Jörn Donner

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jörn Donner
Jörn Donner Helsingin kirjamessuilla 2011.
Jörn Donner Helsingin kirjamessuilla 2011.
Syntynyt 5. helmikuuta 1933 (ikä 81)
Helsinki
Ammatit kirjailija, elokuvaohjaaja, poliitikko
Kansallisuus suomalainen
Äidinkieli ruotsin kieli
Aikakausi 1951-
Tyylilajit kaunokirjallisuus, matkailu, politiikka
Ensiteokset Välsignade liv (1951)
Tuotannon kieli ruotsi, suomi
Puoliso Inga-Britt Wik (1954–ero. 1962)
Jeannette Bonnier (1974–ero. 1988)
Bitte Westerlund (1995-)
Tunnustukset Finlandia-palkinto (1985)
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Jörn Johan Donner (s. 5. helmikuuta 1933 Helsinki) on suomalainen ruotsinkielinen[1] kirjailija, elokuvaohjaaja, kansanedustaja sekä entinen Euroopan parlamentin jäsen ja diplomaatti.

Kulttuurisena moniottelijana tunnettu Donner julkaisi esikoiskirjansa jo 18-vuotiaana, ohjasi ensimmäisen lyhytelokuvansa 21-vuotiaana, perusti Suomen elokuva-arkistoa 24-vuotiaana, pääsi Pohjolan suurimman päivälehden Dagens Nyheterin elokuvakriitikoksi 27-vuotiaana ja palkittiin Venetsian elokuvajuhlilla parhaasta esikoisohjauksesta 30-vuotiaana.[2] Hän on ainoa suomalainen, joka on noutanut Oscar-palkinnon.

Suomen pääkonsulina Los Angelesissa Jörn Donner palveli vuosina 1995–1996. Kansanedustajana (r) hän on ollut 1987–1995, 2007 ja vuodesta 2013 sekä Euroopan parlamentin jäsenenä (sd) 1996–1999.

Tasavallan presidentti myönsi Donnerille professorin arvonimen vuonna 2003.[3]

Tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jörn Donner on tunnetun Donnerien kulttuuri- ja taloussuvun jäsen. Jörnin isä Kai Donner oli suomalaisuusaktivisti ja suomalais-ugrilaisen kielitieteen tutkija. Donnerin äiti oli Margareta ”Greta” von Bonsdorff[4]. Hänen veljiään ovat eläintieteen professori Kai Otto Donner ja geologian professori Joakim Donner.[5]

Jörn Donnerista on usein käytetty lempinimeä Jörkka. Kuva Helsingin kirjamessuilta 2008.

Poliittinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jörn Donner on toiminut kansanedustajana (RKP) 1987–1995 ja 2007 sekä Euroopan parlamentin jäsenenä (SDP) 1996–1999. Helsingin kaupunginvaltuustoon hänet valittiin ensimmäisen kerran 1969 SKDL:n edustajana. Donner luopui valtuustopaikastaan 1976, mutta palasi kaksi kautta myöhemmin 1985 RKP:n edustajana. Donner istui valtuustossa jälleen kaksi kautta vuoteen 1992, jolloin hän ei asettunut enää ehdolle. Tammisaaren valtuustoon Donner valittiin 2001 sitoutumattomien riveistä. Tammisaaren kunnallispolitiikassa Donner vaikutti muun muassa kaupunginhallituksessa vuoteen 2003, jolloin hän muutti takaisin Helsinkiin. Helsingin kaupunginvaltuustoon Donner nousi jo kolmannen kerran 2005, nyt SDP:n edustajana. Donner toimi mm. kulttuuri- ja kirjastolautakunnan puheenjohtajana vuoteen 2008, jolloin hän ei ollut enää ehdolla vaaleissa.

Vuoden 2003 eduskuntavaaleissa Donner valittiin eduskunnan varasijalle sitoutumattomana RKP:n ehdokkaana. Pian sen jälkeen hän kuitenkin liittyi Suomen sosialidemokraattiseen puolueeseen. Donner nousi uudelleen eduskuntaan Eva Biaudet’n siirtyessä kansainvälisiin tehtäviin vuoden 2007 alussa. Noustessaan varasijalta eduskuntaan Donner erosi SDP:n jäsenyydestä voidakseen liittyä RKP:n eduskuntaryhmään.[6] Kevään 2007 eduskuntavaaleissa Donner ei enää ollut ehdolla, joten hänen toinen visiittinsä eduskuntaan jäi muutaman kuukauden mittaiseksi.

Donner asettui ehdolle vuoden 2011 eduskuntavaaleissa RKP:n listalle Helsingissä. Tärkeimpänä syynä ehdokkuuteensa Donner ilmoitti perussuomalaisten kannatuksen nousun. Perussuomalaisille on luotava hänen mukaansa ”enemmän vastavoimia”.[7] Donner jäi kuitenkin varasijalle, kun Astrid Thors ohitti hänet 129 äänellä ja sai RKP:n ainoan paikan kyseisestä vaalipiiristä.[8] Donner nousi jälleen varapaikalta eduskuntaan syyskuussa 2013, kun Astrid Thors astui uuteen virkaan Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin vähemmistövaltuutetuksi[9], ja vuoden 2014 valtiopäivien avajaisissa 81-vuotias Donner saikin toimia eduskunnan ikäpuhemiehenä.

Vuoden 2012 presidentinvaaleissa Donner tuki kokoomuksen Sauli Niinistöä.[10] Donner on RKP:n ehdokkaana vuoden 2014 eurovaaleissa[11].

Elokuvavaikuttaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jörn Donner on yksi Suomen elokuva-arkiston perustajajäsenistä. Hän on ohjannut elokuvia myös itse. Aamua kaupungissa (1954) oli taiteellinen kokeilu.[2] Ohjaajanuransa hän aloitti Ruotsissa, mutta siirtyi sieltä muutaman elokuvan jälkeen Suomeen ja teki rohkean, eroottissävytteisen elokuvan Mustaa valkoisella (1968), jota useassa suhteessa on pidetty hänen parhaimpanaan. Tämän jälkeen rohkeiden seksielokuvien sarja jatkui elokuvilla Sixtynine 69 (1969), Naisenkuvia (1970) ja Hellyys (1972). Donner oli myös mestari vakavampien elokuvien tekijänä, joista mainittakoon bergmanilais-antonionilaisvaikutteinen Anna (1970), joka on uuden aallon piirteitä sisältävä tutkielma keski-ikää lähestyvän naisen tyhjyyden tunnoista. Siinä pääosaa näytteli yksi Ingmar Bergmanin vakionäyttelijöistä, Harriet Andersson. Viimeiset pitkät näytelmäelokuvansa 1900-luvulla Donner teki jälleen ruotsiksi. Miestä ei voi raiskata (Män kan inte våldtas) vuodelta 1978 oli feministinen trilleri Märta Tikkasen samannimisestä, omintakeisesta kirjasta. Dirty Story (1984) perustuu Donnerin omaan romaaniin Gabriels dag. Siinäkin pääosassa nähtiin Bergmanin luottonäyttelijä Erland Josephson. Donner on laatinut itse käsikirjoitukset jokaiseen elokuvaansa.

Pitkähkön tauon jälkeen vuonna 2009 valmistui Donnerin ohjaama suomenkielinen historiallinen draama Kuulustelu, joka kertoo jatkosodan desantista Kerttu Nuortevasta.

Donner on ainoa Oscar-palkinnon hakenut suomalainen, kun hän vastaanotti Fanny ja Alexander -elokuvan parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinnon Ingmar Bergmanin puolesta tuottajana vuonna 1983.[12]

Donner on toiminut Suomen elokuvasäätiön hallituksen puheenjohtajana kahteen otteeseen 1980-luvulla.

Donner yritti saada Aleksandr Solženitsynin romaaniin perustuvaa Casper Wreden elokuvaa Ivan Denisovitshin päivä esitettäväksi Suomeen, mutta Valtion elokuvatarkastamo kielsi sen esittämisen. Päätöksen vahvisti Donnerin valituksen jälkeen korkein hallinto-oikeus vuonna 1972. Päätös syntyi äänestyksen 5–4 tuloksena 28. helmikuuta 1972, ja se säilyi muuttumattomana valituksessa sekä Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä.[13] Elokuva esitettiin Ruotsin televisiossa vuosina 1972 ja 1974,[14] mutta Suomessa vasta vuonna 1996.[15]

Jörn Donner Helsingin kirjamessuilla 2004.

Kirjallinen ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donner oli alle 20-vuotias aloittaessaan kirjallisen tuotantonsa novellikokoelmalla Välsignade liv (1951). Hän on julkaissut runsaan viidenkymmenen vuoden aikana kymmeniä teoksia. Ansiokas on esimerkiksi Ingmar Bergmanin elokuvatuotantoa analysoiva Djävulens ansikte (1962; suomeksi Paholaisen kasvot, suom. Juha Virkkunen, 1967). Donnerin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu myös Nya boken om vårt land (1967; suom. Uusi maammekirja). Viime teoksissaan Donner on pohtinut paljon omaa elämänhistoriaansa, muun muassa teoksessa Varför finns jag till (1998; suomeksi Miksi olen, suom. Veijo Kiuru, 1998). Silti nopeaan, keskimäärin kaksi kirjaa vuodessa tahtiin on lukeutunut myös Anders-sarjaan kuulumattomia uusia romaaneja. Donner on osallistunut myös keskustelukirjojen elvytykseen muun muassa myyntimenestykseksi nousseella kirjallaan John Vikströmin kanssa – sen sijaan Stefan Lindforsin kanssa tehty uusinta ei kantanut.

Mittavin Donnerin suoritus kirjallisuuden alalla on romaanisarja Andersin suvun tarinasta. Se käsittelee suomalaista suuryritysmaailmaa ja suomenruotsalaista yläluokkaa 1930-luvun lopusta vuoteen 2000. Sarjassa on ilmestynyt kaikkiaan kymmenen osaa, ellei kokonaisuuteen lasketa mukaan eräitä siihen myöhemmin liitettyjä romaaneja, joitten sidos tarinaan on löyhä. Sarjan kolmesta päähenkilöstä Jacob Anders edustaa eräänlaista Donnerin alter egoa. Sarjan kuudes osa Isä ja poika toi Donnerille Finlandia-palkinnon vuonna 1985. Donnerille myönnettiin myös Ruotsin akatemian Suomi-palkinto vuonna 2004. Donner julkaisi elokuussa 2009 muistelmateoksen Ingmar Bergmanista.[16]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Donner suoritti siviilipalveluksen aikana (1959–1961), jolloin se vielä oli Suomessa hyvin harvinaista eikä yleisesti hyväksyttyä. Siviilipalveluspaikkana oli Porin yleinen sairaala. Hän kirjoitti palvelusaikansa kokemuksista vuonna 1961 suomeksi julkaistun kirjan Terveenä sairaalassa. [17]

Donnerilta löydettiin loppuvuonna 2006 keuhkoista syöpäkasvain, joka poistettiin. Ennen keuhkosyöpään sairastumista hän oli toipunut eturauhassyövästä.[18]

Donner asuu Helsingin Kruununhaassa. Donner on ollut naimisissa kolme kertaa. Hänen ensimmäinen vaimonsa oli kirjailija Inga-Britt Wik (aviossa 1954–1962), toinen vaimo oli Jeannette Bonnier (aviossa 1974–1988). Hänen nykyinen vaimonsa on Bitte Westerlund vuodesta 1995.[19]

Donnerilla on kuusi lasta eri avioliitoista Johan (s. 1955), Jakob (s. 1959), Susanna (s. 1981), Otto (s. 1981), Daniel (s. 1988) ja Rudolf (s. 1990).[20]

Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Andersin suvun tarina koostuu seuraavista teoksista
  1. Nyt sinun täytyy. (Nu måste du, 1974; ilmestynyt myös nimellä Viimeinen kesä). Suom. Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1975. ISBN 951-1-02113-3.
  2. Angela. (Angelas krig, 1976; ilmestynyt myös nimellä Angelan sota). Suom. Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1976. ISBN 951-1-04024-3.
  3. Jakob ja kylmä rauha. (Jakob och friheten, 1978). Suom. Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1979. ISBN 951-1-05417-1.
  4. Angela ja rakkaus. (Angela och kärlek, 1981). Suom. Marja Nieminen. Helsinki: Otava, 1981. ISBN 951-1-06386-3.
  5. Itsenäisyyspäivä. (Gabriels dag, 1982). Suom. Seppo Heikinheimo yhteistyössä Jörn Donnerin kanssa. Helsinki: Otava, 1983. ISBN 951-1-07211-0.
  6. Isä ja poika. (Far och son, 1984). Suom. Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 1985. ISBN 951-1-08624-3.
  7. Presidenten. (Presidentti, 1986). Suom. Ilona Anhava. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-09212-X.
  8. Vapauden vangit. (Frihetens fångar, 1989). Suom. Ilona Anhava. Helsinki: Otava, 1989. ISBN 951-1-10854-9.
  9. Sattuman kauppaa. (Tillfälligheters spel, 1993). Suom. Marja Kyrö. Helsinki: Otava, 1993. ISBN 951-1-12847-7.
  10. Erään rakkauden historia. (En kärleks historia, 1994). Suom. Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13431-0.
  11. Petollinen sydän. (Hjärtat är en svekfull vän, 2001). Suom. Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 2001. ISBN 951-1-17415-0.

Muita (valikoima)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Välsignade liv. Helsingfors: Söderström, 1951.
  • Slå dej inte till ro. Helsingfors: Söderström, 1952.
  • Brev. Helsingfors: Söderström, 1954.
  • Jag, Erik Anders. Helsingfors: S. & Co, 1955.
  • Bordet. Helsingfors: S. & Co, 1957.
  • Berliini. Arkea ja uhkaa. (Rapport från Berlin, 1958). Suom. Toivo Kivilahti. WSOY, 1958.
  • Terveenä sairaalassa. (På ett sjukhus, 1960). Suom. Arvo Salo. Helsinki: Fennia, 1961.
  • Ihmisten Helsinki. (Helsingfors. Finlands ansikte, 1961). Suom. Seppo Virtanen. Porvoo: WSOY, 1961.
  • Raportti Tonavalta. (Rapport från Donau, 1962). Suom. Seppo Virtanen. Porvoo: WSOY, 1963.
  • Paholaisen kasvot. Ingmar Bergmanin elokuvat. (Djävulens ansikte, 1962). Suom. Juha Virkkunen. Helsinki: Otava, 1967.
  • Uusi maammekirja – raportti Suomesta. (Nya boken om vårt land, 1967). Suom. Seppo Heikinheimo. Helsinki: WSOY, 1967.
  • Maailmankirja. (Världsboken, 1968). Suom. Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1968.
  • Tapaus Naisenkuvia. Helsinki: Otava, 1970.
  • Surun ja rakkauden kesä. (Sommar av kärlek och sorg, 1971). Suom. Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1971.
  • Marina Maria. (Marina Maria, 1972). Suom. Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1974.
  • Matka vieraaseen maahan. (Sverigeboken, 1973). Suom. Jukka Kemppinen. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01325-4.
  • Sagt och gjort. Helsingfors: Söderström, 1976. ISBN 951-52-0376-7.
  • Minä, Jörn Johan Donner, syntynyt helmikuun 5. päivänä 1933, Helsingissä, Suomessa. (Jag, Jörn Johan Donner, född i Helsingfors den 5 februari 1933, 1980). Suom. Jukka Kemppinen. Porvoo: WSOY, 1980. ISBN 951-00-9515-X.
  • Kotiin syyssateessa. (Hemåt i höstregn, 1985). Suom. Klaus Karttunen. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 951-1-08706-1.
  • I stadens hjärta. Helsingfors: Stockmann, 1987. ISBN 951-99800-7-5.
  • Vastavirtaan. (Motströms, 1988). Suom. Ilona Anhava. Helsinki: Otava, 1988. ISBN 951-1-10302-4.
  • Mitt Finland helt enkelt. Helsingfors: Ageba, 1990. ISBN 952-90-2557-2.
  • Eurooppa-raportti. (Rapport från Europa, 1990). Suom. Arto Häilä. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-11446-8.
  • Donner, Jörn & Häikiö, MarttiSuomi-kuva vuonna nolla. (Finlandsbilden år noll, 1990). Porvoo, Helsinki, Juva: WSOY. ISBN 951-0-16556-5.
  • Talo jossa asun. (Huset där jag bor, 1992). Suom. Jaakko Kerkkonen. Helsinki: Otava, 1992. ISBN 951-1-12561-3.
  • Terveenä laitoksessa. (Anstalten. Fragment ur minnet, 1995). Suom. Rauno Ekholm. Helsinki: Otava, 1995. ISBN 951-1-13944-4.
  • Miksi olen. (Varför finns jag till, 1998. Suom. Veijo Kiuru. Helsinki: Otava, 1998. ISBN 951-1-15544-X.
  • Donner, Jörn & Vikström, JohnElämme, siis kuolemme. Keskustelukirjeitä. (Att leva är att dö. Ett samtal om tillvarons mening, 2002). Suom. Laura Voipio. Helsinki: Kirjapaja, 2002. ISBN 951-625-835-2.
  • Minetten rakkaus. Suom. Seppo Hyrkäs. Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18266-8.
  • Linnun varjo. (Fåglars skugga, 2004). Suom. Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2004. ISBN 951-1-19689-8.
  • Elämänkuvia. (Livsbilder, 2004). Suom. Laura Voipio. Helsinki: Kirjapaja, 2004. ISBN 951-607-034-5.
  • Donner, Jörn & Lindfors, StefanHimo, rakkaus ja raivo. Jörn Donnerin ja Stefan Lindforsin keskusteluja. (Konst, kärlek och krig, 2005). Suom. Anna Paljakka. Tampere: Aamulehti, 2005. ISBN 952-5601-06-4.
  • Kuolemankuvia. (Dödsbilder, 2006). Suom. Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-21308-3.
  • Isän jalanjäljillä. (I min fars fotspår, 2006. Suom. Anna Paljakka. Helsinki: Otava, 2006. ISBN 951-1-20921-3.
  • Diktonius. Elämä. (Diktonius. Ett liv, 2007). Suom. Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2007. ISBN 978-951-1-22082-4.
  • Bergman. Muistelma. (Bergman. PM, 2009). Suom. Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2009. ISBN 978-951-1-22972-8.
  • Muistiinpanoja Mannerheimista. (Anteckningar om Mannerheim, 2011). Suom. Raija Mattila. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25618-2.
  • Mammutti: jälkeenjääneet tekoset (Mammuten. Efterlämnade handlingar). Suom. Kari Koski. Helsinki: Otava, 2013. ISBN 978-951-1-26311-1.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jörn Donner ei pidä itseään suomenruotsalaisena Elävä Arkisto. Yleisradio. Viitattu 13.6.2013.
  2. a b Jörn Donner. Orion 2007, 2007, nro touko-elokuu, s. 6.
  3. Jörn Donnerille professorin arvonimi 6.6.2003. MTV3. Viitattu 14.1.2011.
  4. Jörn Donner 8.1.2008. Yle Elävä arkisto. Viitattu 24.5.2010.
  5. Donner Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
  6. Donner eroaa Sdp:stä liittyäkseen Rkp:n eduskuntaryhmään Helsingin Sanomat. 26.10.2006. Viitattu 26.10.2006.
  7. Kalle Silferberg: Jörn Donner lähtee vaaleihin perussuomalaisten takia Helsingin Sanomat. 3.3.2011. Viitattu 3.3.2011.
  8. Valitut ehdokkaat Helsingin vaalipiiri 13.5.2011. Oikeusministeriö. Viitattu 27.5.2011.
  9. Jörn Donner kansanedustajaksi - Thors jättää eduskunnan 17.7.2013. Yle Uutiset. Viitattu 17.7.2013.
  10. Hbl: Jörn Donner tukee Niinistöä presidentiksi 17.9.2011. Iltasanomat.fi. Viitattu 6.4.2014.
  11. Iltalehti
  12. Elina Yli-Ojanperä: Ingmar Bergman ohjaa Fannya ja Alexanderia Yle. Viitattu 2.4.2009.
  13. Dag i Ivan Denisovitsj' liv, En (1970) Elonet. Viitattu 9.8.2008.
  14. Juha-Pekka Tikka: Donner: Solzhenitsyn oli räjähde Ilta-Sanomat. 4.8.2008. Viitattu 7.8.2008.
    Matti Niiranen: Kekkonen kielsi yhteydet virolaisiin pakolaisiin Pro Estonia. Viitattu 24.5.2010.
    Kielletyt elokuvat. Suomen Kuvalehti, 2006, nro 44.
    Tarkastustiedot Elonet.fi. Viitattu 24.5.2010.
  15. Kalle Kniivilä: Elokuvasensuuri hellitti 24 vuoden jälkeen Kansan Uutiset. 15.11.1994. Kalle Kniivilän blogi. Viitattu 24.5.2010.
  16. Jörn Donner, Bergman: muistelma Otava. Viitattu 3.6.2009.
  17. Terveenä töissä, sairaana sairaalassa Satakunnan Kansa. 6.5.2012. Viitattu 22.8.2012.
  18. Hilkka Tienhaara,: Jörn Donner: ”Syöpäkontrollit piinaavat” Iltalehti. 11.10.2008. Viitattu 19.11.2009.
  19. Kalevi Kalemaa: ”Donner, Jörn (1933–)”, Suomen kansallisbiografia, osa 2, s. 404. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2003. ISBN 951-746-443-6. Teoksen verkkoversio.
  20. Jörn Donner Suomen kansanedustajat. 16.10.2009. Eduskunta. Viitattu 24.5.2010.
  21. Tunnustukset, palkitut: Kunniajäsenet Taideteollinen korkeakoulu. Viitattu 25.10.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]