Isän vanha ja uusi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Isän vanha ja uusi
Isän vanha ja uusi.jpg
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Serp
Perustuu Serpin näytelmään
Isän vanha ja uusi, jonka kantaesitys oli Helsingin Kansanteatterissa 24.9.1953
Tuottaja T. J. Särkkä
Säveltäjä Toivo Kärki
Kuvaaja Osmo Harkimo
Leikkaaja Elmer Lahti
Lavastaja Aarre Koivisto
Pääosat Ansa Ikonen
Tauno Palo
Hillevi Lagerstam
Eino Kaipainen
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Suomen Filmiteollisuus
Ensi-ilta 24. kesäkuuta 1955
Kesto 94 minuuttia
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 9 108 249 mk
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Pekka (Eino Kaipainen) ja Babs (Hillevi Lagerstam) rattoisassa rupattelutuokiossa.

Isän vanha ja uusi on Matti Kassilan ohjaama suomalainen komediaelokuva vuodelta 1955, jonka käsikirjoituksen on tehnyt Serp huvinäytelmänsä Isän vanha ja uusi pohjalta, jonka kantaesitys oli Helsingin Kansanteatterissa syksyllä 1953.

Elokuvaa markkinoitiin aikanaan Ansa Ikosen ja Tauno Palon 20-vuotisjuhlaelokuvana - ensimmäisenä Ansa & Tauno -filminä pidetty Kaikki rakastavat oli valmistunut 1935. Isä Mauri Pekanpää alkaa väsyä uuteen, nuoreen vaimoonsa Babsiin ja haikailla takaisin vanhan Arminsa syliin. Hän ottaa arveluttavatkin keinot käyttöön periaatteella "sodassa ja rakkaudessa on kaikki sallittu". Uuden ja vanhan avioliiton välissä on nimittäin taistelutanner, jota ei aivan soitellen ylitetä.

Kassilalle myönnettiin Jussi-palkinto ohjauksesta ja Aarre Koivistolle lavastuksesta. Isän vanha ja uusi esitettiin televisiossa ensi kerran 16. helmikuuta 1964. Finnkino Oy on julkaissut sen myös DVD:nä (kuvasuhde 4:3, monoääni). Elokuva on mustavalkoinen.

Sisällysluettelo

Näyttelijät [muokkaa]

 Näyttelijä  ... Rooli  
 Ansa Ikonen  ... Armi Pekanpää  
 Tauno Palo  ... arkkitehti Mauri Pekanpää  
 Hillevi Lagerstam  ... Elisabet Pekanpää, "Babs"  
 Eino Kaipainen  ... kansanedustaja, maanviljelysneuvos Pekka Juhankoski  
 Elina Pohjanpää  ... Kaarina Pekanpää, "Kaisa"  
 Veli Palonen  ... Matti Pekanpää, "Masa"  
 Marjatta Kallio  ... Pirkko  
 Atte Hovimaa  ... Blasco Cervantes Eduardo Alphonso da Gama, Chilen lähetystösihteeri  
 Alice Lyly  ... Tekla  
 Akseli Vuorisola  ... tanssinopettaja Lorenzo  
 Vieno Kekkonen  ... Tuula  
 Pentti Irjala  ... Maurin kanssa keskusteleva herra juhlissa  
 Pirkko Karppi  ... 1. piirtäjätyttö arkkitehtitoimistossa  
 Ritva Valkama  ... 2. piirtäjätyttö arkkitehtitoimistossa  
 Annikki Linnoila  ... Lida  
 Helmi Lehosti  ... kauppaneuvoksetar Armin liikkeessä  
 Pertti Palo  ... poika kotihipoissa / poika parturissa  
 Jaakko Numminen  ... frakkipukuinen mies tansseissa  
 Maire Hyvönen  ... apulainen Armin liikkeessä  
 Kai Hietarinta  ... Jyrki Pekanpää, sulhanen  
 Leena Grönroos  ... Jyrki Pekanpään morsian  
 Leo Torkko  ... pappi  
 Hannes Veivo  ... morsiamen isä  
 Sirkka Breider  ... morsiamen äiti  
 Matti Kassila  ... autosta ulos astuva mies  
 Paavo Hukkinen  ... yhteiskoulun rehtori  
 Matti Tapio  ... Juhankosken kartanon tilanhoitaja  

Juoni [muokkaa]

Arkkitehti Mauri Pekanpää tanssahtelee avioliitossaan Elisabetinsa eli Babsin kanssa, askeleet eivät vain tahdo sujua entiseen malliin. Vaalean vampahtava Babs on Mauria parisenkymmentä vuotta nuorempi, kevytkenkäinen pintaliitäjä, joka haluaa olla alati menossa. Sen huomaa myös Maurin tytär Kaarina, johon Mauri törmää rumba-tunnin päättyessä. Babs on Maurin entinen yksityissihteeri, johon mies hurahti nelisen vuotta sitten ja jätti entisen vaimonsa Armin lehdelle soittelemaan. Viisikymppinen Mauri alkaa väsyä Babsin juhlimiseen ja seurapiirielämään. Hän käy tapaamassa ex-vaimoaan Armia tämän työpaikalla, ja kertoo olevansa onneton. Ex-aviopari käy läpi eroon johtaneita tapahtumia ja keskustelee vanhemman poikansa Jyrkin häistä ja nuoremman poikansa Matin ylioppilaskirjoituksista. Armi saa kesken kaiken puhelun Pekka Juhankoskelta, maanviljelysneuvokselta ja maalaisliiton kansanedustajalta, joka sattuu olemaan Maurin vanha koulukaveri - ja kiinnostunut Armista.

Hääkirkossa käy ilmi, että Mauria ei ole kutsuttu hääpäivälliselle morsiamen vanhempien luo. Kun Mauri palailee kotiinsa, Babs on puhelimessa englantilaisen ystävänsä Margaret Boltonin kanssa, jota Babs haluaisi käydä tapaamassa Tukholmassa. Kehittyy pieni perheriita, jonka jälkeen Mauri vierailee Armin luona. Kaarina on innoissaan isänsä vierailusta, Matti taasen ei, ja Armi on hämillään. Mauri ja Armi keskustelevat jälleen avioerostaan; Maurin mielestä Armin olisi pitänyt vastustaa eroa ja estää häntä tekemästä sitä tyhmyyttä, että nai Babsin. Hän vihjaisee uuden alun mahdollisuudesta, mutta Armi on vastahakoinen. Mauri saa myös tietää, että Pekka Juhankoski asuu alivuokralaisena hänen entisessä työhuoneessaan. Arkkitehti ei lainkaan pidä tilanteesta. Myöhemmin Mauri saa kuulla Kaarinalta, että Pekka on kutsunut Armin lapsineen maatilalleen kesäksi.

Mauri on ankaran mustasukkainen Pekalle. Armi kehuu Pekan ominaisuuksia Maurille, hän ylistää maanviljelysneuvoksen tasaista luonnetta ja luotettavuutta. Mauri ottaa ja lähtee tapaamaan Pekkaa. Maanviljelysneuvos ei käsitä, miksi arkkitehti enää on mustasukkainen Armista, kun tämän aikanaan hylkäsi. Babs palaa Tukholmasta. Mauri kertoo hänelle, ettei usko tarinaa Margaretasta; joku mies Babsilla on kierroksessa, eikä Babs yritä asiaa kiistää. Armi puolestaan saa puhelun Babsilta. "Isän uusi" haluaa vierailla "isän vanhan" luona. Babs kertoo omalta kannaltaan tapahtumat, jotka toivat Maurin hänen syliinsä. Samalla hän kertoo rakastuneensa Blasco da Gamaan ja ehdottaa Armille juonta Maurin pään menoksi, jotta saisi aiheen avioeroon. Tiukan katolinen Blasco ei halua viedä Babsia perheensä luo ennen virallista eroa. Armi tyrmää Babsin ehdotelman. Mauri tupsahtaa samaan aikaan Armin luo ja hämmentyy Babsin läsnäolosta. Kiusaantuneena hän istuu sohvalla A:n ja B:n välissä.

Mauri alkaa juonitella Pekkaa vastaan estääkseen Armin ja maanviljelysneuvoksen avioliiton. Hän kutsuu neuvoksen vierailulle ja pyytää Babsia viettelemään tämän. Mauri poistuu paikalta, muka toimistoon, ja Pekka jää kahden Babsin seuraan. Todellisuudessa Mauri noutaa Armin, jolle hän haluaa näyttää, millainen naissankari Pekka onkaan. Kun hän Armin kanssa palaa asuntoonsa, Babs on suunnitelman mukaisessa kiihkeässä suudelmassa juopuneen Pekan kanssa. Nähtyään Armin Pekka työntää Babsin sylistään. Mauri esittää Pekalle mustasukkaista aviomiestä ja Babs nauraa lattialla viinanhuuruisena. Seuraavana päivänä Mauri vierailee Armin luona. Pekka on myös paikalla ja raivostuu Maurille tämän järjestämästä "väijytyksestä". Armi tajuaa Maurin juonen ja suuttuu ex-miehelleen. Myös Babs ilmestyy paikalle. Hän ilmoittaa lähtevänsä Blasconsa kanssa Tukholman kautta Rio de Janeiroon. Mauri saattaa Babsin lentokentälle, jossa tämä alkaa hieman epäröidä ratkaisunsa järkevyyttä. Kentältä Mauri kiirehtii Armin luo ja sanoo suoraan haluavansa hänet takaisin. Armi raivostuu. Hän muistuttaa, kuinka törkeästi Mauri hänet hylkäsi kevytmielisen Babsin takia ja nyt muina miehinä haluaa hänet takaisin. Kaarina ryntää riidan keskelle ja pitää itsestään selvänä, että isä palaa kotiin. Armi leppyy, sulaa hymyyn ja lupaa, että Mauri saa jäädä... ainakin aamiaiselle.

Arviot [muokkaa]

Helsingin Sanomien Paula Talaskivi kehui kuvaaja Harkimoa kameran ilmeikkyydestä ja kuvan eloisasta liikkeestä. Lisäksi hän kehui Kärjen musiikkia "soveliaan kevyeksi", mutta arvosteli Ikosta kasvojen ja koko olemuksen liiasta kovuudesta. Ilta-Sanomissa kriitikko ylisti Palon näyttelijäntyötä: "[Palo] näyttelee pienintäkin piirtoa myöten liioittelemattoman luonnollisesti ja hienosti."

2000-luvun kriitikko näkee elokuvassa tekoaikaan verraten yllättävän moderneja kaupunkilaistuntoja.[1] Toinen myöhemmän ajan kriitikko kiittää elokuvan nokkeluutta ja erinomaista näyttelijäntyötä.[2]

Huomioita [muokkaa]

Isän vanha ja uusi kuvattiin touko-kesäkuussa 1955. Ulkokuvat otettiin pitkälti Töölön maisemissa, muun muassa Topeliuksenkadulla ja Caloniuksenkadulla. Myös Seurasaaressa kuvattiin. Pienissä sivurooleissa nähdään muun muassa Ritva Valkama ja Pertti Palo. Elokuvan pohjana oli Serpin tuore näytelmä. Näyttämöllä Armia ja Mauria tulkitsivat Rauni Luoma ja Arvo Lehesmaa. Kaarinana ja Mattina nähtiin myös teatterissa Pohjanpää ja Palonen.

Elokuvan mainoskuvan aihe saatiin Ikosen ja Palon ensimmäisestä yhteiselokuvasta Kaikki rakastavat. Kaksikymmentä vuotta vanhassa kuvassa on samankaltainen asetelma, ja se näkyy myös uudessa kuvassa elokuvalehden aukeamalla, jota Ansa ja Tauno selailevat. Kuvan otti valokuvaaja Päivi Kosonen eli "Miss Kodak"[3].

Ohjaaja Kassilalla on pieni rooli autosta ulos astuvana miehenä.

Lähteet [muokkaa]

Viitteet [muokkaa]

  1. Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 19.1.2012, sivu D 7
  2. Päivän elokuvia, Tv-maailma, 2/2012 sivu 25
  3. Kuvat, Elonet.fi

Aiheesta muualla [muokkaa]