Elina Salo

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Elina Salo
Elina Salo Moskovan Punaisella torilla filmifestivaalien aikaan vuonna 1961.
Elina Salo Moskovan Punaisella torilla filmifestivaalien aikaan vuonna 1961.
Syntymäaika 9. maaliskuuta 1936 (ikä 77)
Syntymäpaikka Sipoo
Aktiivisena 1956
Oikea nimi Aino Elina Salo
Merkittävät roolit Pikku Myy (Muumilaakson tarinoita) ja (Muumipeikko pyrstötähti), Airi Rykämö (Komisario Palmun erehdys), Kirsti Skrof (Kaasua, komisario Palmu!), Ritva Vehoniemi (Työmiehen päiväkirja), L. Onerva (Runoilija ja muusa), äiti (Tulitikkutehtaan tyttö), rouva Sjöholm (Kauas pilvet karkaavat), Claire (Le Havre)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
Palkinnot

Aino Elina Salo (s. 9. maaliskuuta 1936 Sipoo) on suomalainen näyttelijä. Salo on tehnyt pitkän uran elokuvanäyttelijänä aina 1950-luvulta alkaen nykypäivän kansainvälisiin filmatisointeihin asti. Parhaiten hänet tunnettaneen vahvoista roolitöistään esimerkiksi Lilla Teaternissa ja Aki Kaurismäen elokuvissa.

Sisällysluettelo

Ura [muokkaa]

Teatterikoulun vuosina 1955–1958 käynyt Elina Salo näytteli Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa 1950-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen muistettavampi elokuvarooli Salolla oli Maunu Kurkvaaran elokuvassa Patarouva (1959). Vuosikymmenen vaihteen tienoilla hän sijoittui useina vuosina ensimmäiselle sijalle Elokuva-aitta-lehden järjestämissä "Suomen suosituin elokuvanäyttelijätär" -äänestyksissä. Sittemmin hän on ollut niinkin erityyppisten ohjaajien kuin Aarne Tarkaksen, Matti Kassilan, Risto Jarvan ja Aki Kaurismäen luottonäyttelijöitä. Tuolloin Salo teki mieleenjääneitä rooleja muun muassa Kassilan elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960) Airi Rykämönä, sekä vakavamman roolin sitä seuranneessa Kaasua, komisario Palmu! -elokuvassa Kirsti Skrofina.

Alkuaikojen yksiulotteisten farssien ja pirteiden tyttöroolien jälkeen Salon vahva näyttelijäpersoonallisuus pääsi kunnolla esiin suomalaisen elokuvan "uuden aallon" myötä muun muassa Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran esikoiselokuvassa Yö vai päivä (1962) sekä etenkin Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967).

Näiden vahvojen elokuvaroolien rinnalla Salo teki myös uraa teatterin puolella, muun muassa Intimiteatterin ja vuodesta 1967 lähtien myös Lilla Teaternin riveissä.

1970-luvulle tultaessa Elina Salon elokuvaura hiljeni, ja muutaman vuoden ajan hän teki vain pieniä sivurooleja. Rooli runoilija L. Onervana Jaakko Pakkasvirran Eino Leino -elokuvassa Runoilija ja muusa (1978) käynnisti taas uuden aktiivisemman suhdanteen. Tämän myöhäisemmän kauden merkittäviä tapauksia ovat olleet myös lukuisat taiten tehdyt luonneroolit Aki Kaurismäen elokuvissa. Sydäntäsärkevä osasuoritus rouva Sjöholmina elokuvassa Kauas pilvet karkaavat (1996) palkittiinkin Jussi-palkinnolla. Vuonna 2009 Salolle myönnettiin arvostetun ranskalaisen Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan komentajamerkki. Salon viimeisin elokuvatyö on Clairen rooli elokuvassa Le Havre vuonna 2011. Tästä roolista hän sai jälleen parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon.

Salo on näytellyt kaikkiaan yli 70 elokuvassa ja lukuisten pikkuroolien ohella hän on tehnyt sekä nuoruudessaan että vanhempana merkittäviä sivuosia, joista ilmenee hänen monilahjakkuutensa niin tragediennena kuin komediennena.

Elina Salo on ollut pitkään myös lastenohjelmien rakastetuimpia televisioääniä. Hänet kuullaan Pikku Myyn ääniroolissa animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita sekä elokuvassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Kyseistä roolia Salo on esittänyt aiemminkin Lilla Teaternin Muumi-näytelmissä sekä Vivica Bandlerin ohjaamassa ruotsinkielisessä televisionäytelmässä Mumintrollet (1969).

Näyttelijänuran lisäksi Elina Salo on levyttänyt musiikkia, joista suurin osa on lastenlauluja. Yksi tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita on vuonna 1979 levytetty "Lähdetään Korkeasaareen".[1]

Yksityiselämä [muokkaa]

Elina Salo oli naimisissa Pertti Maisalan kanssa vuosina 1963–1976, ja heillä on tytär Saara (s. 1964).

Filmografia [muokkaa]

Elokuvat [muokkaa]

Televisiosarjat [muokkaa]

Vuosi Televisiosarja Rooli
1963 Me Tammelat Kristiina
1963, 1965 Teatterituokio juopunut nainen / Mathilda, kreivin vaimo
1969 Mumintrollet Pikku Myy
1976 Tuuti ja kirjaimet Anita
1984 Vandrande skugga Cecilia Reding
1993 Nitroliiga Inga Kontto, pankkineiti

Dubbaukset [muokkaa]

Vuosi Elokuva / Televisiosarja Rooli
1979 Minulla on tiikeri äänet
1984 Tove ja meri Toven ääni
1986 Romu-Nisse ja hänen ystävänsä (tv-sarja) Tuuren äiti, Magrit
1988 Stiller, Garbo ja minä Nadja-koiran ääni
1989 Pieni enkeli kertoja
1990–1992 Muumilaakson tarinoita (tv-sarja) Pikku Myy, Mymmelin tytär nuorena
1991 Rautamimmi Rautamimmin ääni
Kukon ja kanan sauna kaikki äänet
1992 Muumipeikko ja pyrstötähti Pikku Myy
1994 Meidän Vaakerpyy ääni
2000 Poloiset (Marietta) (neitsytelokuva) kertoja
2004 Tove ja Tooti Euroopassa Toven ääni

Ääni-sadut [muokkaa]

Vuosi Äänisatu Rooli
1979 Kolme Iloista Rosvoa (äänisatu) Kertoja yms.
1989 Hyppeli-hiiri Myökki-Pyökki-Metsässä (äänisatu) Kertoja yms.

Dokumentit [muokkaa]

  • Suomen Filmiteollisuuden tarina / SF-tarina (1991), ohjaus Peter von Bagh
  • Pari kolme asiaa Elina Salosta (1998), ohjaus Marjaana Mykkänen
  • Aikamme elokuva - Aki Kaurismäki (2001), ohjaus Guy Girard

Lähteet [muokkaa]

  1. Elina Salo Äänitearkisto. Viitattu 1.10.2012.

Aiheesta muualla [muokkaa]