Tea Ista
| Tea Ista | |
|---|---|
 Tea Ista vuonna 1959. |
|
| Henkilötiedot | |
| Koko nimi | Dorothea Ida Eveliina Witikka o.s. Ista |
| Syntynyt | 12. joulukuuta 1932 Evijärvi |
| Kuollut | 20. helmikuuta 2014 (81 vuotta) Espoo |
| Ammatti | näyttelijä |
| Puoliso | Jack Witikka ( 1961; 2002) |
| Lapset | 1 |
| Näyttelijä | |
| Aktiivisena | 1952–2008, 2014 |
| Merkittävät roolit | |
| Palkinnot | |
|
|
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
Tea Ista (oik. Dorothea Ida Eveliina Witikka o.s. Ista, 12. joulukuuta 1932 Evijärvi – 20. helmikuuta 2014 Espoo) oli suomalainen näyttelijä, joka näytteli pitkän uransa aikana sekä teatterissa, elokuvissa että televisiosarjoissa.
Ista sai Jussi-palkinnon vuosilta 1958 ja 1972, Ida Aalberg -palkinnon vuonna 1993,[1] Pro Finlandia -mitalin vuonna 1997 sekä Näyttämötaiteen valtionpalkinnon vuonna 2012.[2]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ista valmistui Suomen Teatterikoulusta vuonna 1956. Hänet kiinnitettiin saman vuoden syksynä Kansallisteatteriin, jossa hän teki näyttävän ja pitkän uran. Ista esiintyi Kansallisteatterin lavalla jo teatterikoululaisena vuonna 1954, jolloin hän esitti Kalvean Immen roolin Aleksis Kiven näytelmässä Seitsemän veljestä.[3]
Vuonna 2000 Ista jäi eläkkeelle Kansallisteatterista, mutta hän jatkoi näyttelemistä kotiteatterinsa lisäksi muun muassa Helsingin Kaupunginteatterissa. Istan viimeiseksi teatterirooliksi jäi intiaaniäiti Kansallisteatterissa marraskuussa 2010 ensi-iltansa saaneessa Kristian Smedsin ohjauksessa Mr. Vertigo.[4]
Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ista avioitui teatteri- ja elokuvaohjaaja Jack Witikan kanssa 1961,[1] ja heidän tyttärensä Minna Maria syntyi vuonna 1963. Ista kuoli 81-vuotiaana vaikeaan sairauteen sairaalassa Espoossa.[5]
Tea Ista on haudattu puolisonsa viereen Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.[6]
Valikoitu filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Televisioelokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Korsberg, Hanna: Tea Ista (1932 – 2014) Kansallisbiografia-verkkojulkaisu (maksullinen). 13.10.2004. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Viitattu 11.1.2020.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Siukonen, Markku: Urheilukunniamme puolustajat – Suomen olympiaedustajat 1906–2000, s. 90. Jussi- & Ida Aalberg -palkinnot. Jyväskylä: Graface, 2001. ISBN 951-98673-1-7.
- ↑ Tea Istalle näyttämötaiteen valtionpalkinto 7.12.2012. Suomen opetus- ja kulttuuriministeriö. Arkistoitu 7.2.2013. Viitattu 29.12.2012.
- ↑ kertomuksia keskustan kortteleista osa 57 | Kalvea impi oli Tea Istan ensimmäinen rooli Helsingin Sanomat. 2.12.2006. Viitattu 30.12.2021.
- ↑ Kymmenet kollegat saattoivat Tea Istan haudan lepoon mtvuutiset.fi. 29.3.2014. Viitattu 30.12.2021.
- ↑ Ahola, Suvi: Näyttelijä Tea Ista on kuollut Helsingin Sanomat. 20.2.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Arkistoitu 21.2.2014. Viitattu 29.10.2015.
- ↑ Leinonen, Pauliina: Miksi Kansallisteatterissa on perjantaina ollut suruliputus? Ilta-Sanomat. 28.3.2014. Helsinki: Sanoma Media Finland Oy. Viitattu 12.6.2021.
Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Moring, Kirsikka: Tea. WSOY. ISBN 9789510369814.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Tea Ista Wikimedia Commonsissa
- Tea Ista (hakutulos) Yle Elävä arkisto.
- Moring, Kirsikka: Tea Ista (muistokirjoitus) Helsingin Sanomat. 21.2.2014. Arkistoitu 28.2.2014.
| ||||||||||
