Eutanasia

Wikipedia

Philip Nitschken kehittelemä eutanasialaitteisto, joka antaa potilaalle tappavan annoksen Nembutalia hänen vastatessaan myöntävästi kannettavan tietokoneen näytölle tulevaan kysymyssarjaan. ^[1] Menetelmä oli laillinen Australian pohjoisosassa vuosina 1995-1997. ^[2]

Eutanasia (kreikkaa, eu-thanatos, hyvä kuolema) eli armokuolema on armosyistä tehty teko tai tekemättä jättäminen, joka aiheuttaa toisen ihmisen kuoleman.

Eutanasian tarkoituksena on yleensä sietämättömän kärsimyksen lopettaminen, ja se yleensä tehdään henkilön omasta tai hänen läheistensä vakaasta toivomuksesta. Eutanasian tarkoituksena voi myös olla elämän päättäminen ennen kuin parantumattomaksi tiedetty sairaus johtaa sietämättömään kärsimykseen.

[muokkaa] Käsitteitä

Eutanasian lajit ovat passiivinen ja aktiivinen eutanasia. Passiivisessa eutanasiassa ihmiselle ei tehdä hoitotoimenpidettä, joka saattaisi pitää hänet elossa. Passiivinen eutanasia on esimerkiksi päätös olla hoitamatta antibiootein saattohoitovaiheessa olevan potilaan keuhkoputkentulehdusta, vaikka tulehduksen tiedetään todennäköisesti johtavan hänen kuolemaansa. Tavoite on lieventää kärsimyksiä ja kuolintapahtumaa. Aktiivisessa eutanasiassa ihmisen elintoiminnot lopetetaan hänen tahdostaan kun parantavia tai lieventäviä hoitokeinoja ei enää ole tarjolla. Yleensä se tehdään lääkkeiden avulla: aktiivista eutanasiaa on esimerkiksi kipulääkkeen yliannostus syöpäpotilaalle.

Läheisesti eutanasiaan liittyviä käsitteitä ovat kuolinapu ja avustettu itsemurha. Avustettu itsemurha viittaa tilanteeseen, jossa vaikeasti sairas henkilö haluaa tehdä itsemurhan mutta ei ole siihen fyysisesti kykenevä. Tällöin toinen henkilö avustaa häntä itsemurhan toteuttamisessa. Kuolinapu voi viitata sekä tilanteeseen jossa vaikeasti sairasta henkilöä autetaan hänen pyynnöstään kuolemaan että tilanteeseen jossa pysäytetään sellaisen henkilön elintoiminnot, joka on esimerkiksi kooman takia pysyvästi estynyt ilmaisemasta omaa tahtoaan.

[muokkaa] Perusteluja puolesta ja vastaan

Ehkä keskeisin käytetty perustelu eutanasian sallimista vastaan on lakeihin ja eettisiin säännöstöihin sisältyvä määräys surmaamisen kiellosta. Uskonnollinen perustelu on esimerkiksi kristityillä Raamatun viides käsky ”Älä tapa”. Perusteluun liittyy käsitys ihmiselämän pyhyydestä; elämän katsotaan olevan Jumalan, ei ihmisen itsensä, hallinnassa.

Eutanasiaa vastustetaan yleisesti myös käytännöllisin perustein. Erityisen vaikeita ovat esimerkiksi tapaukset, joissa henkilö on pysyvästi sellaisessa tilassa, että hän ei pysty ilmaisemaan omaa tahtoaan. Pelätään myös, että eutanasian salliminen voisi johtaa tilanteeseen, että eutanasioita tehtäisiin terveydenhuollon kustannusten vähentämiseksi myös silloin kun se ei ole henkilön oma vakaa tahto.

Keskeinen peruste eutanasian sallimisen puolesta on moniin kansainvälisiin ihmisoikeusasiakirjoihin kirjattu oikeus elämään. Säädös tulkitaan tällöin niin, että yksilölle itselleen kuuluu oikeus päättää omasta elämästään. Tähän liittyy ajatus, että ihmisellä itsellään on oikeus päättää, milloin hän kokee kärsimyksen liian suureksi.

Eutanasiaa puolustetaan toisinaan myös käytännöllisin ja taloudellisin perustein. Yleisimmän perustelun mukaan on tilanteita, joissa potilaan hoitaminen on potilaalle itselleen, potilaan omaisille tai terveydenhuoltojärjestelmälle liian raskasta – taloudellisesti, fyysisesti tai henkisesti. Tätä ajattelutapaa nimitetään utilitaristiseksi.

Perusteluja jotka pohjautuvat lääkärin perimmäisen tehtävän määrittelyyn käytetään sekä eutanasian puolesta että sitä vastaan. Toisaalta lääkärin tärkeimmäksi tehtäväksi nähdään parantaminen, ei surmaaminen. Toisaalta lääkärin tehtävänä on myös toimia potilaan parhaaksi, jonka joissakin tapauksissa voi ajatella olevan potilaan oman tahdon mukainen elämän päättäminen.

Sekä puolesta että vastaan käytetään myös perusteluja kipulääkityksestä. Eutanasian vastustajien mielestä nykyaikaisilla kivunhoitomenetelmillä pystytään aina lievittämään riittävästi kärsimystä. Eutanasian puolustajien mukaan näin ei aina ole.

[muokkaa] Eutanasia ja laki

Eutanasia on monissa maissa laitonta, ja monissa sen laillisuus tai laittomuus on epäselvää. Parantumattomasti sairaiden avustettu itsemurha on sallittu vain Alankomaissa, Sveitsissä, Belgiassa ja Yhdysvalloissa Oregonin osavaltiossa, joissa lainsäädäntö sallii eutanasian tarkoin määritellyissä tapauksissa.

[muokkaa] Suomi

Exitus ry on vuodesta 1993 yrittänyt myötävaikuttaa eutanasian sallivan lain saamiseksi Suomessa.

Suomessa aktiivinen eutanasia on rikos ja siitä voi saada jopa 8 vuotta vankeutta. Rikoslain 21. luvun mukaan myös henkilön omasta vakaasta pyynnöstä tapahtuva surmaaminen on rangaistavaa. Sen sijaan toisen henkilön itsemurhan avustaminen ei ole rangaistavaa.

On huomattavaa, että tässä artikkelissa käsitellään ihmiselle tehtävää eutanasiaa. Sen sijaan eläimen surmaamiseen Suomen lainsäädäntö paikoin jopa velvoittaa kärsimyksen lopettamiseksi.

Potilaan saattohoitoa sääntelee lääkintöhallituksen ohjekirje DNo 3024/02/80 vuodelta 1982. Sen mukaan potilaan on saatava riittävää oireenmukaista perushoitoa ja hänen ihmisarvoaan kunnioittavaa huolenpitoa myös kuoleman lähestyessä, kun hänen sairautensa ennustetta ei enää voida käytettävissä olevilla hoidoilla parantaa.

Kuten useimmissa Euroopan maissa, myös Suomessa on pitkään keskusteltu eutanasian laillistamisesta. Tunnettuja laillistamisen puolustajia Suomessa ovat olleet esimerkiksi professori Jorma Palo ja teologian tohtori Martti Lindqvist. Tunnettuja vastustajia ovat puolestaan arkkiatri Risto Pelkonen ja lääkäri Pekka Reinikainen.

[muokkaa] Alankomaat

Alankomaissa tuli 1. huhtikuuta 2002 voimaan laki, joka sallii eutanasian ja lääkärin antaman kuolinavun tietyissä tapauksissa. Laki vahvisti jo pitkään tuomioistuinkäytännössä toimineen järjestelmän.

Eutanasia on Hollannin lain mukaan sallittu jos se täyttää seuraavat ehdot:

• Potilas on pyytänyt eutanasiaa toistuvasti. Pysyvästi koomassa olevan potilaan tapauksessa otetaan huomioon potilaan etukäteen tekemä kirjallinen todistettu tahdonilmaus.
• Potilas kokee sietämätöntä kärsimystä eikä tilanteen paranemisesta ole toivoa.
• Lääkäri on ennen kuolinavun antamista neuvotellut potilaan tilanteesta kollegan kanssa.

Lääkärin on jälkikäteen raportoitava jokainen tapaus yleiselle syyttäjälle. Alueellinen toimikunta arvioi, onko tapaus täyttänyt lain määrittelemät ehdot. Sen jälkeen tapaus joko katsotaan loppuun käsitellyksi tai viedään syyteharkintaan.

Alle 12-vuotiaiden eutanasia on kokonaan kielletty, ja 12-17-vuotiaiden eutanasiaa koskevat aikuisia tiukemmat ehdot. Lakia ollaan kuitenkin (2005) muuttamassa suuntaan, jossa tahdosta riippumaton eutanasia koskisi myös ihmisiä jotka eivät voi ilmaista omaa tahtoaan, kuten vammaisena syntyneitä sekä vaikeasti sairaita alaikäisiä jolloin eutanasia tapahtuu vanhempien suostumuksella. Lisäksi dementoituneilta vanhuksilta ei enää edellytetä oman tahdon ilmausta.

Hollannin laki määrittelee eutanasian rikokseksi kaikissa muissa kuin määritellyissä tapauksissa. Eutanasiaksi ei lueta normaaliin hoitokäytäntöön kuuluvia tapauksia, kuten:

• Hyödyttömän hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen.
• Hoidon lopettaminen tai aloittamatta jättäminen potilaan pyynnöstä.
• Kuoleman nopeutuminen vakavan kärsimyksen lievittämiseksi käytetyn hoidon sivuvaikutuksena.

[muokkaa] Belgia

Belgiassa hyväksyttiin 28. toukokuuta 2002 laki, jonka mukaan toisen henkilön kuoleman aiheuttaminen hänen omasta pyynnöstään ei tarkoin rajoitetuin ehdoin enää ole rangaistavaa. Pyytävän henkilön on oltava täysi-ikäinen, oikeustoimikelpoinen ja täysin tietoinen päätöksensä seurauksista. Lisäksi hänen on oltava parantumattomasti sairas ja kärsittävä jatkuvasta ja sietämättömästä kivusta.

[muokkaa] Katso myös

• Hoitotestamentti
• Exitus ry

[muokkaa] Kirjallisuutta

• Häyry, Heta & Häyry, Matti: Abortti ja eutanasia. Artikkelit ilmestyneet julkaisussa Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 3/1986. Helsinki: Vapaa-ajattelijain liitto, 1986.

• Häyry, Matti & Häyry, Heta: Rakasta, kärsi ja unhoita: Moraalifilosofisia pohdintoja ihmiselämän alusta ja lopusta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1987. ISBN 951-26-3126-1.

• Häyry, Heta & Häyry, Matti: Elämän ehdot: Bioetiikan, vapauden ja vastuun filosofiaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1997. ISBN 951-570-354-9.

• Korhonen, Rauno: Eutanasia: Hyvä kuolema ja kuolemisen vaikeus. Lapin yliopiston oikeustieteellisiä julkaisuja. Sarja C 18. Rovaniemi: Pandecta, 1994. ISBN 951-96769-1-0.

• Pahlman, Irma: Potilaan itsemääräämisoikeus. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Helsinki: Edita, 2003. ISBN 951-37-3919-8.

• Palo, Jorma: Saanko elää, saanko kuolla: Hoidon rajat. Porvoo Helsinki Juva: WSOY, 1992. ISBN 951-0-18350-4.

• Ryynänen, Olli-Pekka & Markku Myllykangas: Terveydenhuollon etiikka: Arvot monimutkaisuuden maailmassa. Helsinki: WSOY, 2000. ISBN 951-0-23735-3.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Young, Robert: Voluntary Euthanasia The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. (englanniksi)

[muokkaa] Lähteet