Vodkaa, komisario Palmu

Vodkaa, komisario Palmu
DVD:n kansikuva.
Ohjaaja	Matti Kassila
Käsikirjoittaja	Matti Kassila Georg Korkman
Tuottaja	Mauno Mäkelä
Säveltäjä	Rauno Lehtinen
Kuvaaja	Esko Nevalainen
Leikkaaja	Juho Gartz
Pääosat	Joel Rinne Leo Jokela Matti Ranin Inga Sulin
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Suomi
Tuotantoyhtiö	Fennada-Filmi
Ensi-ilta	12. syyskuuta1969
Kesto	96 min.
Alkuperäiskieli	Suomi
Edeltäjä	Tähdet kertovat, komisario Palmu
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Vodkaa, komisario Palmu on vuonna 1969 tehty Komisario Palmu -elokuvasarjan neljäs ja viimeinen osa sekä ainoa, joka on värillinen. Sen on ohjannut Matti Kassila ja käsikirjoittaneet Kassila ja Georg Korkman. Palmun roolissa on edellisten elokuvien tapaan Joel Rinne.

Edellisistä Komisario Palmu -elokuvista poiketen hahmon luoja Mika Waltari ei enää osallistunut elokuvan käsikirjoitukseen, vaan hän antoi vain luvan käyttää henkilöhahmojaan. Elokuva poikkeaa aiemmista Komisario Palmu -elokuvista siinä, ettei se ole niin selvästi poliisielokuva ja että se puuttuu selkeästi ajankohtaisiin asioihin.

Juoni

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Sisäasiainministeriön hallitussihteerinä työskentelevä tuomari Toivo Virta saa tietää, että Seutulan lentokentälle on tulossa Moskovan-koneella salaperäinen lähetys. Virta lähtee esimiehensä käskystä selvittämään asiaa ravintoloitsijaksi siirtyneen Väinö Kokin kanssa (Kokin etunimi paljastuu vasta tässä elokuvassa). Lentokentällä paljastuu, että kyseessä on Neuvostoliiton ja Suomen välisiin neuvotteluihin tarkoitettu vodkatoimitus, jonka kuljettaminen on uskottu eläkkeellä olevalle komisario Palmulle. Tulliselvityksen jälkeen kolmikko vie vodkalaukun sisäministeriöön ja Palmu palaa kotiinsa maalle.

Toisaalla Yleisradion toimittaja Reino Torpo on saanut selville Neuvostoliiton ulkomaankauppaministerin Pjotr Baranovin saapuneen Suomeen ja seuraa tämän sekä ministeri Laaksosen liikkeitä erään kartanon pihaan asti. Tämän jälkeen Torpo menee tapaamaan naisystäväänsä, iskelmälaulaja Leena ”Tamara” Louhosta. He eivät aavista, että heitä vakoillaan piilotetun mikrofonin avulla.

Palmu istuutuu television ääreen katsellakseen uutislähetystä, joiden pääaiheena on tukinuittotunnelin rakentamiseen liittyvät neuvottelut. Asian yhdistetyt vuorineuvos Tuomas Suur-Takala ja ministeri Laaksonen kiistävät neuvottelut Neuvostoliiton kanssa, vaikka selvästi jotain on tekeillä.

Torpo ja hänen kuvaajatoverinsa lähtevät neuvottelupaikkana toimivalle Suur-Takalan kartanolle (Haikon kartano) hakemaan asiasta lisätietoja. Kartanon pihassa naamioitunut mies puukottaa Torpon kuoliaaksi, ja kartanoa vartioinut poliisi pidättää kuvaajan murhasta epäilynä. Juuri ennen Torpon surmaa neuvotteluväki oli poistunut kartanosta siirtyäkseen Königstedtin kartanoon.

Seuraavana päivänä Yleisradion toimittaja tulee Palmun luo haastatellakseen tätä, koska Palmun tiedetään nähneen Moskovan-matkallaan, kun Torpo ja Suur-Takala riitelivät. Hallitussihteeri Virta kimmastuu Palmun TV-lausunnosta ja kehottaa häntä pysymään erossa murhatutkimuksista.

Virran sanat eivät kuitenkaan estä Palmua, kun poliisin työskentelyyn pettynyt Yleisradio palkkaa vanhan poliisimiehen tutkimaan juttua. Yleisradion silloinen pääjohtaja Eino S. Repo ottaa Palmun vastaan virkahuoneessaan Kesäkadulla ja saa luvan tehtävään pääministeriltä; Mauno Koiviston ääni kuullaan pääjohtajan kaiutinpuhelimesta.

Palmu ottaa Kokin apulaisekseen ja käyttää hyväkseen tämän suhteita selvittääkseen, mitä pidätetty kuvaaja tietää surmasta. Kuvaaja kertoo löytäneensä ruumiin rinnalta ketjun ja piilottaneensa sen Suur-Takalan kartanoon, josta Palmu löytääkin sen.

Kokki selvittää ketjun omistajaksi toimittaja Kosti Kulan, ja Palmu muistaa nähneensä sen Kulan kädessä eräässä Torpon ajankohtaisohjelmassa.

Suopon päällikkö Kiilasniemi tunnistaa ketjun: se kuuluu hänen tietojensa mukaan ryhmälle entisiä upseereita, sota-aikana äärinatseja ja neuvostovihaajia, jotka olivat perustaneet välirauhan jälkeen salaisen ryhmittymän äärioikeistolaisin tavoittein; Kiilasniemi tunnistaa Palmun näyttämän kappaleen kuuluvan itse Kulalle.

Iskelmälaulaja Tamara kertoo Palmulle, että hän epäilee joutuneensa silmälläpidon kohteeksi. Tämä ja neuvostoagentin antama tieto, että Kula omistaa Tamaran asunnon, johtavat siihen, että asunto tutkitaan ja sieltä löydetään piilotetut mikrofonit. Kula huomaa paljastuneensa ja pakenee huoneistostaan mutta joutuu poliisin pidättämäksi. Tätä ennen hän ehtii kuitenkin varoittaa rikoskumppaniaan, kasakka-pop-laulaja Seppo "Stenka" Sonkavaaraa.

Sonkavaara, jolla on tietoja Suur-Takalan veroepäselvyyksistä, ehdottaa Palmulle, että hänen annettaisiin olla vapaana eikä hän paljastaisi Suur-Takalan rikoksia. Palmu mainitsee asiasta Suur-Takalalle, kun tämä on juuri tilaisuudessa, jossa Suomen ja Neuvostoliiton välinen kauppasopimus allekirjoitetaan. Suur-Takala lahjoittaa yhtiönsä osakekannan valtiolle, mikä sotkee Sonkavaaran suunnitelmat. Tilanne muuttuu äkisti, kun Kulan onnistuu paeta vankisellistään. Tämän jälkeen hän ilmoittaa tapahtumista Sonkavaaralle, joka on samaan aikaan tekemässä suoraa TV-show’ta Kalastajatorpalta.

Kula varastaa helikopterin, joka on tarkoitettu lahjoitettavaksi poliisille Sonkavaaran ohjelmassa. Sillä välin Sonkavaara aiheuttaa kaaoksen Kalastajatorpalla ja pakenee sen turvin maanalaisiin käytäviin saaden kuitenkin peräänsä neuvostoagentin. Kula poimii Sonkavaaran kyytiinsä Meilahdessa, mutta agentin onnistuu pakottaa Kula lentämään Kalastajatorpalle, jossa rikolliset pidätetään. Palmu kuljetetaan maaseutuasunnolleen helikopterilla. Tätä ennen Palmu kutsuu Kokin ja Virran saunomaan luokseen. Nämä ajavat Kokin Jaguarilla Palmun luo maalle. Kolmikon käytyä saunassa Palmu paljastaa tummenevassa kesäillassa murhan motiivin.

Kritiikkiä

Elokuvaa on pidetty eräänä suomettumisen ja neuvostomyönteisyyden ilmentymänä neuvostoliittolaisine sankariagentteineen. Sen juonta on moitittu hataraksi ja paikoin epäselväksi, eikä se saavuta sarjan muitten elokuvien huumoria. Siinä ei ole myöskään samaa viehätystä kuin Mika Waltarin kirjoihin pohjautuvissa Palmu-elokuvissa. Ohjaaja Matti Kassila arvelee sen johtuvan siitä, että elokuvan aihe on liian lähellä katsojaa sekä häntä itseään eikä siinä ole samalla lailla karikatyyrimaisia hahmoja kuin aiempien elokuvien Amalia Rygseck, Kurt Kuurna tai majuri Vadenblick. Samoin elokuvasta katoaa enin jännitys liian aikaisessa vaiheessa, kun Kula paljastuu murhaajaksi.

Elokuvan ehkäpä parhaita osuuksia on Sauli Rantamäen palkittu alkutekstijakso. Myöskään silloisen pääministerin Mauno Koiviston ja Yleisradion oikean pääjohtajan Eino S Revon cameo-rooleja ei kannata unohtaa.

Toisaalta elokuvan edustama suomettuminen on hyvinkin näennäistä. Rivien väliin on kätketty melkoisia määriä näpäyksiä Suomen itänaapuria kohtaan. Suomalainen politiikka ja jopa Yleisradio saavat nekin osansa. Toimittajahahmot, kuten Brunkeberg, ovat nykypäivän valossa suorastaan hupaisia. Eri asia toki on, kuinka tietoista parodia elokuvan tekoaikana oikein oli.

Mika Waltari oli läsnä elokuvan ensi-illassa. Filmin päätyttyä hän poistui elokuvateatterista sanomatta sanaakaan elokuvan tekijöille.

Näyttelijät

Näyttelijä	... Rooli
Joel Rinne	... komisario Frans J. Palmu
Leo Jokela	... ravintoloitsija Väinö Kokki
Matti Ranin	... hallitussihteeri Toivo Virta
Inga Sulin	... Tamara alias Leena Louhos
Anna-Leena Mäki-Penttilä	... Riitta-sihteeri
Veikko Uusimäki	... vuorineuvos Tuomas Suur-Takala
Turo Unho	... toimittaja Reino Torpo
Kauko Helovirta	... Suopon päällikkö Kiilasniemi
Martti Pennanen	... ministeri Laaksonen
Kullervo Kalske	... poliisipäällikkö Matti Lehti
Esko Mannermaa	... sisäministeri Savolainen
Yrjö Paulo	... ministeri Pjotr Baranov
Matti Tapio	... ylipoliisipäällikkö
Pehr-Olof Sirén	... ulkoministeri Heikki Hämäläinen
Lilga Kovanko	... neuvostoagentti
Viktor Klimenko	... Seppo "Stenka" Sonkavaara
Matti Oravisto	... toimittaja Kosti Kula
Seppo Kolehmainen	... tv:n uutiskuvaaja
Lars Svedberg	... uutispäällikkö Rolf Brunkeberg
Anja Pohjola	... rouva Palmu
Keijo Komppa	... tullivirkailija
Mauri Jaakkola	... Kalastajatorpan hovimestari

Cameorooleissa

• Eino S. Repo
• Mauno Koivisto
• Heikki Kahila
• Yrjö Länsipuro
• Teija Sopanen
• Heikki Värtsi
• Kaija Siirala
• Matti Vihola
• Matti Anderzén
• Helena Kaukonen
• Timo Putkonen
• Ele Alenius
• Anssi Kukkonen
• Reino Paasilinna
• Arvi Lind

Lähteet

• Kari Uusitalo toim. (1998): Suomen kansallisfilmografia 7: 1962-1970, s. 580–587 ISBN 951-37-2218-X

Komisario Palmu -elokuvat

Komisario Palmun erehdys (1960) – Kaasua, komisario Palmu! (1961) – Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) – Vodkaa, komisario Palmu (1969)