Viiden päivän sota
| Viiden päivän sota | |
|---|---|
| 5 Days of War | |
 Elokuvan ensimmäinen juliste. |
|
| Ohjaaja | Renny Harlin |
| Käsikirjoittaja |
|
| Tuottaja |
|
| Säveltäjä | Trevor Rabin |
| Kuvaaja | Checco Varese |
| Leikkaaja | Brian Berdan |
| Erikoistehosteet | Ilya Churinov |
| Pääosat | |
| Valmistustiedot | |
| Valmistusmaa | Yhdysvallat |
| Tuotantoyhtiö | Rexmedia |
| Levittäjä |
Anchor Bay Entertainment Netflix |
| Ensi-ilta |
|
| Kesto | 120 min |
| Alkuperäiskieli | |
| Budjetti | 12 000 000 $[1] |
| Tuotto | 17 479 $ (Yhdysvalloissa)[1] |
| Aiheesta muualla | |
| IMDb | |
| Elonet | |
| AllMovie | |
Viiden päivän sota (engl. 5 Days of War tai 5 Days of August) on vuonna 2011 ensi-iltansa saanut yhdysvaltalainen sotaelokuva, jonka on ohjannut Renny Harlin. Elokuva perustuu vuonna 2008 käytyyn Venäjän–Georgian sotaan.
Rooleissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
| Rupert Friend | … | Thomas Anders |
| Emmanuelle Chriqui | … | Tatia |
| Richard Coyle | … | Sebastian Ganz |
| Heather Graham | … | Miriam |
| Johnathon Schaech | … | Rezo Avaliani |
| Rade Serbedzija | … | Alexandr Demidov |
| Andy García | … | Georgian presidentti |
| Val Kilmer | … | ”Dutchman” |
| Mikko Nousiainen | … | Daniil |
| Mikheil Gomiašvili | … | Anton Medoevi |
| Ani Imnadze | … | Sofi Medoev |
| Antje Traue | … | Zoe |
| Kenneth Cranham | … | Michael Stilton |
| Dean Cain | … | Chris Bailot |
| Anna Walton | … | Karin Lange |
| Marshall Manesh | … | Lech Kaczyński* |
- elokuva oli omistettu Lech Kaczyński
Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvan kuvaukset alkoivat lokakuussa 2009 noin 15 miljoonan dollarin budjetilla. Ohjaaja Renny Harlin kiisti New York Timesissa, että rahoitusta olisi tullut Georgian hallitukselta. Rahoittajiksi hän mainitsi ”liikemiehet”, joista yksi oli kaivosalalla toimiva Koba Nakopia. Yhtenä tuottajana toimi ministeri Mizra Davitaia, jonka vastuulla ovat ”pakkomuuttokysymykset”.[2]
Harlin sai käyttöönsä Georgian viranomaisilta hylätyn sotilastukikohdan sekä pääsyn presidentin palatsiin ja parlamentin portaille. Tuotannon käyttöön annettiin 25 hävittäjälentokonetta, 80 panssarivaunua, 2 500 sotilasta ja helikoptereita.[2]
Elokuvan ensi-ilta oli Suomessa tammikuussa 2012, jolloin tuli 16 teatterin valkokankaille. Ensimmäisenä viikonloppuna katsojia oli ollut 770 henkeä.[3]
Vastaanotto ja arviot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Elokuvaa on niin Yhdysvalloissa kuin muuallakin epäilty Georgian hallinnon tilaustyöksi ja pyrkimykseksi levittää omaa näkemystään vuoden 2008 tapahtumista.[2][4][5][6]
Ohjaaja Renny Harlin on kertonut saaneensa venäläisiltä viestin, jossa nämä ilmoittivat, ettei elokuvahanke ole heidän mieleensä.[2]
Human Rights Watch -ihmisoikeusjärjestön tutkija Anna Neistat piti Yhdysvaltain ensi-illan aikaan elokuussa 2011 elokuvaa ”erittäin vaarallisena” ottaen huomioon geopoliittisen tilanteen. Hänestä elokuva liioittelee ja käyttää valikoiden eteläosseettien ja venäläisten rikoksia, mutta unohtaa tyystin georgialaisten tekemät ihmisoikeusloukkaukset.[2] The Economist piti elokuvan koskettavimpana kohtauksena loppua, jossa oikeat elossa selvinneet puhuvat menettämistään läheisistä. Kaiken kaikkiaan lehti arvioi Viiden päivän sodan tuntuvan epävarmalta, ”kuin se olisi jonkin komiteamietinnön tulos”.[7] [8]
Time Out New Yorkin mukaan ”Fakta on kuitenkin, että Harlin, joka pyrkii aina kohti massiivisia ja hidastettuja toimintakohtauksia, tekee itsestään varsinaisen pölkkypään analysoidessaan politiikkaa.”[7]
ABC Australia piti elokuvan ehkä suurimpana ongelmana sen lähes täydellistä Georgia-myönteisyyttä. Asennetta se ei ihmettele, koska elokuva sai maan hallituksen ja asevoimien täyden tuen.[7]
The Sydney Morning Herald luokitteli elokuvan jännittäväksi, välillä jopa riipaisevaksi. Elokuva onnistuu lehden mukaan vahvasti dokumentoimaan lyhyen ajan tapahtumat.[7]
Village Voice kiitti Viiden päivän sodan näyttävän sodan kauhut ja säälimättömän voiman ottaessaan siviilien näkökulman sotilaiden sijaan.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b 5 Days of War (2011) Box Office Mojo. Viitattu 4.3.2018.
- ↑ a b c d e Elina Koivisto: "Erittäin vaarallinen". Ilta-Sanomat, 2011, nro 19.8., s. 20.
- ↑ Nieminen, Arja: Harlinin elokuva karmea floppi: Vain 770 katsojaa Iltalehti. 25.1.2012. Viitattu 18.6.2022.
- ↑ Koivisto, Elina: Verhottuja uhkauksia ja vakoiluepäilyjä. Ilta-Sanomat, 2011, nro 19.8., s. 21.
- ↑ Svensson, Kristian: Renny Harlinin ohjaus kuumentaa tunteita Georgiassa Yle Uutiset. 7.6.2011. Viitattu 23.12.2011.
- ↑ Louko, Eeva: "Minua syytettiin propagandasta". Iltalehti. 22.12.2011. Arkistoitu 8.1.2012. Viitattu 23.12.2011.
- ↑ a b c d e Kriitikot varovaisia. Ilta-Sanomat, 2011, nro 19.8., s. 21.
- ↑ Shuster, Simon: Russia and Georgia Go to War Again — on Screen. Time. 4.12.2009. Arkistoitu 7.12.2009. Viitattu 23.12.2011. Englanti
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 5 Days of August Internet Movie Databasessa (englanniksi)
- 5 Days of August Elonet. (suomeksi)