Renny Harlin

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Renny Harlin
Syntymäaika 15. maaliskuuta 1959 (ikä 55)
Syntymäpaikka Riihimäki, Suomi
Aktiivisena 1980–
Tunnetuimmat ohjaukset Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli
Cliffhanger – kuilun partaalla
The Long Kiss Goodnight
Deep Blue Sea
Aiheesta muualla
Viralliset kotisivut
IMDb
Elonet
Palkinnot

Independent Spirit Award (1991)
Bridging the Borders Award (2011)

Renny Harlin (ent. Renny Lauri Mauritz Harjola, vuodesta 1987 Harlin isän alkuperäisen sukunimen mukaan, s. 15. maaliskuuta 1959[1] Riihimäki[2],[3]) on Hollywoodissa uraa luonut suomalainen elokuvaohjaaja ja -tuottaja, jonka ohjaustöitä ovat muun muassa Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias, Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli, Cliffhanger – kuilun partaalla ja Deep Blue Sea. Harlinin elokuvat ovat tuottaneet maailmanlaajuisesti yli miljardi dollaria, joten tuotoilla mitattuna hän on kansainvälisesti menestynein suomalainen elokuvantekijä.[4]

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Renny Harlin perusti jo koululaisena ensimmäisen Midnight Sun -tuotantoyhtiönsä.[5] Hän opiskeli alaa Taideteollisessa Korkeakoulussa 1978–1981 jättäen opinnot kesken, elättäen itsensä muun muassa mainos- ja yritysfilmien teolla.[6][7]

Vuonna 1984 Harlin lähti Los Angelesiin elokuvien jakeluyhtiön ostajana ja ystävystyi Markus Selinin kanssa. Yhdessä he ryhtyivät käsikirjoittamaan elokuvaa, joka vuonna 1986 sai ensi-iltansa nimellä Jäätävä polte. Pääroolissa oli tarkoitus olla Chuck Norris, mutta roolin näytteli lopulta tämän poika Mike Norris. Elokuva joutui Suomessa sensuurin kynsiin, mutta levisi Yhdysvalloissa 1 000 kopiona ja ylsi parhaimmillaan yhdeksänneksi katsotuimmaksi Yhdysvalloissa.[7] Seurauksena Irwin Yablans tarjosi Harlinille Vankila-elokuvan käsikirjoitusta filmattavaksi pienellä budjetilla.[7] Elokuvaa levitettiin vain 42 kopiolla, ja se on Harlinin vähiten tuottanut elokuva.[8] Tuottaja Robert Shaye palkkasi samoihin aikoihin Harlinin ohjaamaan ensimmäisen isolla, 13 miljoonan dollarin budjetilla tuotettavan elokuvansa Painajainen Elm Streetillä 4 – Unien valtias New Line Cinemalle. Elokuvan menestys oli Painajainen Elm Streetillä -elokuvasarjan toistaiseksi paras: elokuva oli Yhdysvaltain 19. katsotuin vuonna 1988, usean viikon ajan ykkönen ja se tuotti yksin Yhdysvalloissa yli 49 miljoonaa dollaria.[7][8]

20th Century Fox kiinnitti Harlinin ohjaamaan Alien³:n, mutta kun Harlinin näkemys elokuvan mielekkäästä sisällöstä ei vastannut yhtiön näkemystä, Harlin irtautui projektista ja sai sen sijaan ohjattavakseen kaksi elokuvaa, jotka saivat ensi-iltansa vuonna 1990.[9] Ford Fairlane floppasi[7], mutta Die Hard 2 – vain kuolleen ruumiini yli menestyi ja tuotti maailmanlaajuisesti 240 miljoonaa dollaria 70 miljoonan budjetilla[10]. Arvostelumenestykseen johti Harlin tuottama Rambling Rose (1991), joka voitti Parhaan elokuvan palkinnon Film Independent Spirit Awards -palkintogaalassa. Harlinin silloinen naisystävä Laura Dern sai elokuvasta Oscar-ehdokkuuden Parhaasta naispääosasta.

Seuraavaksi Harlin ohjasi yhden tunnetuimmista elokuvistaan, Cliffhanger – kuilun partaalla (1993). Elokuvan pääosassa esiintyy Sylvester Stallone. Cliffhanger tuotti maailmanlaajuisesti 255 miljoonaa dollaria ja sai kolme Oscar-ehdokkuutta.[7][8]

Harlinille tarjottiin hänen kertomansa mukaan ohjattavaksi James Bond -elokuvaa, ilmeisesti 007 ja kultaista silmää, mutta Harlin kieltäytyi vedoten muun muassa siihen, ettei pitänyt Timothy Daltonia sopivana pääosaan.[10]

Kurkunleikkaajien saaren (1995) markkinointi epäonnistui, ja lähes sadan miljoonan dollarin budjetilla tuotettu elokuva tuotti vain 18,5 miljoonan dollarin lipputulot.[7][11] Harlinin seuraava ohjaustyö The Long Kiss Goodnight (1996) oli arvostelumenestys, mutta floppasi lippuluukuilla: 65 miljoonalla dollarilla tuotettu elokuva tuotti Yhdysvalloissa vain 33 miljoonaa.[7][8] Deep Blue Sea (1999) menestyi hyvin, tuottaen 165 miljoonaa dollaria 60 miljoonan budjetilla.[7][12]

Harlinin seuraavan projektin oli tarkoitus olla elokuvasovitus Ray Bradburyn novellista Ukkosen jyrähdys, mutta Harlin sai potkut esitettyään liian radikaaleja muutoksia käsikirjoitukseen.[13] Ohjaajaa vaihdettiin, mutta Harlin merkittiin yhdeksi elokuvan tuottajista. Ukkosen jyrähdykseen perustuva A Sound of Thunder (2005) floppasi sekä kriitikoiden että katsojien parissa.

Vuonna 2001 sai ensi-iltansa Driven, Sylvester Stallonen käsikirjoittama autourheiluelokuva. Harlin oli alun perin suunnitellut elokuvaa Ayrton Sennasta ja lyöttäytyi yhteen ystävänsä Stallonen kanssa, joka myös suunnitteli Formula 1 -maailmaan sijoittuvaa elokuvaa. Kun sopimusta Bernie Ecclestonen kanssa ei saatu aikaan, elokuvan sijoittuikin lopulta CART-sarjan miljööseen. Warner Bros:n rahoittama Driven jäi taloudellisesti tappiolle budjetin oltua 70 miljoonaa ja lipputulojen 54 miljoonaa dollaria.[14][15]

Harlin ohjasi vuonna 2002 elokuvan Mindhunters, joka sai ensi-iltansa pitkän jälkituotantovaiheen jälkeen vuonna 2004.[7] Elokuva jäi taloudellisesti tappiolle, Yhdysvaltain lipputulojen jäätyä alle viiden miljoonan dollarin ja maailmanlaajuisten tulojen 21 miljoonaan dollariin budjetin oltua 27 miljoonaa.[16] Elokuvan tiimiin Harlin liittyi Peter Howittin luovuttua elokuvan ohjaamisesta. Päärooleissa esiintyvät LL Cool J ja Val Kilmer.[17]

Harlinin seuraava tehtävä oli ohjata uudelleen Manaaja: Alku tuottajien oltua tyytymättömiä Paul Schraderin ohjaamaan versioon. Harlinin johdolla käsikirjoitus muokattiin uudelleen perinteisemmän kauhuelokuvan suuntaan ja suuri osa elokuvaa kuvattiin uudelleen.[7] Schraderin versioon kului 30 miljoonaa dollaria ja Harlinin versioon noin 50 miljoonaa, ja Harlinin version lippuluukkutuotot olivat 78 miljoonaa. Elokuva nousi Yhdysvaltain katsotuimmaksi ensi-illan yhteydessä 2004, mutta ei kuitenkaan tyydyttänyt kriitikoita.[18]

Vuonna 2006 ensi-iltansa saanut The Covenant jatkoi Harlinin perinteitä, joissa kohtuulliseen kaupalliseen menestykseen yhdistyivät arvostelijoiden moitteet. Elokuva on Rotten Tomatoesin mukaan vuosikymmenen 31. huonoin elokuva[19]. The Covenantin budjetti oli vain 20 miljoonaa,[20] mutta elokuva tuotti lippuluukuilla 38 miljoonaa dollaria ja DVD-myynnillä 26 miljoonaa sekä nousi ensi-iltaviikollaan katsotuimmaksi elokuvaksi Yhdysvalloissa.

Harlinin uran alamäki sai jatkoa vuonna 2007, kun seesteisempi Cleaner ei päässyt Yhdysvalloissa lainkaan elokuvateatterilevitykseen. Harlinin luottonäyttelijän Samuel L. Jacksonin tähdittämä elokuva tehtiin arviolta 25 miljoonan dollarin budjetilla, ja se tuotti lippuluukuilla neljä miljoonaa sekä ja 7,8 miljoonaa DVD-myynnistä.[21],[22] 12 Rounds (2009) oli Harlinin paluu toimintaelokuviin. Elokuva teki showpainija John Cenasta elokuvatähden, ja arviolta 20 miljoonaa dollaria maksanut elokuva tuotti lippuluukuilla 18 miljoonaa ja DVD-myynnillä yhdeksän miljoonaa.[23]

Venäjän–Georgian sotaa Georgian näkökulmasta käsittelevä Viiden päivän sota (2011) oli Harlinin uralla askel erikoiseen suuntaan. Elokuvan rahoittivat pääosin georgialaiset tahot, ja 12 miljoonalla dollarilla tuotetun elokuvan lipputulot jäivät muutamaan satan tuhanteen. Ottaen erikoinen rahoitus huomioon elokuvalla tuskin oli normaalia kaupallista tarkoitusta. Elokuvaa nähtiin Yhdysvalloissa muutamassa elokuvateatterissa pienen jakeluyhtiön toimesta.[24] [25]

Suunnitellusta Mannerheim-elokuvaprojektista Harlin jättäytyi pois toukokuussa 2011. Harlin kertoi hylänneensä useita Hollywood-tarjouksia odotettuaan Mannerheim-projektin alkamista. Hanke on ollut vireillä vuodesta 2000.[26]

Devil’s Pass (2013) oli jälleen välityö, jonka budjettia ja tuottoa ei ole julkistettu, ja uran suurista huipuista alkoi olla kulunut 20 vuotta.[27] Vuosina 2011–2013 Harlin ohjasi myös muutamia jaksoja USA Network -kaapelitelevisiokanavan sarjoihin Burn Notice, Kovat kaulassa, Covert Affairs ja Graceland. Hän ohjasi muun muassa Burn Noticen viidennen kauden päätösjakson ”Fail Safe”.[28] The Legend of Hercules (2014) palautti Harlinin isoihin tuotantoihin ja laajaan maailmanlaajuiseen jakeluun. Elokuva tuotettiin 70 miljoonalla dollarilla, ja tuotto lippuluukuilla on ollut jo 61 miljoonaa, vaikkakin elokuva jäi Brett Ratnerin ohjaaman Hercules-elokuvan varjoon.[29]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin asuu Los Angelesissa. Hän oli naimisissa näyttelijä Geena Davisin kanssa (1993–1998). Harlinilla on yksi lapsi (Luukas Mattison Mauritz, s. 1997) entisen assistenttinsa Tiffany Bownen kanssa (1996–1997). Hänen muita kumppaneitaan ovat olleet Laura Dern (1991), Tarja Smura (1993), Katariina Ebeling (1993–1994), Sarah Thackray (2001), Satu Vuorela (2007–2009) ja [30] Erika Marchino (2010–).

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elokuvat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin on myös tehnyt cameo-roolin elokuvassa Johtaja Uuno Turhapuro – pisnismies.

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Independent Spirit Award[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rambling Rose (tuottaja, 1991)

Golden Raspberry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin ei ole voittanut palkintoja, mutta hän on saanut kunniamaininnat seuraavien neljän elokuvan osalta.

  • Ford Fairlane (ohjaus, 1990)
  • Kurkunleikkaajien saari (ohjaus, 1995)
  • Driven (ohjaus, 2001)
  • Manaaja: Alku (ohjaus, 2004)

Bridging the Borders Award[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viiden päivän sota (ohjaus, 2011)

Suomiviittaukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harlin lisää usein elokuviinsa jonkin viittauksen Suomeen.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Renny Harlin Elonetissä
  2. Nordisk Film: Kuukauden leffatähti, Renny Harlin
  3. Kalle Kirstilä: Menestynyt sopeutuja. Finpro, 2008, nro syyskuu, s. 20.
  4. Näveri, Tuomas: Rennyn leffat ovat tuottaneet jo miljardin! Ilta-Sanomat. 11.4.2007. Viitattu 30.7.2011.
  5. Renny Harlin biograph tribute.ca. Viitattu 6.7.2014.
  6. Toivonen, Hannu: Rennyn Harlin - Moni nainen ei ole pärjännyt rinnallani Seura. 12.12.2012. Viitattu 6.7.2014.
  7. a b c d e f g h i j k Renny Harlin Biography IMDb.
  8. a b c d US domestic box office data
  9. Renny Harlin paljasti millainen häönen ohjaamansa Alien 3 olisi ollut Dome.fi. Viitattu 6.7.2014.
  10. a b box office mojo: Die hard 2
  11. Cutthroat Island
  12. Deep Blue Sea
  13. Harlin Fired From THUNDER?
  14. Driven to the finish
  15. Driven Viitattu 7.7.2014.
  16. Box office mojo
  17. LL Cool J & Renny harlin team for Mindhunters Viitattu 7.7.2014.
  18. IMDB/The exorcist: the beginning Viitattu 7.7.2014.
  19. Worst of the worst 2000-9, sijat 31-40 Viitattu 8.7.2014.
  20. The covenant Viitattu 8.7.2014.
  21. Box office / business for Cleaner Viitattu 9.7.2014.
  22. Cleaner Viitattu 9.7.2014.
  23. 12 Rounds summary Viitattu 9.7.2014.
  24. 5 Days of War - Harlin on Russian Georgian conflict Viitattu 9.7.2014.
  25. box office mojo: 5 Days of War
  26. Veli-Pekka Lehtonen, Harlin jätti Mannerheim-elokuvan, Selin jatkaa, Helsingin Sanomat 22.5.2011 sivu C 3
  27. Renny Harlin Found-Footage-Thriller Devil's Pass Gets A New Trailer, Poster and release Date
  28. a b c d e Renny Harlin TV.com. CBS Interactive. Viitattu 9.8.2013. (englanniksi)
  29. box office mojo: The Legend of Hercules
  30. Muistatko vielä nämä Rennyn exät? Katso kuvat! MTV3.fi. 12.3.2009. Viitattu 11.10.2010.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]