Hugo Simberg
Sivulta puuttuu | Hugo Simberg | |
|---|---|
 Omakuva |
|
| Syntynyt | 24.6.1873 Hamina |
| Kuollut | 12.7.1917 Ähtäri |
| Kansallisuus | Suomalainen |
| Ala | Taidemaalaus |
| Taidesuuntaus | Symbolismi |
Hugo Gerhard Simberg (24. kesäkuuta 1873 Hamina – 12. heinäkuuta 1917 Ähtäri) oli arvostettu suomalainen taidemaalari ja graafikko[1]. Hän on Suomen taiteen symbolismin päänimiä.[1] Hän toi Akseli Gallen-Kallelan ohella symbolismin ideoita suomalaiseen taiteeseen ja kokeili uusia eurooppalaisia taidesuuntia 1900-luvun alussa. Hän maalasi piruhahmoja, kuolema-aiheita ja luonnonnäkyjä näennäisen kömpelöllä, naivistisella tyylillä, mutta käytti myös lämmintä realismia esimerkiksi vuonna 1898 maalaamassaan Täti-maalauksessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Elämänvaiheita
Simberg varttui viipurilaisessa virkamieskodissa ja aloitti taideopintonsa Viipurin taiteenystävien piirustuskoulussa 1891 ja jatkoi sen jälkeen opintojaan 1893-95 Suomen Taideyhdistyksen piirustuskoulussa. Jo Simbergin varhaisista töistä voi nähdä, että hän oli synnynnäinen symbolisti, mutta Ateneumin taideopetus ei tarjonnut hänelle mahdollisuutta opiskella hänelle tärkeiden aiheiden parissa. Simberg päätti kirjoittaa suomalaisen symbolismin päämestarille, Akseli Gallen-Kallelalle, joka otti hänet oppipojakseen Ruovedelle vuonna 1895. Tästä alkoi Simbergin taiteilijankehityksen tärkein vaihe. Gallen-Kallela rohkaisi häntä jatkamaan oman tyylinsä parissa. Hugo Simberg vietti kesiänsä Niemenlautassa, sukunsa kesäpaikassa Viipurin lähistöllä. Nämä maisemat vaikuttivat hänen teoksiinsa.
Vuonna 1903 aloitettiin Lars Sonckin suunnitteleman Tampereen tuomiokirkon rakennustyöt. Kirkosta haluttiin jugendin hengen mukaisesti kokonaistaideteos, ja sisäosien koristeluun nimettiin Magnus Enckell, joka teki alttaritaulun, ja Hugo Simberg, joka teki vuosina 1905-1906 kirkon katto- ja lasimaalaukset, kaksi erillistä seinämaalausta (”Haavoittunut enkeli” ja ”Kuoleman puutarha”) ja lehterikaiteen maalauksen ”Köynnöksenkantajat”. Maalaukset eivät olleet tavanomaista kirkkokoristelua, mutta lasimaalauksissa Simberg noudatti perinteistä kristillistä tyyliä ja arvomaailmaa. Lehterikaiteen "Köynnöksenkantajat" alastomine poikineen oli sen sijaan ennen näkemätön, ja se aiheuttikin paljon kohua.
Suomen taide koki kovan kolauksen Pariisin taidenäyttelyssä vuonna 1908, kun sitä moitittiin tylsäksi ja värittömäksi. Monet taiteilijat etsivät uusia suuntia, mutta Simberg pysyi symbolismissaan, joka koettiin auttamattomasti aikansa eläneeksi. Simberg päätti esiintyä näyttelyissä ulkokohtaisena naturalistina ja koloristina, jopa impressionistina, mutta pysyi perusluonteeltaan pienimuotosten fantasiakuvien tekijänä. 1912 Simberg järjesti näyttelyn, jossa hän esitteli joukon piirustuksiaan ja pienoisakvarellejaan. Teoksissa oli jälleen Simbergin mielikuvituksellinen satumaailma, ja näyttely osoitti tämän aiheen kestävyyden. Muille taiteilijoille symbolismi oli ollut ohimenevä vaihe, mutta Simbergille se oli luontevin ilmaisutapa. Myös graafikkona Simberg on sangen arvostettu[1].
Maalaus Haavoittunut enkeli valittiin vuonna 2007 Ateneumin taidemuseon järjestämässä äänestyksessä Maamme Tauluksi.
Hugo Simberg on haudattu Helsingin Hietaniemeen: V3-1-12.
[muokkaa] Galleria
[muokkaa] Lähteet
- Otavan suuri ensyklopedia, osa 8. Otava, 1980. ISBN 951-1-05637-9.
- Otavan Iso Fokus, osa 6, s. 3814. Otava, 1974.
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
