Zavidovo-vuoto
Wikipedia
Zavidovo-vuoto oli tapaus, jossa Suomen presidentti Urho Kekkosen Zavidovossa (100 kilometriä Moskovasta koilliseen) Neuvostoliiton puoluejohtajan Leonid Brežnevin kanssa käymästä keskustelusta tekemä muistio vuodettiin lehdistölle.
Kekkonen ja Brežnev olivat keskustelleet Zavidovossa elokuun lopulla 1972 mm. Suomen tavoittelemasta vapaakauppasopimuksesta Euroopan talousyhteisön EEC:n kanssa. Neuvostoliitto suhtautui sopimushankkeeseen varauksellisesti, koska se epäili sopimuksen vaarantavan Suomen puolueettomuuden. Kekkonen pyrki hälventämään neuvostojohdon epäilykset ja lupasi henkilökohtaisesti taata maiden välisten suhteiden säilymisen muuttumattomina sopimuksesta huolimatta.
Kekkosen laatiman muistion jakelu oli tarkoin rajattu. Omat kappaleensa siitä saivat pääministeri Rafael Paasio, ulkoministeri Kalevi Sorsa, kauppa- ja teollisuusministeri Seppo Lindblom ja ulkomaankauppaministeri Jussi Linnamo sekä kolme ulkoministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön virkamiestä. Lisäksi muistiosta oli kaksi varakappaletta ja kaksi arkistokappaletta. [1]
Dagens Nyheter julkaisi 31.10.1972 toimittaja Tor Högnäsin laajan artikkelin Zavidovon keskusteluista, ja sama artikkeli ilmestyi Norjassa Dagbladetissa ja Suomessa Vasabladetissa. Artikkeliin sisältyi useita sanatarkkoja lainauksia Kekkosen muistiosta. Tapaus johti Sorsan ensimmäisen hallituksen ulkomaankauppaministerin, Jussi Linnamon (sdp.) eroon ja ylijohtaja Seppo Lindblomin (sdp.) ja presidentin kansliapäällikön Antero Jyrängin (sdp.) tuomitsemiseen sakkorangaistukseen. Jyrängin sakkorangaistus tuli siitä, että hän tunnusti kuulusteluissa antaneensa osan nähtäväkseen saamastaan muistiosta Yleisradion radiojohtajalle Eino S. Revon nähtäväksi. [2]
Oikeuskanslerin syytekirjelmän mukaan elo–syyskuussa 1972 SDP:n kansainvälisten asioiden sihteerinä toiminut Paavo Lipponen ja SDP:n tutkimusosaston päällikkö Aimo Kairamo vastaanottivat 19. elokuuta 1972 päivätyt salaiset Zavidovo-tiedot silloiselta SDP:n kauppa-ja teollisuusministeriltä Jussi Linnamolta. Muun muassa Lipposta ja SDP:n silloista kansanedustajaa ja UtVa:n jäsentä Erkki Tuomiojaa kuulusteltiin tapauksessa todistajana. Sitä, miten Vasabladetin toimittaja Tor Högnäs oli tiedot saanut, ei saatu vuonna 1973 käydyssä oikeudenkäynnissä lopullisesti selvitettyä. Sittemmin, vuonna 1993 ilmestyneessä kirjassaan Kukkaisvallasta Kekkosvaltaan, Erkki Tuomioja tunnusti vuotaneensa tiedot Tor Högnäsille. Mutta ei sitä, miten hän sai Zavidovo-muistiot käsiinsä.
Vuonna 2003 ilmestyneessä muistelmakirjassaan Kalevi Sorsa piti yhtenä mahdollisuutena sitä, että Kekkonen itse olisi ollut vuodon takana; että Kekkonen antanut Jyrängille tehtäväksi vuotaa tiedot Tuomiojalle. Tätä väitettä eivät tue ne tiedot, joiden mukaan Kekkonen erotti Antero Jyrängin nimenomaan tämän tapauksen johdosta. Kekkosen poliittiset vastustajat, mm. Veikko Vennamo ja Tuure Junnila, ovat kylläkin sanoneet kyseessä olleen Kekkosen itsensä järjestämä temppu virkakautensa jatkon varmistamiseksi - poikkeuslaki Kekkosen presidenttikauden pidentämiseksi oli juuri tuolloin valmisteilla. Toisaalta Ahti Karjalainen on kertonut muistelmissaan Kekkosen olleen vuodosta kuultuaan hyvin järkyttynyt ja raivoissaan. Martti Häikiö on päätynyt siihen näkemykseen, että Zavidovo-vuodon perimmäisenä syynä oli SDP:n vasemman laidan ja SKDL:n pyrkimys estää EEC-sopimuksen solmiminen tai ainakin jarruttaa sitä. Suomen ja EEC:n välinen vapaakauppasopimus allekirjoitettiin syksyllä 1973 ja se astui voimaan vuoden 1974 alussa.
[muokkaa] Lähteet
- Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirjat 1974 (artikkeli: Zavidovo-juttu ss. 78-80) ja 1975, Otava 1973-74, Helsinki.
- Häikiö, Martti: Presidentin valinta, WSOY 1993, Porvoo. ISBN 951-0-19058-6.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
YLE:n arkistot
Lehdet
Kirja-esittelyjä
- Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta (Paavo Lipponen)
- Kalevi Sorsa: Kansankoti ja punamulta (Jyrki Smolander)
- Suomi, Juhani (toim.): Urho Kekkosen päiväkirjat 3. 1969-74 (Päivi Ignatius)
