Lars Sonck

Arkkitehti Lars Sonck

Lars Eliel Sonck (10. elokuuta 1870 Kälviä – 14. maaliskuuta 1956 Helsinki) oli suomalainen arkkitehti. Häntä pidetään kansallisromanttisen kauden merkittävimpänä arkkitehtina Eliel Saarisen ohella. Jo 1890-luvulla Sonck suunnitteli Ahvenanmaalle hirsirakennuksia ja -huviloita, joiden kansallinen muotokieli erosi aiemmista pitsihuviloista.

Lars Sonckin vanhemmat olivat kirkkoherra Knut Emil Sonck ja Anna Rebecka Nordström.^[1] Sonckin ura alkoi 23-vuotiaana kun hän vuonna 1894 voitti Turun Mikaelinkirkon suunnittelukilpailun. Muita kuuluisia suunnitelmia ovat muun muassa Tampereen Tuomiokirkko, Kallion kirkko (1912), Mikael Agricolan kirkko Helsingissä (1935), Maarianhaminan kirkko (1928), tasavallan presidentin kesäasunto Kultaranta (1917), Uuno Klamin kesähuvila (1945) sekä Jean Sibeliuksen koti Ainola (1904).

Lars Sonckille myönnettiin professorin arvo 1921. Suomen Arkkitehtiliiton kunniajäsen 1930.

Muita Lars Sonckin suunnittelemia rakennuksia [muokkaa]

1890-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa Sonck suunnitteli mm. parantolan Hyvinkäälle, kylpylähotellin Loviisaan, Avelan talon Tornioon ja kansakoulun Kuusankoskelle (Mäkikoulu), Iittalan lasitehtaan johtajan talon, josta myöhemmin tuli Kalvolan kunnantalo sekä veljelleen ns. Vuorelan talon Viitasaarelle. Näissä rakennuksissa on yhteneviä piirteitä Luumäellä sijaitsevan Kotkaniemen kanssa, joka perimätiedon mukaan on Lars Sonckin piirtämä. Myös Pöllyvaaran vuonna 1914 valmistunut näkötorni Kajaanissa oli Sonckin suunnittelema. Torni purettiin vuonna 1949.

Lisäksi Sonck piirsi vuonna 1922 muun muassa Sarvilinnan huvilan Kustaviin.