Matti Schreck
Matti Schreck (Georg Mathias Schreck; 19. joulukuuta 1897 Tampere – 19. lokakuuta 1946 Helsinki) oli suomalainen varatuomari, pankkimies ja Suomi-Filmin toimitusjohtaja. Hän oli tuottajana kaikkiaan 50 elokuvassa vuosina 1935–1945, mukaan luettuna klassikot Juurakon Hulda, Niskavuoren naiset ja Linnaisten vihreä kamari.
Varhaiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schreck kävi Tampereen suomalaisen yhteiskoulun ja pääsi ylioppilaaksi keväällä 1916. Seuraavana vuonna hän liittyi suojeluskunnan Tampereen Teknillisen opiston komppaniaan. Tammikuussa 1918 punakaarti pidätti hänet. Schreck oli pidätettynä kuukauden, kunnes vallankumousoikeus vapautti hänet 28. helmikuuta 1918. Pidätys saattoi pelastaa hänen henkensä, sillä samaan aikaan tapahtuneessa Suinulan verilöylyssä teloitettiin 15 Tampereen Teknillisen opiston komppanian jäsentä. Vapauduttuaan hän piti antamastaan lupauksesta kiinni, eikä ottanut enää osaa suojeluskuntatoimintaan. [1]
Toiminta elokuvateollisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Schreck osallistui ensimmäisen kerran Suomi-Filmin toimintaan 25. huhtikuuta 1934 sen varsinaisessa yhtiökokouksessa Kansallis-Osake-Pankin nimeämänä edunvalvojana. 6. kesäkuuta samana vuonna hänet valittiin Suomi-Filmin hallituksen puheenjohtajaksi T. W. Zimmermannin tilalle. Suomi-Filmin toimitusjohtajaksi Schreck nimitettiin joulukuun 1936 alusta lukien. Hänen palkkansa oli 8 000 markkaa kuukaudessa sekä kahden prosentin tantiemi yhtiön nettovoitosta. Schreck oli tuolloin yksi yhtiön pääomistajista Nils Dahlströmin ja Risto Orkon ohella. Jokaisen omistusosuus osakkeista oli 24,53 %. Käytännössä kolmikko päätti Suomi-Filmin asioista koko 1930-luvun jälkipuoliskon ajan. Hän oli osakkaana myös yli 800-paikkaisessa Kino-Savoyssa.
Schreck osallistui myös elokuva-alan järjestötoimintaan. Vuonna 1937 hänet valittiin Suomen Biografiliiton (Suomen Filmikamari) puheenjohtajaksi. Hän siirsi elokuvateatteri Tuulensuun Suomi-Filmille vuonna 1939 yhtiön yhdenneksitoista teatteriksi. Schreck oli aktiivisesti mukana Kolmannen valtakunnan valvoman[2] Kansainvälisen Filmikamarin toiminnassa toisen maailmansodan aikana. Hän osallistui IFK:n kokouksiin Keski- ja Etelä-Eurooppaan.
Toukokuussa 1945 Schreck siirtyi syrjään koko elokuva-alalta. Hän myi kaikki Suomi-Filmin osakkeensa ja keskittyi pankkimiehen tehtäviin. Hän kuoli lokakuussa 1946 pitkälliseen sairauteen.
Perhe[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hänen vanhempansa olivat arkkitehti Georg Schreck ja Anna Forsman.
Hänen vaimonsa oli Aino Tellervo Huttunen, Matti Schreckillä oli kolme tytärtä Tuulikki, Ilona ja Marjatta sekä poika Jyri. Tuulikki Schreck oli lapsinäyttelijänä kolmessa isänsä tuottamassa elokuvassa. Hänen puolisonsa Aino Schreck oli aikansa kuuluisa laulajatar ja poikansa Jyri Schreck runoilija ja dramaturgi. Kirjallinen toiminta jatkuu Tuulikki Schreckin tyttärissä Päivi Tapola ja Katri Tapola ja elokuva-ala tämän pojanpojassa Aarne Tapolassa.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Päivi Tapola: Rakentajan elämä – Georg W. I. Schreck. Moreeni, 2011. ISBN 978-952-25-40546.
- Uusitalo, Kari: Risto Orko – Suomi-Filmin 100-vuotias suurmies. WSOY, 1999. ISBN 951-0-24118-0.
- Elonet
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Tapola, Päivi: Kirjailijan isoisien hurja nuoruus sadan vuoden takaa: sisällissota kolkutti 22.2.2017. Aamulehti. Arkistoitu 21.3.2017. Viitattu 20.3.2017.
- ↑ http://www.valt.helsinki.fi/staff/sedergre/sodleh.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Matti Schreck Elonetissä.
|
