Elina Salo
| Elina Salo | |
|---|---|
Elina Salo Moskovan Punaisella torilla filmifestivaalien aikaan vuonna 1961. |
|
| Syntymäaika | 9. maaliskuuta 1936 (ikä 77) |
| Syntymäpaikka | Sipoo |
| Aktiivisena | 1956– |
| Oikea nimi | Aino Elina Salo |
| Merkittävät roolit | Pikku Myy (Muumilaakson tarinoita) ja (Muumipeikko pyrstötähti), Airi Rykämö (Komisario Palmun erehdys), Kirsti Skrof (Kaasua, komisario Palmu!), Ritva Vehoniemi (Työmiehen päiväkirja), L. Onerva (Runoilija ja muusa), äiti (Tulitikkutehtaan tyttö), rouva Sjöholm (Kauas pilvet karkaavat), Claire (Le Havre) |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| Palkinnot | |
|
|
Aino Elina Salo (s. 9. maaliskuuta 1936 Sipoo) on suomalainen näyttelijä. Salo on tehnyt pitkän uran elokuvanäyttelijänä aina 1950-luvulta alkaen nykypäivän kansainvälisiin filmatisointeihin asti. Parhaiten hänet tunnettaneen vahvoista roolitöistään esimerkiksi Lilla Teaternissa ja Aki Kaurismäen elokuvissa.
Sisällysluettelo |
Ura [muokkaa]
Teatterikoulun vuosina 1955–1958 käynyt Elina Salo näytteli Suomen Filmiteollisuuden elokuvissa 1950-luvun puolivälistä saakka. Ensimmäinen muistettavampi elokuvarooli Salolla oli Maunu Kurkvaaran elokuvassa Patarouva (1959). Vuosikymmenen vaihteen tienoilla hän sijoittui useina vuosina ensimmäiselle sijalle Elokuva-aitta-lehden järjestämissä "Suomen suosituin elokuvanäyttelijätär" -äänestyksissä. Sittemmin hän on ollut niinkin erityyppisten ohjaajien kuin Aarne Tarkaksen, Matti Kassilan, Risto Jarvan ja Aki Kaurismäen luottonäyttelijöitä. Tuolloin Salo teki mieleenjääneitä rooleja muun muassa Kassilan elokuvassa Komisario Palmun erehdys (1960) Airi Rykämönä, sekä vakavamman roolin sitä seuranneessa Kaasua, komisario Palmu! -elokuvassa Kirsti Skrofina.
Alkuaikojen yksiulotteisten farssien ja pirteiden tyttöroolien jälkeen Salon vahva näyttelijäpersoonallisuus pääsi kunnolla esiin suomalaisen elokuvan "uuden aallon" myötä muun muassa Jarvan ja Jaakko Pakkasvirran esikoiselokuvassa Yö vai päivä (1962) sekä etenkin Jarvan elokuvassa Työmiehen päiväkirja (1967).
Näiden vahvojen elokuvaroolien rinnalla Salo teki myös uraa teatterin puolella, muun muassa Intimiteatterin ja vuodesta 1967 lähtien myös Lilla Teaternin riveissä.
1970-luvulle tultaessa Elina Salon elokuvaura hiljeni, ja muutaman vuoden ajan hän teki vain pieniä sivurooleja. Rooli runoilija L. Onervana Jaakko Pakkasvirran Eino Leino -elokuvassa Runoilija ja muusa (1978) käynnisti taas uuden aktiivisemman suhdanteen. Tämän myöhäisemmän kauden merkittäviä tapauksia ovat olleet myös lukuisat taiten tehdyt luonneroolit Aki Kaurismäen elokuvissa. Sydäntäsärkevä osasuoritus rouva Sjöholmina elokuvassa Kauas pilvet karkaavat (1996) palkittiinkin Jussi-palkinnolla. Vuonna 2009 Salolle myönnettiin arvostetun ranskalaisen Ordre des Arts et des Lettres -ritarikunnan komentajamerkki. Salon viimeisin elokuvatyö on Clairen rooli elokuvassa Le Havre vuonna 2011. Tästä roolista hän sai jälleen parhaan naissivuosan Jussi-palkinnon.
Salo on näytellyt kaikkiaan yli 70 elokuvassa ja lukuisten pikkuroolien ohella hän on tehnyt sekä nuoruudessaan että vanhempana merkittäviä sivuosia, joista ilmenee hänen monilahjakkuutensa niin tragediennena kuin komediennena.
Elina Salo on ollut pitkään myös lastenohjelmien rakastetuimpia televisioääniä. Hänet kuullaan Pikku Myyn ääniroolissa animaatiosarjassa Muumilaakson tarinoita sekä elokuvassa Muumipeikko ja pyrstötähti. Kyseistä roolia Salo on esittänyt aiemminkin Lilla Teaternin Muumi-näytelmissä sekä Vivica Bandlerin ohjaamassa ruotsinkielisessä televisionäytelmässä Mumintrollet (1969).
Näyttelijänuran lisäksi Elina Salo on levyttänyt musiikkia, joista suurin osa on lastenlauluja. Yksi tunnetuimpia hänen esittämiään kappaleita on vuonna 1979 levytetty "Lähdetään Korkeasaareen".[1]
Yksityiselämä [muokkaa]
Elina Salo oli naimisissa Pertti Maisalan kanssa vuosina 1963–1976, ja heillä on tytär Saara (s. 1964).
Filmografia [muokkaa]
Elokuvat [muokkaa]
- Tyttö tuli taloon (1956) ... Lulu, sihteeri
- Rintamalotta (1956) ... Soilikki
- Herra sotaministeri (1957) ... Leena Autio
- Sotapojan heilat (1958) ... Sirkka Kolehmainen
- Kulkurin masurkka (1958) ... Annikki
- Taas tapaamme Suomisen perheen (1959) ... Laura Sorri
- Patarouva (1959) ... Kastehelmi Seppälä
- Skandaali tyttökoulussa (1960) ... Liisi Kortman
- Komisario Palmun erehdys (1960) ... Airi Rykämö
- Justus järjestää kaiken (1960) ... Bella
- Iloinen Linnanmäki (1960) ... Tuija
- Tähtisumua (1961) ... tyttö lyhdyn alla
- Minkkiturkki (1961) ... Liisa
- Kultainen vasikka (1961) ... Lahja Ahlroos
- Kaasua, komisario Palmu! (1961) ... Kirsti Skrof
- Yö vai päivä (1962) ... opettajatar Mattila
- Tie pimeään (1962) ... Anita Salmela
- Naiset, jotka minulle annoit (1962) ... Kati Korpi
- Älä nuolase... (1962) ... Elina Hankio
- Villin Pohjolan salattu laakso (1963) ... Tapion Inga, päällikön tytär
- Vaaksa vaaraa (1965) ... Liisa Liljefors, Paavon morsian
- Uhrina Helena (1966) ... Hermione
- Työmiehen päiväkirja (1967) ... Ritva Vehoniemi
- Liejukana (1968) ... Helen Webster
- Tre långa år (1969) ... Ritva Ekholm
- Bensaa suonissa (1970) ... baarin avustaja
- Niilon oppivuodet (1971) ... alakansakoulun opettaja
- Kreivi (1971) ... Toini
- Rakennetaan sauna (1973) ... Kikka
- Runoilija ja muusa (1978) ... L. Onerva
- Herra Puntila ja hänen renkinsä Matti (1979) ... apteekkineiti
- Pedon merkki (1981) ... sairaanhoitaja
- Läpimurto (1981) ... valvova opettaja
- Jäähyväiset (1982) ... Fräulein, kotiopettajatar
- Lumikuningatar (1986) ... Pohjoisen velho
- Linna (1986) ... Mizzi, kunnanjohtajan vaimo
- Petos (1987) ... postikonttorin kassanhoitaja
- Hamlet liikemaailmassa (1987) ... Gertrud
- Tulitikkutehtaan tyttö (1990) ... äiti
- Kuolleita unelmia (1991) ... ministeri
- Pidä huivista kiinni, Tatjana (1993) ... hotellin emäntä
- Kauas pilvet karkaavat (1996) ... rouva Sjöholm
- Juha (1998) ... Shemeikan sisar
- Mies vailla menneisyyttä (2002) ... telakan konttoristi
- Le Havre (2011) ... Claire
Televisiosarjat [muokkaa]
| Vuosi | Televisiosarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1963 | Me Tammelat | Kristiina |
| 1963, 1965 | Teatterituokio | juopunut nainen / Mathilda, kreivin vaimo |
| 1969 | Mumintrollet | Pikku Myy |
| 1976 | Tuuti ja kirjaimet | Anita |
| 1984 | Vandrande skugga | Cecilia Reding |
| 1993 | Nitroliiga | Inga Kontto, pankkineiti |
Dubbaukset [muokkaa]
| Vuosi | Elokuva / Televisiosarja | Rooli |
|---|---|---|
| 1979 | Minulla on tiikeri | äänet |
| 1984 | Tove ja meri | Toven ääni |
| 1986 | Romu-Nisse ja hänen ystävänsä (tv-sarja) | Tuuren äiti, Magrit |
| 1988 | Stiller, Garbo ja minä | Nadja-koiran ääni |
| 1989 | Pieni enkeli | kertoja |
| 1990–1992 | Muumilaakson tarinoita (tv-sarja) | Pikku Myy, Mymmelin tytär nuorena |
| 1991 | Rautamimmi | Rautamimmin ääni |
| Kukon ja kanan sauna | kaikki äänet | |
| 1992 | Muumipeikko ja pyrstötähti | Pikku Myy |
| 1994 | Meidän Vaakerpyy | ääni |
| 2000 | Poloiset (Marietta) (neitsytelokuva) | kertoja |
| 2004 | Tove ja Tooti Euroopassa | Toven ääni |
Ääni-sadut [muokkaa]
| Vuosi | Äänisatu | Rooli |
|---|---|---|
| 1979 | Kolme Iloista Rosvoa (äänisatu) | Kertoja yms. |
| 1989 | Hyppeli-hiiri Myökki-Pyökki-Metsässä (äänisatu) | Kertoja yms. |
Dokumentit [muokkaa]
- Suomen Filmiteollisuuden tarina / SF-tarina (1991), ohjaus Peter von Bagh
- Pari kolme asiaa Elina Salosta (1998), ohjaus Marjaana Mykkänen
- Aikamme elokuva - Aki Kaurismäki (2001), ohjaus Guy Girard
Lähteet [muokkaa]
- ↑ Elina Salo Äänitearkisto. Viitattu 1.10.2012.
Sivulta puuttuu