Eila Pehkonen

Wikipedia

Eila Mirjam Pehkonen (18. lokakuuta 1924 Lieksa – 10. syyskuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä.

Pehkonen työskenteli pitkään Intimiteatterissa, Radioteatterissa ja Helsingin kaupunginteatterissa sekä useissa tv-näytelmissä ja elokuvissa. Hänen viimeisin tv-roolityönsä oli Armi-kylvettäjän rooli vuosina 1990-1991 MTV3:n tv-sarjassa Hyvät herrat, jossa hän näytteli kuolemaansa asti.

Pehkonen sai Jussi-patsaan 1972 parhaasta naispääosasta tv-elokuvassa Se on sitten kevät ja Ida Aalberg -näyttelijäpalkinnon vuonna 1981.

Eila Pehkonen syntyi Lieksassa kelloseppä Otto Pehkosen viisilapsiseen perheeseen. Hän oli kiinnostunut näyttelemisestä ja teatterista lapsuudesta asti nähtyään Aku Korhosen teatteriseurueen esityksen Lieksassa. Vuonna 1945 Pehkonen pääsi Helsinkiin opiskelemaan Teatterikouluun, josta valmistui 1947.

Pehkonen oli kiinnitettynä Porin Teatteriin 1947–1948, Turun Kaupunginteatteriin 1948–1949, Vaasan Suomalaiseen Teatteriin 1949–1950, Intimiteatteriin 1953–1961, Radioteatteriin 1961–1971 sekä Helsingin Kaupunginteatteriin 1971–1990.

Eila Pehkosen elokuvauran alkuaikojen tunnetuimpia rooleja olivat nimiosa Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa Maaret – tunturien tyttö (1947) sekä pääosa F. E. Sillanpään romaaniin (1948) perustuvassa myös Vaalan ohjaamassa elokuvassa Ihmiset suviyössä.