Tajuttomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tajuttomuudella tarkoitetaan tilaa, jossa ihminen ei reagoi ulkoisille ärsykkeille normaalisti, eli ei ole heräteltävissä. Tajuttomuus voidaan jakaa eri tasoisiin tiloihin. Uni on eräänlainen tajuttomuuden muoto. Tajuttomuutta määritellään Glasgow'n kooma-asteikolla, jossa huomio kiinnitetään potilaan silmien avaamiseen, puheeseen ja liikkumiseen, joita testataan asteittain voimistuvin ärsykkein, puheella, kosketuksella ja kivulla. Syvimmässä tajuttomuudessa potilas ei reagoi kipuun mitenkään.

Tajuttomuuteen johtavia tiloja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tajuttomuus voi johtua lukemattomista syistä. Sairaustilat ja vammat ovat syistä yleisimpiä, aineenvaihdunnan häiriöt, myrkytykset ja tietyt tulehdustilat ovat muita mahdollisia syitä. Aivoverenkierron äkillisestä heikkenemisestä voi aiheutua ohimenevä tajuttomuus, jota kutsutaan pyörtymiseksi.

Yleisimmät syyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Vuoto kallon sisällä (ei puhu, ei ymmärrä puhetta, silmät eivät reagoi valoon)
  • Hapenpuute
  • Intoksikaatio (myrkytys, kylkiasento vasempaan)
  • Infektio (aivokalvontulehdus: sekavuus, pahoinvointi, niskajäykkyys, kuume)
  • Hypoglykemia (sokeritauti)
  • Matala verenpaine
  • Epilepsia (jälkiunivaihe)

Hoito[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tajuton potilas kuuluu aina sairaalahoitoon, jossa tajuttomuuden syy pyritään selvittämään ja hoitamaan. Maassa makaavaa ihmistä on pidettävä aina tajuttomana ja tilanne tutkittava. Puhuttelulla ja koskettamalla selvitellään, onko henkilö heräteltävissä. Herättelyyn reagoimaton ihminen on tajuton ja apua on soitettava numerosta 112. On tarkastettava myös, ettei kyseessä ole eloton potilas, joka vaatii elvytystä. Tajuttoman hengitysteiden aukipysymisestä on huolehdittava lisäavun saapumista odoteltaessa.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]