Yli rajan
| Yli rajan | |
|---|---|
 Elokuvan juliste. |
|
| Ohjaaja | Wilho Ilmari |
| Käsikirjoittaja | Martti Larni |
| Perustuu | Urho Karhumäen romaaniin Yli rajan (1938) |
| Tuottaja |
Matti Schreck (tuotannonjohto) Risto Orko tuotantopäällikkö |
| Säveltäjä | Uuno Klami |
| Kuvaaja |
Erkki Majava Uno Pihlström |
| Leikkaaja | Elle Viljanen |
| Lavastaja | Ville Hänninen |
| Pääosat |
Irma Seikkula Joel Rinne Wilho Ilmari Santeri Karilo |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Suomi |
| Tuotantoyhtiö | Suomi-Filmi Oy |
| Ensi-ilta | 1942 |
| Kesto | 80 min |
| Alkuperäiskieli | suomi |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Yli rajan on Wilho Ilmarin ohjaama suomalainen elokuva vuodelta 1942. Se perustuu Urho Karhumäen romaaniin Yli rajan (1938), josta Martti Larni muokkasi käsikirjoituksen. Elokuvan kantaesitys oli elokuussa 1942 Venetsian ”filmiolympialaisissa” ja sai Medaglia della Biennale -mitalin.[1]
Melodraamaksi luonnehditun elokuvan tapahtumat sijoittuvat 1930-luvulle Suomen kaakkoisrajan tienoille. Päähenkilöitä ovat pientilan isäntä Mikko (Joel Rinne) ja inkeriläinen kaunotar Eliisa (Irma Seikkula). Mikko kosii Eliisaa mutta tämä ei henno jättää yksinään elävää invalidi-isäänsä, suutari Raaskaa (Wilho Ilmari).[2]
Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Irma Seikkula | … | Eliisa Raaska |
| Joel Rinne | … | Mikko Vanhala |
| Wilho Ilmari | … | suutari Raaska, Eliisan isä |
| Santeri Karilo | … | Gregor, vartiopäällikkö |
| Vilho Siivola | … | Ivan, vartiosotilas |
| Paavo Jännes | … | johtaja Pellikka |
| Emma Väänänen | … | Vanhalan emäntä, Mikon äiti |
| Henny Valjus | … | Maija, Eliisan täti |
| Senja Lehti | … | Helka Meller |
| Ilmari Unho | … | pastori |
| Eino Jurkka | … | ukko Meller |
| Tuli Arjo | … | Gregorin vaimo |
| Kyösti Käyhkö | … | venäläinen sotilas |
| Jukka Kuusisto | … | Väinö Vanhala, Mikon pikkuveli |
Huomioita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan alussa on karttapiirros Suomen ja Neuvostoliiton kaakkoisrajasta, joka avautuu siinä ”railona”, johon alkutekstit ilmestyvät. Tekstien jälkeen aukko umpeutuu.[3]
Päähenkilö on Karhumäen romaanissa 25-vuotias, mutta elokuvaan on valittu näyttelijäksi 45-vuotias Joel Rinne.[3]
Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan kotimainen ensiesitys siirtyi valmistumisen lykkääntymisen vuoksi huhtikuusta lokakuulle. Kantaesitys oli kuitenkin elokuussa 1942 Venetsian elokuvajuhlilla, jossa se palkittiin Medaglia della Biennale -mitalilla. Jatkosodan päätyttyä elokuva poistettiin ohjelmistosta. Viimeinen esitys oli 1. heinäkuuta 1944. Uudestaan se esitettiin vasta viisikymmentä vuotta myöhemmin, 12. elokuuta 1994, televisiossa.[3]
Tv-maailma-lehden arvostelussa vuonna 2011 Ilmarin ohjausta pidettiin koskettavana. Ohjaajan sanottiin tavoittavan onnistuneesti tunnelmia ja Irma Seikkulan kasvojen sielukkuuden.[4]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| ||||||||||||||||||||