Esko Seppänen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Esko Seppänen toukokuussa 2009.

Esko Olavi Seppänen (s. 15. helmikuuta 1946 Oulu) on vasemmistoliittoa edustanut entinen Euroopan parlamentin jäsen. Ennen meppiuraansa Seppänen toimi SKDL:n ja vasemmistoliiton kansanedustajana Helsingin vaalipiiristä vuosina 1987–1996. Euroopan parlamentissa hän istui vuosina 1996–2009.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppänen valmistui ekonomiksi Helsingin Kauppakorkeakoulusta vuonna 1969 ja kaksi vuotta myöhemmin kauppatieteen kandidaatiksi. Seppänen osallistui aktiivisesti opiskelijapolitiikkaan ja hän kuului ylioppilaskuntansa edustajistoon sekä hallitukseen.[1] Seppänen oli ensimmäinen julkisesti vasemmistolainen poliitikko kyseisissä elimissä. Hän on sanonut vasemmistolaistuneensa, koska kauppakorkean opettama taloustiede oli epäoikeudenmukaista ja -sosiaalista.[2] Ennen kansanedustajuuttaan Seppänen työskenteli 1970-luvun alussa Radio- ja televisiotoimittajien liiton asiamiehenä ja vuodesta 1973 alkaen Yleisradion taloustoimittajana.[1]

Seppänen aloitti politikoinnin demarinuorissa. Vuonna 1974 hän liittyi Suomen kommunistiseen puolueeseen[1]. Ennen vasemmistoliiton muodostamista Seppänen oli ”saarislainenSuomen kommunistisen puolueen (SKP) enemmistön kannattaja. Vuonna 1989 Seppänen vastusti SKP:n sulauttamista uuteen vasemmistoliittoon. Hän kritisoi myös hankkeen epädemokraattista valmistelua[3]. Seppänen toimi Vasemmistoliiton puoluehallituksessa 1990–1995 ja 1998–2001. Jälkimmäisellä kaudella Seppänen oli myös puolueensa 2. varapuheenjohtaja. Puoluekokouksessa 1998 hän voitti äänestyksessä Outi Ojalan[4]. Kolme vuotta myöhemmin hän hävisi paikkansa Minna Sirnölle.[5]

1970- ja 1980-luku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1970-luvulla Seppänen tuli tunnetuksi sukuomistukseen (20 perhettä) sekä suomalaisten liikepankkien teollisuusryhmiin kriittisesti suhtautuvana taloustoimittajana, joka osallistui osakkaana yhtiökokouksiin hankkien tietoja yritysten omistussuhteista, mistä aiheesta hän teki runsaasti radio-ohjelmia sekä kirjoitti kirjoja.

1980-luvulla Seppäsen kritiikki sai yleispoliittisempaa luonnetta, mikä johti yhteistyöhön Yleisradion toimittaja Hannu Taanilan kanssa. Tasapuolisesti Seppänen kritisoi myös työväenliikkeen omistamista kirjoittaen E-liikkeeseen, rakennuskunta Hakaan ja SKP:n säätiöiden yritystoimintaan liittyvän kriittisen kirjan punapääoman tuhosta. Tuloksena yhteistyöstä Taanilan kanssa on ajatus politiikan rapautumisesta, poliittisesta entropiasta.

Syksyllä 1988 Seppänen vieraili Neuvostoliitossa. Moskovassa pidetty puhe aiheutti suuren kohun Seppäsen sanottua asioita, joita muut eivät uskaltaneet lausua ääneen. Puheessaan Seppänen mm. esitti retorisen kysymyksen oliko viisasta valita Mihail Gorbatšov sekä pääsihteeriksi että presidentiksi ja siten keskittää valta. Itänaapurin maataloustilastot Seppänen kyseenalaisti kysymällä, punnittiinko vilja kuivana vai märkänä. Ruplaa Seppänen nimitteli paperirahaksi. Viittaukset liikemiesten hotelleissa päivystäviin ilotyttöihin toivat punan isäntien poskille.[6]

Profiili[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seppänen tunnetaan puolueen sisällä vasenta ja euroskeptistä suomalais-kansallista laitaa edustavan siiven keulahahmona Esko-Juhani Tennilän ohella ja europarlamentissa EU:n perustuslakia vastustavan ryhmän toimijana.

Hän on korostanut vasemmistoliitossa perinteiseen SKDL:n ja SKP:n enemmistön tapaan kansallista vasemmistolaisuutta, perinteistä kansallista sosiaalidemokratiaa välttäen eurososiaalidemokraattista suuntausta,lähde? mistä on aiheutunut keskustelua vasemmistoliiton SAK- ja SDP-hakuisen ammattiyhdistyssiiven, mm. SAK:n apulaisjohtaja Matti Viialaisen sekä puoluejohdon, muun muassa Suvi-Anne Siimeksen kanssa sekä vasemmistoliiton pää-äänenkannattajan, Kansan Uutisten entisen päätoimittajan, Yrjö Raution kanssa.

Hän on mukana kampanjassa, jonka tarkoituksena on saattaa EU:n perustuslaki Suomessa kansanäänestykseen. Niin ikään Seppänen tunnetaan mahdollisen NATO -jäsenyyden sekä EU:n sotilaallisen varustautumisen ankarana kriitikkona. Seppänen on myös kritisoinut EMU:a. Ennen europarlamenttia Seppänen toimi useamman vaalikauden kansanedustajana sekä Suomen Pankin pankkivaltuutettuna 1991–1996.

Ulkopoliittiset mielipiteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ulkopoliittisesti Seppänen on itsemääräämisoikeutta kannattavana kansallinen, sisäpoliittisesti valtionyhtiöitä Esko-Juhani Tennilän tapaan elinkeinopolitiikan tukina kannattava vasemmistolainen ja europoliittisesti edellisistä johtuen skeptinen. 2002 Seppänen vastusti Suomen osallistumista Irakin sotaanlähde? tai sen miehitykseen sekä kritisoi pääministeri Paavo Lipposta. Tätä ennen hän oli vastustanut vasemmistoliiton ja vihreiden päätöksiä suostua taisteluhelikoptereiden hankkimiseen, minkä puolueet olivat nähneet keinona olla jatkossa hallitusyhteistyössä SDP:n kanssa.

Europarlamentissa Seppänen vastusti englantilaisen tutkimuksen mukaan johdonmukaisimmin kaikista suomalaiseurokansanedustajista ohjelmistopantentteja. Hän osallistui lisäksi onnistuneeseen aloitteeseen erottaa Jacques Santerin komissio[7].

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esko Seppäsen puoliso on toimittaja Kirsti Tulonen-Seppänen. Vuonna 1972 avioituneella parilla on kaksi lasta.[1] Heistä Iiro Seppänen on menestynyt kansainvälisesti taikurina. Kaapo Seppänen kuoli 37-vuotiaana toukokuussa 2010 sappitiehyen syöpään.[8]

Esko Seppäsellä on diagnosoitu Parkinsonin tauti 2006.[8]

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lisäksi Seppäsen kolumneja on julkaistu Voima-lehdessä otsikolla Liittovaltio. Nyt? ja Hymy-lehdessä otsikolla KotiBryssä.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Curriculum vitae 31.12.2004. Esko Seppänen. Viitattu 22.3.2009.
  2. Savonen, Tuomas: 60 vuotta huomenna: Heikomman puolella, rahavaltaa vastaan Turun Sanomat. 14.2.2006. Viitattu 22.3.2009.
  3. 20 vuotta sitten: Kentän paine ratkaisi. Kansan Uutiset, 20.3.2009.
  4. Klemm, Kari: Vokkolainen ja Seppänen vasemmistoliiton johtotroikkaan Turun Sanomat. 24.5.1998. Viitattu 22.3.2009.
  5. Pohjonen, Kirsti: Vasemmistoliitto äänesti Esko Seppäsen kumoon ja Aulis Ruuthin puoluesihteeriksi Turun Sanomat. 18.6.2001. Viitattu 22.3.2009.
  6. Kasinokeisari. Pekka Salmen tarina. Helsinki: Helsinki-kirjat, 2011. ISBN 978-952-5874-07-5.
  7. Vaatimukset EU:n komissaarien erottamiseksi kovenivat Verkkouutiset. 13.1.1999. Viitattu 2.2.2012.
  8. a b Mörttinen, Martti: Puheenaihe: Esko Seppänen pölläyttää suomalaista politiikkaa vielä kerran Aamulehti. 14.2.2011. Viitattu 2.2.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]