Eugeniikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
"Eugeniikka on itseohjattua ihmisen evoluutiota. Kuten puu, eugeniikkakin saa materiaalinsa monesta lähteestä ja järjestää ne harmoniseksi kokonaisuudeksi." Puun juurissa on sanoja kuten genetiikka, biologia, psykologia, tilastotiede, historia, antropologia, sosiologia, uskonto, lääketiede, laki ja politiikka. Toisen kansainvälisen eugeniikkakongressin logo vuodelta 1921.

Eugeniikka (kreikan sanasta εὐγενής, ”hyväsyntyinen”, joissain asiayhteyksissä aikaisemmin myös rotuhygienia tai rodunjalostusoppi) on ihmisten valikoivaa jalostamista kannan parantamiseksi sukupolvien myötä. Termin kehitti vuonna 1883 Sir Francis Galton. Myöhemmin hän jakoi termin kahteen osa-alueeseen – positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpien yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista ja negatiivinen eugeniikka huonoimpien yksilöiden lisääntymisen rajoittamista tai estämistä kokonaan. Erityisen pitkälle vietyä etenkin etnisyyteen perustuvaa negatiivista eugeniikkaa voidaan kutsua myös rotuhygieniaksi, jota on toteutettu lähinnä natsi-Saksassa ja joka on osa kansallissosialistista ideologiaa.

Negatiiviseen eugeniikkaan liittyvät toimet ovat eräiden ihmisoikeussopimusten vastaisia ja monet tuomitsevat negatiiviseen eugeniikkaan kuuluvat pakkosteriloinnit. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen negatiivinen eugeniikka on tuomittu laajasti.[1]

Tavoitteet ja menetelmät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eugeniikan kehittäjä Francis Galton 1850-luvulla

Eugeniikan kehittäjä Sir Francis Galton kirjoitti vuonna 1904, että eugeniikan tavoite on kohentaa väestössä sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat yksiselitteisesti kaikkien mielestä aina hyviä. Tällaisia ominaisuuksia olivat hänen mukaansa etenkin terveys, tarmokkuus, kyvykkyys, miehekkyys, kohteliaisuus ja sopeutuvaisuus. Galtonin mukaan eugeniikan avulla luotaisiin kansa, joka olisi entistä järkevämpi, syvällisempi, harvemmin kiihtyvä sekä poliittisesti kaukokatseisempi.[2]

Positiivinen eugeniikka tarkoittaa haluttujen ominaisuuksien esiintymisen edistämistä jälkeläisissä. Positiiviseen eugeniikkaan ovat kuuluneet erilaiset palkinnot toivotunlaisille vanhemmille, joita siten rohkaistaan tekemään useampia lapsia. Myös avioliittoneuvonnassa oli sen varhaisvaiheissa kytköksiä eugeniikan ajatuksiin.

Negatiivinen eugeniikka tarkoittaa epätoivottavien ominaisuuksien kantajien lisääntymisen rajoittamista tai estämistä. Tämä on merkinnyt epätoivottujen vanhempien eristämistä ja steriloimista, joskus jopa suoraa tuhoamista.

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kreikkalainen filosofi Platon kuvasi teoksessaan Valtio (378 eaa.) yhteiskuntaa, jossa harjoitetaan valikoitua pariutumista.[3] Platon ehdotti, että viranomaiset valvoisivat lisääntymistä. Hän ehdotti, että valinta suoritettaisiin lavastetulla, hallinnon valvomalla arvonnalla, jotta ihmisten tunteet eivät pahoittuisi valintaperusteiden tietämisestä.

Italialainen filosofi ja runoilija Tommaso Campanella kuvaili teoksessa Aurinkokaupunki (1623) utopian, jossa vain yhteiskunnan eliitti sai lisääntyä.[3]

Eugeniikan nousu 1800-luvulla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1865 Gregor Mendel löysi perinnöllisyyttä säätelevät peruslait, minkä myötä opittiin että fyysiset ominaisuudet periytyivät kahdelta vanhemmalta geenien kautta. Tieto periytyvyydestä yhdessä Charles Darwinin evoluutioteorian synnyttämän sosiaalidarvinismin nousun kanssa tarjosi eugeniikalle tieteelliset perusteet ihmiskunnan kohentamiseen valikoidun pariutumisen keinoin. Eugeenikkojen mukaan luonnolla oli kasvatusta paljon suurempi merkitys ihmiskuntaan.[3]

Francis Galton ehdotti teoksessaan Perinnöllinen nerous (1869) järjestettyjä avioliittoja erityislaatuisten miesten ja rikkaiden naisten välillä, millä tuotettaisiin lahjakas ihmisrotu.[3] Galtonin mukaan ihmisyhteiskunta murentaa selviytymisen luonnonlait. Yksi yhteiskunnan tehtävistä on jollakin tavalla auttaa vähäosaisia ja heikkoja, ja näin muodostuu ristiriita luonnonvalinnan kanssa, joka saattaa heikot tuhoon. Eugeniikan kannattajien mukaan tämän mekanismin estäminen saattaa johtaa heikkojen määrän räjähdysmäiseen kasvuun. He siis ehdottivat tämän yhteiskunnan aiheuttaman luonnonvalinnan heikkenemisen tasapainottamista eugeniikan keinoin. Tämä perusajatus innoitti lukuisia ja usein hyvin erilaisia näkemyksiä.

1900-luvun alussa eugeniikasta tuli vakava tieteenala, jota harjoittivat niin biologit kuin yhteiskuntatieteilijätkin. He pyrkivät selvittämään, missä määrin ihmisten yhteiskunnallisesti merkittävät ominaisuudet periytyvät: etenkin älykkyyttä ja tiettyjä poikkeavia käyttäytymispiirteitä tutkittiin. Eugeniikkakeskustelua käytiin myös paljon tieteen ulkopuolella ympäri maailmaa, ja se vaikutti yhteiskuntapolitiikkaan monessa maassa.[3]

Galton oli rahoittanut eugeniikan tutkimusviran, ja hän jätti testamentissaan rahaa Lontoon University Collegen eugeniikan oppituolille, joita alkoi hoitaa myöhemmin Karl Pearson. Pearsonin mukaan köyhien korkea syntyvyys uhkasi sivilisaatiota, ja hän halusi "ylempien" rotujen syrjäyttävän "alemmat".[3]

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eugeniikka oli suosittua Yhdysvalloissa ja ympäri läntistä Eurooppaa. Yhdysvalloissa rotuhygieeninen liike oli huipussaan 1924, heikkeni sen jälkeen ja viisi vuotta myöhemmin kaatui kokonaan. Pörssiromahdus 1929 nähdään merkittävänä tekijänä kaatumisessa - rahataloudellisen eliitin itsemurhat ja keskiluokkaisten ammattilaisten ja akateemisen väen joutuminen samoihin työttömyysjonoihin heikompia rotuperimää edustaneiden maahanmuuttajien kanssa teki mahdottomaksi ylläpitää myyttiä tietynlaisten ihmisten perimän paremmuudesta.[4] 1930-luvulta alkaen eugeniikka oli mukana natsi-Saksan ja monien muiden maiden käytännöissä. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa 1930-luvulla omaksutusta pakkosterilointilainsäädännöstä luovuttiin (Suomen osalta pääosin) 1970-luvulla.

Eri maissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Natsi-Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saksalainen Lebensborn-äitiyskoti, jollaisten avulla pyrittiin tukemaan avioliiton ulkopuolella syntyneitä arjalaisia lapsia.

Adolf Hitlerin natsi-Saksa on kuuluisa eugeniikkaohjelmastaan, joiden tavoitteena oli säilyttää ”puhdas”, ns. ”arjalainen” rotu. Kansallissosialistit suorittivat laajoja, usein epäeettisiä ja inhimillisten ihmisoikeuksien määritelmää kyseenalaistavia kokeiluja ihmisillä koetellakseen perinnöllisyysteorioitaan. 1930- ja 1940-luvulla kansallissosialistinen hallinto sterilisoi kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka katsottiin mielenterveydeltään epätoivottaviksi. Suurin osa heistä surmattiin myöhemmin toisen maailmansodan aikana. Negatiivinen eugeniikka huipentui natsi-Saksan T4-eugeniikkaohjelmaan, jossa yli 75 000–250 000 ihmistä murhattiin ”elinkelvottomana elämänä” (Lebensunwertiges Leben).

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltalainen 1920-luvun juliste, jolla pyrittiin osoittamaan aivojen rakenteen ja rikollisen käyttäytymisen yhteys rikollisten steriloinnin perustelemiseksi.

Saksan lisäksi laajamittaisin eugeniikkaliike on esiintynyt Yhdysvalloissa. Connecticutia (1896) seuraten monet osavaltiot säätivät negatiiviseen eugeniikkaan perustuvia avioliittolakeja, jotka estivät ”epileptisten, imbesillien ja vähämielisten” avioliitot. Vuonna 1904 Charles B. Davenport, arvostettu yhdysvaltalainen biologi, otti vastaan johtajuuden biologisella tutkimusasemalla Cold Mountain Springissä. Siellä hän aloitti kasvien ja eläinten evoluution tutkimisen. Tutkimusohjelmaa laajennettiin myöhemmin kattamaan myös ihmisten evoluutio ja 1910 perustettiin Eugenics Record Office, jonka tehtävänä oli ajaa eugeniikan asiaa. Seuraavien vuosien aikana ERO keräsi arkiston perhesukupuita, jotka osoittivat ”epäsopivien” olevan taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhistä oloista. Tuloksena läpi saatiin viimein 1924 maahanmuuttolaki, joka rajoitti maahanmuuttoa ja karsi joukosta epäsopiviksi katsottuja tulijoita. Laki pyrki myös estämään rotujen sekoittumisen. ERO suljettiin vuonna 1939, kun eugeniikka joutui huonoon valoon kansallissosialistien käytettyä sitä juutalaisia vastaan. Eugeniikan ajatukset jäivät silti kytemään esimerkiksi insestilainsäädännössä ja joissain valtioissa jatkettiin suurimman osan 1900-lukua ”imbesillien” steriloimista. Ennakkopäätöksistä voidaan huomioida esimerkiksi korkeimman oikeuden päätös tapauksessa Buck vs. Bell 1927, joka päätyi siihen tulokseen, että Virginian osavaltio voi halutessaan steriloida epäsopiviksi katsomansa. Vuosien 1907–1963 välillä Yhdysvalloissa steriloitiin pakolla yli 64 000 henkilöä eugeniikkalainsäädännön takia. Kun kansallissosialismin johtajat olivat tuomiolla Nürnbergin oikeudenkäynnissä, he perustelivat massasterilisaatio-operaationsa (yli 450 000 vuosikymmenessä) sillä, että he olivat hakeneet innoituksensa Yhdysvalloista.

Monet ovat korostaneet sitä, että Yhdysvaltain 1920-luvulla säädetyt siirtolaislait (jotka uudistettiin kokonaan 1965) olivat eugeenisten tavoitteiden motivoimat.[4] Pyrkimyksenä oli estää ”alempia” rotuja sotkemasta kansallista geenikantaa. 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltoihin ja Kanadaan alkoi saapua entistä enemmän siirtolaisia eteläisestä ja itäisestä Euroopasta. Eugeniikan tuolloin yleisten rotuoppien mukaisesti ajatelleet asiantuntijat, esimerkiksi Lothrop Soddard ja Harry Laughlin esittivät väitteitä, että nämä olivat alempia rotuja, jotka saastuttaisivat kansallisen geenikannan, jos heidän lukumääräänsä ei rajoitettaisi. Väitetään, että juuri tämä sai Yhdysvallat ja myös Kanadan luomaan saapuville siirtolaisille hierarkian kansallisuuden mukaan - korkeimmalla hierarkiassa olivat siirtolaiset anglosaksisista maista ja Pohjoismaista, kun taas vastaavasti kiinalaisia ja japanilaisia estettiin lähes kokonaan saapumasta maahan. Näkemystä on myös vastustettu ja on esitetty, että todellisuudessa siirtolaislait perustuivat yhdysvaltalaisen kulttuurisen yhtenäisyyden varjelemiseen.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa säädettiin vuonna 1935 laki, jonka mukaan vajaamielisiä ja mielisairaita voitiin pakkosteriloida tietyin perustein ilman kohteen omaa suostumusta. Steriloinneista luovuttiin vuonna 1969. Vuosina 1935–1970 Suomessa steriloitiin yli 7500 ihmistä rotuhygieenisten, noin 43000 lääketieteellisten, yli 3000 sosiaalisten ja parisataa muiden syiden perusteella. Valtaosa steriloiduista oli naisia, joista osalla oli jo aviottomia lapsia.[5]

Vuonna 1950 säädetyn lain mukaan naisen oli halutessaan mahdollista keskeyttää raskaus, mikäli hänen itsensä tai lapsen isän vaikea perinnöllinen mieli- tai ruumiillinen sairaus periytyisi myös lapselle. Vuoden 1970 jälkeen sterilointi on ollut mahdollista vain asianomaisen pyynnöstä, tai hänen laillisen edustajansa hakemuksesta jos henkilö sairauden vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen.[6][7][8]

Vuoden 1929 avioliittolain mukaan itsesyntyinen epilepsia oli esteenä avio­liitolle, paitsi jos tasavallan presidentti myönsi luvan. Kaksi synnynnäisesti kuuromykkää ei saanut mennä avio­liittoon keskenään.[9]´Nämä rajoitukset olivat voimassa vuoteen 1969 saakka. Nykyään mikään perinnöllinen sairaus ei ole avioeste.[10][6][5]

Ruotsi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsiin perustettiin maailman ensimmäinen rotubiologinen instituutti. Ruotsalaisten kiinnostus omaan rotuunsa ja sen parantamiseen oli saanut vahvistusta Yhdysvalloista, missä ajateltiin pohjoisen ja erityisesti ruotsalaisten edustaman rodun olevan kaikkein arvokkain. Lisäksi Pohjoismaissa vallalla ollut valtiokeskeinen politiikka asetti valtion edun yksilön edun edelle. Sosialidemokraattien valtaannousun jälkeen Ruotsissa tuli 1934 voimaan sterilisaatiolaki.[11] Ruotsi steriloi noin 63 000 epäsopiviksi katsomaansa eugeniikkaohjelmassaan vuosien 1935–1975 aikana.[11] Näistä noin 27 000 steriloitiin vastoin omaa tahtoa tai siihen painostettuna.[12]

Vastustuksen herääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eugeniikan vastustusta alkoi ilmetä 1910-luvulla, ja se kiihtyi 1930-luvulla. Aluksi vastustus kohdistui usein syntyvyyden säännöstelyyn, ja se johtui yleensä uskonnollisista syistä. Yhdysvalloissa heräsi epäilyksiä eugeniikkaa kohtaan, kun natsi-Saksa alkoi toteuttaa rotuhygieniapolitiikkaansa hävittääkseen juutalaisia ja muita epäarjalaisia kansallisuuksia. Sen seurauksena yhdysvaltalainen ERO-eugeniikkavirasto lakkautettiin 1939.[3]

Toisen maailmansodan jäljiltä eugeniikka sai huonon maineen, ja monet sen entisistä kannattajista tuomitsivat sen epäonnistuneena pseudotieteenä. Sanaa alettiin poistaa järjestöjen ja julkaisujen nimistä: Annals of Eugenicsista tuli vuonna 1954 Annals of Human Genetics, ja Eugenics Quarterly -julkaisusta vuonna 1969 Social Biology. Vuonna 1973 Yhdysvallat alkoi lakkauttaa osavaltioidensa sterilisointilakeja. Toisaalta esimerkiksi Kiinassa kansallisia eugeniikkaohjelmia jatkettiin edelleen avoimesti.[3]

Nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eugenistisia piirteitä on katsottu yhä olevan sikiönseulontaohjelmissa ja siinä, että esimerkiksi Suomessa voidaan löyhemmin kriteerein suorittaa abortti tilanteessa, jossa lapsen epäillään olevan vammainen. Myös steriloinnin kriteereissä Suomessa on mukana epäily lapselle kehittyvästä vakavasta sairaudesta ja ruumiinviasta.[13]

Nykyisin ihmisillä on joskus mahdollisuus keinohedelmöityksen yhteydessä hankkia spermanluovuttajan valinnan kautta jälkeläisilleen tiettyjä ominaisuuksia hiustenvärin, ruumiinrakenteen tai älykkyyden suhteen. Tällainen selektiivinen perimään vaikuttaminen on Yhdysvalloissa yleisempää kuin Euroopassa.[11] Kiinassa geeniperimän jalostamiseen suhtaudutaan laajalti myönteisesti, ja ainakin Shenzhenissä tehdään valtion tukemaa tutkimustyötä älykkyysgeenien löytämiseksi, jotta vanhemmat pystyisivät valitsemaan niitä lapsilleen.[14]

Eugeniikka viihteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Ilkka Remes on käsitellyt eugeniikkaa laajasti romaanissaan Pahan perimä (2007).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Paasi, Anne: Geenitieto on valtaa (Arkistoitu sivu) 8.5.2007. Turun yliopisto. Viitattu 5.12.2014.
  2. Francis Galton: Eugenics: its definition, scope, and aims. The American Journal of Sociology. 1904. Galton.org. Viitattu 31.10.2014.
  3. a b c d e f g h Philip K. Wilson: eugenics Encyclopaedia Britannica. Viitattu 30.10.2014.
  4. a b Jeremy Rifkin: biotekniikan aika, Otava 1999 (ISBN 951-1-15987-9), alkuteos The Biotech Century, 1998
  5. a b Suomessa steriloitiin tuhansia rotuhygieenisin syin Ilta-Sanomat 10.1.2009 Luettu 24.5.2009
  6. a b Arno Forsius: Eugeniikka Luettu 4.7.2008
  7. Steriloimislaki (283/1970), alkuperäinen versio vuodelta 1970
  8. Steriloimislaki nykyisin voimassa olevassa muodossaan
  9. Avioliittolaki (alkuperäinen versio vuodelta 1929), 12 §
  10. Avioliittolaki nykyään voimassa olevassa muodossaan (avioesteet katso 4 - 9 §)
  11. a b c Risto Alatarvas: Siniset silmät, vaalea tukka ja nuhteeton moraali eugeenikkojen tavoitteena 25.8.2010. Suomen Akatemia. Viitattu 31.10.2014.
  12. Steriliseringsfrågan i Sverige 1935 - 1975 Historisk belysning - Kartläggning - Intervjuer
  13. Raskauden keskeyttämistä ja steriloimista koskevat lupa-asiat (pdf) (s. 19) Toimintakertomus 2003. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus. Viitattu 5.12.2014.
  14. Aleks Eror: China Is Engineering Genius Babies 15.3.2013. Vice Media. Viitattu 31.10.2014.