Huntingtonin tauti
Sivulta puuttuu 
Huntingtonin tauti (lat. morus Huntington), aiemmin Huntingtonin korea (tanssitauti,chorea Huntington), on periytyvä sairaus, joka aiheuttaa dementiaa ja pakkoliikkeitä. Tauti on esimerkiksi Pohjois-Amerikassa ja Länsi-Euroopassa yleisempi kuin Suomessa. Sairaus on nimetty yhdysvaltalaisen George Huntingtonin mukaan.
Tavallisesti oireet alkavat 35–50-vuotiaana, harvemmin lapsena. Pakkoliikkeet ilmenevät kasvoissa, vartalolla ja raajoissa nykäyksinä, ja henkilöllä on kömpelyyttä. Dementiassa on muistihäiriön lisäksi huomattavina piirteinä ärtyvyys ja persoonallisuuden muutos. Lapsipotilailla voi esiintyä myös lihasjäykkyyttä.
Suomessa on arviolta vähintään parisataa sairastunutta.[1]
Sisällysluettelo |
Diagnoosi [muokkaa]
Aivojen positroniemissiotomografialla voidaan havaita jo ennen oireiden alkamista aineenvaihdunnan muutoksia. Tietokonetomografia- tai magneettikuvauksessa voidaan todeta taudin myöhemmässä vaiheessa kudoksen surkastumista eli atrofiaa tietyissä tyvitumakkeissa. Poikkeava geeni pystytään todennäköisimmin tunnistamaan, ja sikiön sairastumisriski on mahdollista arvioida istukkanäytteessä.
Hoito ja ennuste [muokkaa]
Huntingtonin tautia ei kyetä parantamaan. Tauti johtaa kuolemaan 15–30 vuoden kuluessa sairastumisesta. Pakkoliikkeitä kylläkin voidaan lievittää lääkkeillä. Dementian hoito noudattaa yleisiä dementian hoitoperiaatteilla. Perinnöllisyysneuvonta olisi myös tarpeen. Lääkintäeettisiä ongelmia on aiheuttanut kysymys, missä vaiheessa henkilön on syytä tietää, että hän on sairastunut tähän parantumattomaan tautiin ja että hänen lastensa sairastumisriski on 50 %.
Lähteet [muokkaa]
Katso myös [muokkaa]
