Hopeakihlajaiset
| Hopeakihlajaiset | |
|---|---|
 |
|
| Ohjaaja | Wilho Ilmari |
| Käsikirjoittaja | Martti Larni |
| Perustuu | Klaus U. Suomelan painamattomaan näytelmään Hopeakihlajaiset, kantaesitys: Suomen Kansallisteatteri 2.10.1941 |
| Tuottaja |
Matti Schreck tuottaja (tuotannonjohto) Risto Orko tuotantopäällikkö |
| Säveltäjä | Harry Bergström |
| Kuvaaja | Uno Pihlström |
| Leikkaaja | Elle Viljanen |
| Lavastaja | Arvo Kotilainen |
| Pääosat |
Lea Joutseno Paavo Jännes Eine Laine Liisa Tuomi |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 29. marraskuuta 1942 |
| Kesto | 91 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Hopeakihlajaiset on Wilho Ilmarin ohjaama sota-ajan viihde-elokuva vuodelta 1942. Käsikirjoitus perustuu Klaus U. Suomelan aiheeseen, jolla hän osallistui käsikirjoituskilpailuun nimimerkillä Primo Amoroso[1]. Lea Joutseno esittää odontologian dosentin sihteeriksi värväytyvää opiskelijaa, jonka viehätysvoima puree miehiin.[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Lea Joutseno | … | odontologian kandidaatti Raili Tervola |
| Paavo Jännes | … | odontologian dosentti Einar Koskimaa |
| Eine Laine | … | Annette Koskimaa |
| Liisa Tuomi | … | Charlotta Elisabeth Sofia Koskimaa, ”Lotta” |
| Tapio Nurkka | … | ylioppilas Viljo Koskimaa |
| Pentti Saares | … | varatuomari Arvo Ahomies |
| Reino Valkama | … | professori Juho Hirvas |
| Anni Aitto | … | Nanny Tallvik, Annetten äiti |
| Rauha Rentola | … | Ruusa, Koskimaan kotiapulainen |
| Arvi Tuomi | … | teologian professori |
| Litja Ilmari | … | Lotan luokanvalvoja |
| Varma Lahtinen | … | vanha naismaisteri |
| Petter Väänänen | … | kuraattori, uskonnonopettaja ”Pässi” |
| Eija Hiltunen | … | ylioppilas Aino Palmu |
| Tapio Vilpponen | … | mies Kalastajatorpalla |
| Kyösti Käyhkö | … | opettaja |
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Käsikirjoituskilpailussa sai ensimmäisen palkinnon Simo Penttilä ehdotuksellaan Kuollut mies rakastuu. Toimitusjohtaja Matti Schreckin päätöksestä elokuva tehtiin kuitenkin Suomelan ehdotuksesta, vaikka tuotantopäällikkö Risto Orko ei olisi halunnut sitä toteuttaa. Sota-ajan olosuhteet ja ajankohtaiset asiat eivät näy elokuvassa. Liisa Tuomella oli elokuvassa ensimmäinen suuri roolinsa.[1]Penttilän ehdotuksen ohjasi Ilmari Unho, ja sekin sai ensi-illan 1942.
Suomela teki näytelmästä myös romaanin Hopeakihlajaiset (1942).[1]
Arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikalaisarvioissa useat kriitikot vertasivat elokuvaa näytelmään, joka oli jo ehditty nähdä Kansallisteatterissa. Elokuva arvioitiin liian näytelmänomaiseksi, ja tarinan katsottiin toimivan paremmin teatterissa. Elokuvassa ei ollut osattu hyödyntää elokuvalle ominaisia keinoja, joskin ohjaaja Wilho Ilmari saa myös kiitosta.[3]
Eräs myöhemmän ajan kriitikko pitää Lea Joutsenon roolia hammaslääkärinä elokuvan ainoana valloittavana hahmona.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Hopeakihlajaiset Elonet. Taustaa. Viitattu 12.6.2012.
- ↑ Pajukallio, Arto: Elokuvat. Helsingin Sanomat, 4.5.2010, s. D 7.
- ↑ Hopeakihlajaiset Elonet. Lehdistöarvioita, viitattu 5.6.2013.
- ↑ Päivän elokuvia. Tv-maailma 23/2012, s. 25.
| ||||||||||||||||||||