Henkirikos
Henkirikos on ihmisen kuolemaan johtava rikos. Rikoksen tarkempi nimitys riippuu teon tahallisuudesta ja suoritustavasta. Huolimattomuuden vuoksi voi syyllistyä kuolemantuottamukseen. Tarkoituksellisia henkirikoksia ovat surma, tappo ja suunniteltu murha sekä lapsensurma. Henkirikosten määrittely vaihtelee suuresti valtioittain. Esimerkiksi Yhdysvalloissa henkirikokseksi luetaan autolla päihtyneenä aiheutettu liikennekuolema, mitä ei tehdä Suomessalähde?. Näinollen henkirikostilastojen vertailu on vääristynyttä.
Valtioiden tai vastaavien hallinnollisten toimijoiden erittäin monta uhria vaatineita henkirikoksia sanotaan tavallisesti kansanmurhiksi tai muodollisemmin joukkotuhonnaksi.
Sisällysluettelo |
Henkirikollisuus Suomessa [muokkaa]
Työttömät miesalkoholistit [muokkaa]
Suomessa on kuudenneksi eniten henkirikoksia EU:ssa. Ero Euroopan keskiarvoon selittyy pitkälti sillä, että Suomessa keski-ikäiset työttömät miesalkoholistit tappavat poikkeuksellisen usein. Muiden sosioekonomisten ryhmien henkirikollisuus ei juurikaan poikkea muiden Länsi-Euroopan maiden tilanteesta.[1]
Tekijöistä naisia 13 %, uhreista 30 % [muokkaa]
Vuosina 2000–2009 uhreista 70,1 % oli miehiä, 29,9 % naisia (3,3 ja 1,3 / 100 000 as.). Miesten osuus on ollut 70 %:n luokkaa 1950-luvulta asti ja 1700-luvun loppupuolella, siinä välissä 80–90 %. Naisten osuus tuomituista oli 2000-luvulla 13 % (0,7 / 100 000 as.), 1960-luvulla 5 % (0,2), ja nousu on jatkunut 1940-luvulta asti. Viime vuosisatojen minimi oli 3 % (0,5) 1920-luvulla.[1]
Tuttavan surmaama mies [muokkaa]
Yleisin uhri oli tuttavan tai ystävän surmaama mies (46 %), sitten parisuhdekumppanin surmaama nainen (18 %) ja uhrille ennalta tuntemattoman surmaama mies (10 %). Vuonna 2010 tapahtui 117 uhrin kuolemaan johtanutta tahallista väkivaltarikosta (2,2 / 100 000 as). 1975–2000 taso oli noin 3 / 100 000 as. Osapuolista ainakin toinen oli humalassa 83 %:ssa tapauksia (69 %:ssa kaikki). Tekijämiehistä 56 % oli tuomittu pahoinpitelyrikoksesta edellisten kymmenen vuoden aikana.[1]
Miehen keskirangaistus taposta oli yhdeksän vuotta ja viisi kuukautta, naisen kahdeksan vuotta ja kahdeksan kuukautta.[1]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ a b c d Henkirikoskatsaus 2011, Martti Lehti, Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos, Verkkokatsauksia 23/2012. Tiivistelmä ja Taulukko 2 sivulla 6.
