Wihuritalo
| Wihuritalo | |
|---|---|
| Wihurin linna | |
_Kulosaaressa_03.jpg) Wihuritalo elokuussa 2022 |
|
| Osoite | Wihurinaukio 2 |
| Sijainti | Helsinki |
| Rakennustyyppi | toimisto |
| Valmistumisvuosi | 1917 |
| Suunnittelija | Lars Sonck |
| Rakennuttaja | AB Brändö Villastad |
| Omistaja | Wihuri Oy |
 |
|
Wihuritalo on Helsingin Kulosaaressa Wihurinaukiolla Kulosaaren Casinon lähistöllä oleva iso valkea linnamainen rakennus, joka rakennettiin 1910-luvun lopulla. Nykyään se toimii Wihuri-konsernin pääkonttorina.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Wihuritalo, aikaisemmalta nimeltään Wihurin linna, rakennettiin alun perin Kulosaaren Rantahotelliksi. Sen rakennustyöt alkoivat vuonna 1916, ja linna valmistui vuonna 1917. Arkkitehtina toimi Lars Sonck.
Hotellin tarkoituksena oli tehdä Helsingistä johtava venäläisturismin keskus. Etenkin pietarilaisia rikkaita haluttiin houkutella kaupunkiin. Heistä odotettiin merkittävää asiakaskuntaa uudelle hotellille.
Hotellin rakennutti AB Brändö Villastad, joka oli perustanut silloin asuttamattomalle Kulosaarelle hienon ja uudenaikaisen huvilakaupungin. Yhtiö oli ostanut saaren vapaaherra J. F. A. G. Cronstedtilta vuonna 1907. Arkkitehteina toimivat silloin Armas Lindgren ja Lars Sonck. Brändö Villastadin omistama Kulosaaren ravintola, eli nykyinen Kulosaaren Casino, oli tuottanut hyvin, joten alueelle päätettiin rakentaa hotelli.
Hotelli rakennettiin paljaspintaisesta kalkkihiekkakivestä. Hotellissa oli 40 huonetta ja kaikki sen ajan mukavuudet: keskuslämmitys, juokseva vesi (lämmin ja kylmä) sekä kaukopuhelinyhteys. Myös hissi asennettiin kerrosten väliin. Hotellin ensimmäisessä kerroksessa toimi vastaanotto, ravintola ja lehtihuone. Ulkopuolella oli katettu terassi.
Ensimmäinen maailmansota pilasi hotellia koskevat suunnitelmat, sillä pietarilaismatkailijoita ei saapunut sodan takia. Sotien välillä rakennus toimi täysihoitolatyyppisenä pensionaattina. Talossa asui Ruotsin suurlähettiläs von Heidenstam, kun Ruotsin Helsingin-suurlähetystöä kunnostettiin sekä joitakin valkoisia venäläisiä emigrantteja. 1930-luvulle asti hotellin työntekijät olivat ulkomaalaisia, koska Suomessa ei ollut tuolloin pätevää hotelli- ja ravintola-alan koulutusta.
Toisen maailmansodan aikana rakennus toimi mm. neuvolana. Talo säästyi pommituksista. Sodanjälkeisen asuntopulan vuoksi talosta tehtiin vuokra-asuntola. Talo rapistui sodan aikana ja sen jälkeisen ajan pahasti.
Wihuri-Yhtymä osti talon vuonna 1963 muuttaakseen sen toimistoksi. Myös Wihurin entinen pääkonttori sijaitsi Kulosaaressa, mutta se oli liian pieni suuren yhtiön johtoa varten. Rakennus oli halpa huonon kuntonsa vuoksi.
Museovirasto vaati ettei taloa pureta, vaan se korjataan vanhojen sääntöjen ja kaavojen mukaisesti. Huonokuntoiseen taloon tehtiin mittava remontti, joka valmistui vuonna 1964. Remontin teki rakennusyhtiö Kallio-Eriksson. Talo oli tarkoitus remontoida Sonckin mallin mukaisesti, mutta osa Sonckin alkuperäisistä piirroksista oli hukassa.
Nykyisin Wihuritalona tunnettu talo on toiminut Wihuri-konsernin pääkonttorina vuodesta 1964. Toimistoon tuli 1970-luvulla ensimmäiset tietokoneet, mikä oli suurin muutos sitten 1960-luvun remontin. Kansallisromantiikan ajalle tyypillisesti Wihuritalon sisäseiniä ja kattoja koristivat värikkäät maalaukset, ja osa taiteilija Bruno Tuukkasen maalauksista on restauroitu talon näyttelytilassa. Rakennuksen toisessa tornissa on merenkulkuhenkinen museo. Talossa on vain yksi hissi.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Linna tuulten armoilla - Wihurin linnan historia vuosien saatossa[vanhentunut linkki] Rakennuslehti, 2007.
- Wihurin internetsivut, Wihurinaukio 2 (Arkistoitu – Internet Archive)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Wihuritalo Wikimedia Commonsissa
- www.porssitieto.fi Casinoa ja Rantahotellia rakennuttaneen ja omistaneen yhtiön historiaa