Reino Paasilinna

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Reino Paasilinna
Reino Paasilinna.jpg
Kansanedustaja
26.03.1983 - 14.12.1989, 24.03.1995 - 18.11.1996
Tiedot
Syntynyt 5. joulukuuta 1939 (ikä 75)
Petsamo
Puolue SDP
Puoliso Anja Aulikki Arstila

Reino Kalervo Paasilinna (s. 5. joulukuuta 1939 Jäämeri [1]) on suomalainen poliitikko ja kirjailija. Paasilinna on Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen jäsen sekä toimi muun muassa kansanedustajana, Yleisradion pääjohtajana ja Euroopan parlamentin jäsenenä.

Perhesuhteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Reino Paasilinna kuuluu tunnettuun veljessarjaan: hänen veljiään ovat Erno Paasilinna, Arto Paasilinna ja Mauri Paasilinna. Perhe oli kotoisin Petsamosta[2]. Reino syntyi Jäämerellä, Aunus-nimisellä laivalla matkalla Norjaan, jonne äiti ja kolme muuta lasta pakenivat vajaa viikko aiemmin syttynyttä talvisotaa[2].

Paasilinna on naimisissa Anja Aulikki Arstila-Paasilinnan kanssa. Heillä on kolme lasta Miira (s. 1972), Petra (s. 1975), Silja (s. 1976). Sotilasarvoltaan Paasilinna on ylikersantti.

Ura Yleisradiossa, ulkoministeriössä ja eduskunnassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paasilinnat joutuivat sotien seurauksena evakkoon Tervolaan Kemijokilaaksoon, jossa Reino Paasilinna ei jatkanut opintojaan kansakoulun jälkeen[2] vaan oli jo pienestä pitäen erilaisissa töissä. Hän kuitenkin päätyi 1961 pelkästä kansakoulupohjastaan huolimatta televisiotoimittajaksi, ensin Tesvisioon ja sitten 1964 Yleisradioon[2]. Ylessä Paasilinna työskenteli vuosikymmenen ja eteni toimituspäälliköksi, mutta siirtyi 1974 ulkoasiainministeriön palvelukseen. Hieman aiemmin hän oli valmistunut yhteiskuntatieteen maisteriksi.

Ulkoministeriössä Paasilinna toimi lehdistöneuvoksena niin Moskovassa kuin Washingtonissa,[2] kunnes tuli valituksi SDP:n kansanedustajaksi Helsingin vaalipiiristä vuoden 1983 vaaleissa. Kansanedustaja-aikansa hän oli myös Yleisradion hallintoneuvoston jäsen. Hän luopui eduskunnasta kesken kauden 1989, kun hänet nimitettiin Yleisradion korkeimmaksi johtajaksi, viimeisen kerran nimikkeellä pääjohtaja, jona ja Euroopan yleisradiounionissa hän toimi 1990–1994. Tämän virkansa jälkeen hän palasi eduskuntaan vuoden 1995 vaaleissa ja väitteli samana vuonna tohtoriksi.

Euroopan parlamentin jäsen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kun Suomi järjesti 1996 välikauden europarlamenttivaalit, Paasilinna asettui ehdolle ja hänet valittiin Euroopan parlamenttiin. Hänet valittiin uudelleen vuosien 1999 ja 2004 vaaleissa, joista jälkimmäisissä hän sai kuudenneksi eniten ääniä Suomessa, yli 64 000. Kansainvälisen asiantuntemuksensa ansiosta Paasilinna sai vastuuta useissa Euroopan unionin ulkopolitiikkaan vaikuttavissa tehtävissä. Vaalikaudella 2004–2009 hän oli Euroopan sosialidemokraattisen puolueen (ESP) koordinaattori teollisuus, tutkimus ja energia -valiokunnassa (ITRE) sekä varajäsenenä kulttuuri ja koulutus -valiokunnassa (CULT). Erittäin merkittävä oli myös EU:n Venäjä-valtuuskunta, jonka varapuheenjohtajat olivat molemmat suomalaisia: Paasilinnan lisäksi Esko Seppänen.

ESP:n parlamenttiryhmässä Paasilinna vaikutti koko edustaja-aikansa tavallisena rivijäsenenä. Eurokansanedustajatehtäviensä lisäksi Reino Paasilinna toimii pitkän ja arvostetun journalistitaustansa ansiosta myös Euroopan journalismin keskuksen (EJC) johtokunnassa. Veljessarjaansa verrattuna ei Paasilinnan kirjailijanura sen sijaan ole ollut kovin tuottelias: häneltä on ilmestynyt tähän mennessä kymmenen kirjaa.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Paasilinna, Reino & Tuovinen, Pentti: Näkeekö silmä – kuuleeko korva. Hämeenlinna: Karisto, 1970.
  • Miellyttävää väkivaltaa. Helsinki: Otava, 1986. ISBN 978-951-1-09223-0.
  • Glasnost – julkisuuspolitiikka ja sen ilmeneminen Neuvostoliiton joukkotiedotusjärjestelmässä. Tampere: Tampereen yliopisto, 1990. ISBN 978-951-4-42732-9.
  • Paasilinna, Reino & Saksa, Markku: Ankarat ajat. Porvoo: WSOY, 1994. ISBN 978-951-0-19586-4.
  • Glasnost – mediapommi Neuvostoliitossa 1985–91. Väitöskirja. Tampere: Tampereen yliopisto, 1995. ISBN 978-951-4-43865-3.
  • Glasnost and Soviet television. Yleisradio, 1995.
  • Paasilinnat, sukukirja – lukukirja. Helsinki: Tietori, 1998. ISBN 978-952-9-10460-4.
  • Paasilinna, Reino (toim.): Euroopan elektroninen vallankumous ja Suomen uho. Helsinki: Suomen arvopaperilehti, 2001. ISBN 978-951-9-80722-5.
  • European information society towards new challenges. Pariisi: M&M Conseil Organisation, 2002. ISBN 978-284-5-41041-1.
  • Eespäin Euroopassa. Matkalaukkudemokraatin mietelmiä. Helsinki: Tietotori, 2004. ISBN 978-952-9-16834-7.

Lisäksi artikkeleita, dokumenttielokuvia, reportaaseja ja tv-ohjelmia.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Reino Paasilinna Suomen kansanedustajat. 29.11.2007. Eduskunta. Viitattu 28.3.2011.
  2. a b c d e Heino, Jari: Troolarin ruumasta Euroopan saleihin. Turun Sanomat, 4.12.1999, s. 20.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]