Lea Joutseno

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lea Ruth Margit Joutseno (ent. Jönsson, 6. marraskuuta 1910 Helsinki20. kesäkuuta 1977 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä ja kielenkääntäjä. Hän tuli kuuluisaksi 1940-luvun vaaleana elokuvakomediennena ja Valentin Vaalan luottonäyttelijänä. Hänen räiskyvänpirteä ja suorasukainen luonteensa loi viihdettä toisen maailmansodan, vaaran vuosien ja pula-ajan suomalaisille. Uransa lopulla Joutseno suomensi useita Walt Disney -elokuvia. Joutseno kuului Helena Karan ja Regina Linnanheimon ohella niihin harvoihin suomalaisiin elokuvatähtiin, joilla ei ollut teatteritaustaa. Joutseno koki yksityiselämässään paljon epäonnea; hän jäi leskeksi kahdesti.

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lea Joutseno syntyi Ernst Joutsenon ja Jenny Haapasen perheeseen. Joutsenon musikaaliseen sukuun kuului myös Ernst Joutsenon sisar Astrid, joka teki uran pianistina. Lea Joutsenolla oli kaksi nuorempaa sisarusta, Maj-Lis ja Kullervo. Perhe asui alkuun Helsingissä, sittemmin Savonlinnassa. Jenny Haapasen kuoltua Lea muutti Poriin isoäitinsä hoiviin. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Helsingissä. Hänen mielessään kangasteli hammaslääkärin ammatti, mutta siihen kouluttautuminen osoittautui taloudellisesti mahdottomaksi. Niinpä kielitaitoinen neiti Joutseno päätyi kielenkääntäjäksi Suomi-Filmiin. Hän osasi suomen ja ruotsin lisäksi saksaa, englantia ja ranskaa.[1]

Elokuvaura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

”Lea Joutseno oli todellinen komedienne ja nimenomaan elokuvakomedienne. --- Kun hän ei osannut näytellä, hän niin kuin oli oikein kameran edessä: hänessä oli oikea temperamentti, rytmitaju ja hyvä ääni.”

– Näyttelijä Tarmo Manni luonnehtii Lea Joutsenoa[2]

Lea Joutseno näytteli naispääosan yhdeksässä elokuvassa vuosina 1941–1948. Useimmat olivat komedioita ja kahta lukuun ottamatta Valentin Vaalan ohjaamia. Miesosissa nähtiin usein Tauno Majuri ja Tapio Nurkka.

Joutsenon elokuvaura alkoi vaatimattomilla sivuosilla Vaalan elokuvissa. Vuonna 1939 valmistuneessa elokuvassa Rikas tyttö hänellä oli merkittävä sivuosa Leana. Ensimmäinen pääosa Joutsenon uralla oli Leilan rooli Vaalan komediassa Morsian yllättää huhtikuussa 1941. Sekä yleisö että kriitikot olivat tyytyväisiä Joutsenon suoritukseen. Hänen puhetyylinsä ja olemuksensa olivat luonnollisia vailla teatraalisuuden häivääkään. Hilja Valtosen aiheeseen pohjautuvassa Varaventtiilissä (1942) hän näytteli Pohjanmaalle muuttavaa savolaisopettajaa. Kriitikot kiittelivät hänen suoritustaan hyväksi muutoin melko latteaksi luonnehtimassaan teoksessa. Samana vuonna ensi-iltansa saanut Hopeakihlajaiset ei myöskään ollut arvostelumenestys, eikä Joutseno itsekään pitänyt Railin roolistaan.[3]

Huhtikuussa 1943 valkokankaille tuli Neiti Tuittupää, jossa Joutsenolla oli nimiosa. Arvostelijoiden mielestä hänen roolisuorituksestaan elämälleen suuntaa hakevana Anna Tipuli Pusuna puuttui aiemmista elokuvista tuttu pirteys. Seuraavana syksynä sai ensi-iltansa Tositarkoituksella, jossa Joutseno oli ensi kerran mukana myös käsikirjoittajana. Hän näytteli Anjaa, ministerin tytärtä, joka lähtee maatalouspalvelukseen. Komedia syntyy ajalle tuttuun tapaan roolihahmojen sijoittamisesta näille mahdollisimman outoon ympäristöön. Elokuvan vastaanotto oli nuivahko, eräät pitivät sitä jopa talkooaatteen halventamisena. Kriitikot antoivat Joutsenon roolisuorituksesta kuitenkin kiitettävän arvion.[4]

Jatkosodan jälkeen lokakuussa 1944 astui ensi-iltoihin Dynamiittityttö. Siitä tuli sekä yleisö- että arvostelumenestys. Joutseno sai osastaan Marjana parhaan naisnäyttelijän Jussi-palkinnon. Seuraavan vuoden Joutseno-uutuus oli ihmissuhdekomedia Vuokrasulhanen. Kriitikot luonnehtivat Joutsenoa "armoitetuksi komedienneksi". Vuoden 1946 Joutseno-komedia oli Viikon tyttö. Keskiluokkaisia opettajattaria ja tasokkaita seurapiirinaisia näytellyt Joutseno sai tulkittavakseen niin sanotun työläisnaisen roolin. Vastanäyttelijänä hänellä oli Tauno Palo. Elokuva sai aikalaiskriitikoilta heikohkot arviot.[5] Joutsenon joutsenlaulu näyttelijänä oli vauhdikas elokuvahupailu Kilroy sen teki maaliskuussa 1948. Kiittäviä sekä kehnoja arvioita saanut teos pysyi kasassa lähinnä Joutsenon ansiosta. Miespääosan elokuvassa esitti Joel Rinne.[6] Vuonna 1948 Joutseno oli käsikirjoittajana Vaalan elokuvassa Ihmiset suviyössä.

Elokuvauransa jälkeen Joutseno jatkoi kielenkääntäjän työtään. Hänelle annettiin Jussi-kunniakirja kääntäjäntyöstä vuonna 1973.[7]

”Yleensäkin elokuva kuin elokuva muuttui paremmaksi Joutsenon läsnäolon ansiosta.”

Savon Sanomat[8]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen avioliittoon johtaneen rakkautensa Lea Joutseno kohtasi työpaikallaan. Hän avioitui Suomi-Filmin toimistopäällikkö Jaakko Huttusen kanssa vuonna 1937. Huttunen kuoli runsaat puoli vuotta häiden jälkeen. Joutsenon toinen puoliso oli Keijo Pikkumäki, jonka kanssa hän avioitui 1946. Pariskunta asui Vaasassa. Myös tämä liitto päättyi lyhyeen, kun Pikkumäki kuoli tapaturmaisesti samana vuonna. Lea Joutseno koukkasi Ruotsin kautta takaisin Helsinkiin. Vuonna 1956 hän avioitui rakennusmestari Torsten Adolf Ingon kanssa.[9]

Yksityiselämässään Joutsenoa luonnehdittiin samankaltaiseksi kuin hänen 1940-luvulla esittämiään elokuvahahmoja: iloiseksi, hyväntahtoiseksi ja optimistiseksi.[10] Hän kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen 66-vuotiaana kesäpäivänseisauksen aattona, maanantaina 20. kesäkuuta 1977.[11]

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Animaatiosuomennokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rytkönen, Sisko: Ihanat naiset kankaalla, Sisko Rytkönen ja Kustannus Oy Majakka, 2008, ISBN 9789519260884

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Ihanat naiset kankaalla, sivut 237 ja 238
  2. Ihanat naiset kankaalla, sivu 258
  3. Ihanat naiset kankaalla, sivut 239–245
  4. Ihanat naiset kankaalla, sivut 249 ja 250
  5. Ihanat naiset kankaalla, sivut 251–254
  6. Ihanat naiset kankaalla, sivu 256
  7. Ihanat naiset kankaalla, sivut 257 ja 258
  8. http://www.savonsanomat.fi/viihde/tvarviot/juhannusheilana-lea-joutseno/1012327
  9. Ihanat naiset kankaalla, sivut 239, 254–257
  10. Ihanat naiset kankaalla, sivu 259
  11. Ihanat naiset kankaalla, sivu 259

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]