Anja Pohjola
Sivulta puuttuu Raili Anja Anneli Pohjola (oikea sukunimi Sirén) (s. 14. maaliskuuta 1931, Loimaa) on suomalainen näyttelijä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Ura
Anja Pohjola aloitti teatteriuransa jo 1940-luvun lopulla Jyväskylän Työväen Teatterin lapsiteatterissa. Hän toimi Joensuun kaupunginteatterissa 1954–1955, Hämeenlinnan kaupunginteatterissa 1955–59 ja 1961–63, Tampereen Pikkuteatterissa 1959–61 ennen siirtymistään Televisioteatteriin [1], jossa näytteli miltei kolme vuosikymmentä, 1963–1990.
Vuodesta 1990 Anja Pohjola näytteli Suomen Kansallisteatterissa. Hän toimi myös Raivoisat Ruusut -näyttelijäryhmässä. Vuonna 2001 hänelle myönnettiin taiteilijaeläke, mutta hän esiintyy edelleen filmeissä, muun muassa viimeisessä Turhapuro-filmissä This is my life sekä joulukuussa 2005 ensi-iltansa saaneessa Ilkka Vanteen ohjaamassa Lupaus-elokuvassa. Hän oli myös TV1:n Kotikatu-sarjan Tuulikki ja näytteli Hyvissä herroissa Tyyneä 1991–1996. Hän esitti elokuvissa Täällä Pohjantähden alla (1968) sekä Akseli ja Elina (1970) Akseli Koskelan äitiä Almaa. Kansallisteatterin Omapohjassa hän esittää karjalaismummia Maria Kilven näytelmässä Harmin paikka, joka sai ensi-iltansa 19.11.2008.
Daniel Katz on kirjoittanut näytelmän Mies se on vainajakin erityisesti Maija Karhia ja Anja Pohjolaa varten. Kantaesitys oli 2002. Näytelmä kertoo kahden sisaruksen erilaisista valinnoista elämän tiellä ja niiden vaikutuksista: onko parempi olla leski vai vanhapiika?
- My Fair Lady (rouva Higgins) 2000
- Raivoisat ruusut: Kassandra (Hilda Husso) 2000
Anja Pohjola sai Jussi-patsaan 1974 roolistaan elokuvassa Rautatie.
[muokkaa] Yksityiselämä
Anja Pohjolan puoliso oli näyttelijä Pehr-Olof Sirén (1923–1986). Biologisia lapsia Pohjolalla ei ole, mutta Pehr-Olof Sirénin lapsenlapsia ovat mm. laulajinakin tunnetuiksi tulleet Anna, Pinja ja Janus Hanski. Lastenlastenlapsia Sirénillä on yhteensä yksitoista.[2]
