Loviisa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee Suomen kaupunkia. Loviisa on myös naisen etunimi sekä elokuvan nimi.
Loviisa
Lovisa
Loviisa.vaakuna.svg Loviisa.sijainti.suomi.2010.svg

vaakuna

sijainti

Puutaloja Alakaupungissa.
Puutaloja Alakaupungissa.
www.loviisa.fi
Sijainti 60°27′25″N, 026°13′30″E
Maakunta Uudenmaan maakunta
Seutukunta Loviisan seutukunta
Perustettu 1745
Kuntaliitokset Liljendal (2010)
Pernaja (2010)
Ruotsinpyhtää (2010)
Pinta-ala ilman merialueita 845,59 km²
110:nneksi suurin 2014 
Kokonaispinta-ala 1 751,53 km²
56:nneksi suurin 2014 [1]
– maa 819,78 km²
– sisävesi 25,81 km²
– meri 905,94 km²
Väkiluku 15 501
74:nneksi suurin 30.4.2014 [2]
– väestötiheys 18,91 as/km² (30.4.2014)
Ikäjakauma 2012 [3]
– 0–14-v. 15,3 %
– 15–64-v. 61,2 %
– yli 64-v. 23,5 %
Äidinkieli 2012 [3]
suomenkielisiä 54,7 %
ruotsinkielisiä 42,2 %
– muut 3,1 %
Kunnallisvero 19,75 %
193:nneksi suurin 2013 [4]
Kaupunginjohtaja Olavi Kaleva
Kaupunginvaltuusto 59 paikkaa
  2012-2016[5]
 • RKP
 • SDP
 • Kok.
 • PS
 • Vas.
 • Vihr.
 • Kesk.
 • KD

25
12
9
6
3
2
1
1

Loviisa (ruots. Lovisa, vuosina 1745–1752 Degerby) on Suomen kaupunki, joka sijaitsee Uudenmaan maakunnassa. Loviisan väkiluku on 15 501 henkilöä,[2] ja sen pinta-ala on 1 751,53 km², josta 25,81 km² on sisävesiä ja 905,94 km² merialueita.[1] Väestötiheys on 18,9 asukasta/km². Kaupunki on kaksikielinen, ja sen asukkaista 56 prosenttia puhuu suomea ja 43 prosenttia ruotsia.[6]

Loviisan naapurikunnat ovat Kouvola, Lapinjärvi, Myrskylä, Porvoo ja Pyhtää. Kaupunki kuuluu Loviisan seutukuntaan. Pernaja, Liljendal ja Ruotsinpyhtää liitettiin Loviisaan vuoden 2010 alussa.[7]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan satama Gavril Sergejevin ikuistamana vuonna 1808.

Degerbyn kaupunki perustettiin Pernajan Degerbyn ratsutilan maille vuonna 1745[8] raja- ja linnoituskaupungiksi. Itäinen Suomi tarvitsi uutta tapulikaupunkia Turun rauhassa vuonna 1743 siirtyneen itärajan vuoksi. Rajan taakse jäi Itä-Suomen ainut tapulikaupunki Hamina. Vasta perustettuun kaupunkiin ryhdyttiin vuonna 1748 rakentamaan Loviisan linnoituksena tunnettua rajalinnoitusta, jonka rakennustyöt jäivät kuitenkin kesken Ruotsin kuningaskunnan rahavaikeuksien vuoksi. Linnoituksesta ehti valmistua ainoastaan osa ulkovarustuksista. Linnoituskaupungin historiasta muistuttavat nykyisen keskustan itäpuolella sijaitsevat bastionit Rosen ja Ungern.

Ruotsin kuningas Aadolf Fredrik vieraili Degerbyssä 1752 ja antoi kaupungille uuden nimen Loviisa puolisonsa, kuningatar Loviisa Ulriikan mukaan.[9]

Samaan aikaan Loviisan linnoituksen kanssa ryhdyttiin kaupungin eteläpuolella rakentamaan Svartholman merilinnoitusta. Merilinnoituksen tarkoituksena oli suojata kaupunkia mereltä päin sekä tarjota suojasataman Ruotsin rannikkolaivastolle. Englantilais-ranskalainen laivasto-osasto tuhosi saaren varustukset käyttökelvottomiksi Krimin sodan aikana ja linnoitus jätettiin rappeutumaan. 1960-luvulta alkaen linnoitusta on restauroitu museoviraston johdolla. Linnoituksen korjaustyöt valmistuivat saaren juhlavuoteen 1998 mennessä. Kesäaikaan saarella järjestetään erilaista ohjelmaa sekä paikallisille että turisteille. Opastetut kierrokset, jännittävä lastenseikkailu ja saaren oma ravintola houkuttelevat niin veneilijöitä kuin Loviisan kaupungista säännöllisin väliajoin liikennöivällä lautalla matkustavia.

Kaupunki tunnetaan myös vanhasta kaupungistaan. Vanha kaupunki säästyi Loviisan suurelta tulipalolta vuonna 1855. Vanhassa kaupungissa sijaitsee Degerbyn ratsutilan sivurakennus, joka on peräisin 1600-luvulta. Se on yksi Suomen vanhimmista puurakennuksista. Kaupungissa on myös Suomen ainut tulipalolta säilynyt puinen seurahuone, jossa on entisöinnin jäljiltä kirjasto-mediateekki. Loviisan ensimmäinen kirkko tuhoutui kaupungin palossa. Nykyinen uusgoottilainen Loviisan kirkko on vihitty käyttöön 1865.

Loviisan Valkoon maihinnousi saksalainen osasto Brandenstein 7. huhtikuuta 1918, joka eteni Uuteenkylään ja Lahteen saakka. Se poistui Loviisasta Saksan hävittyä ensimmäisen maailmansodan 16. joulukuuta 1918. [10]

Teollisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisassa on paljon yrityksiä, joista on Loviisan turismille hyötyä. Esimerkiksi Valkon satama ja Loviisan voimalaitos ovat suuria turistikohteita, mutta myös teollisuutta Loviisalle. Loviisalla on myös Uusi teollisuusalue, joka sijaitsee Loviisan Uudessakaupungissa. Siellä on pieniä yrityksiä, kuten korjaamoja ja varaosaliikkeitä.

Valkon satama[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan eteläisessä kaupunginosassa Valkossa sijaitsee satama puutavara-, irto- ja kappaletavaran merikuljetuksille. Satamasta on liikenneyhteys Valtatielle 7, jonka varrella Loviisa sijaitsee. Rautatieyhteys kulkee Lahti–Loviisa-rataa pitkin Lahteen, josta on vaihtoyhteys muualle Suomeen. Satamaan johtaa 9,5 metrin meriväylä.

Loviisan ydinvoimalaitos[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisasta 15 km Hästholmenin saarella sijaitsee Fortum Power and Heat Oy:n omistuksessa oleva Loviisan ydinvoimalaitos, joka on Suomen ensimmäinen ydinvoimalaitos. Loviisan Voimalaitoksella sijaitsee kaksi eri laitosta, jotka on otettu kaupalliseen käyttöön seuraavasti: Loviisa 1 vuonna 1977 ja Loviisa 2 vuonna 1981. Molemmat reaktorit ovat VVER-440 -tyyppisiä painevesireaktoreita (PWR), joiden nettoteho on 488 MW. Loviisan Voimalaitoksen sopimus solmittiin vuonna 1969 neuvostoliittolaisyrityksen V/O Atomenergoexportin (AEE) kanssa. Imatran Voima Oy (IVO) Rakennutti Loviisan Voimalaitoksen ja Fortum osti Loviisan Voimalaitoksen IVO:lta. Vuonna 2007 uusia voimalaitoshankkeita on jälleen suunnitteilla. Ensin Fortum ilmoitti 28.3. käynnistävänsä Loviisa 3:n ympäristövaikutusten arviointimenettelyn Loviisassa ja vähän tämän jälkeen 17.4. saksalaiseen E.ON-konserniin kuuluva E.ON Finland ilmoitti aikeistaan ostaa nykyisten voimaloiden pohjoispuolelta tontin, jolle E.ON suunnittelee rakentavansa oman ydinvoimalansa. Alueelle on kaavailtu myös tuulivoimaloita. Loviisan kaupunginvaltuusto hylkäsi kokouksessaan 8.5. maakaupan E.ON Finlandin kanssa äänin 16-11, mutta aloitti 28.6. neuvottelut Fennovoima-yhtiön kanssa vastaavanlaisesta ydinvoimalahankkeesta.

Väestönkehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraavassa kuvaajassa on esitetty kaupungin väestönkehitys viiden vuoden välein vuodesta 1980 lähtien. Käytetty aluejako on 1.1.2013 tilanteen mukainen.

Loviisan väestönkehitys 1980–2010
Vuosi Asukkaita
1980
  
17 587
1985
  
17 143
1990
  
16 970
1995
  
16 347
2000
  
15 833
2005
  
15 683
2010
  
15 595
Lähde: Tilastokeskus.[11]

Kaupunginosat, taajamat ja kylät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Antinkylä (Antby), Fantsnäs, Hakalehto (Hagalund), Haravankylä (Räfsby), Hattom, Källa, Köpbacka, Myllyharju (Kvarnåsen), Määrlahti (Märlax), Rauhala (Fredsby), Svartholma (Svartholm), Svenäs, Uusikaupunki (Nystaden, "Nystan"), Valko (Valkom), Valkolampi (Valkomträsk), Vanhakaupunki (Gamlastan), Varvi (Varvet), Vårdö

Tapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kesät ovat kaupungissa vilkasta aikaa. Suosituimmat kesätapahtumat ovat Loviisan Wanhat Talot -perinne- ja korjausrakentamispäivät, Sibeliuspäivät, Kuningas saapuu Loviisaan - viikonloppu 1700-luvun hengessä, venefestivaalit Small Ships' Race, Rauhanfoorumi ja ravit.

Loviisan ravirata[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loviisan ravirata on rakennettu vuonna 1950, ja se toimii ympärivuotisena valmennusratana ja kesäaikana radalla järjestetään viidet totoravit.

Kuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Suomen pinta-ala kunnittain 1.1.2014 1.1.2014. Maanmittauslaitos. Viitattu 15.3.2014.
  2. a b Suomen asukasluvut kuukausittain – Kunnittain aakkosjärjestyksessä 30.4.2014. Väestörekisterikeskus. Viitattu 6.6.2014.
  3. a b Väestö iän (1-v.), sukupuolen ja kielen mukaan alueittain 1990–2012, laaja alueluokitusryhmittely 31.12.2012. Tilastokeskus. Viitattu 27.5.2013.
  4. Luettelo kuntien ja seurakuntien tuloveroprosenteista vuonna 2013 27.11.2012. Verohallinto. Viitattu 13.3.2013.
  5. Yle: Kunnallisvaalit 2012 tulospalvelu Yleisradio.
  6. Loviisa 2010 tietopankki
  7. www.kymensanomat.fi - Loviisan liitos onnistui kolmannella kerralla
  8. Loviisan alakaupunki Museovirasto. Viitattu 2.2.2013.
  9. Kuningas saapuu Loviisaan Loviisan kaupunki. Viitattu 2.2.2013.
  10. Saksalaiset kaatuneet ja muistomerkit Suomessa 1918, sivu 59, Seppo Vainio, 2009, ISBN 978-952-92-6517-6, YKL 92.71
  11. Väestö kielen mukaan sekä ulkomaan kansalaisten määrä ja maa-pinta-ala alueittain 1980 - 2012 22.3.2013. Tilastokeskus. Viitattu 1.4.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]