Urho Karhumäki
| Urho Karhumäki | |
|---|---|
 Urho Karhumäki vuonna 1939 |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 7. kesäkuuta 1891 Multia |
| Kuollut | 26. helmikuuta 1947 (55 vuotta) Vihti |
| Ammatti | opettaja, ylijohtaja, kirjailija |
| Vanhemmat | Taavetti Karhumäki ja Maria Josefina Kumpu |
| Puoliso | Elin Ida Sipilä |
| Kirjailija | |
| Salanimi | Jussi Haukka, Nalle ja Tavi Ylämaa |
| Äidinkieli | suomi |
| Tuotannon kieli | suomi |
| Aikakausi | 1924–1947 |
| Tyylilajit | näytelmät, novellit, romaanit |
| Esikoisteos | Rantasuon sankarit (1924) |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta |
|
| Mitalit | |||
|---|---|---|---|
Maa:  Suomi
| |||
| Taidekilpailut | |||
 Olympialaiset
| |||
 Kultaa |
Berliini 1936 | epiikka- kirjallisuus | |
Urho Johannes Karhumäki (7. kesäkuuta 1891 Multia – 26. helmikuuta 1947 Vihti) oli suomalainen kirjailija, ylijohtaja ja olympiavoittaja.
Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Urho Karhumäen vanhemmat olivat maanviljelijä Taavetti Karhumäki ja Maria Josefina Kumpu. Urhon sisarussarjaan kuuluivat muun muassa lentäjinä tunnetuksi tulleiden Karhumäen veljesten isä Arttu Karhumäki ja lastenkirjailija Waldemar Karhumäki.[1][2] Urho Karhumäki avioitui Elin Ida Sipilän kanssa 1916 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1913 ja täydensi opintojaan yliopistossa kasvatustieteessä ja suomen kielessä. Karhumäki toimi opettajana Alavudella 1913–1914, Padasjoella 1914–1915 ja Vihdin Nummelassa 1915–1930. Tämän jälkeen hän työskenteli Pellervo-seurassa vuoteen 1938 ja Nuoren Voiman Liiton ylijohtajana 1938–1947. Karhumäellä oli myös oma maatila Vihdissä vuodesta 1923.[3]
Karhumäki voitti kultaa taidekilpailujen epiikka- eli kertomakirjallisuuden sarjassa 1936 Berliinissä.[4][5] Hänen voittoromaaninsa oli Avoveteen ja se käännettiin saksaksi, hollanniksi ja ruotsiksi.[6]
Urho Karhumäki asui vaimoineen Helsingissä Ruusulankadulla samassa talossa kuin Tahko Pihkala. Karhumäki kuoli sydänkohtaukseen kotinsa eteisen lattialle palattuaan Nummelasta. Urho, Elin ja heidän kaksi poikaansa perheineen on haudattu pienelle yksityiselle hautausmaalle Vihdin Tervalammen kylään Sahapellon tilan maalle.[7]
Kirjallinen tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Karhumäki julkaisi romaaneja, novelleja, näytelmiä, pakinoita ja tietokirjoja. Hän kirjoitti myös salanimillä Jussi Haukka, Nalle ja Tavi Ylämaa. Karhumäen romaaneista on filmattu kolme: vuonna 1939 Orvo Saarikiven ohjaamana Avoveteen, 1942 Wilho Ilmarin ohjaus Yli rajan sekä samoin 1942 Saarikiven ohjaus Rantasuon sankarit.
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rantasuon sankarit : romaani. WSOY, 1924. (Perustuu Karhumäen isoisän elämänvaiheisiin)
- Kilpakihlat : kaksiosainen urheilunäytelmä. WSOY, 1927.
- Syöttöpaikassa : kaksiosainen maalaisaiheinen huvinäytelmä. Pellervo-seura, 1927.
- Kolkkakala ja muita kalapaloja. WSOY, 1929.
- Muotilääkäri : yksinäytöksinen pila. Kustannusoy Näytelmä, 1929.
- Kymi nousee : kaksinäytöksinen näytelmä. Kustannusoy Näytelmä, 1930.
- Taistelun takaa : romaani. WSOY, 1930.
- Ajasta vaari : nykyaiheisia maatalousnovelleja. Kuvittanut Hannes Autere, kansilehden sommitellut P. Leinonen. Pellervo-seura,1931.
- Herpmanin pojat : kolmiosainen viisikuvaelmainen näytelmä Ison-Vihan ajalta Suomessa. WSOY, 1931.
- Kallista maata : kaksiosainen näytelmä. WSOY, 1931.
- Kerhoista ja kotoa : kertoelmia. Valistus, 1931.
- Mylly pyörii : romaani. WSOY, 1931.
- Nurkkalan nuorten säästökilpailu. Pellervo-seura, 1931.
- Juoksijan rata : kolminäytöksinen urheilunäytelmä. WSOY, 1932.
- Korpiherra : romaani. WSOY, 1932.
- Halki vuoren : romaani. WSOY, 1933.
- Hiihtäjän latu. Kp.-oy Maa, 1933.
- Möttösen äijän menninkäiset : hullunkurinen hupailu kerholaisten illanviettoja varten. Pellervo-seura, 1934.
- Ukkonen uhkaa : romaani. WSOY, 1934.
- Elämännälkä : yksinäytöksinen näytelmä. Arvi A. Karisto Oy, 1935.
- Tuli ja leimaus : novelleja. WSOY, 1935.
- Vortuna ja Tiapoolo : yksinäytöksinen huvinäytelmä. Karisto, 1935.
- Sinä saavut. Kirjeromaani. Nimimerkki Tavi Ylämaa ja Elsa Heporauta, WSOY, 1935.
- Avoveteen, romaani. WSOY, 1936.
- Elämän kouluun. Pellervo-seura, 1936.
- Elotalkoot ynnä muita pakinoita. WSOY, 1937.
- A.I.V.-rehua : kaksinäytöksinen näytelmä. Nimimerkki Jussi Haukka. Pellervo-seura, 1938.
- Testamentti : romaani. WSOY, 1938.
- Yli rajan : romaani. Karisto, 1938.
- Olympiakuumetta : yksinäytöksinen huvinäytelmä. Karisto, 1939.
- Työ Suomen hyväks' : vuoropuhelu Pellervo-seuran 40-vuotisjuhliin. Pellervo-seura, 1939.
- Tunturille : nuorisoromaani. WSOY, 1940.
- Nuorison raittiustieto. Muu tekijä O. A. Kärnä. WSOY, 1940.
- Miesten matkassa : romaani talvisodastamme. Arvi A. Karisto Oy, 1941.
- Kun käki kuukahti : yksinäytöksinen näytelmä talkoojuhlia ja iltamia varten. Pellervo-seura, 1942.
- Voittajana maaliin. WSOY, 1942.
- Rantasuon raivaajat : romaani. WSOY, 1943.
- Kello soi : nuorisoromaani. Kirjapaja, 1944.
- Päivärannan kesä. Pellervo-seura, 1944.
- Terve sielu terveessä ruumiissa. Suomen opettajain raittiusliitto, 1944.
- Viulu ja posetiivi : romaani. Arvi A. Karisto Oy, 1944.
- Keväisiä tippavesiä. Henkivakuutusyhtiö Suomi, 1945.
- Nuori kansalainen. WSOY, 1945.
- Jaakopin tikapuut : kaksinäytöksinen näytelmä. Tammi, 1945.
- Kylä järven rannalla : romaani. Pellervo-Seura, 1945.
- Pääsiäisestä helluntaihin : kertomus keväästä luonnossa ja ihmissydämissä. WSOY, 1945.
- Rakkaus rakentaa : romaani. Pellervo-seura, 1946.
- Nallen pakinoita. Pellervo-seura, 1947.
- Yrjö juoksija : romaani. WSOY, 1947. (Lyhennetty versio romaaneista Avoveteen ja Testamentti)
- Valitut teokset. WSOY, 1960.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Koskela, Lasse: Karhumäki, Urho (1891–1947). Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
- Heikinheimo, Ilmari: Suomen elämäkerrasto, s. 373. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö, 1955.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Erkin lähisukulaiset
- ↑ Geni.com: Urho Johannes Karhumäki
- ↑ Pekkanen, Toivo – Rauanheimo, Reino (toim.): ”Urho Karhumäki”, Uuno Kailaasta Aila Meriluotoon: Suomalaisten kirjailijain elämäkertoja, s. 46–52. Porvoo: WSOY, 1947.
- ↑ Erola, Lasse: Unohdetut olympiavoittajat: Taidekilpailut olympialaisissa 1912–1948, s. 64–79. Helsinki: Suomen Urheilumuseo, 2014. ISBN 978-952-6644-04-2.
- ↑ OLYMPIC GAMES ART COMPETITION MEDALLISTS (Sivu 18) Art competitions at the Olympic Games. 2.5.2019. The Olympic Studies Centre/ Olympic Foundation for Culture and Heritage. Viitattu 20.2.2020. (englanniksi)
- ↑ Valt.helsinki.fi. (Arkistosta.)
- ↑ Kiveen hakatut: Urho Karhumäki 8.3.2014. YLE.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vapaasti ladattavia Urho Karhumäen e-kirjoja Projekti Lönnrotilta.
- Y. R. Mäkihovi (toim.): Uranuurtajia ja rakentajia. Osuustoimintamiesten elämäkertoja, s. 316-326. Helsinki: Pellervo-Seura, 1950.
- Suomen ensimmäinen taide-kultamitali. Urho Karhumäki maineenniitossa, Suomen Kuvalehti, 22.08.1936, nro 34, s. 16, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
| ||||||||||||||
