Marjatta Kallio

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Marjatta Kallio
Syntymäaika 10. helmikuuta 1924
Syntymäpaikka Tampere
Kuolinaika 7. heinäkuuta 2003 (79 vuotta)
Merkittävät roolit Kerttu Harjula, Niskavuoren Heta
Irja Salo, Syntipukki
Jenni, Yhteinen vaimomme

Marjatta Elina Kallio (10. helmikuuta 1924 Tampere – 7. heinäkuuta 2003 Espoo) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän työskenteli Helsingin kaupunginteatterin riveissä yli neljännesvuosisadan. Hänet muistetaan erityisesti pirteiden naisosien tulkitsijana. Kallion ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä-lavastaja Kai Lappalainen 1953–1960 ja toinen puoliso näyttelijä Saulo Haarla 1961–1965. Molemmat liitot päättyivät eroon.

Kallio oli taitava komedienne, ja hänen roolityöskentelynsä oli yhtaikaa kepeää ja keskittynyttä. Hänet muistetaan erityisesti naispääosistaan Ville Salmisen Karjala-trilogian elokuvissa Säkkijärven polkka ja Anu ja Mikko, Valentin Vaalan ohjaamassa satiirisessa komediassa Yhteinen vaimomme, Aarne Tarkaksen sotilasfarssissa Vatsa sisään, rinta ulos! ja Matti Kassilan komediassa Syntipukki. Kassilan mukaan Kalliossa oli myös musikaalisuutta ja komediennelta vaadittavaa rohkeutta. Niin ikään hän näytteli Kassilan elokuvassa Isän vanha ja uusi, jossa pääparina nähtiin Ansa Ikonen ja Tauno Palo.

Sisällysluettelo

Taiteellinen ura[muokkaa]

Marjatta Kallio oli Tampereen Teatterin näyttelijänä vuosina 1946–1949. Helsingin kaupunginteatterin riveissä hän oli 1949–1976. Hän niitti mainetta varsinkin musikaaleissa ja komedioissa. Hän näytteli muun muassa Pirkko Raition eroajaisnäytelmässä Edvardin lapset, jossa hän oli yksi lapsista, kaksi muuta olivat Martti Katajisto ja Usko Kantola. Vakavampia rooleja hän teki Kansanteatterin näytelmissä, kuten Lorcan Bernarda Alban talo ja Eila Pennasen esikoisnäytelmässä Aurinkomatka. Niskavuoren Hetan ensi-illassa Kallio näytteli Hetan toista tytärtä Kerttu Harjulaa, kuten samannimisessä elokuvaversiossakin. Kallion ura näyttämöllä, televisiossa ja valkokankaalla päättyi hänen jäätyään eläkkeelle 52-vuotiaana sydänvaivojen takia.

Kallion elokuvaura alkoi 1951 pikkuosilla elokuvissa Vihaan sinua – rakas ja Tytön huivi. Seuraavana vuonna hän tulkitsi Hetan ujompaa tytärtä Kerttua Niskavuori-elokuvassa. Elokuvassa Yhteinen vaimomme hän näyttelee yhteisvaimo Jenniä. Matti Kassilan elokuvassa Syntipukki Kallio vetää elokuvan kakkosjuonta tasokkaana myyjätär Irja Salona. Ei ruumiita makuuhuoneeseen -elokuvassa (1959) Marjatta Kalliolla on eroottisesti latautunut sivuosa mademoiselle Miminä, joka huumaa rohkealla tanssillaan Helge Heralan tulkitseman poikamiehen. Viimeinen merkittävä rooli Kalliolla on elokuvassa Älä nuolase... (1962) pirteänä seurapiirineitona. Hänen viimeiseksi valkokangasroolikseen jäi näyttäytyminen elokuvassa Äl' yli päästä perhanaa (1968), jossa hän näyttelee televisiota katsovaa perheenäitiä. Perheenisää näyttelee Olavi Ahonen.

Television puolella näyttelijätär muistetaan 1970-luvulta sarjanäytelmän Eeva nimiroolista, jossa Kallio esitti ”keski-ikäistä, erittäin hyvin säilynyttä Eeva Kesästä”.

Marjatta Kallio esiintyi myös radiokuunnelmissa. Yleisradion Radioteatterin Noita Nokinenässä hän antaa äänensä Mintunkukalle. Itse noidan äänessä kuullaan Marja Korhonen. Kallion laulajanuralta on tallennettu kappaleet Blues sateessa, Liisankatu, Olenko minä minä, Puhallinsekstetti, Ruma Elsa, ja Ruusukvartetti. Laulut äänitettiin 1960, ne sävelsi Jorma Juhani Panula ja sanoitti Saulo Haarla sekä Ensio Rislakki.

Marjatta Kallio kuoli 79-vuotiaana Jorvin sairaalassa Espoossa 7. heinäkuuta 2003.

Filmografia[muokkaa]

Lähteet[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Marjatta_Kallio&oldid=12774781