Helge Herala

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helge Herala
Helge Herala vuonna 1958.
Helge Herala vuonna 1958.
Syntymäaika 30. syyskuuta 1922
Syntymäpaikka Hämeenlinna
Aktiivisena 1950–2004
Kuolinaika 27. helmikuuta 2010 (87 vuotta)
Kuolinpaikka Helsinki
Ammatti näyttelijä
Puoliso Marja Korhonen
Merkittävät roolit Hallin Janne (Hallin Janne, 1950)
Jaakko Honka (Kultainen vasikka, 1961)
Majuri Vadenblick (Tähdet kertovat, komisario Palmu, 1962)
Kiviojan Vikki (Täällä Pohjantähden alla, 1968)
Heguli (Valehtelijoiden klubi, opettaja Happonen (Uuno Turhapuro-elokuvissa)[1][2]
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Parhaan miespääosan Jussi-palkinto 1961

Helge Frans Birger ”Heguli” Herala (30. syyskuuta 1922 Hämeenlinna27. helmikuuta 2010 Helsinki)[3] oli suomalainen koomikko ja näyttelijä. 1950-luvulta alkaen hän näytteli teattereissa ja kymmenissä elokuvissa sekä esiintyi paljon myös televisiossa.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hämeenlinnassa vuonna 1922 syntynyt Helge Herala joutui näyttelijäksi vahingossa. Teatteriharrastuksen hän aloitti toisen maailmansodan jälkeen Turussa. Nuorenmiehen uravalinta oli järkytys vanhemmille, jotka toivoivat pojastaan insinööriä. Tuleva näyttelijä kasvoi kasarmeilla, sillä hänen isänsä työskenteli puolustusvoimissa asemestarina.[4]

Sotavuodet merivoimissa palvellut Herala aloitti teatteriuransa Turun Työväen Teatterissa vuonna 1946 ja jatkoi vuonna 1947 Turun kaupunginteatterissa. Siellä hän tapasi tulevan vaimonsa, näyttelijä Marja Korhosen. Liitossa syntyi kolme lasta: Jarkko (1952), Turo (1954) ja Heidi (1960).[4] Heralalla ja Korhosella on yhteensä kuusi lastenlasta, joista tunnetuin on heidän toisen poikansa Turo Heralan tytär Niina.

Heralan ensimmäinen elokuvarooli oli nimiosa Roland af Hällströmin elokuvassa Hallin Janne vuonna 1950. Sitä seurasivat niin ikään af Hällströmin ohjaamat Tukkijoella (1951) ja Noita palaa elämään (1952). Hän näytteli koomiset pääosat muun muassa elokuvissa Paksunahka (1958) ja Vatsa sisään, rinta ulos! (1959). Elokuvarooleja hänelle kertyi kaikkiaan noin viitisenkymmentä.

Helsingin Kansanteatteri-Työväenteatteriin Herala siirtyi yhdessä puolisonsa Marja Korhosen kanssa vuonna 1955 ja näytteli kaksi vuotta myös Intimiteatterissa, jossa hän esiintyi muun muassa Jaakko Hongan roolissa Maria Jotunin näytelmässä Kultainen vasikka. Saman näytelmän elokuvasovitus vuonna 1961 toi Heralalle parhaan miespääosan Jussi-palkinnon.[1]

Myös televisiossa Herala oli mukana alusta alkaen, ensin suorina lähetyksinä esitetyissä draamoissa ja opereteissa, sitten suosituissa viihdeohjelmissa. Elokuvissa Herala esiintyi 1960-luvulla muun muassa Matti Kassilan filmauksessa Tähdet kertovat, komisario Palmu (1962) majuri Vadenblickin roolissa ja Edvin Laineen ohjaamissa elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) ja Akseli ja Elina (1972) Kiviojan Vikkinä.

Kansallisteatteriin Herala ja Korhonen siirtyivät vuonna 1963. Vuonna 1973 Herala aloitti Kouvolan teatterin johtajana. Heralan ja Korhosen esikoispoika Jarkko Herala menehtyi auto-onnettomuudessa vuonna 1974. Tuolloin Herala sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa: "Jotain hajosi sisälläni." Herala vaihtoi uraa, jätti teatterin ja perusti veljensä kanssa Turkuun leipomon, joka oli toiminnassa vuoteen 1991 asti.[1][5][2]

Herala jatkoi silti vielä myös esiintymistä, ja 1980-luvulla hänet muistetaan roolistaan television viihdesarjassa Valehtelijoiden klubi (1981–1983) sekä esiintymisistään etenkin Spede Pasasen elokuvissa. Myös näyttämöllä Herala vieraili vielä Turun kaupunginteatterissa ja Q-teatterissa.

Helge Heralan tytär Heidi Herala on myös näyttelijä ja pojantytär Niina Backman tunnetaan julkisuudessa lähinnä mallina ja tv-juontajana.

Herala joutui vanhuusiällä pyörätuoliin. Vuonna 2003 hän sairastui diabetekseen, jonka seurauksena hänen molemmat jalkansa jouduttiin amputoimaan. Vuodesta 2006 hän asui vaimonsa Marja Korhosen kanssa Helsingin Etelä-Haagan Riistavuoren palvelutalossa.[1][5] Helge Herala kuoli 87-vuotiaana helmikuussa 2010.

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Meri, Lauri: Herrasmies ja veijari teki pitkän uran näyttelijänä. Helsingin Sanomat, 3.3.2010, s. C 5. Artikkelin verkkoversio Viitattu 3.3.2010.
  2. a b Tähdet kertovat, komisario Palmu Waltari valkokankaalla. Viitattu 8.6.2010.
  3. Heidi Herala muistelee: Rakas isä on poissa Iltalehti. Viitattu 2.3.2010.
  4. a b Kuka kukin on 1978 Otava. Viitattu 8.3.2013.
  5. a b Näyttelijä Helge Herala on kuollut

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]