Marjatta Kallio
| Marjatta Kallio | |
|---|---|
 Kallio elokuvassa Syntipukki (1957) |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Marjatta Elina Kallio |
| Syntynyt | 10. helmikuuta 1924 Tampere |
| Kuollut | 7. heinäkuuta 2003 (79 vuotta) Espoo |
| Ammatti | näyttelijä, laulaja |
| Puoliso |
Kai Lappalainen ( 1953–60) Saulo Haarla ( 1961–65) |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1946–1976 |
| Merkittävät roolit | |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Marjatta Elina Kallio (10. helmikuuta 1924 Tampere – 7. heinäkuuta 2003 Espoo) oli suomalainen näyttelijä ja laulaja. Hän työskenteli Helsingin kaupunginteatterin riveissä lähes 30 vuotta. Kallio muistetaan erityisesti pirteiden naisosien tulkitsijana.[1]
Kallio oli taitava komedienne, ja hänen roolityöskentelynsä oli yhtä aikaa kepeää ja keskittynyttä. Hänet muistetaan erityisesti naispääosistaan Ville Salmisen Karjala-trilogian elokuvissa Säkkijärven polkka ja Anu ja Mikko, Valentin Vaalan ohjaamassa satiirisessa komediassa Yhteinen vaimomme, Aarne Tarkaksen sotilasfarssissa Vatsa sisään, rinta ulos! ja Matti Kassilan komediassa Syntipukki. Niin ikään hän näytteli sivuroolia Kassilan elokuvassa Isän vanha ja uusi. Kallio teki viimeisen elokuvaroolinsa 1968.
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marjatta Kallio oli Tampereen Teatterin näyttelijänä vuosina 1946–1949. Helsingin kaupunginteatterin riveissä hän oli 1949–1976. Hän niitti mainetta varsinkin musikaaleissa ja komedioissa. Hän näytteli muun muassa Pirkko Raition eroajaisnäytelmässä Edvardin lapset, jossa hän oli yksi lapsista, kaksi muuta olivat Martti Katajisto ja Usko Kantola. Vakavampia rooleja hän teki Kansanteatterin näytelmissä, kuten Lorcan Bernarda Alban talo ja Eila Pennasen esikoisnäytelmässä Aurinkomatka. Niskavuoren Hetan ensi-illassa Kallio näytteli Hetan toista tytärtä Kerttu Harjulaa, kuten samannimisessä elokuvaversiossakin.[1]
Kallion elokuvaura alkoi 1951 pikkuosilla elokuvissa Vihaan sinua – rakas ja Tytön huivi. Seuraavana vuonna hän tulkitsi Hetan ujompaa tytärtä Kerttua Niskavuoren Hetassa. Elokuvassa Yhteinen vaimomme hän näyttelee yhteisvaimo Jenniä.[2] Matti Kassilan elokuvassa Syntipukki Kallio vetää elokuvan kakkosjuonta tasokkaana myyjätär Irja Salona. Vatsa sisään, rinta ulos! -elokuvassa (1959) Marjatta Kalliolla on naispääosa pirteänä voimistelunopettajana. Hänen vastanäyttelijänään oli Helge Herala.[1]
Television puolella Kallio muistetaan 1970-luvun sarjanäytelmän Eeva nimiroolista, jossa hän esitti ”keski-ikäistä, erittäin hyvin säilynyttä Eeva Kesästä”.[1]
Marjatta Kallio esiintyi myös radiokuunnelmissa. Hänellä oli muun muassa Orava Nappisilmän rooli Yleisradion Radioteatterin kuunnelmassa Noita Nokinenä. Itse noitaa esitti Marja Korhonen. Kallio on levyttänyt kappaleet ”Blues sateessa”, ”Liisankatu”, ”Olenko minä minä?”, ”Puhallinsekstetti”, ”Ruma Elsa” ja ”Ruusukvartetti”, jotka hän lauloi yhdessä Lasse Huurteen kanssa. Laulut äänitettiin 1960, ne sävelsi Jorma Panula ja sanoittivat Saulo Haarla sekä Ensio Rislakki.
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kallion ensimmäinen aviopuoliso oli näyttelijä ja lavastaja Kai Lappalainen 1953–1960 ja toinen puoliso näyttelijä Saulo Haarla 1961–1965.[1]
Marjatta Kallio on haudattu Kalevankankaan hautausmaalle synnyinkaupunkiinsa Tampereelle.[3]
Teatterirooleja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marjatta Kallion näyttämötehtäviä olivat muun muassa:[1][4]
- Aurinkomatka (Kati)
- Figaron häät (Suzanne)
- Harmaahiuksinen tyttö (Mei Lin)
- Irma la Douce (Irma)
- Kuinka äkäpussi kesytetään (Katariina)
- Loppiaisaatto (Maria)
- Niskavuoren Heta (Kerttu)
- Oma koti kullan kallis (Aino Hänninen)
- Pitkäjärveläiset (Läpikäytävän Henna)
- Ruma Elsa (Elsa Kassel)
- Tahdon, tahdon (Agnes)
- Torvet ja rummut (Victoria Balance)
- Uudenvuoden sauna (Valentina)
- Viulunsoittaja katolla (isoäiti Tzeitel)
Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Vuosi | Elokuva | Rooli |
|---|---|---|
| 1951 | Vihaan sinua – rakas | täysihoitolan sisäkkö |
| Tytön huivi | pyykkiä pesevä tyttö | |
| 1952 | Niskavuoren Heta | Kerttu |
| 1953 | Jälkeen syntiinlankeemuksen | koululainen |
| 1954 | Opri | Heinäsirkka |
| Laivaston monnit maissa | lomahotellin johtajattaren tytär (jälkiäänitysääni) | |
| 1955 | Säkkijärven polkka | Mirja |
| Sankarialokas | Veera / arabialainen tanssijatar | |
| Rakkaus kahleissa | Milja | |
| Isän vanha ja uusi | Pirkko | |
| 1956 | Yhteinen vaimomme | Jenni Esteri Nevamaa |
| Anu ja Mikko | Anu | |
| 1957 | Vihdoinkin hääyö... | Ann-Mari Järvinen |
| Syntipukki | Irja Salo | |
| 1958 | Kahden ladun poikki | Leenu[5] |
| 1959 | Vatsa sisään, rinta ulos! | voimistelunopettaja Marjatta Paasi |
| Taas tapaamme Suomisen perheen | Anita Lokka | |
| Kovaa peliä Pohjolassa | tarjoilija laivalla | |
| Ei ruumiita makuuhuoneeseen | mademoiselle Mimi | |
| 1962 | Älä nuolase... | Kirsti Vuorela |
| 1968 | Äl’ yli päästä perhanaa | televisiota katsovan perheen äiti |
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Meteli.net
- Yle.fi/tv2/elokuvat[vanhentunut linkki]
- Marjatta Kallion esitystuotanto Suomen äänitearkistossa (1901–1999)
- Luoma, Rauni: Ilon ja murheen näyttämöllä. Helsinki: WSOY, 1986. ISBN 951-0-13829-0.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f Koukkunen, Kalevi: Marjatta Kallio Elonetissä. Viitattu 14.3.2020.
- ↑ Kaukonen, Martta: Tiistain tv-elokuvissa muun muassa elokuva runoilija Eino Leinosta ja hänen elämänsä naisista Helsingin Sanomat. 27.10.2020. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 20.1.2024.
- ↑ Kallio-Haarla Marjatta Elina Hautahaku. Viitattu 15.12.2023.
- ↑ Esittely (PDF) Helsinki: Helsingin Kaupunginteatteri. Viitattu 17.3.2017.
- ↑ Laelma, Jyrki: Kahden ladun poikki Iltalehti. 1.7.2008. Helsinki: Alma Media Oyj. Viitattu 20.1.2024.
|
