Eila Pehkonen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Eila Mirjam Pehkonen (18. lokakuuta 1924 Lieksa, Pielisjärvi10. syyskuuta 1991 Helsinki) oli suomalainen näyttelijä. Teatterimaailma tunsi Eila Pehkosen nimellä Pehkis.

Pehkonen syntyi Lieksassa kelloseppä Otto Pehkosen viisilapsiseen perheeseen. Hän oli kiinnostunut näyttelemisestä ja teatterista lapsuudesta asti nähtyään Aku Korhosen teatteriseurueen esityksen Lieksassa. Vuonna 1945 Pehkonen pääsi Helsinkiin opiskelemaan Teatterikouluun, josta valmistui 1947.

Pehkonen oli kiinnitettynä Porin Teatteriin 1947–1948, Turun Kaupunginteatteriin 1948–1949, Vaasan Suomalaiseen Teatteriin 1949–1950, Intimiteatteriin 1953–1961, Radioteatteriin 1961–1971 sekä Helsingin Kaupunginteatteriin 1971–1990. Hänen elokuvauransa alkuaikojen tunnetuimmat roolit ovat kahdessa Valentin Vaalan ohjaamassa elokuvassa: nimiosa elokuvassa Maaret – tunturien tyttö (1947) ja pääosa Sillanpää-filmatisoinnissa Ihmiset suviyössä (1948).

Sittemmin hän näytteli sekä Jouko Turkan että Ralf Långbackan ohjauksissa, muun muassa Turkan Putkinotkossa ja Hypnoosissa. Putkinotkon elinvoimainen ja tiukka Rosina olikin yksi Pehkosen suurista näyttämöteoista. Långbacka ohjasi häntä muun muassa Lokissa.

Viimeinen televisiorooli Pehkosella oli Armi-kylvettäjänä vuosina 19901991 televisiosarjassa Hyvät herrat, jossa hän näytteli kuolemaansa asti. Näyttämöllä Pehkosen viimeiseksi roolina oli kun hän tulkitsi Raivoisien Ruusujen naisproduktiossa, Oresteiassa kuningas Agamemnonin roolin.

Teatterikriitikko Jukka Kajava kuvasi Pehkosta muistokirjoituksessaan syyskuussa 1991 muun muassa seuraavasti: ”Pehkis oli teatterin voimanainen: kansannaisten juureva tutkija ja tulkitsija, mutta myös kepeänä säkenöivä komedienne. Hän oli näyttämöllä se henkilö, jonka ympärillä säteili.”[1] Pehkonen sai Jussi-patsaan 1972 parhaasta naispääosasta tv-elokuvassa Se on sitten kevät ja Ida Aalberg -näyttelijäpalkinnon vuonna 1981.

Pehkonen oli vuodesta 1948 naimisissa näyttelijä ja oopperaohjaaja Yrjö Kostermaan kanssa, ja avioliitosta syntyi kaksi lasta.

Näytelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viekää tuhkakin pesästä (Helsingin kaupunginteatteri)
  • Vanhan naisen vierailu (Helsingin kaupunginteatteri)
  • Oresteia (Teatteri Raivoisat Ruusut) 1991
  • Eteisiin ja kynnyksille (Helsingin kaupunginteatteri) 1991

Elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dubbauksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Helsingin sanomat. 12.9.1991. Näyttelijä Eila Pehkonen, Kahden teatterin voimanainen. Artikkelin verkkoversio
  2. Disneyn Musiikkisadut Suomessa KenNetti. Viitattu 10.6.2011.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]