Eija-Riitta Korhola

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eija-Riitta Korhola
Eija-Riitta Korhola toukokuussa 2009.
Eija-Riitta Korhola toukokuussa 2009.
Syntynyt 15. kesäkuuta 1959 (ikä 55)
Lahti
Puolue Kokoomus
Entiset puolueet Suomen Kristillisdemokraatit
Asema Euroopan parlamentin jäsen
(1999–2014)
Kotipaikka Raasepori
Kotisivu www.korhola.com

Eija-Riitta Anneli Korhola (o.s. Nieminen, s. 15. kesäkuuta 1959 Lahti)[1][2] on suomalainen poliitikko. Hän edusti alun perin kristillisdemokraatteja, mutta loikkasi vuonna 2003 kokoomukseen.

Korhola valittiin Euroopan parlamenttiin ensimmäisen kerran vuonna 1999 ja uudelleen vuosina 2004 ja 2009. Häntä ei valittu enää vuoden 2014 eurovaaleissa.

Vuosina 2006–2010 Korhola toimi kokoomuksen varapuheenjohtajana.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola on koulutukseltaan filosofian lisensiaatti.[3] Teoreettisen filosofian lisäksi hän on opiskellut teologiaa. Hän valmistelee väitöskirjaa ilmastopolitiikasta Helsingin yliopistoon.[3] Korhola työskenteli oman yrityksen parissa vuosina 1996–1999 ja on järjestänyt yrityskoulutusta ja viestintää muissakin muodoissa. Hän oli Kirkon ulkomaanavun koulutussihteeri vuosina 1993–1996, Plan Internationalin projektitiedottaja 1998–1999 ja Ylähuone-ohjelman toimittaja ja researcher televisiokanava Nelosella vuosina 1997–1998. Korhola on ollut First Step Forum -ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja vuodesta 2002.

Korhola toimi vuosina 2006–2010 kokoomuksen varapuheenjohtajana. Hän erosi paikalta huhtikuussa 2010 kertoen syyksi pettymyksen hallituksen energiapakettiin, jossa sovittiin tuista uusiutuvalle energialle. Korholan mukaan sen ylimitoitetuilla toimilla tuhotaan Suomen saaristomaisemat, ajetaan alas kestävä metsäpolitiikka ja talous.[4]

Europarlamentaarikkona[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1999 europarlamenttivaaleissa Korhola valittiin 27 984 äänellä sitoutumattomana ehdokkaana kristillisdemokraattien edustajaksi Euroopan parlamenttiin. Euroedustajan toimensa ohella Korhola toimi vuoden 2003 eduskuntavaalien aikaan joitakin kuukausia kristillisdemokraattien puoluesihteerinä ennen puolueesta eroamistaan. Lokakuussa 2003 hän loikkasi kokoomukseen. Europarlamentissa hän on edustanut jatkuvasti Euroopan kansanpuolue EPP:tä.

Korhola oli Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan jäsen vuosina 2004–2006. Hän on parlamentin ulkoasiainvaliokunnan jäsen vuodesta 1999 ja budjettivalvontavaliokunnan varajäsen vuodesta 2004, sekä teollisuusvaliokunnan varajäsen vuodesta 2007. Vuonna 2006 hän vastasi kattopuolue EPP:n energiaraportista ja seuraavana vuonna ilmastoraportista.

Korhola valittiin europarlamenttiin toistamiseen vuonna 2004, jolloin hän sai 35 198 ääntä. Hänet valittiin jatkokaudelle vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa puolueensa toiseksi suurimmalla äänimäärällä, 51 508 äänellä.[5] Hän oli ehdolla myös vuoden 2014 eurovaaleissa,[6] mutta ei tullut enää valituksi reilulla 27 000 äänellä.[7]

Vuonna 2009 Korhola oli suomalaismeppien aktiivisuustilastojen kärjessä. Hän piti 166 täysistuntopuhetta ja antoi 130 päätöslauselmaesitystä.[8] Läsnäolomäärien mukaan hänellä oli kuitenkin suomalaismepeistä eniten poissaoloja.[9] Lokakuussa 2009 Eija-Riitta Korhola nimitettiin ehdolle vuoden ansioituneimpien meppien MEP Awards -palkinnon saajaksi energia-alalla.[10]

Poliittisia näkemyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola tunnetaan ahkerasta lehtikirjoittelustaan. Hän on kirjoittanut myös kirjan Olkapäämepin kantapääkausi, jonka WSOY julkaisi syksyllä 2002.

Korhola on ilmoittanut tärkeimmiksi poliittisiksi tavoitteikseen ”kolme iitä” – ilmasto, Itämeri ja ihmisoikeudet.lähde? Hän ei usko että hiilidioksidipäästöjä voi vähentää samalla tavoin kuin muita päästöjä. Hän vastustaa lyhyen aikavälin päästöjen vähentämistavoitteita ja painottaa teknologioiden kehittämistä fossiilisten polttoaineiden korvaamiseksi ja pienhiukkaspäästöjen välitöntä vähentämistä.[11] Hän on myös vastustanut tuulivoiman rakentamista valtioiden tuella ja arvostellut rajusti "tuulivoimateollisuuden lobbausta".[12][13] Korhola on vaatinut Suomea kampanjoimaan Itämeren suojelemiseksi.[14]

Suomen luonnonsuojeluliiton tekemän vertailun mukaan Korhola on kuitenkin toiminut Euroopan parlamentissa pääosin "ympäristövastaisen" politiikan puolesta. Kolmestatoista vertailun kohteena olleesta yksittäisestä äänestyksestä Korhola oli kaikkiaan yhdeksässä toiminut SLL:n kriteerien mukaan ympäristövastaisesti. Vertailun kohteina olivat REACH-kemikaalidirektiivi, Ilmanlaatudirektiivi, Ilmailualan sisällyttäminen päästökauppaan, maatalouden torjunta-ainedirektiivi ja päästövähennykset vuoteen 2050 mennessä.[15] Korhola on kirjoittanut joutuneensa ympäristöjärjestöjen silmätikuksi, kiristämäksi ja uhkailemaksi.[16]

Korhola on painottanut tutkimukseen sijoittamista: "Tutkimuksen ja kehityksen alalle suunnattavat rahat ja hankkeet generoivat uusia innovaatioita ja säteilevät useille yhteiskunnan ja yrityselämän sektoreille. Ne luovat myös uskoa ja toivoa nuorille ja koulutetuille ihmisille. Kyseessä olisi aivan toisenlainen satsaus tulevaisuuteen: sijoitus, joka maksaa itsensä takaisin ja herättää toivoa. Lisäksi T&K-aloilla naisilla on merkittävä ja kasvava rooli".[17]

Pakistanin oppositiojohtaja Benazir Bhutto kutsui Korholan vierailemaan vuonna 2007. Samalla reissulla Korhola työskenteli ihmisoikeusasioissa. Vuonna 2009 Pakistanin vähemmistöministeri Shahbaz Bhatti kiitti Korholaa hänen ihmisoikeustyöstään.[18]

Korholan täysistuntopuhe otti kantaa Mauritanian vallankaappaukseen ja vaati EU:ta tukemaan demokratiakehitystä: "Tiukan linjan ottaminen ei tietenkään tarkoita elintarvikeavun ja humanitaarisen avun poistamista mauritanialaisilta. Hallitsevaa sotilasjunttaa on kuitenkin tarpeellista muistuttaa Cotonoun sopimuksesta ja siitä, että mikäli vuoropuhelua demokraattisen järjestyksen palauttamisesta ei saada aikaan, tulee EU:n rahoitus jälleen kerran katkeamaan".[19]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Korhola oli lapsuudenperheensä viidestä lapsesta nuorin.lähde? Hän oli vuosina 1980–2011 naimisissa[20] professori Atte Korholan kanssa ja heillä on kolme aikuista lasta.[3] Lapsista vanhin on muusikko Reeta-Leena Vestman.

Korhola asuu Raaseporissa.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kuka kukin on 2007, Otava 2006
  2. Korhola, Eija-Riitta: CV korhola.com. Viitattu 26.1.2014. (englanniksi)
  3. a b c Ilmastopolitiikan uusi resepti. (Eurovaalit '09 extra; viitteessä väärin toinen nimi - ei ole Anne) Nykypäivä, 30.4.2009, nro 18B, s. 18-19. Kokoomus.
  4. Korhola, Eija-Riitta: Energiapaketti on virhe Iltaleti.fi: Blogit. 21.4.2010. Viitattu 26.1.2014.
  5. Koko maa - Ehdokkaat äänimääräjärjestyksessä Eurovaalit 2009 tulospalvelu. 10.6.2009. Yle. Viitattu 26.1.2014.
  6. Ehdokkaat: Korhola Eija-Riitta Kokoomus. Viitattu 26.1.2014.
  7. Koko maa - Ehdokkaat vertauslukujärjestyksessä, Yleisradio 26.5.2014.
  8. Ahkerin suomalaismeppi: Eija-Riitta, numero 46 korhola.com. 29.5.2009. Viitattu 26.1.2014.
  9. Tervonen, Taina: Eija-Riitta Korhola suomalaismeppien pahin lintsari Vihreä Lanka. 12.5.2009. Viitattu 7.12.2013.
  10. http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/75186-suomalaiselle-poliitikolle-harvinaiset-kehut-maailmalta
  11. llmastonmuutosta ei voi ratkoa kuin saasteongelmaa(Ulkopolitiikka) Ulkopolitiikka-lehti. Viitattu 1.6.2009.
  12. http://www.uusisuomi.fi/ymparisto/69868-%E2%80%9Dkun-tuulivoiman-haitat-selviavat-takit-kaantyvat%E2%80%9D
  13. http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/08/27/ideologista-sahkoa-erityisehdoin/
  14. Itämeren aika on nyt
  15. Harva viime kauden suomalaismeppi ajoi ympäristöasioita 29.5.2009. Suomen luonnonsuojeluliitto. Viitattu 26.5.2014.
  16. http://eijariitta.blogit.uusisuomi.fi/2009/11/26/mustalla-listalla/
  17. Korhola: Elvytys kohdistettava erityisesti koulutukseen ja tutkimukseen
  18. Pakistanin vähemmistöministeri puolustaa raiskattuja naisia ja lapsia
  19. Mauritanian vallankaappaus
  20. Joulukirje Brysselistä 20.12.2011 Eija-Riitta Korhola. Viitattu 15.3.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Eija-Riitta Korhola -sitaatteja.