Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö

Wikipedia
Ohjattu sivulta ADHD
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hakusana ”AD/HD” ohjaa tänne. Asteen albumista, katso AD/HD (albumi).
ADHD
ADHD-lasten on vaikeampi keskittyä koulutyöhön.
ADHD-lasten on vaikeampi keskittyä koulutyöhön.
ICD-10 F90
ICD-9 314.00, 314.01
OMIM 143465
MedlinePlus 001551
MeSH D001289

Tarkkaavaisuushäiriö ADD (engl. attention deficit disorder) sekä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ADHD[1] (engl. attention deficit hyperactivity disorder) eli virallisemmin aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö ovat yleisimmin diagnosoituja neurologisia tai neuropsykologisia poikkeavuuksia. Tarkkaavaisuushäiriötä saatetaan kutsua myös keskittymishäiriöksi, koska tarkkaavaisuuden ongelmilla tarkoitetaan keskittymisvaikeuksia.

Tarkkaavaisuushäiriö on hyvin suurpiirteinen nimi. Häiriön ydinongelma on aivojen toiminnanohjauksen (engl. executive functions) puutteellinen toiminta. Oireet eivät siis rajoitu pelkkiin tarkkaavaisuuden ongelmiin.[2]

Tarkkaavaisuushäiriötä (ADD) esiintyy 4–7 prosentilla väestöstä. Osalla tarkkaavaisuushäiriöön yhdistyy myös ylivilkkaushäiriö (HD), jolloin puhutaan ADHD:stä. Kun puhutaan molemmista ryhmistä yhtä aikaa, voidaan käyttää lyhennettä AD/HD.

AD/HD:ta pidettiin aikaisemmin ensisijaisesti lastentautina, koska osalla tarkkaavaisuushäiriöstä kärsivistä oireet lievenevät aikuistumisen jälkeen. Oireita jää eri arvioiden mukaan kuitenkin 50–70:lle prosentille aikuisista. Nykyisin ADHD diagnosoidaankin yhä useammin aikuisilta. ADHD:ta esiintyy 3–6 prosentilla suomalaisista lapsista.[3].

ADHD on liitetty tyypillisesti poikiin ja miehiin, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen naisilla.

Useiden eri geenien on arveltu lisäävän alttiutta ADHD:n syntyyn.[4] AD/HD:n taustalla on sekä geneettisiä, anatomisia että neurofysiologisia poikkeavuuksia. Etenkin otsalohkojen etuaivokuoren toiminta poikkeaa AD/HD-potilailla normaalista.[3] ADHD:tä pidetään keskushermoston toiminnasta johtuvana sairautena. Keskushermoston välittäjäaineista dopamiinin ja noradrenaliini vaikuttavat ADHD-oireisiin. Myös sertoniinilla saattaa olla vaikutusta. Stimulanttilääkitys lieventää usein monia AD/HD-oireita, mutta se ei sovi kaikille.

AD/HD-ihmisten mieli on usein poikkeuksellisen luova ja epäjärjestelmällisyyden ja hajamielisyyden keskeltä saattaa pilkahtaa säkenöivää intuitiivista älyä.[5]

ADHD ei kuitenkaan minkään tieteellisen tiedon valossa lisää luovuutta. ADHD-henkilö saattaa olla hyvinkin älykäs ja luova, mutta ADHD rajoittaa hänen elämäänsä niin voimakkaasti että nämä lahjakkuudet harvoin tulevat esiin. [6]

ADHD ja sen kolme eri alatyypiä ovat olleet vilkkaan keskustelun ja osin erimielisyyksienkin kohteena. ADD termi muutettiin DSM-IV:ssä vuonna 1994 muotoon ADHD-PI.[7]

Sisällysluettelo

AD/HD:n ilmeneminen eri sukupuolilla [muokkaa]

Tytöillä ja naisilla ADHDn ilmenee tyypillisesti alivilkkautena ja omiin ajatuksiin vaipumisena, mitä kutsutaan ADHD:n inattentiiviseksi muodoksi. Tytöillä leimaa-antavina piirteinä ovat keskittymysvaikeudet ja taipumus vaipua omiin mietteisiin ns. "haaveilu", jolloin asiat jäävät kesken tai unohtuvat. ADHD-tyttöjen ulospäin näkyvä käyttäytyminen voi olla hyvinkin rauhallista ja törmäykset muiden kanssa poikia harvinaisempia. ADHD-tytöt antavatkin usein kiltin tai ujon vaikutelman.[8] Pojat saavat ADHD-diagnoosin kuitenkin tyttöjä useammin, koska helpommin havaittava impulsiivinen ja ylivilkas käyttäytyminen on heillä yleisempää.

AD/HD:n ilmeneminen [muokkaa]

  • keskittymisvaikeudet, ajatusten harhailu, huolimattomuusvirheiden runsas esiintyminen
  • työmuistin häiriöt ja unohtelu
  • uusien tehtävien aloittamisen vaikeus
  • vaikeus toimia järjestelmällisesti ja pitkäjännitteisesti
  • harkitsemattomuus eli impulsiivisuus
  • mielialojen ailahtelu
  • toistuva stimulaation etsiminen, taipumus pitkästyä, kärsimättömyys
  • vaikeus toimia yleisesti odotettujen mallien mukaan
  • luovuus ja intuitiivisuus
  • alisuoriutumisen tunne ja tunne siitä, että asiat eivät ole hallinnassa.[9][10]

ADHD oireilee lisäksi levottomuutena tai hermostuneen oloisena energisyytenä, joka purkautuu esimerkiksi vaelteluna, sormilla naputteluna, istuma-asennon vaihteluna, toistuvana pöydästä tai huoneesta poistumisena, paikallaan olon aiheuttamana ärtyisyytenä[11] tai ylettömänä puhumisena ja jatkuvana ”menossa olemisena”.[12]

Oirelistan neljässä ensimmäisessä alakohdassa lueteltuja oireita kutsutaan toiminnanohjauksen vaikeuksiksi, koska ne vaikeuttavat yleisesti ihmisen jokapäiväistä toimintaa.

AD/HD-ihmisellä saattaa ilmetä taipumusta sanoa mitä mieleen juolahtaa harkitsematta huomautuksen ajoitusta tai tilanteeseen sopivuutta. Impulsiivisuus saattaa ilmetä myös toiminnassa esimerkiksi impulsiivisena rahankäyttönä, suunnitelmien äkillisenä muuttamisena tai taipumuksena ottaa suuria riskejä.[13]

AD/HD lisää riskiä riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen kuten liialliseen työntekoon, shoppailuun, rahapelien pelaamiseen, syömiseen tai päihteiden käyttöön.[14] Ylivikkaushäiriö lisää myös tapaturmavaaraa etenkin lapsilla.

Lapsuuden ylivilkkaus voi vähentyä aikuistuessa, mutta keskittymisvaikeudet kuitenkin säilyvät. Stressi, masennus, epäedulliset elämänolosuhteet, ikääntyminen, vaihdevuodet ja aivo-orgaaniset sairaudet (yleisin esimerkiksi alkoholin aiheuttama aivovaurio) lisäävät oirehtimista.

Keskittymisvaikeudet haittaavat usein opiskelua. Tästä syystä useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä.

Usein ylivilkkaus ja ulospäin näkyvä levottomuus vähenevät ihmisen aikuistuessa, tai ihminen sosiaalistumisensa myötä oppii muuttamaan käyttäytymistään. Sen sijaan monesti esiintyvä sisäinen levottomuus, impulsiivisuus, työmuistin häiriöt, ylikeskittyminen ja organisoimisen vaikeudet eivät häviäkään ja voivat aiheuttaa huomattavaa haittaa toiminnanohjauksen heikkouden, organisaation ongelmien ja muistitoimintoihin liittyvien ongelmien vuoksi.

Monet aikuisuudessa tarkkaavaisuushäiriöstä (tai toiminnanohjauksen häiriöstä kuten jotkut ongelmasta kärsivät mieluummin sanovat) kärsivät ovat olleet kouluaikoina ns. inattentiivisesta tarkkaavuushäiriöstä kärsiviä. Tyypillisesti heidän tarkkaavuutensa on saattanut oppimisen sijaan keskittyä siihen, mitä luokassa tai omissa mielikuvissa tapahtuu. He ovat saattanneet lahjakkuudellaan kompensoida tarkkaavuuden ongelmiaan ja ovat menestyneet riittävän hyvin.

Viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen naisilla kuin miehillä, tosin oireena ylivilkkaus ei ole tytöillä niin yleistä, joten pojat saavat diagnoosin useammin. Usein tytöt eivät ole koulussa olleet häiritsevästi käyttäytyviä, vaan ovat saattaneet olla opettajienkin mielestä hyvin kilttejä ja jopa vetäytyviä.

Kaikilla AD/HD-ihmisillä ei ole samoja oireita. AD/HD-ihminen voi olla esimerkiksi tapaturma-altis ylivilkas ”sählääjä”, impulsiivinen ”koheltaja”, flegmaattinen ”unelmoija” tai näiden yhdistelmä.

ADHD voi aiheuttaa myös unihäiriöitä ja haastavaa käytöstä.[15] Unirytmi on tyypillisesti sekaisin siten, että nukkumaanmeno viivästyy ja herääminen on tuskallista ja varsinkin aamulla toimintakyky on heikompi vilkastuen sitten iltaa kohti.

AD/HD-ihmisillä esiintyy muuta väestöä useammin muitakin neurologisia oireyhtymiä, kuten levottomat jalat -oireyhtymää ja Aspergerin oireyhtymää enemmän kuin muulla väestöllä. Lukihäiriöt ja muut oppimisvaikeudet ovat myös yleisempiä. Myös mielenterveydelliset ongelmat kuten masennus ovat yleisiä. Monesti masennus johtuu usein siitä, että oireiston aiheuttamista epäonnistumisista opiskelussa tai työelämässä, joten se saattaa parantua samalla kun ADHD:tä ryhdytään hoitamaan.

AD/HD on erittäin yleinen vankien keskuudessa. Lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[16] Myös päihteiden väärinkäyttäjistä monella on diagnosoimaton ADHD.[17]

Tautiluokitus ja kriteerit [muokkaa]

ADHD:n ydinoireita ovat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat sekä ylivilkkaus (haastakäytös) ja impulsiivisuus. Nämä ydinoireet voivat esiintyä joko yhdessä tai erikseen, ja potilaalla voi olla kaikkia oireita samanaikaisesti tai ensisijaisesti joko tarkkaavuushäiriö tai ylivilkkautta ja impulsiivisuutta. ADHD:n liitännäisoireina havaitaan usein unihäiriöitä, oppimisvaikeuksia, käytöshäiriöitä, masennusta ja ahdistuneisuutta. Unettomuutta ja päiväaikaista väsymyksen tunnetta esiintyy liitännäisoireena jopa 70 prosentilla ADHD-potilaista. Univaje johtaa keskittymiskyvyttömyyteen ja siten liitännäisoireena pahentaa ADHD-oireita.[3]

Kansainvälisessä ICD-10 tautiluokituksessa ADHD diagnoosinumero on F90.0.

Keskittymishäiriön pääoireita ovat tarkkaavaisuuden vaikeudet, hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus:

  1. Keskittymättömyys
    • Ei keskity yksityiskohtiin tai tekee tarkkaavaisuusvirheitä läksyissä, töissä tai muissa tehtävissä
    • Ei kykene säilyttämään keskittymiskykyä leikeissä tai tehtävissä
    • Ei tunnu kuuntelevan puhuteltaessa
    • Ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (mutta ei vastusta ja ymmärtää ohjeet)
    • Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
    • Ei halua aloittaa tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
    • Usein hukkaa tehtäviin tarvittuja välineitä (leluja, työkaluja, koulukirjoja)
    • Häiriintyy helposti ulkopuolisista ärsykkeistä
    • Unohtelee usein päivittäisiä tehtäviä
    • Puhuu useasti samoista asioista, vaikka pitäisi vaihtaa usein puheenaihetta.
  2. Ylivilkkaus tai impulsiivisuus
    1. Ylivilkkaus
      • Hypistelee käsiä, koukistelee jalkoja tai pyörii paikallaan
      • Poistuu paikaltaan luokassa tai paikassa, jossa paikallaan pysyminen on odotettua
      • Juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
      • Vaikeuksia leikkiä hiljaa
      • On usein ”menossa”, ei pysty olemaan kauan paikallaan.
      • Puhuu paljon
    2. Impulsiivisuus
      • Vastaa kysymykseen ennakkoon
      • Ei jaksa odottaa vuoroaan
      • Keskeyttää tai häiritsee muita (kesken keskustelujen, pelien)

Diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan 1 tai 2 oiretta. Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisessa, kouluympäristössä tai työelämän toiminnassa.

Tarkkaavaisuushäiriöiden sijaan Suomessa on aikaisemmin etenkin lapsilla käytetty lyhennettä MBD. Nykyisin se on korvattu kansainvälisesti käytetyllä ADHD-lyhteellä. MBD tulee englannin kielestä minimal brain dysfunction eli lievä aivotoiminnan häiriö. MBD:llä tarkoitettiin neurologisen oireyhtymän aiheuttamaa tarkkaavaisuushäiriötä. Lääketieteellisenä diagnoosina tarkkaavuushäiriö on ollut tunnettu noin sata vuotta, vaikka luotettavat oireiden kuvaukset ovatkin vanhempaa perua. Monet vaihtuvat yhteiskunnalliset suuntaukset ovat vaikuttaneet diagnoosin ymmärtämiseen ja sen kehittymiseen.[18]

ADHD alatyypit [muokkaa]

DSM-IV jaottelee ADHD:n kolmeen eri alatyyppiin:

  • sekä tarkkaavaisuusoireet että ylivilkkautta ja impulsiivisuutta (ADHD-C)
  • ainoastaan tarkkaavaisuusoireet (ADHD-I tai ADHD-PI)
  • ainoastaan ylivilkkaus- ja impulsiivisuusoireet (ADHD-H tai ADHD-HI)[19]


ADHD tutkimuksen edelläkävijä Russell Barkley on ehdottanut, että alatyypit saattavat esittää saman häiriön (ADHD-C) eri vaikeusasteita täysin erilaisten alatyyppien sijaan. ADHD-H alatyyppiä esiintyy pää-asiassa alle kouluikäisillä lapsilla joista 90%:lla ilmenee riittävästi tarkkaavaisuus vaikeuksia täyttäämään ADHD-C tyypin diagnostiset kriteerit 5 ikävuoteen mennessä. Jäljelle jäävät 10% saattavat esittää ADHD-C tyypin lievempää muotoa. Samoin ADHD-I saattaa esittää lievempää muotoa ADHD-C tyypistä.[20]

Lisäksi 30-50%:lla henkilöistä joilla vaikuttaisi olevan ADHD-I ei välttämättä ole ADHD:ta lainkaan vaan kokonaan toisenlainen tarkkaavaisuushäiriö joka toistaiseksi tunnetaan nimellä Sluggish cognitive tempo (SCT).[21] ADHD-I ja SCT saattavat esiintyä samanaikaisesti noin puolella henkilöistä kummassakin häiriössä.[22]

Kognitiivisen neurotieteen tutkija Adele Diamond taas on esittänyt, että ADHD-C, ADHD-I sekä SCT ovat kaikki erilaisia häiriöitä. ADHD-I:n ydinongelman ollessa työmuistissa ja ADHD-C:n itsesäätelyssä. Alatyypeillä olisi myös erilaset neurologiset aiheuttajat. SCT luokittelu taas on sovellettavissa ainoastaan tiettyyn alaryhmään ADHD-I potilaista, joten SCT ja ADHD-I saattavat myöskin olla erilaiset häiriöt.[23]

DSM-V tulee todennäköisesti sisältämään neljännen alatyypin. Nykyinen ADHD-I/ADHD-PI muuttuu muotoon ADHD-I (ns. "puhdas" tarkkaavaisuushäiriö. Käytännössä katsoen ei impulsiivisuus tai ylivilkkausoireita oireita). Uusi alatyyppi tulee olemaan ADHD-PI (tarkkaavaisuusoireet sekä vain muutamia impulsiivisuus tai ylivilkkausoireita).[24]

ADHD:n syyt [muokkaa]

On todennäköistä, että häiriöllä on montakin erilaista taustatekijää. Häiriön aiheuttavat tekijät ovat vielä pääosin selvittämättä, mutta geneettinen perimä saattaa olla mahdollista, ja sitä pidetään merkittävimpänä syynä. Westermarck-efekti ja kaksostutkimus ovat osoittaneet, että geeneillä voi olla suurempi vaikutus yksilön persoonallisuuteen ja käyttäytymiseen kuin lapsuuden kokemuksilla.[25] Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, jonka seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia.lähde? Myös uusimmissa tutkimuksissa on näyttöä aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista.lähde? Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymiien toimintaa maksassa ja aivoissa. Muita mahdollisia tekijöitä ovat aivojen hapen puute. Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Myös runsasta raskaudenaikaista alkoholinkäyttöä epäillään tarkkaavaisuushäiriön syytekijäksi. Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin unideprivaatio selittäisi osan oireista. [26][27] Unihäiriöt ovat kuitenkin yksi yleisimmistä liitännäisoireista sekä ADHD:ssa, että Aspergerin syndroomassa. Molemmissa tapauksissa unenpuute myös pahentaa oireita. [28] Ympäristömyrkkyjen ja ruoan lisäaineiden, kuten aspartaamin ja natriumglutamaatin, vaikutusta pidetään kiistanalaisena mutta ei poissuljettuna vaihtoehtona.

Hollantilaisen tutkimuksen mukaan osalla lapsista ruoka-aineallergiat voivat pahentaa oireita. Tutkimuksessa oli sata lasta, joista osa sai tiukan ruokavalion, joka koostui riisistä, lihasta, kasviksista, päärynöistä ja vedestä. Verrokkiryhmä sai syödä vapaasti. Viiden viikon jälkeen tehdyssä analyysissä 60 prosentilla oireet vähenivät. Oireet voimistuivat, kun ruokavaliota alettiin laajentaa.[29]

Russell Barkley:n mukaan ruokavaliolla ei voi hoitaa ADHD:tä, eikä ruokavalio aiheuta ADHD:tä.[30]

Tarkkaavuushäiriöstä käytävä kansainvälinen keskustelu on 2000-luvulla voimakkaasti kärjistynyt. Diagnoosin vastustajien mukaan tarkkaavuushäiriö on ylidiagnostisoitu eikä lääkitystä pidetä turvallisena hoitotapana. Häiriön lisääntyminen johtuu heidän mukaansa ympäristötekijöistä, esimerkiksi yhteiskunnan rakennemuutoksista, liian suurista koululuokista ja siitä, ettei vanhemmilla ole työelämän puristuksissa enää tarpeeksi aikaa lastensa kasvattamiseen. Diagnoosin puolustajien mukaan diagnoosin lisääntyminen johtuu paremmasta ja tarkentuneesta diagnoosista ja lääkkeiden käyttämistä pidetään turvallisena. Tutkija Sauli Suomisen mukaan kysymys ei tässä välttämättä ole mielipiteiden vastakkain asettumisesta, vaan erilaisista näkökulmista, joiden kautta samaa ilmiötä voidaan tarkastella.[31]

Genetiikka [muokkaa]

Kaksostutkimukset indikoivat että tämä häiriö on taipuvainen periytymään, ja että geeniperimä on faktori 75 prosenttia kaikista tapauksista.[32] Hyperaktiivisuuskin on ensisijaisesti geneettistä, mutta muitakin aiheuttajia on tunnistettu.[33] Tutkijat uskovat että suurin osa ADHD tapauksista johtuu useiden eri geenejen kombinaatioista, useat jotka vaikuttavat dopamiinin kuljettimeen.

ADHD:n hoito [muokkaa]

ADHD:ta voidaan hoitaa lääkkeillä ja psykososiaalisilla hoitomuodoilla kuten neuvonnalla ja henkilökohtaisella ohjauksella. Lääkehoito voidaan aloittaa samanaikaisesti muun hoidon kanssa tai jos psykososiaalisista hoidoista ei ole ollut riittävästi apua. Alle kouluikäisillä käytetään ensisijaisesti psykososiaalisia hoitomuotoja.[34] Jotkut saattavat hyöytä myös ravintolisistä.

Ennen kuin ADHD:tä hoidetaan tulee diagnoosin olla varmistettu. Nykykäytännön mukaan diagnoosiin vaaditaan, että oireita on esiintynyt häiritsevinä jo lapsuusaikana. Käytäntönä on, että ennen hoidon aloitusta tehtäisiin myös neuropsykologiset tutkimukset ja että niidenkin perusteella kyse olisi AD/HD:stä.

ADHD:n yhteydessä esiintyy usein samanaikaisesti esimerkiksi masentuneisuutta ja valitettavan usein päihdeongelmaa. On syytä yrittää hoitaa nämä ennen ADHD:n hoitamista. ADHD:n hoitaminen vaatii asiaan perehtynyttä ihmistä, jolla mielellään on tukenaan moniammatillinen työryhmä. Lääkehoidon aloittaminen vaatii, että päihdeongelma on riittävästi ”hallinnassa”.

Vaikka aikuisten ADHD:n lääkehoito onkin vielä kiistanalaisempi ja vähemmän tutkittu kuin lasten ADHD:n hoito, potilaiden lääkehoidosta saama hyöty on usein merkittävä. Stimulantit vaikuttavat kuitenkin ainoastaan silloin, kun niitä käyttää. Yllättävää on se, että ADHD:stä kärsivä ei itse välttämättä huomaa lääkehoidon tehoa, vaan sen huomaa paremmin joku asiaa läheltä seuraava omainen tai tuttu. Vaikka aikuisten lääkehoitoa on vähemmän tutkittu, toisaalta lääkkeiden käyttö aikuisille on ehkä turvallisempaa, koska keskushermosto on aikuisilla kehittynyt ”loppuun”, vaikka luonnollisesti uusia yhteyksiä syntyy ja aivot ovat dynaamiset.

ADHD-lääkkeiden mahdollisia vaaroja tai pitkäaikasvaikutuksia pohdittaessa on kuitenkin hyvin oleellista muistaa, että ADHD ilman lääkehoitoa ei ole mitenkään vaaraton sairaus. Alisuoriutumisen lisäksi hengenvaarallisten onnettomuuksien riski, sekä mielenterveydellisten häiriöiden riski kasvaa huomattavasti. Tätä kautta myös itsetuhoisuus ja jopa itsemurhariski kasvavat huomattavasti ilman onnistunutta lääkehoitoa. Jotkut potilaat, joita on pitkään yritetty hoitaa masennuksen tai muiden mielenterveyden häiriöiden vuoksi melko tuloksetta, ovat hyötyneet merkittävästi ADHD-lääkityksestä siten, että tarkkaavuushäiriön oireiden vähennyttyä myös masennus ja ahdistus ovat lievittyneet.[35]

ADHD:n hoidossa käytetyt lääkkeet sitoutuvat dopamiinin ja noradrenaliinin siirtäjiin hermosolujen solukalvolla ja estävät niiden takaisinottoa soluun. Suomessa yleisin hoitoon käytetty lääke on metyylifenidaatti. Lääkevalmisteita ovat Concerta, joka on lääkkeen kapselirakenteen vuoksi hitaammin imeytyvänä pitempivaikutteinen (noin 12 tuntia) kuin aiemmin eniten käytetty Ritalin (noin 1,5–4 tuntia). Concertan etu on vaikutuksen pitkäkestoisuus, joka kuitenkin joitakin häiritsee. Ritalin on paremmin säädeltävissä, mutta sitä käyttäessä lääkeainepitoisuudet vaihtelevat enemmän. Metyylifenidaattihoidon on todettu parantavan vireystilaa, aloite- ja keskittymiskykyä sekä tarkkaavaisuutta. Lääkehoidolla voidaan tosin vain lievittää oireita, ei parantaa sairautta. Lisäksi osa ADHD:n hoitoon käytetyistä lääkkeistä saattaa aiheuttaa haittavaikutuksia. Aikuisten pitkäaikaisesta metyylifenidaattilääkehoidosta on niukasti tutkimuksia.[3]

Dekstroamfetamiinia käytetään vieläkin ikävä kyllä kovin harvakseltaan vaikka metyylifenidaatti lääkitys ei antaisikaan riittävää hoitovastetta tai metyylifenidaatista tulisi liikaa haittavaikutuksia. On otettava myös huomioon se ongelma, että erittäin harva psykiatri tai neurologi suostuu määräämään dekstroamfetamiinia. Suurin ongelma löytyy julkisen sektorin terveydenhuollosta. Useimmiten syy tähän löytyy sanasta amfetamiini, joka on kirosana monelle lääkärille. Tämän vuoksi suurinosa deksamfetamiinin käyttäjistä ovat hankkineet lääkemääräyksensä yksityiseltä lääkäriasemalta omavalinteiselta psykiatrilta tai neurologilta.lähde?

Yleisesti kokeillaan ensimmäisenä Concertaa ja jos tämä ei anna hyvää hoitovastetta, siirrytään useimmiten strattera lääkkeeseen joka ei ole stimulantti. On yleisesti myös tiedossa se, että ennen deksamfetamiinia kokeillaan useimmiten koko kirjo lääkkeitä läpi. Näihin lääkkeisiin kuuluvat useimmiten Concerta, Medikinet, Equasym Retard, Voxra, Provigil, Ritalin Depot tai jopa Risperdal, joka on antipsykoottinen lääkeaine. On myös lääkäreitä, jotka tekevät lopullisen diagnoosin sen perusteella miten Concerta toimii. Yleinen slogani näillä lääkäreillä on ”jos potilaalla on ADHD niin tämä lääke osoittaa viimeistään sen onko potilaalla ADHD vai ei”.lähde?

Tässä ongelmaksi muodostuu se että moni ADHD-lääke väärällä annostuksella voi itseasiassa lisätä adhd-oireita. Täytyy myös ottaa huomioon se että concerta ei ole sopiva lääke jokaiselle potilaalle. ADHD:n hoitoon käytetyt lääkkeet eivät ole rauhoittavia vaan stimuloivia. Stimuloivat lääkeaineet rauhoittavat oikealla annostuksella ADHD:n omaavaa ihmistä. Useimmat vaativat huumereseptin, ja niiden käyttöä valvotaan erityisen tarkkaan. On esitetty, että aktivoiva stimulaatiovaikutus kohdistuu aivoalueisiin, joiden toiminnan vilkastuminen vähentää haitallisia oireita. Unettomuutta esiintyy liitännäisoireena 70 prosentilla potilaista ja univaje pahentaa häiriön oireita. Tämä tulee ottaa huomioon potilaita hoidettaessa.

Dekstroamfetamiinin on havaittu olevan tehokkaampi lääkeaine ADHD-I potilaisiin kuin metyylifenidaatti. ADHD-C potilaista hyvin suuri osa(jopa 90%) vastaa positiivisesti metyylifenidaattiin. ADHD-I potilaista taas hyvin suuri osa vastaa positiivisesti Dekstroamfetamiiniin. Vain pieni osa ADHD-I potilaista vastaa metyylifenidaattiin positiivisesti.[36]

Historiaa [muokkaa]

ADHD on tunnettu jo pitkään. Alexander Crichton esitteli ”rauhattoman mielen” kirjassaan vuonna 1798.[37][38]

Oireiden nimitys on aikojen saatossa muuttunut usein. Aikaisemmin se tunnettiin nimellä MBD (nimitys tulee sanoista minimal brain dysfunction, joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä). Usein käytettyjä nimityksiä ovat myös oppimisvaikeus ja hyperaktiivisuus.

Vuodesta 1968 käytettiin termejä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö ja ADD. Vuonna 1987 ADD todettiin omaksi oireistokseen, ja ADHD omakseen.[39] Lääkehoitoa on käytetty ADHD oireiden hoitoon vuodesta 1937.[40]

Yleisimmät ADHD-lääkkeet [muokkaa]

Stimulantit
Muut lääkkeet

ADHD:n aiheuttamat vaikeudet [muokkaa]

Monet ADHD-ihmisen kokemat vaikeudet ovat samankaltaisia kuin esimerkiksi Aspergerin oireyhtymästä kärsivillä, ja on myös melko yleistä, että nämä kaksi poikkeavuutta esiintyvät päällekkäisenä. Molemmissa häiriöissä on myös tyypillisesti joitakin yksittäisiä piirteitä toisesta häiriöstä vaikka oireet riitäisivätkin vain toisen diagnosointiin.

Monilla ADHD-henkilöillä on myös aistiyli- ja/tai -aliherkkyyksiä, jotka voivat vaikeuttaa jokapäiväistä elämää. Myös muita neurologisia vaikeuksia, sekä mielenterveydellisiä ongelmia on enemmän suhteessa muuhun väestöön, esimerkiksi levottomat jalat (Restless Legs Syndrome) sekä masennus ovat yleisiä ADHD:n lisänä. Monesti masennus liittyy ADHD:hen ja epäonnistumisen tunteeseen, ja joskus päästään masennuksesta samalla kun ADHD saadaan hoitoon.

ADHD on erittäin yleinen vankien keskuudessa. Lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[41] Myös päihteiden väärinkäyttäjistä monella on diagnosoimaton ADHD.[42]

Dopamiinitutkimus ihmisellä [muokkaa]

Vuonna 2009 julkaistu tutkimus on tuonut uutta tietoa siitä, miten ADHD-henkilön aivot toimivat. Amerikkalainen tutkija Nora D. Volkow on ihmisillä tehdyillä tutkimuksilla voinut ensimmäisen kerran osoittaa, että ADHD-henkilöillä on signaaliaine dopamiinia vähemmän kahdella alueella aivojen keskiosassa. Niillä alueilla aivoissa on aivojen palkitsemiskeskus, joka ohjaa ihmisen toimintamotivaatiota. Dopamiini kuljettaa palkitsemisjärjestelmän solujen välisiä signaaleja. Tutkimuksessa käytettiin PET-kuvausta. 53 ADHD-koehenkilön tuloksia verrattiin 44 tutkittavaan henkilöön, joilla ei ollut ADHD:ta. Dopamiiniaktiivisuuden vähyys selittää impulssikontrollissa ilmenevät keskittymisvaikeudet ja ongelmat. Normaalisti aistivaikutelmat lisäävät ihmisellä dopamiinin määrän huippuunsa hetkellisesti. Myös ADHD-henkilöllä tapahtuu nousu, mutta heti uuden aistivaikutelman tullessa se vähenee nopeasti. Palkitsemisjärjestelmä reagoi siis ADHD-henkilöillä nopeammin. Havainto selittää senkin, miksi adhd-henkilöt ovat muita useammin huumeidenkäyttäjiä. Tulosten ansiosta voidaan kehittää uusia hoitomenetelmiä, sekä lääkkeellisiä että käyttäytymisterapioita.[43][44]

Tarkkaavaisuushäiriö ilman ylivilkkautta [muokkaa]

Tarkkaavaisuushäiriötä ilman hyperaktiivisuutta kutsutaan myös nimellä ADD eli attention deficit disorder.

Tunnettuja ADHD-sairastavia [muokkaa]

Katso myös [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. ↑ Lyhenneluettelo, KOTUS
  2. ↑ Thomas E. Brown (2006). Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults. Yale University Press. Preface.
  3. ↑ a b c d Aikuisten ylivilkkaus-tarkkaavuushäiriön lääkehoito Tuuli Lahti, Sami Leppämäki, Pekka Tani, Timo Partonen Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 8 / 2008 • s. 741 - 744
  4. ↑ ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Matti Huttunen 10.11.2011. Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00353/
  5. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  6. ↑ Russel Barkley http://www.youtube.com/watch?v=4xpEBE9VDWw/
  7. ↑ American Psychiatric Association (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM-IV.
  8. ↑ http://paivitasala.wordpress.com/oppiminen/opettajille/
  9. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  10. ↑ http://www.oireet.fi/adhd.html
  11. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  12. ↑ ADHD (Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö). Matti Huttunen 10.11.2011. Terveyskirjasto. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00353/
  13. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  14. ↑ Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  15. ↑ Haastava käytös
  16. ↑ [1] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  17. ↑ Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009
  18. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) kehittyminen lääketieteelliseksi diagnoosiksi. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2003:10:68–83. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_2003_40_68_83.pdf
  19. ↑ American Psychiatric Association (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM-IV.
  20. ↑ Russell A. Barkley (2010). Taking Charge of Adult ADHD. The Guilford Press. pp. 34-36
  21. ↑ Russell A. Barkley (2010). Taking Charge of Adult ADHD. The Guilford Press. pp. 34-36
  22. ↑ Barkley, R. A. (2011, May 23). Distinguishing Sluggish Cognitive Tempo From Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder in Adults. Journal of Abnormal Psychology. Advance online publication. doi:10.1037/a0023961.
  23. ↑ Adele Diamond (2005). Attention-deficit disorder (attention-deficit/ hyperactivity disorder without hyperactivity): A neurobiologically and behaviorally distinct disorder from attention-deficit/hyperactivity disorder (with hyperactivity). Cambridge University Press. http://www.devcogneuro.com/Publications/ADD.pdf
  24. ↑ Draft DSM-V Criteria for ADHD http://www.adhdbasics.org/ref/DSM-V.pdf
  25. ↑ [2] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66 Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  26. ↑ Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.
  27. ↑ Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.
  28. ↑ Maarit Virta, Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.
  29. ↑ Ruokavalio saattaa selittää ADHD-oireet osalla lapsista Yle.fi. Viitattu 4.2.2011.
  30. ↑ http://russellbarkley.org/content/adhd-facts.pdf
  31. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) monitieteiset selitysmallit – ristiriidasta yhteiseen ymmärrykseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2006: 43 295–308. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_181206.pdf
  32. ↑ http://www.nice.org.uk/nicemedia/pdf/CG72FullGuideline.pdf
  33. ↑ http://www.continuingedcourses.net/active/courses/course003.php
  34. ↑ Käypä hoito -suosis.http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/naytaartikkeli/tunnus/hoi50061?hakusana=adhd
  35. ↑ Thomas E. Brown (2006). Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults. Yale University Press. pp. 246-247, 302-307
  36. ↑ Adele Diamond (2005). Attention-deficit disorder (attention-deficit/ hyperactivity disorder without hyperactivity): A neurobiologically and behaviorally distinct disorder from attention-deficit/hyperactivity disorder (with hyperactivity). Cambridge University Press. http://www.devcogneuro.com/Publications/ADD.pdf
  37. ↑ An Early Description of ADHD (Inattentive Subtype): Dr Alexander Crichton and `Mental Restlessness' (1798) Child and Adolescent Mental Health, Volume 6, Number 2, May 2001 , s. 66–73(8)
  38. ↑ p 271, An inquiry into the nature and origin of mental derangement: comprehending a concise system of the physiology and pathology of the human mind and a history of the passions and their efects.
  39. ↑ Development of the DSM Kadi.myweb.uga.edu. Viitattu 2009-05-25.
  40. ↑ Patrick KS, Straughn AB, Perkins JS, González MA (January 2009). "Evolution of stimulants to treat ADHD: transdermal methylphenidate". Human Psychopharmacology 24 (1): 1–17. doi:10.1002/hup.992. PMID 19051222. 
  41. ↑ [3] Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  42. ↑ Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009
  43. ↑ Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.20009/ 9.9.2009 ADHD
  44. ↑ Evaluating Dopamine Reward Pathway in ADHD, tiivistelmä, Jama
  45. ↑ [4]
  46. ↑ [5] Inhimillinen tekijä, YLE
  47. ↑ Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy?. Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
  48. ↑ “You’re in Brilliant Company” - Learning Disabilities Association of Washington
  49. ↑ [6] Built to swim, Phelps found a focus and refuge in water, USA TODAY

Kirjallisuutta [muokkaa]

  • Dufva, Virpi – Koivunen, Mirjami (toim.): ADHD: Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus, 2012. ISBN 978-952-451-566-5.
  • MBD ja ADHD: diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PS-kustannus 2004.
  • AD/HD nuorilla ja aikuisilla. PS-kustannus 2003.
  • Anne Lehtokoski: Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus. Tammi 2004.
  • Tuija Aro: Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa. Niilo Mäki instituutti 2003.
  • Kristiina Jokinen: ADHD-opas koulunkäyntiavustajille. PS-kustannus 2004.
  • Märta Tikkanen: Sofian oma kirja: MBD-lapsen tarina. Tammi 1998.
  • Märta Tikkanen: Sofia aikuisena: elämää MBD:n kanssa. Tammi 1998.
  • Elisabeth Cleve: Kaaoksesta kohti eheyttä: ADHD-lapsen tarina. WSOY 2003.
  • Maarit Virta, Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.
  • Thomas E. Brown: Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults. Yale University Press 2006.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt

Autismi - HFA - Aspergerin oireyhtymä - Keskittymishäiriö - Touretten oireyhtymä - Dysfasia

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Tarkkaavaisuus-_ja_ylivilkkaushäiriö&oldid=13265103