänyt muun muassa, että neurologisesti poikkeavaan ihmisryhmään kuulumista ei tarvitsisi käsittää häiriöksi, vaan sitä voitaisiin pitää sukupuolen tai rodun kaltaisena neutraalina ominaisuutena.[1]

Käsite esiintyi ensimmäistä kertaa kirjallisessa julkaisussa The Atlantic -lehden artikelissa, jonka kirjoitti Harvey Blume 30. syyskuuta 1998. [5]

Neurodiversiteetti saattaa olla täsmälleen yhtä tärkeää ihmisrodulle kuin biodiversiteetti kaikelle elävälle. Kuka pystyy sanomaan, minkälainen neurologinen johdotus osoittautuu parhaaksi kullakin hetkellä? Esimerkiksi kybernetiikka ja tietokonekulttuuri saattaa suosia jokseenkin autistista mieltä.


Ennen tätä, vaikkei Blume käyttänyt nimenomaan termiä neurodiversiteetti, hän kirjoitti New York Times -lehteen 30. kesäkuuta 1997:[6] "Kuitenkin, yrittäessään tulla toimeen neurotyypillisten dominoiman maailman kanssa, autistit eivät ole halukkaita tai kykeneviä luopumaan omista tavoistaan. He ehdottavatkin uutta sosiaalista käsitystä, joka korostaa neurologista monimuotoisuutta. [...] Internetin keskustelu­palstoilla, joilla autistiset ihmiset keskustelevat, alkaa muodostua konsensus, [...] että neurotyypillinen on vain yksi monista neurologisista yhdistelmistä-- varmasti kaikista yleisin, muttei välttämättä paras."

Käsitteen käyttö on laajentunut yleismaailmallisempaan merkitykseen; esimerkiksi Iso-Britannian, Developmental Adult Neurodiversity Association (DANDA) kattaa kehityksellisen dyspraksian, ADHD:n, Aspergerin syndrooman ja vastaavat tilat.[7] Käsite sai laajempaa näkyvyyttä vuonna 2004 ilmestyneessä Amy Harmonin kirjoittamassa New York Times -lehden artikkelissa otsikolla "Neurodiversity Forever; The Disability Movement Turns to Brains".[8]

Neurodiversiteetti käsitteenä nojautuu havaintoon siitä, että autismilla on orgaaninen perusta, edustaen uudenlaista näkemystä, joka ei aseta syytä äidin ja kasvatuksen harteille, kuten 1900-luvun teorioilla oli tapana tehdä.[9] On edelleen kiistanalaista, mistä autismi johtuu, ja se saattaakin olla seurausta monista tekijöistä jotka, ovat luonteelta geneettisiä, biologisia tai ympäristöllisiä; muutos on siinä, että nykyisin autismin ei uskota perustuvan täysin sosiaalisiin syihin. 1980-luvun autismin genetisointi, jossa sillä sanottiin olevan orgaaninen perusta, oli muutos ,joka poiki neurodiversiteetin idean, jonka mukaan autistisuus voitaisiin hyväksyä luonnollisena erona yksilöiden välillä.[9]

Neurodiversiteettiin liittyvä kielenkäyttö on ollut hyvin kiistanalaista.[1] Lääketieteellistä mallia kannattavat leimaavat oppimiserot "häiriöiksi, vioiksi ja sairauksiksi". Tämän näkemyksen mukaan neurologiset poikkeavuudet ovat lääketieteellisiä tiloja, jotka voi ja tulee korjata.[10] Kirjoittaja David Pollak näkee neurodiversiteetin kaikenkattavana käsitteenä, joka viittaa jokaisen mahdollisen henkisen tilan tasavertaisuuteen. Osa kuitenkin hylkää sanan, koska se kuulostaa liian lääketieteelliseltä ja jättää varjoonsa niiden ihmisten tarpeet, joilla esiintyy eroavaisuuksia oppimisessa.[10]

Neurodiversiteetin kannattajat pyrkivät konseptualisoimaan autismin ja siihen liittyvien tilojen käsitteet uudestaan. Liikkeen päätavoitteisiin kuuluu:

  • Sen hyväksyminen, etteivät neurologisesti poikkeavat ihmiset tarvitse parannusta
  • Kielelliset muutokset nykyisellään käytettyyn termistöön kuten "tila, sairaus, tai häiriö"
  • Terveellisen tai itsenäisen elämisen ymmärryksen laajentaminen; uudentyyppisen autonomian hyväksyminen
  • Lisääntyneen kontrollin antaminen neurologisesti poikkeaville ihmisille heidän oman hoitonsa suhteen, kattaen hoitotavan, ajan ja mikäli mitään hoitoa tulisi ylipäätään olla.[11]

Tutkijat Pier Jaarsma ja Stellan Welin ovat esittäneet, että Aspergerin oireyhtymä ja lievä autismi (HFA) tulisi erottaa nykyistä selvemmin syvästä autismista, koska vain jälkimmäistä voidaan pitää häiriönä[1]. Vuonna 2013 julkaistussa yhdysvaltalaisessa DSM-5 luokituksessa tämä visio on toteutettu, sillä siinä laaja-alainen kehityshäiriö johon Aspergerin oireyhtymä ja lievä autismi kuuluivat on autismikirjon häiriö (Autism spectrum disorder) ilman omaa nimettyä diagnoosia [12].

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Jaarsma P, Welin S (February 2011). "Autism as a Natural Human Variation: Reflections on the Claims of the Neurodiversity Movement" (PDF). Health Care Anal. doi:10.1007/s10728-011-0169-9. PMID 21311979. 
  2. a b Woodford, Gillian. 'We Don't Need to be Cured' Autistics Say. National Review of Medicine. Volume 3. No. 8. April 30, 2006. Retrieved February 23, 2008.
  3. Morrice, Polly (January 29, 2006) "Otherwise Minded" The New York Times, review of A Mind Apart: Travels in a Neurodiverse World
  4. Mackenzie, Robin; John Watts (2011-01-31). "Is our legal, health care and social support infrastructure neurodiverse enough? How far are the aims of the neurodiversity movement fulfilled for those diagnosed with cognitive disability and learning disability?". Tizard Learning Disability Review 16 (1): 30–37. Pier Professional. doi:10.5042/tldr.2011.0005 10.5042/tldr.2011.0005. Viitattu September 4, 2011. “We recommend, therefore, that the term neurodiverse include the conditions ASD, ADHD, OCD, language disorders, dyspraxia, dyslexia and Tourette's syndrome.” 
  5. Blume, Harvey. "Neurodiversity", The Atlantic, September 30, 1998. Luettu November 7, 2007. 
  6. Blume, Harvey. "Autistics, freed from face-to-face encounters, are communicating in cyberspace", The New York Times, June 30, 1997. Luettu November 8, 2007. 
  7. Home page. DANDA. Retrieved on 2007-11-08
  8. Harmon, Amy. Neurodiversity Forever; The Disability Movement Turns to Brains. The New York Times, May 9, 2004. Retrieved on 2007-11-08.
  9. a b Bumiller, Kristen. "The Geneticization of Autism: From New Reproductive Technologies to the Conception of Genetic Normalcy." Signs 34.4 (2009): 875-99. Chicago Journals. University of Chicago Press.
  10. a b Pollak, David. 2009. “Neurodiversity in Higher Education.” John Wiley & Sons, Ltd.
  11. Fenton, Andrew, and Tim Krahn. "Autism, Neurodiversity and Equality Beyond the Normal." Journal of Ethics in Mental Health 2.2 (2007): 1-6. Web. 10 November 2009.
  12. Marja-Leena Mattila: Autism spectrum disorders: an epidemiological and clinical study. Väitöstutkimus. Oulun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta 2014