Kristinusko ja ehkäisy

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Ehkäisyaiheinen postikortti viktoriaaniselta aikakaudelta.

Nykykristinuskossa yleensä hyväksytään syntyvyyden säännöstely. Vanhakirkollisessa raamatuntulkinnassa ehkäisyyn suhtauduttiin torjuvasti 1900-luvun alkuvuosikymmeniin asti. [1][2]

Joidenkin kristillisten suuntien kielteinen suhtautuminen ehkäisyyn on ajoittain saanut huomiota julkisuudessa. [3] Ehkäisyyn kielteisesti suhtautuvat kristinuskon suunnat katsovat Raamatun kirjoitusten tai pyhänä pitämänsä kristillisen tradition kieltävän syntyvyyden säännöstelyn. Uuden elämän syntyminen nähdään pyhänä tapahtumana, luomistekona, johon ihminen ei saa puuttua. [4][5] Eriasteista kielteistä suhtautumista ehkäisyyn esiintyy kristinuskon piirissä muun muassa roomalaiskatolisessa kirkossa ja luterilaisen kirkon herätysliikkeessä lestadiolaisuudessa. Samoin jyrkän pietistiset liikkeet Pohjois-Amerikassa, hutteriitit, mennoniitit ja amishit, torjuvat syntyvyyden säännöstelyn.

Kielteistä suhtautumistapaa on pääosin mediassa kutsuttu myös ehkäisykielloksi. Jotkut kristilliset suunnat eivät hyväksy ehkäisykielto-nimitystä. [6] Syntyvyyden säännöstelystä on aikaisemmin käytetty yleisesti nimitystä lapsirajoitus. [7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaisista kirkkoisistä erilaiset ehkäisymenetelmät tuomitsivat ainakin Klemens Aleksandrialainen, Hippolytus Roomalainen, Lactantius,[8] Hieronymus, Johannes Krysostomos, Epifanios sekä Augustinus,[9] joka kirjoitti:

»Oletan siis, että vaikka et makaa (vaimosi kanssa) jälkikasvun saamiseksi, et myöskään himon vuoksi yritä estää jälkikasvun saamista pahalla rukouksella tai pahalla teolla. Vaikka niitä, jotka tekevät näin, kutsutaan mieheksi ja vaimoksi, eivät he ole sitä. Heillä ei ole mitään avioliiton todellisuutta, vaan he peittävät häpeän kunniallisella nimellä. Joskus tämä himokas julmuus, tai julma himo, johtaa siihen, että he jopa tekevät steriiliysmyrkkyjä.»
(Augustinus v. 419)

[8]

Hieronymuksen mukaan hedelmättömyysjuomien nauttiminen on murha.[10]

Kirkkohistorian tutkija Seppo Lohen mukaan alkukristinuskon aikana roomalaiset jättivät ei-toivotut lapset heitteille. Kristityt keräsivät heitteillejätetyt lapset huostaansa elävänä tai kuolleena. Tämän vuoksi katakombeissa on Lohen mukaan nähtävänä valtava määrä vauvojen hautoja.[11] Alkukristinuskon tiukalla ehkäisyn tuomitsevalla kannalla ja ajan yleisellä lasten heitteillejättämistavalla saattaa olla syy-yhteys.

Protestanttiset uskonpuhdistajat tuomitsivat ehkäisyn 1500-luvulla. Jean Calvinin mukaan siemenen laskeminen maahan ehdoin tahdoin on hirviömäistä. [12] Martti Lutherin mukaan maan täyttäminen ei ole vain käsky, vaan enemmän kuin käsky.[13] Hän kirjoitti siemenen maahan laskemisesta näin:

»Tämä on inhottava synti, paljon pahempi kuin sukurutsaus tai huorinteko. Minä sanon sitä hekumoitsemiseksi, jopa Sodoman synniksi. Siinä mies ryhtyy naiseen, siis makaa hänen kanssaan ja yhtyy häneen, mutta kun on päästy siemensyöksyyn, antaakin siemenen mennä maahan, ettei nainen tulisi raskaaksi. Tuossa vaiheessa on todella Jumalan säätämystä siittämisessä noudatettava.»
(Luther v. 1544)

[14]

Raamatussa kuvataan yksi melko selvästi ehkäisyksi tunnistettava tapahtuma, jolla raamattuperiaatteesta tunnetut reformaattorit kantaansa perustelivat. Keskeytettyä yhdyntää kuvataan tuomitsevaan sävyyn.

»Silloin Juuda sanoi Onanille: "Makaa veljesi lesken kanssa, täytä velvollisuutesi hänen lankonaan ja herätä eloon veljesi suku." Mutta Onan tiesi, ettei lasta pidettäisi hänen omanaan, ja aina kun hän makasi kälynsä kanssa, hän antoi siemenensä mennä maahan, ettei antaisi jälkeläisiä veljelleen. Herran silmissä hänen tekonsa oli paha, ja siksi Herra antoi hänenkin kuolla.»
(1. Moos. 38:8-10.)

[15]

1992 raamatunkäännöksen viitemerkinnöissä viitataan myös kohtaan 5. Moos. 25:5-10. [16] Siinä kuvataan, miten juutalaisten säädösten mukaan tuli häväistä miestä, joka kieltäytyi herättämästä siementä veli-vainajansa vaimolle.

Miehen lisääntymiskyvyttömäksi tekevä kastraatio tuomittiin Vanhan testamentin lakikokoelmassa.

»Älköön kukaan, joka on kuohittu musertamalla tai leikkaamalla, pääskö Herran seurakuntaan.»
(5. Moos. 23:1.)

[17]

Syntyvyyden suhteellinen lasku ennakoi ehkäisyn julkista hyväksymistä kristinuskoisessa Suomessa 1910-luvulta alkaen.

Suhtautuminen ehkäisyyn säilyi yleisesti kielteisenä kristityissä länsimaissa ja kristinuskon piirissä aina 1900-luvulle asti.[1][2]. Hyvänä esimerkkinä suhtautumistavasta on Millin patsashankkeeseen liittynyt episodi v. 1873:

»Pääministeri Gladstone, kuultuaan, että hänen suuresti ihailemansa filosofi ja kansantaloustieteilijä John Stuart Mill on kuollut, kirjoittaa nimensä ensimmäiseksi vetoomukseen, jonka tarkoituksena on aikaansaada muistomerkki, mutta syvästi järkyttyneenä pyyhkii nimensä luettelosta saatuaan tietää, että Mill, eräiden Englannin 1800-luvun eniten vaikuttaneiden kirjoitusten kirjoittaja, nuoruudessaan on puolustanut lapsirajoitusta avioliitossa.»

[7]

Vielä 1916, kun perinteisesti uskonnollisen Yhdysvaltain ensimmäinen perhesuunnitteluklinikka avattiin, sen perustaja Margaret Sanger pidätettiin pian "säädyttömyydestä". Maan entinen presidentti Theodore Roosevelt lausui, että "nainen joka välttää synnytystä on verrattavissa sotilaaseen joka heittää kiväärinsä ja pakenee taistelua." [18]

Suhtautumistavassa tapahtui käänne 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenien aikana. Yhdysvalloissa Korkein oikeus päätti ehkäisyä kieltävien lakien olevan itsemääräämisoikeutta loukkaavia ja siten perustuslain vastaisia v. 1965.[18]

Näkemyksiä syntyvyyden säännöstelystä nykyään[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katolisen kirkon virallisten kotisivujen mukaan lasten saamista voi painavista, rippi-isän kanssa käydyissä keskusteluissa todetuista, moraalisesti hyväksyttävistä syistä johtuen siirtää myöhemmäksi. Kotisivujen mukaan syyt voivat olla luonteeltaan fyysisiä, psyykkisiä tai materiaalisia, mutta yleensä ne ovat vain väliaikaisia. Kirkon kannan mukaan syntymien siirtämistä ei kuitenkaan koskaan saa toteuttaa muuten kuin nk. luonnollisia perhesuunnittelumenetelmiä käyttäen. Luonnollisiksi perhesuunnittelumenetelmiksi katolisen kirkon virallisessa opetuksessa katsotaan sukupuolielämän ajoittaminen vain naisen kuukautiskierron hedelmättömien päivien ajalle. Samalla kirkko korostaa, että jos nainen hedelmällisten päivien välttelystä huolimatta tulisi raskaaksi, lasten syntymistä ei voi pitää minään tappiona, vaan suurena Jumalan lahjana."[19]

Paavi Paavali VI:n kiertokirjeen Humanae Vitaen mukaan suvunjatkamistapahtuman keskeyttäminen, naisen pysyvä tai väliaikainen hedelmättömäksi tekeminen sekä etenkin raskauden keskeyttäminen ovat hylättäviä syntyvyyden säännöstelymuotoja. Humanae Vitaessa ohjeistetaan seuraavasti:

»Jo aloitetun suvunjatkamistapahtuman suoranainen katkaiseminen ja ennen kaikkea varsinainen raskauden keskeyttäminen ovat hoidollisistakin syistä kokonaan hylättäviä lasten lukumäärän sääntelyn menetelmiä. - - Samoin on hylättävä, - - miehen ja naisen pysyvä tai väliaikainen hedelmättömäksi tekeminen. - - Hylättävä on myös jokainen toimenpide, joka joko ennen aviollista yhtymistä, sen aikana tai sen johtaessa luonnollisiin seurauksiinsa pyrkii estämään elämän syntymisen, joko siihen tavoitteena pyrkien tai sitä välikappaleena johonkin muuhun käyttäen.
Paavali VI v. 1968»

[4]

Humanae Vitaen mukaan kuitenkin sellaiset sairaudenhoitokeinot, joista voi seurata lisääntymiskyvyttömyys, ovat hyväksyttäviä. Samoin aviollisessa sukupuolielämässä on luvallista ajoittaa sukupuolielämä vain naisen kuukautiskierron hedelmättömien päivien ajalle.

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapaa-ajattelija Esko Länsimiehen mukaan katolisen kirkon pysyttäytyminen kielteisessä ehkäisykannassa v. 1968 aiheutti ehkä suurimman vahingon, mikä ihmiskuntaa on kohdannut toisen maailmansodan jälkeen. Länsimies katsoo, että silloinen paavi teki kannanottonsa hyvin ristiriitaisissa tunnelmissa ja vähemmistössä olevien konservatiivien ehdoilla.[20].

Käytännössä monet katolilaiset eivät noudata kirkon opetusta ehkäisyasiassa. [21]

Brasilialaisen Redesaude-naisjärjestö johtajan Telia Negrãon mukaan konservatiiviset ryhmät uhkaavat naisten lisääntymisterveydellisiä oikeuksia yrittämällä kieltää ehkäisypalvelut ja tekevät myös iskuja sairaaloihin. Järjestön mukaan ehkäisypalvelujen kieltäminen ja iskut sairaaloihin uhkaavat YK:n vuosituhattavoitteita. Redesauden mukaan latinalaisessa Amerikassa vain kymmenesosalla teinitytöistä on uskonnollisista syistä, tiedon tai ehkäisyvälineiden puutteen vuoksi todellinen mahdollisuus käyttää ehkäisyä.[22]

Ortodoksinen kirkko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ortodoksipatriarkka Athenagoraan mukaan ortodoksinen kirkko pysähtyy makuuhuoneen ovelle. Suomen ortodoksikirkon entisen arkkipiispan, metropoliitta Johanneksen mukaan ortodoksikirkko torjuu abortin, mutta joitakin paikalliskirkkoja lukuunottamatta hyväksyy nykyään ehkäisyn.[23]

Protestanttiset kirkot ja ryhmittymät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Anglikaanikirkko torjui ehkäisyn vielä v. 1908 Lambethin konferenssissa. [21]. V. 1930 se hyväksyi ensimmäisenä kirkkona maailmassa ehkäisyn osittain Lambethin konferenssissa ja v. 1937 kokonaan. [8][21] Muut protestanttiset kirkot seurasivat perässä.

Suomen evankelisluterilainen kirkko hyväksyi ehkäisyn v. 1952. Kannan mukaan ehkäisyvälineiden käyttöä voidaan tietyin edellytyksin puoltaa. Harkitessaan ehkäisyvälineiden käyttöä, piispojen mukaan aviopuolisoiden on kannettava vastuunsa niin, että he kristillisen uskonsa pohjalta harkitsevat ratkaisunsa vaikuttimia ja seurauksia. [24]

Vanhoillislestadiolaisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanhoillislestadiolaisuudessa syntyvyyden säännöstelyyn on suhtauduttu perinteisesti kielteisesti. Liike katsoo edustavansa Raamatun kantaa ja jatkavansa lähes 2000-vuotista kristillistä traditiota. Vanhoillislestadiolaisten keskusjärjestön SRK:n entinen puheenjohtaja Erkki Reinikainen kirjoitti syntyvyyden säännöstelystä näin:

»Uskovaisten elämään ei ole kuulunut millään aikakaudella syntyvyyden säännöstely. Tämä on ollut aikaisemmin myös kirkon kanta. - - SRK ei ole määrännyt käyttäytymisnormeja vanhoillislestadiolaisille aviopuolisoille. Ehkäisyn ja aborttien torjuminen nousee jokaisen kohdalla uskon perusteista omakohtaisena asiana.»
(Reinikainen v. 1988)

[25]

Arvostelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Päivi Alasuutari katsoo gradussaan, että vanhoillislestadiolaisilla on ehdoton ehkäisykielto, jota hän pitää ideologisena vastareaktiona 1960-luvun sukupuolimoraalin murrokselle. Tuolloin Väestöliitto kampanjoi voimakkaasti syntyvyyden säännöstelyn puolesta. Alasuutarin mukaan kiellolla turvattiin vanhoillislestadiolaisen liikkeen jatkuvuus ja suojattiin perinteisiä perherakenteita sitomalla nainen runsaalla synnyttämisellä perinteiselle paikalleen.[26] Uskontososiologian dosentti Jouko Sihvon mukaan ehkäisy nousi liikkeessä polttavaksi aiheeksi, ja kaikkien ehkäisykeinojen katsottiin olevan vanhoillislestadiolaiselle sopimattomia, vaikka raskaus olisikin ollut äidille hengenvaarallinen.[26]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Alasuutari, Päivi: Kuuliaisuus koetuksella - Syntyvyyden säännöstelyn kielto vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Sosiologian pro gradu. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, Tampereen yliopisto, 1992. nide.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Provan, Charles D.: The Bible and Birth Control. Zimmer Printing, Monongahela, 1989. ISBN 99917-998-3-4. (englanniksi)
  2. a b Church History and Birth Control 17. huhtikuuta 2004. Valerie's Living Books. Viitattu 15. maaliskuuta 2007. (englanniksi)
  3. Ehkäisykielto koettelee klassista käsitystä uskonnonvapaudesta. HS.
  4. a b Paavi Paavali VI:n kiertokirje Humanae vitae (syntyvyyden säätelystä) "rakkauden akti, joka vaarantaa sen mahdollisuuden elämän jatkamiseen, jonka Jumala, kaiken Luoja, on siihen liittänyt erityisin laein, vastustaa sekä avioliiton säätäjän jumalallista suunnitelmaa että elämän alkuunpanijan tahtoa"
  5. SRK:n vuosikokous: "Oikea ja väärä" 2.7.2005. SRK. "Jumala on elämän ja kuoleman Herra, elämän luoja ja ylläpitäjä. Hänellä yksin on valta antaa elämä ja ottaa se pois (1.sam.2:6, Job 10:12, Ps, 139:13-16). Ihmisellä ei ole niihin valtaa."
  6. Tutkija: Monet ihmisoikeusrikkomukset sivutetaan uskonnon nimissä. HS. "Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen pääsihteeri Aimo Hautamäki kieltää, että mitään ehkäisykieltoa olisi edes olemassa. Hän toteaa, että kyse on omantunnon äänellä tehdystä henkilökohtaisesta päätöksestä."
  7. a b Grimberg, Carl: Kansojen historia; osa 19, sivu 168. WSOY, 1984).
  8. a b c Ehkäisy << Hyviä Uutisia
  9. Ewtn.com: "This Rock" Magazine (englanniksi)
  10. Jerome's letter 22 "Some go so far as to take potions, that they may insure barrenness, and thus murder human beings almost before their conception"(englanniksi)
  11. Lohi, Seppo: "Alustus: Minä uskon Jumalaan, Isään" 27.6.2009. SRK.
  12. Onan's Onus "Deliberately to withdraw from coitus in order that semen may fall on the ground is doubly monstrous" (englanniksi)
  13. Luther, Martti: Valitut teokset III:Avioelämästä, s. 198 ja 211. WSOY, 1959. "Sillä tuo sana, minkä Jumala sanoo: 'Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää', ei ole käsky, vaan enemmän kuin käsky, nimittäin jumalallinen teko, jonka estäminen tai laiminlyöminen ei ole meidän vallassamme"
  14. Luther, Martti: Ensimmäisen Mooseksen kirjan selitys 32-40, ss. 332-333. Karisto Oy Kirjapaino, 2007.
  15. Onanin kuolema
  16. Lankoussäädös
  17. Kastraatiokielto
  18. a b David Weil: Economic Growth. Addison-Wesley, 2005. ISBN 0-201-68026-2 (englanniksi)
  19. Katolinen kirkko Suomessa: Syntyvyyden säännöstely
  20. Paavi ja ehkäisy | Vapaa-ajattelijain Liitto ry
  21. a b c Contraception. BBC. (englanniksi) "Many Catholics have decided to disobey church teaching in this part of their lives"
  22. Sipilä, Annamari: Kirkko uhkaa naisten saavutettuja oikeuksia Latinalaisessa Amerikassa. Helsingin sanomat, 13.4.2008, nro 101, s. B3. Helsinki: SanomaWSOY. suomi
  23. Vantaan Lauri: Ortodoksikirkko hakee vastauksia perinteestä
  24. Hytönen, Maarit: Kirkko ja nykyajan eettiset kysymykset, sivu 212. Gummerus Kirjapaino Oy, 2003, ISBN 951-625-893-X.
  25. Reinikainen, Erkki: Näin on uskottu. Gummerus Kirjapaino Oy, 1990.
  26. a b Alasuutari, Päivi: Kuuliaisuus koetuksella - Syntyvyyden säännöstelyn kielto vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä. Sosiologian pro gradu. Sosiologian ja sosiaalipsykologian laitos, 1992. tiivistelmä

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]