Yrjö Rautio

Wikipedia

Yrjö Rautio (s. 29. tammikuuta 1949, Ylitornio) on suomalainen toimittaja. Hän työskenteli vuodet 1988–2004 Vasemmistoliiton pää-äänenkannattaja Kansan Uutisten päätoimittajana.

Rautio valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden kandidaatiksi 1978 pääaineenaan sosiologia. Heti valmistuttuaan hän meni töihin oululaiseen Kansan Tahto-lehteen, joka oli tuolloin Suomen kansan demokraattisen liiton (SKDL) äänenkannattaja. Rautio työskenteli toimitussihteerinä ja -päällikkönä 1978–1983 ja päätoimittajana 1983–1988. Hän oli 1980-luvulla yksi kansandemokraattisen liikkeen enemmistön keskeisimmistä ideologeista.

Vuonna 1988 Rautio valittiin SKDL:n pää-äänenkannattaja Kansan Uutisten päätoimittajaksi, jossa tehtävässä hän jatkoi tammikuuhun 2004. Rautio erosi lehden palveluksesta (ja puolueestaan) ajauduttuaan erimielisyyksiin Vasemmistoliiton puheenjohtaja Suvi-Anne Siimeksen kanssa.^[1] Hän väitti puolueen ja sen johtajan unohtaneen aatteellisen perintönsä ja vaati paluuta Marxiin.^[2] Irtisanouduttuaan Rautio väitti Kansan Uutisten purkaneen hänen työsuhteensa perusteetta kesken irtisanomisajan. Käräjäoikeus piti lehden menettelyä lainmukaisena. Osapuolet sopivat kiistan ennen hovioikeuskäsittelyn alkua. Tapahtuneen jälkeen Rautio esiintyi mm. Apu-lehden kolumnistina ja palkattiin myöhemmin lehden toimittajaksi. Rautio on kuuluisa lyhyistä kommenteista koostuvista lausahduksista, mitkä hän sisällyttää poliittisiin kolumneihinsa "heittolaukauksina".