Eugeniikka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Francis Galton 1850-luvulla

Eugeniikka (kreikan sanasta εὐγενής, ”hyväsyntyinen”, aikaisemmin rotuhygienia) on ihmisten valikoivaa jalostamista kannan parantamiseksi sukupolvien myötä. Termin kehitti vuonna 1883 Sir Francis Galton. Myöhemmin hän jakoi termin kahteen osa-alueeseen – positiivinen eugeniikka tarkoittaa parhaimpien yksilöiden lisääntymisen rohkaisemista ja negatiivinen eugeniikka huonoimpien yksilöiden lisääntymisen rajoittamista tai estämistä kokonaan. Erityisen pitkälle viety eugeniikka lähenee rotuhygieniaa, jota järjestelmällisesti on toteutettu lähinnä natsi-Saksassa ja joka on osa natsi-ideologiaa.

Eugeniikkaan liittyvät toimet ovat eräiden ihmisoikeussopimusten vastaista ja monet tuomitsevat eugeniikkaan kuuluvat pakkosteriloinnit. Erityisesti toisen maailmansodan jälkeen eugeniikka on tuomittu laajasti.[1]

Taustaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anthropometrinen näyttely

Lisääntymisen kontrollointi on jo varhainen ajatus. Sitä esitti esimerkiksi Platon, joka ehdotti, että viranomaiset valvoisivat lisääntymistä. Hän ehdotti, että valinta suoritettaisiin lavastetulla, hallinnon valvomalla arvonnalla, jotta ihmisten tunteet eivät pahoittuisi valintaperusteiden tietämisestä.

Galtonin mukaan ihmisyhteiskunta murentaa selviytymisen luonnonlait. Yksi yhteiskunnan tehtävistä on jollakin tavalla auttaa vähäosaisia ja heikkoja, ja näin muodostuu ristiriita luonnonvalinnan kanssa, joka saattaa heikot tuhoon. Eugeniikan kannattajien mukaan tämän mekanismin estäminen saattaa johtaa heikkojen määrän räjähdysmäiseen kasvuun. He siis ehdottivat tämän yhteiskunnan aiheuttaman luonnonvalinnan heikkenemisen tasapainottamista eugeniikan keinoin. Tämä perusajatus innoitti lukuisia ja usein hyvin erilaisia näkemyksiä.

Nykyisessä käytössään eugeniikka viittaa useammin ihmisten valikoivaan lisääntymiseen tavoitteena edistää haluttujen ominaisuuksien esiintymistä lapsissa, etenkin niiden ominaisuuksien, jotka kuuluvat kulloinkin vallitsevan ”rotupuhtauden” käsitteen sisälle. Termiin kuuluu myös ajatus epätoivottavien ominaisuuksien kantajien lisääntymisen rajoittamisesta tai estämisestä. Tämä niin sanottu negatiivinen eugeniikka on johtanut historiallisesti toimiin aina eristämisestä ja sterilisoimisesta jopa suoraan tuhoamiseen. Positiiviseen eugeniikkaan on useimmiten kuulunut erilaiset palkinnot ”hyvien rotuominaisuuksien” vanhemmille, joita siten rohkaistaan tekemään useampia lapsia. Myös avioliittoneuvonnassa oli sen varhaisvaiheissa kytköksiä eugeniikan ajatuksiin.

1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa eugeniikka oli suosittua Yhdysvalloissa ja ympäri läntistä Eurooppaa. Yhdysvalloissa rotuhygieeninen liike oli huipussaan 1924, heikkeni sen jälkeen ja viisi vuotta myöhemmin kaatui kokonaan. Pörssiromahdus 1929 nähdään merkittävänä tekijänä kaatumisessa - rahataloudellisen eliitin itsemurhat ja keskiluokkaisten ammattilaisten ja akateemisen väen joutuminen samoihin työttömyysjonoihin heikompia rotuperimää edustaneiden maahanmuuttajien kanssa teki mahdottomaksi ylläpitää myyttiä tietynlaisten ihmisten perimän paremmuudesta.[2] 1930-luvulta alkaen eugeniikka oli mukana natsi-Saksan ja monien muiden maiden käytännöissä. Esimerkiksi Suomessa ja Ruotsissa 1930-luvulla omaksutusta pakkosterilointilainsäädännöstä luovuttiin (Suomen osalta pääosin) 1970-luvulla.

Saksa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Adolf Hitlerin natsi-Saksa on kuuluisa eugeniikkaohjelmastaan, joiden tavoitteena oli säilyttää ”puhdas”, ns. ”arjalainen” rotu. Kansallissosialistit suorittivat laajoja, usein epäeettisiä ja inhimillisten ihmisoikeuksien määritelmää kyseenalaistavia kokeiluja ihmisillä koetellakseen perinnöllisyysteorioitaan. 1930- ja 1940-luvulla kansallissosialistinen hallinto sterilisoi kymmeniätuhansia ihmisiä, jotka katsottiin mielenterveydeltään epätoivottaviksi. Suurin osa heistä surmattiin myöhemmin toisen maailmansodan aikana. Eugeniikka huipentui natsi-Saksan T4-eugeniikkaohjelmaan, jossa yli 75 000–250 000 ihmistä murhattiin ”elinkelvottomana elämänä” (Lebensunwertiges Leben).

Yhdysvallat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eugenics congress logo.png

Saksan lisäksi laajamittaisin eugeniikkaliike on esiintynyt Yhdysvalloissa. Connecticutia (1896) seuraten monet osavaltiot säätivät eugeniikkaan perustuvia avioliittolakeja, jotka estivät ”epileptisten, imbesillien ja vähämielisten” avioliitot. Vuonna 1904 Charles B. Davenport, arvostettu yhdysvaltalainen biologi, otti vastaan johtajuuden biologisella tutkimusasemalla Cold Mountain Springissä. Siellä hän aloitti kasvien ja eläinten evoluution tutkimisen. Tutkimusohjelmaa laajennettiin myöhemmin kattamaan myös ihmisten evoluutio ja 1910 perustettiin Eugenics Record Office, jonka tehtävänä oli ajaa eugeniikan asiaa. Seuraavien vuosien aikana ERO keräsi arkiston perhesukupuita, jotka osoittivat ”epäsopivien” olevan taloudellisesti ja sosiaalisesti köyhistä oloista. Tuloksena läpi saatiin viimein 1924 maahanmuuttolaki, joka rajoitti maahanmuuttoa ja karsi joukosta epäsopiviksi katsottuja tulijoita. Laki pyrki myös estämään rotujen sekoittumisen. ERO suljettiin vuonna 1939, kun eugeniikka joutui huonoon valoon kansallissosialistien käytettyä sitä juutalaisia vastaan. Eugeniikan ajatukset jäivät silti kytemään esimerkiksi insestilainsäädännössä ja joissain valtioissa jatkettiin suurimman osan 1900-lukua ”imbesillien” steriloimista. Ennakkopäätöksistä voidaan huomioida esimerkiksi korkeimman oikeuden päätös tapauksessa Buck vs. Bell 1927, joka päätyi siihen tulokseen, että Virginian osavaltio voi halutessaan steriloida epäsopiviksi katsomansa. Vuosien 1907–1963 välillä Yhdysvalloissa steriloitiin pakolla yli 64 000 henkilöä eugeniikkalainsäädännön takia. Kun kansallissosialismin johtajat olivat tuomiolla Nürnbergin oikeudenkäynnissä, he perustelivat massasterilisaatio-operaationsa (yli 450 000 vuosikymmenessä) sillä, että he olivat hakeneet innoituksensa Yhdysvalloista.

Monet ovat korostaneet sitä, että Yhdysvaltain 1920-luvulla säädetyt siirtolaislait (jotka uudistettiin kokonaan 1965) olivat eugenisten tavoitteiden motivoimat.[2] Pyrkimyksenä oli estää ”alempia” rotuja sotkemasta kansallista geenikantaa. 1900-luvun alkupuolella Yhdysvaltoihin ja Kanadaan alkoi saapua entistä enemmän siirtolaisia eteläisestä ja itäisestä Euroopasta. Eugeniikan asiantuntijat, esimerkiksi Lothrop Soddard ja Harry Laughlin esittivät väitteitä, että nämä olivat alempia rotuja, jotka saastuttaisivat kansallisen geenikannan, jos heidän lukumääräänsä ei rajoitettaisi. Väitetään, että juuri tämä sai Yhdysvallat ja myös Kanadan luomaan saapuville siirtolaisille hierarkian kansallisuuden mukaan - korkeimmalla hierarkiassa olivat siirtolaiset anglosaksisista maista ja Pohjoismaista, kun taas vastaavasti kiinalaisia ja japanilaisia estettiin lähes kokonaan saapumasta maahan. Näkemystä on myös vastustettu ja on esitetty, että todellisuudessa siirtolaislait perustuivat yhdysvaltalaisen kulttuurisen yhtenäisyyden varjelemiseen.

Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomessa säädettiin vuonna 1935 laki, jonka mukaan vajaamielisiä ja mielisairaita voitiin pakkosteriloida tietyin perustein ilman kohteen omaa suostumusta. Steriloinneista luovuttiin vuonna 1969. Vuosina 1935–1970 Suomessa steriloitiin yli 7500 ihmistä rotuhygieenisten, noin 43000 lääketieteellisten, yli 3000 sosiaalisten ja parisataa muiden syiden perusteella. Valtaosa steriloiduista oli naisia, joista osalla oli jo aviottomia lapsia.[3]

Vuonna 1950 säädetyn lain mukaan naisen oli halutessaan mahdollista keskeyttää raskaus, mikäli hänen itsensä tai lapsen isän vaikea perinnöllinen mieli- tai ruumiillinen sairaus periytyisi myös lapselle. Vuoden 1970 jälkeen sterilointi on ollut mahdollista vain asianomaisen pyynnöstä, tai hänen laillisen edustajansa hakemuksesta jos henkilö sairauden vuoksi on pysyvästi kykenemätön ymmärtämään steriloimisen merkityksen.[4][5][6]

Vuoden 1929 avioliittolain mukaan itsesyntyinen epilepsia oli esteenä avio­liitolle, paitsi jos tasavallan presidentti myönsi luvan. Kaksi synnynnäisesti kuuromykkää ei saanut mennä avio­liittoon keskenään.[7]´Nämä rajoitukset olivat voimassa vuoteen 1969 saakka. Nykyään mikään perinnöllinen sairaus ei ole avioeste.[8][4][3]

Muu maailma[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähes kaikki ei-katoliset länsimaat ottivat lainsäädäntöönsä jonkin verran piirteitä eugeniikasta, suurimpana poikkeuksena Iso-Britannia.lähde? Esimerkiksi Ruotsi steriloi lähes 63 000 epäsopiviksi katsomaansa eugeniikkaohjelmassaan vuosien 1935-1975 aikana. Näistä n. 27 000 steriloitiin vastoin omaa tahtoa tai siihen painostettuna.[9] Samanlaisia ohjelmia oli Kanadassa, Australiassa, Norjassa, Virossa, Sveitsissä ja Islannissa – ohjelmia joissa steriloitiin hallituksen vähämielisiksi julistamia.lähde?

Eugeniikka nykyisin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vasta kansallissosialismin murtuminen sekä toisen maailmansodan jälkeinen Ihmisoikeuksien julistus katkaisivat eugeniikan voittokulun. Eugenistisia piirteitä ovat kuitenkin jotkut katsoneet olevan sikiönseulontaohjelmissa ja siinä, että esimerkiksi Suomessa voidaan löyhemmin kriteerein suorittaa abortti tilanteessa, jossa lapsen epäillään olevan vammainen. Myös steriloinnin kriteereissä Suomessa on mukana epäily lapselle kehittyvästä vakavasta sairaudesta ja ruumiinviasta.[10] Suomessa on kuitenkin edelleen voimassa laki, joka edellyttää sukupuolenvaihdoksen yhteydessä pakkosterilisaation.[11] Kyseinen laki ei kuitenkaan edellytä sukurauhasten poistamista, eikä henkilötunnuksen muutokseen vaadittua hedelmättömyystodistusta varten varsinaisesti testata hedelmällisyyttä, vaan määräaikainen hormonikorvaushoidon käyttö riittää. Lisäksi useat suomalaiset yksityiset tahot palvelevat transsukupuolisia asiakkaita, jotka haluavat pakastaa ja säilöä sukusolujaan tulevaisuutta varten. Näin ollen laki ei käytännössä edellytä pysyvää hedelmättömyyttä transsukupuolisille, vaan se on lähinnä muodollisuus joka tekee hormonikorvaushoidosta edellytyksen henkilötunnuksen loppuosan muuttamiselle.

Eugeniikka viihteessä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjailija Ilkka Remes on käsitellyt eugeniikkaa laajasti romaanissaan Pahan perimä (2007).

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]