Eino S. Repo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eino S. Repo
Repo vuonna 1965
Repo vuonna 1965
Syntynyt 6. syyskuuta 1919
Isokyrö
Kuollut 16. joulukuuta 2002 (83 vuotta)
Helsinki
Järjestö Yleisradio
Arvonimi pääjohtaja
Edeltäjä Einar Sundström
Seuraaja Erkki Raatikainen

Eino Sakari Repo (6. syyskuuta 1919 Isokyrö16. joulukuuta 2002 Helsinki) oli Oy Yleisradio Ab:n pääjohtaja 19651969 ja radiojohtaja 19691974. Hänen toimikauttaan yhtiön johdossa on kutsuttu ”Reporadion” ajaksi.[1]

Ennen Yleisradiota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Eino S. Repo osallistui talvi- ja jatkosotaan rintamalla ja kotiutui 1944 kapteenina. Hän valmistui 1948 filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta, pääaineenaan kirjallisuustiede. Valmistuttuaan hän toimi vapaana kirjallisuuskriitikkona ja kirjoitti arvosteluja mm. Uuteen Suomeen ja Parnassoon sekä radioon. Repo tunnettiin radikaalina kirjoittajana, ja hänen oli lopetettava Uuden Suomen avustaminen, kun hän oli riitaantunut pääkriitikon, konservatiivisen V. A. Koskenniemen kanssa. Apu-lehden toimittajana Repo toimi 19581964, minkä jälkeen hänet valittiin Mainostelevision ohjelmajohtajaksi.[1]

Reporadio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleisradion pääjohtajan Einar Sundströmin jäätyä eläkkeelle 1965 Repo nostettiin hänen seuraajakseen Maalaisliiton ehdokkaana. Valintaa tuki presidentti Urho Kekkonen, jonka lähipiiriin Repo kuului. Revon johtajakaudella yhtiössä toimeenpantiin useita uudistuksia. Yleisradiolle, jossa oli aikaisemmin lähetetty vain STT:n sähkeuutisia, perustettiin Ralf Fribergin johdolla oma uutistoimitus.[1] Samalla voimistunut vasemmistolainen opiskelijaradikalismi sai jalansijaa yhtiössä. Repo antoi runsaasti tilaa nuorille toimittajille ja heidän yhteiskuntakriittisille ohjelmilleen, mikä herätti syytöksiä Yleisradion politisoitumisesta ja toi sille pilkkanimen ”Reporadio”. Yleisradiota myös syytettiin vasemmiston suorasta tukemisesta vuoden 1966 eduskuntavaalien aikana.[2]

Yksi Revon uudistuksia oli suoraan pääjohtajan alaisen Erikoistoimituksen perustaminen. Erikoistoimituksen vetäjänä toimi Reino Paasilinna, jonka aloitusohjelma ("Vakuutusasia on sydämenasia") 1966 herätti valtavan kohun julkisuudessa.[3] Edellä mainittujen seikkojen vuoksi Repoa ei valittu pääjohtajaksi enää toiseksi viisivuotiskaudeksi. Hänen tilalleen tuli Erkki Raatikainen jonka kausi tunnetaan ns. normalisoitumisen kautena.[4] Repo valittiin 1969 Yleisradion radiojohtajaksi SKDL:n mandaatilla, ja tästä virasta hän jäi eläkkeelle 1974.[1]

Muuta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Zavidovo-vuodon kuulusteluissa Kekkosen kansliapäällikkö Antero Jyränki (sdp.) tunnusti antaneensa osan Zavidovo-muistiosta Revon nähtäväksi. Eino S. Repo oli perustamassa Suomi–Chile-seuraa Tarja Halosen ja Jacob Södermanin kanssa. Repo on myös käsikirjoittanut kolme dokumenttia, esiintynyt kahdessa dokumentissa sekä elokuvassa Vodkaa, komisario Palmu, jossa esitti cameo-roolissa itseään Yleisradion pääjohtajana.lähde?

Eino S. Revon nuorempi veli oli kustannusjohtaja Ville Repo. He kirjoittivat yhdessä kirjan Kekkosesta.[1]

Julkaisuja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Repo, Eino S. (toim.): Toiset pidot Tornissa. Jyväskylä: Gummerus, 1954.
  • Repo, Eino S.: Helsingin Puhelinlaitos 1882−1957. Helsinki: Weilin+Göös, 1956.
  • Repo, Eino S. − Huovinen, Pentti: Kekkoskaskut. Helsinki: Weilin+Göös, 1966.
  • Repo, Eino S.: Pihlajanmarjat: Muistelua vuosilta 1939−1969. Helsinki: Weilin+Göös, 1975.
  • Repo, Eino S. − Repo, Ville: Päämies: Henkilökuva Urho Kekkosesta hänen presidenttiajaltaan. Helsinki: Weilin+Göös, 1985.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hemanus, Pertti: Reporadion nousu ja tuho. Helsinki: Otava, 1972.
  • Viljakainen, Jarmo: Reporadio – vallankumouksen käsikassara? Helsinki: Ajatus, 2007. ISBN 978-951-20-7176-0
  • Viljakainen, Jarmo: Reporadio – Yleisradion vaaran vuodet 1965–1972. Opus Liberum, 2008. ISBN 978-952-92-3825-5

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Timo Hämäläinen: Eino Sakari Repo HS Muistot. Viitattu 11.8.2014.
  2. Jarmo Viljakainen: Reporadion ratkaiseva sytyke oli vasemmiston vaalivoitto 1966 Reporadio - Yleisradion vaaran vuodet 1965 - 1972. Viitattu 11.8.2014.
  3. Vakuutusasia on sydämenasia YLE elävä arkisto. Viitattu 11.8.2014.
  4. Antti Seppälä: Todellisuutta kuvaamassa – todellisuutta tuottamassa (s. 23) Jyväskylän yliopiston viestintätieteiden laitos. Viitattu 11.8.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]