Eija-Riitta Korhola

Wikipedia

Eija-Riitta Anneli Korhola (o.s. Nieminen, s. 15. kesäkuuta 1959 Lahdessa)^[1] on kokoomuslainen poliitikko ja nykyinen europarlamentaarikko Euroopan parlamentin konservatiiviryhmässä. Koulutukseltaan Korhola on filosofian lisensiaatti. Teoreettisen filosofian lisäksi hän on opiskellut teologiaa. Korhola on nuorin viidestä lapsesta. Hän on naimisissa professori Atte Korholan kanssa ja heillä on kolme lasta. Harrastuksikseen Korhola mainitsee muun muassa perhe-elämän, ystävät, lukemisen, sanapelit, ruuanlaiton ja lenkkeilyn. Näiden lisäksi koko perhe harrastaa veneilyä ja musiikkia eri muodoissa. Korholan koti sijaitsee Helsingin Pohjois-Haagassa. Osan viikosta hän asuu Brysselissä.

Korhola on työskennellyt oman yrityksen parissa 1996–1999 sekä järjestänyt yrityskoulutusta ja viestintää muissakin muodoissa. Hän on ollut Kirkon ulkomaanavun koulutussihteeri (1993–96) Plan Internationalin projektitiedottaja 1998–1999 ja Ylähuone-ohjelman toimittaja ja researcher televisiokanava Nelosella vuosina 1997–1998. Korhola on ollut First Step Forum -ihmisoikeusjärjestön puheenjohtaja vuodesta 2002.

Sisällysluettelo 1 Poliittinen ura 2 Vaalirahoitus 3 Lähteet 4 Aiheesta muualla

[muokkaa] Poliittinen ura

Vuonna 1999 Korhola valittiin sitoutumattomana ehdokkaana Kristillisdemokraattien edustajaksi 27 984 äänellä Europarlamenttiin, mutta hän siirtyi lokakuussa 2003 Kokoomukseen. Hänen Europarlamentissa edustamansa puolue on jatkuvasti ollut Euroopan kansanpuolue PPE, joka kuuluu Euroopan parlamentin konservatiiviryhmään PPE-DE. Korhola on Euroopan parlamentin ympäristövaliokunnan ja ihmisoikeuksien alivaliokunnan jäsen 2004–2006. Hän on myös Euroopan parlamentin ulkoasiainvaliokunnan vuodesta 1999 ja budjettivalvontavaliokunnan varajäsen vuodesta 2004, sekä teollisuusvaliokunnan varajäsen vuodesta 2007. Vuonna 2006 hän vastasi kattopuolue EPP:n energiaraportista, ja seuraavana vuonna ilmastoraportista. Euroedustajan toimensa ohella Korhola ehti toimia 2003 eduskuntavaalien aikaan joitakin kuukausia Kristillisdemokraattien puoluesihteerinä ennen puolueesta eroamistaan. Korhola valittiin Europarlamenttiin toistamiseen vuonna 2004, jolloin hän keräsi 35 198 ääntä.

Korhola ilmoitti kannattavansa Sauli Niinistöä vuoden 2006 presidentinvaalissa. Kokoomuksen vuoden 2006 puoluekokouksessa Korhola äänestettiin puolueensa varapuheenjohtajaksi. Korhola on ilmoittanut tärkeimmiksi poliittisiksi tavoitteikseen "kolme iitä" – ilmasto, Itämeri ja ihmisoikeudet.

Korhola tunnetaan ahkerasta lehtikirjoittelustaan. Korhola on kirjoittanut kirjan Olkapäämepin kantapääkausi, jonka WSOY julkaisi syksyllä 2002.

[muokkaa] Vaalirahoitus

Syyskuussa 2007 Vihreä Lanka uutisoi Korholan saaneen vaalirahoitusta ydinvoimateollisuudelta vuoden 2004 eurovaaleja varten. Korhola sai 25 000 euroa vaalirahoitusta eri yrityksiltä. Korhola kieltäytyi erittelemästä rahoittajatahoja tarkemmin, mutta Vihreän Langan mukaan osa yrityksistä toimii ydinvoimateollisuudessa.^[2] Sittemmin Vihreä Lanka on poistanut artikkelin verkosta^[3], ja Korhola on täsmentänyt ainoastaan sanoneensa "ettei pysty sulkemaan pois mahdollisuutta, että olisi saanut vaalirahoitusta ydinvoimasta hyötyviltä tahoilta" ja että varsinainen ydinvoimateollisuus ei tukenut hänen vaalikampanjaansa.^[4]

[muokkaa] Lähteet

1. ↑ Kuka kukin on 2007, Otava 2006
2. ↑ Vihreä Lanka: Korhola sai vaalirahaa ydinvoimateollisuudelta 28.9.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.5.2008.
3. ↑ Pääsy kielletty | Vihreä Lanka
4. ↑ Korhola kiistää ydinvoimateollisuuden vaalituen 28.9.2007. Helsingin Sanomat. Viitattu 9.5.2008.

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Eija-Riitta Korholan kotisivut
• Eija-Riitta Korhola Euroopan parlamentin sivuilla
• Korholan kirja Olkapäämepin kantapääkausi

Euroopan kansanpuolueen eurokansanedustajat Suomesta

Ville Itälä (2004–) | Piia-Noora Kauppi (1999–) | Eija-Riitta Korhola (1999–) | Alexander Stubb (2004–) | Raimo Ilaskivi (1996–1999) | Riitta Jouppila (1995–1996) | Marjo Matikainen-Kallström (1996–2004) | Ritva Laurila (1995–1996) | Jyrki Otila (1996–1999) | Kirsi Piha (1996–1999) | Pirjo Rusanen (1995–1996) | Ilkka Suominen (1999–2004) | Kyösti Toivonen (1995–1996) | Ari Vatanen (1999–2004)