Puhelinkioski

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Klassisia lontoolaisia puhelinkioskeja
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Puhelinkioski.

Puhelinkioski, arkikielessä usein puhelinkoppi, on julkisella paikalla oleva maksullinen puhelin. Puhelinkioskit ovat yleensä lasiseinäisiä ja alumiinirunkoisia koppeja, jotka on varustettu lankapuhelimella ja puhelinluettelolla. Puhelut maksettiin puhelinkioskeissa alkujaan kolikoilla, mutta myöhemmin nämä puhelinkioskit korvattiin puhelukorteilla toimivilla.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen kioski avattiin tiettävästi 1878 Yhdysvaltain Connecticutissa. Yleisiksi ne tulivat kuitenkin teollisuusmaissa vasta 1910-luvulla, ja esimerkiksi Suomen ensimmäinen puhelinkioski otettiin käyttöön vuonna 1912.[2][3] Matkapuhelimien yleistyttyä puhelinkioskien tarpeellisuus ja käytännöllisyys ovat laskeneet lähes kaikkialla, eikä niitä ole Suomessa käytössä enää lainkaan. Vuonna 2007 oli luovuttu jo lähes kaikista puhelinkioskeista, ja viimeisetkin purettiin vuonna 2009.[4][5]

Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puhelinkioskit olivat aikoinaan olennainen osa populaarikulttuuria, ja ne esiintyivät tv-sarjoissa ja elokuvissa.[6] Näistä lienevät olleet tunnetuimpia Britannian punaiset puhelinkioskit.[7] Puhelinkioskit joutuivat helposti ilkivallan kohteiksi, ja esimerkiksi niiden ikkunoita ja puhelinkojeita rikottiin säännöllisesti.[8]

Puhelinkioskien muotoilu vaihteli eri aikoina. Suomen ensimmäiset puhelinkioskit olivat rustiikkisia ja koristeellisen muotoisia. Myöhemmin siirryttiin alumiinirunkoisiin ja lasiseinäisiin kioskeihin, jotka lopulta jäivätkin kaikkein yleisimmäksi malliksi. Puhelinkioskien käytöstä poistamisen jälkeen moni niistä on päätynyt uudenlaiseen käyttöön: joko siinä olevat raaka-aineet on käytetty uudestaan tai sitten kioskista on tehty esimerkiksi varasto tai taideteos. [9][10]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Sempler, Kaianders: Det våras för mynttelefonen. Ny Teknik, 7.11.2011. Talentum Media. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.7.2013.
  2. Historischer Kalender – 28. Jänner 28.1.2013. Der Standard. Viitattu 21.7.2013.
  3. Puhelin ja lennätin Itella. Viitattu 21.7.2013.
  4. Taulukko 3. Teleyritysten ylläpitämät yleisöpuhelimet vuosina 1990, 1995 ja 2000–2007 5.6.2008. Tilastokeskus. Viitattu 21.7.2013.
  5. Lähdetluoma, Markku: Lahden viimeistä puhelinkoppia vietiin 9.11.2009. Yleisradio. Viitattu 21.7.2013.
  6. Cammorata, Nicole: Phone booth and pay phone scenes on screen The Boston Globe. Viitattu 21.7.2013.
  7. Millen, John: South China Morning Post, 10.9.2003. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.7.2013.
  8. Dna poistaa puhelinkopit Lahdesta. Etelä-Suomen Sanomat, 20.4.2009. Artikkelin verkkoversio Viitattu 13.2.2013.
  9. Roksa, Jarmo: Mihin katosivat suomalaiset puhelikioskit? 4.1.2013. Viitattu 21.7.2013.
  10. Mustranta, Maria: Osta hyvä puhelinkoppi!. Ylioppilaslehti, 16.9.2005. Artikkelin verkkoversio Viitattu 21.7.2013.