Jäähyväiset presidentille (elokuva)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jäähyväiset presidentille
Ohjaaja Matti Kassila
Käsikirjoittaja Matti Kassila, Taavi Kassila
Perustuu Pentti Kirstilän romaaniin Jäähyväiset presidentille (WSOY, 1979)
Tuottaja Kaj Holmberg
Säveltäjä Heikki Sarmanto
Kuvaaja Kari Sohlberg
Leikkaaja Irma Taina
Lavastaja Erkki Saarainen
Pääosat Antti Litja, Hannu Lauri
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Skandia-Filmi Oy
Ensi-ilta 16. tammikuuta 1987
Kesto 82 min
Alkuperäiskieli suomi
Budjetti 3 395 021 markkaa
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Asko Mertasen roolia näyttelee Hannu Lauri.

Jäähyväiset presidentille on Matti Kassilan ohjaama suomalainen jännitys- ja toimintaelokuva vuodelta 1987. Se perustuu Pentti Kirstilän samannimiseen jännitysromaaniin. Elokuva on jälkiklassisesta Hollywood-elokuvasta vaikutteita saanut jännityselokuva[1], jonka pääosaa näyttelee hyisen vähäeleisesti Hannu Lauri.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvan päähenkilö on herravihaa hautova, katkeroituneelta vaikuttava tamperelainen tarjoilija Asko Mertanen. Hän näkee työssään, kuinka kaupungin ja rakennusliikkeen pomot juhlivat "meidän rahoilla". Asehullu Mertanen suunnittelee tasavallan presidentin murhaa. Mertasen naisystävä on tarjoilija Eeva-Maria, jonka Mertanen haluaa todistajaksi, kun hän harjoittelee suunnitelmaansa varten ampumalla elävään maaliin. Maaliksi vain osuu väärä henkilö.

Tarinan alussa poliisi tutkii naistarjoilijan kuolemaa, ja siinä yhteydessä kuulustellaan Eeva-Mariaa. Samalla poliisi osuu ensimmäisen kerran Mertasen nimeen. Useat tapahtumat saavat hänen kauttaa yhteyden, ja näin omituisia ammuskelutapauksia tutkiva komisario Hanhivaara (Antti Litja) onnistuu pääseemään hänen jäljilleen.

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuva kuvattiin kesällä 1986 Helsingissä, Tampereella ja Tampereen lähiseuduilla. Mertasen roolin näyttelee Hannu Lauri. Tarmo Manni tekee Urho Kekkosta muistuttavana kaljupäisenä presidenttinä viimeisen elokuvaroolityönsä.[2]

Presidentti Kekkonen kuoli elokuvanteon aikana, ja Kassila oli jopa sitä mieltä, ettei elokuvaa voida jatkaa. Jo aiemmin, maaliskuussa 1986, oli tapahtunut Ruotsin pääministeri Olof Palmen murha, ja kuvausten aikana sattui Mikkelin panttivankidraama.[2]

Elokuvan oikeudet ovat tuotantoyhtiö Skandia-filmin konkurssipesällä, ja siksi sitä on esitetty vain harvakseltaan.[1]

Jaakko Seppälä toteaa Kassilan uraa käsittelevään teokseen Elokuvat kertovat, Matti Kassila kirjoittamassaan artikkelissa, että elokuva on jäänyt vaille ansaitsemaansa huomiota. Sen katsojamäärät jäivät aikanaan vähäisiksi. Lauri sai kuitenkin Jussi-palkinnon roolisuorituksestaan Asko Mertasena, jonka hyistä hahmoa luonnehditaan karismaattiseksi ja jopa yhdeksi Suomen elokuvahistorian pelottavimmista.[1]

Seppälä näkee Mertasta ajavana motiivina herravihan, vaikka sinänsä elokuva ei käsittele politiikan ja yritysmaailman lehmänkauppoja. Herraviha on hänen mukaansa avain koko elokuvan ymmärtämiselle. Hän rinnastaa Mertasen Lalliin, perinteen mukaan piispa Henrikin tappaneeseen talonpoikaan. Tosin Lallin teko on yksilötason kosto, jollainen Mertasen suunnitelma ei ole. Seppälä luonnehtii Mertasen tekoa kollektiiviseksi siinä mielessä, että teollaan Mertanen uskoo saavansa korruption aikakauden päättymään.[3]

Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikalaisarvioissa elokuvalle annettiin sekä kiitosta että kritiikkiä. Sakari Toiviainen (Ilta-Sanomat) piti elokuvaa harvinaisuutena: "Hyvin tehty toimintaelokuva supisuomalaisessa ympäristössä supisuomalaisin ihmisin". Myös Erkka Lehtolan (Aamulehti) arvio elokuva oli myönteinen, se on ammattitaitoisesti tehty, mutta hän löysi kuitenkin kritisoitavaa yhteiskunnallisen viitetaustan puuttumisesta. Pentti Stranius (Kansan Ääni) piti murhaajan hahmoa liian ilmeisenä, kliseisenä, kun taas Heikki Eteläpään (Uusi Suomi) mielestä Hannu Laurin roolisuoritus murhaajana oli karismaattinen.[4] Arto Pajukallio antaa myöhemmässä arviossaan dialogille luonnehdinnan "väkinäisen makuinen".[5] Pertti Avola (Helsingin Sanomat), toteaa että tarina on ajan myötä saanut valitettavasti uskottavuutta[6].

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Näyttelijä  … Rooli  
 Hannu Lauri  … tarjoilija Asko Mertanen  
 Laila Räikkä  … baarimestari Eeva-Maria Kilpinen  
 Antti Litja  … ylietsivä Hanhivaara  
 Esa Saario  … komisario Kairamo  
 Aake Kalliala  … etsivä Siika  
 Markku Huhtamo  … ylietsivä Huhtanen  
 Markku Nieminen  … etsivä Rimpiaho  
 Tarmo Manni  … Tasavallan presidentti  
 Martti Pennanen  … kauppaneuvos Ollila  
 Lauri Väärä  … presidentin adjutantti  
 Rauha Puntti  … Elsa Maijala  
 Pentti Järventie  … Olavi Maijala  
 Esko Nikkari  … rakennusliikkeen mies  
 Olavi Ahonen  … Väinö Kuuppa, eläkeläinen  
 Aarre Karén  … vanhempi mies ampumaradalla  
 Petri Johansson  … nuorempi mies ampumaradalla  
 Carl-Kristian Rundman  … poliisi tanssipaikalla  
 Tarja Siimes  … Pirkko, tarjoilija  
 Antti Pääkkönen  … Esko, tarjoilija  
 Heli Touru  … hovimestari  
 Pekka Juntunen  … vaalea miestarjoilija  
 Ulla-Sisko Tamminen  … tarjoilija  
 Anita Heikkinen  … tarjoilija  
 Timo Kankainen  … poliisi Eeva-Marian ampumispaikalla  
 Salme Laaksonen  … huutava nainen ampumispaikalla  
 Eero Saarinen  … Grönberg, presidentin autonkuljettaja  
 Kari Sara  … talonmies  
 Jyrki Kovaleff  … poliisi sairaalassa  
 Näyttelijä  … Rooli  
 Anja Jaakkola  … sairaanhoitaja  
 Taavi Kassila  … poliisivalokuvaaja  
 Risto Aaltonen  … Mertasen auton pysäyttävä poliisi  
 Heikki Kirma  … parrakas mies toimistossa  
 Jari Aalto  … poliisi hälytyskeskuksessa  
 Ari Jokinen  … poliisi  
 Vuokko Vuorinen  … tyttö tanssipaikalla  
 Pauliina Paananen  … tyttö tanssipaikalla  
 Kimmo Kaivanto  … taiteilija  
 Tapani Grönvall  … mies ravintola Valentinossa  
 Paavo Huuskonen  … mies 1. ravintolassa  
 Timo Jyllikoski  … autoa ajava poliisi  
 Jari Kaipiainen  … huuliveikko ravintola Valentinossa  
 Eila Pyykkö  … nainen 1. ravintolassa  
 Rimma Schreck  … nainen 1. ravintolassa  
 Jouko Hartikainen  … helikopterilentäjä  
 Jarno Kukkonen  … ravintolaorkesterin kitaristi  
 Aaro Kurkela  … ravintolaorkesterin hanuristi  
 Reino Laine  … ravintolaorkesterin rumpali  
 Reijo Lehtovirta  … ravintolaorkesterin saksofonisti  
 Pentti Mutikainen  … ravintolaorkesterin basisti  
 Markku Tabell  … ravintolaorkesterin kosketinsoittaja  
 Mikko Kivinen  … teatterin lavastemies  
 Pirjo Stenberg  … kampaaja  
 Harri Aaltonen  … mies Ollilan kartanon pihalla  
 Peter Bjugg  … mies Ollilan kartanon pihalla  
 Juhani Kontti  … mies Ollilan kartanon pihalla  

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Jaakko Seppälä: "Kiikaritähtäimessä tasavallan presidentti", teoksessa: Elokuvat kertovat, Matti Kassila, s. 224–236. toim. Kalevi Koukkunen, Kimmo Laine ja Juha Seitajärvi, Kavan julkaisusarja. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 2013. ISBN 978-952-222-436-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c Seppälä s. 225
  2. a b Jäähyväiset presidentille (elokuva) Elonetissä Taustaa, viitattu 23.1.2014
  3. Seppälä s. 226–227
  4. Jäähyväiset presidentille (elokuva) Elonetissä Lehdistöarviot, viitattu 23.1.2014
  5. AP: Jäähyväiset presidentille, Päivän elokuvia, Tv-maailma, 3/2014 sivu 13
  6. Pertti Avola, Tähtäimessä Kekkosen näköinen presidentti, Tv & radio, Helsingin Sanomat 23.1.2013, sivu B 17